Iranilaiset kielet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Iranilaisten kielten nykyinen levinneisyys.

Iranilaiset kielet ovat indoeurooppalaiseen kieliperheeseen kuuluva keskenään sukua oleva kieliryhmä. Indoarjalaisten ja nuristanilaisten kielten kanssa ne muodostavat indoeurooppalaisen kieliperheen indoiranilaisen haaran.

Iranilaisia kieliä puhutaan melko yhtenäisellä alueella Iranissa, Afganistanissa, Pakistanissa, Turkin itäosassa, Pohjois-Irakissa, Syyriassa, Tadžikistanissa ja Ossetiassa. Erillisiä iraninkielisiä alueita on myös Azerbaidžanissa, Armeniassa, Georgiassa, Dagestanissa, Uzbekistanissa, Kirgisiassa, Turkmenistanissa, Intiassa, Yhdistyneissä arabiemiraateissa, Omanissa ja Kiinassa.

Ryhmään kuuluu yli 40 kieltä, erillistä murretta ja murreryhmää:

Eräiden kielimuotojen asema erillisenä kielenä tai toisen kielen murteena on epäselvä tai kiistanalainen:

  • Gurani Iranin Zagros-vuorilla ja Mosulin seudulla Irakissa. Eräät tutkijat pitävät sitä kurdin murteena, toiset erillisenä kielenä.
  • Zaza Eufratin lähteillä Turkissa. Eräät tutkijat pitävät sitä kurdin murteena.
  • Kumzarin kieli tai murre Hormuzin salmen etelärannalla.
  • Sivendin kieli tai murre Etelä-Iranissa Sivendin kylässä ja sen ympäristössä.
  • Šamerzadi Elburz-vuoristossa Pohjois-Iranissa. Šamerzadi voidaan katsoa mazanderanin murteeksi, mutta sen puhujat pitävät sitä erillisenä kielenä.
  • Velatrun kylän murre Elburz-vuoristossa. Rakenteeltaan mazanderanin murre, mutta puhujat pitävät sitä erillisenä kielenä.
  • Sangesarin kieli tai murre Elburz-vuoristossa, Sangesarin kaupungissa ja lähikylissä.
  • Hazara – tadžikkia ja persiaa lähellä oleva murre, jota puhuu alun perin mongolilainen, mutta myöhemmin iranilaistunut hazaran heimo keski-Afganistanissa.

Eri puolilta Irania tunnetaan murreryhmiä ja murrejatkumoita, jotka eivät muodosta mitään yhtenäistä kieltä:

Kirjallisten muistomerkkien ja muiden lähteiden perusteella voidaan nimetä joukko kuolleita kieliä:

Iranilaiset kielet jaetaan läntiseen ja itäiseen pääryhmään. Länsiryhmän kielet perustuvat murteisiin, jotka levisivät Iranin ylängön länsiosaan oletettavasti noin 500 eaa. mennessä. Itäryhmän kielten pohjana ovat Keski-Aasiassa puhutut murteet. Länsiryhmä jakaantuu edelleen lounaiseen ja luoteiseen alaryhmään. Edelliseen kuuluvat mm. muinais-, keski- ja nykypersia, tadžikki, dari ja tati, jälkimmäiseen parthi, kurdi, beludži, talyš ym. Itäryhmä jaetaan puolestaan pohjoiseen ja eteläiseen alaryhmään. Edelliseen kuuluvat mm. skyyttiläis-sarmaattilaiset murteet, sogdi, horezmin kieli, osseetti ja jagnobi, jälkimmäiseen saki, baktria ja paštu. Oman ryhmänsä muodostavat kontaktivaikutuksen tuloksena syntyneet Pamirin kielet.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom I, s. 405–410. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]