Tšuvassin kieli
Wikipedia
Tšuvassi (tšuvassiksi чăваш чĕлхи) on tšuvassien puhuma turkkilainen kieli. Sillä on virallisen kielen asema Tšuvassian tasavallassa Venäjällä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Levinneisyys ja puhujamäärä
Tšuvassia puhutaan etupäässä Volgan ja Uralin alueella: Tšuvassiassa, Tatarstanissa, Baškortostanissa, Uljanovskin, Samaran, Orenburgin ja Saratovin alueilla. Tšuvasseja on muuttanut paljon myös muille Venäjän alueille sekä entisen Neuvostoliiton tasavaltoihin.[1]
Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan tšuvassin puhujia oli Neuvostoliitossa 1 506 000 henkeä, joista 809 000 Tšuvassiassa, 121 000 Tatarstanissa, 101 000 Baškortostanissa, 96 000 Uljanovskin, 94 000 Samaran, 16 000 Orenburgin ja 15 000 Saratovin alueella. Tšuvassiassa asui 53,7 % puhujien kokonaismäärästä.[2]
Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan tšuvassia puhui Venäjällä 1 325 000 henkeä,[3] joista 797 000 henkeä (60,1 % kaikista puhujista) Tšuvassiassa, 120 000 Tatarstanissa ja 98 000 Baškortostanissa[4] (lukuihin sisältyvät myös tšuvassia toisena tai vieraana kielenä puhuvat).
Vuonna 1989 Venäjän tšuvasseista 77,5 % puhui tšuvassia äidinkielenään ja 4,5 % toisena kielenä.[5] Vuonna 2002 76,5 % tšuvasseista osasi tšuvassia.[6] Kansallisuudeltaan tšuvasseista 96,8 % osaa venäjää[7] (88,1 % vuonna 1989).[5] Tšuvassian väestöstä 60,7 % osaa tšuvassia[4] ja 98,8 % venäjää[8].
[muokkaa] Historia ja murteet
Tšuvassin kieli kuuluu turkkilaisten kielten bolgaarialaiseen ryhmään, johon luetaan myös muinaiset Volgan bolgaarien ja kasaarien kielet. Tšuvassit muodostivat osan Volgan Bolgarian väestöstä ja tšuvassin kielen katsotaan kehittyneen bolgaarin kielen pohjalta. Pitkäaikaiset kontaktit iranilaisten, suomalais-ugrilaisten ja venäjän kielen kanssa ovat vaikuttaneet huomattavasti sen rakenteeseen. Vanhakantaisten piirteidensä ja vieraan vaikutuksen takia se eroaa jyrkästi muista turkkilaisista kielistä.[9][10]
Kieli jakautuu kahteen päämurteeseen: laaksomurteeseen ja ylämurteeseen, joiden välillä on melko laaja siirtymämurteiden alue. Laaksomurretta puhutaan Tšuvassian eteläosassa ja ylämurretta pohjoisosassa. Niiden välillä on äänteellisiä ja kieliopillisia eroja, jotka eivät vaikeuta eri kielimuotojen ymmärtämistä. Sanaston erot selittyvät venäjän ja marin kielen vaikutuksella ylämurteeseen ja tataarin vaikutuksella laaksomurteeseen.[11]
[muokkaa] Kirjakieli
Tšuvassin kirjakielen ensimmäinen vaihe alkoi 1700-luvun loppupuolella, jolloin kyrillisellä kirjaimistolla julkaistiin lähinnä uskonnollista kirjallisuutta. Nykyisen kirjakielen perusta syntyi 1870-luvulla, jolloin Ivan Jakovlev loi Nikolai Ilminskin johdolla uuden lisämerkein täydennetyn kirjaimiston. Neuvostoaikana ortografiaan tehtiin huomattavia muutoksia. Nykyään tšuvassin kirjaimisto käsittää kaikki venäjän kirjaimet sekä lisämerkit ӑ, ӗ, ӳ, ҫ.
Tšuvassin kirjaimisto
| А а | Ӑ ӑ | Б б | В в | Г г | Д д | Е е | Ё ё |
| Ӗ ӗ | Ж ж | З з | И и | Й й | К к | Л л | М м |
| Н н | О о | П п | Р р | С с | Ҫ ҫ | Т т | У у |
| Ӳ ӳ | Ф ф | Х х | Ц ц | Ч ч | Ш ш | Щ щ | Ъ ъ |
| Ы ы | Ь ь | Э э | Ю ю | Я я |
Kirjakielen normit perustuvat laaksomurteeseen, jota puhui pääosa Simbirskin opettajakoulussa toimineista tšuvassin kirjakielen pioneereista. Normien vakiinnuttamista edistivät suhteellisen pienet murre-erot sekä tukeutuminen suullisen kansanperinteen ilmaisukeinoihin. Neuvostoaikana Tšuvassian pääkaupungiksi tuli ylämurteen alueella sijaitseva Tšeboksary, minkä johdosta ylämurteen vaikutus kirjakieleen on huomattavasti lisääntynyt.
1920-luvulla kirjakielen käyttöala laajeni voimakkaasti ja siitä tuli koulujen opetuskieli kaikilla tšuvassien asuinalueilla. Tšuvassia käytettiin virastoissa, sillä julkaistiin paljon kirjallisuutta, Tšeboksaryssa, Kazanissa, Ufassa, Samarassa ja Simbirskissä alkoi ilmestyä tšuvassinkielisiä sanoma- ja aikakauslehtiä. 1930-luvulta lähtien tšuvassin kielen käyttö alkoi kuitenkin supistua varsinkin tasavallan ulkopuolella. Muualla julkaistut lehdet lakkautettiin, kouluissa siirryttiin venäjänkieliseen opetukseen ja monilla alueilla luovuttiin kokonaan tšuvassin kielen opetuksesta. Tämän seurauksena suuri osa tšuvasseista on siirtynyt käyttämään venäjän kieltä ja valtaosa tasavallan ulkopuolella asuvista ei osaa lukea tai kirjoittaa äidinkielellään.[12]
[muokkaa] Nykytilanne
Vuonna 1990 Tšuvassiassa hyväksyttiin kielilaki, joka antaa tšuvassille virallisen kielen aseman venäjän kielen rinnalla. Nykyisin tšuvassia käytetään opetuskielenä maaseudun kouluissa 5. luokkaan saakka. Muissa oppilaitoksissa sitä opetetaan aineena. Tšuvassinkielistä opetusta annetaan myös Tatarstanissa, Baškortostanissa ja Uljanovskin alueella. Mari Elissä, Penzan, Orenburgin ja Kemerovon alueilla kieltä opetetaan aineena.[13]
Tšuvassiksi julkaistaan oppikirjoja, kauno- ja lastenkirjallisuutta sekä tietokirjallisuutta. Sillä ilmestyy parikymmentä sanomalehteä ja useita aikakauslehtiä. Kieltä käytetään myös radiossa ja televisiossa. Tšeboksaryssa toimii kolme tšuvassinkielistä teatteria.[14] Viime vuosina tšuvassinkielisiä lehtiä on alkanut ilmestyä myös Tatarstanissa, Baškortostanissa ja Uljanovskin alueella, ja tšuvassien kulttuurikeskuksia toimii eri puolilla Venäjää.[12]
Kielen käyttöalan laajentamista vaikeuttaa tšuvassien asuinalueiden hajanaisuus ja venäjän kielen dominoiva asema kaikilla julkisen elämän alueilla. Suuren puhujamäärän, enemmistökansallisuuden aseman (tšuvassit muodostavat 67,7 % Tšuvassian väestöstä[8]) ja kielen aktiivisen käytön perusteella tšuvassin kieltä voidaan kuitenkin pitää varsin elinvoimaisena.[15]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii: entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 424. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4.
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 561–562. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). Viitattu 18.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ 4,0 4,1 Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. Viitattu 24.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ 5,0 5,1 Narody Rossii: entsiklopedija, s. 442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.5. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem naibolee mnogotšislennyh natsionalnostei. Viitattu 18.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. Viitattu 18.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ 8,0 8,1 Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. Viitattu 18.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki. Izd. 2-je, ispr., s. 113. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 978-5-484-00515-4.
- ↑ Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 480–482. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2.
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom III, s. 389. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
- ↑ 12,0 12,1 Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii: entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 425–426. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4.
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom III, s. 387–388. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 564–570. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 574. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Tšuvassilais-suomalainen sanakirja = Чăвашла-финла словарь : 8 000 sanaa / Arto Moisio, Eduard Fomin, Jorma Luutonen ; Turun yliopiston suomalainen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja. - Turku, 2007. - 286 s. ISBN 9512933497. [1]
