Tatin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tatin kielen puhuma-alue (keltaisella).

Tatin kieli[1] eli tati[2] (tatiksi тати, tati) on tatien ja vuoristojuutalaisten eli džuhurien puhuma iranilaisten kielten lounaisryhmään kuuluva kieli. Sitä puhutaan Azerbaidžanissa, Venäjällä lähinnä Dagestanissa ja Kabardi-Balkariassa sekä nykyään myös Israelissa.

Levinneisyys ja puhujien lukumäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tatin kieli jakautuu etelä- ja pohjoismurteeseen, jotka ovat vain vaivoin toistensa puhujien ymmärrettävissä. Murrejako perustuu eri puhujaryhmien uskontoon. Etelämurretta puhuvat islamia tunnustavat muslimitatit, jotka asuvat koillis-Azerbaidžanin maaseudulla sekä Apšeronin niemimaalla. Sen puhujia ovat myös Matrasin ja Kilvarin kylissä asuvat Armenian kirkkoon kuuluvat armenialaistatit. Pohjoismurretta puhuvat juutalaisuutta tunnustavat tatit eli vuoristojuutalaiset, jotka 1990-luvulle saakka asuivat pääosin Dagestanissa, Kabardi-Balkariassa ja muualla Pohjois-Kaukasiassa.[3]

Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan tateja oli Azerbaidžanissa 10 200 henkeä.[4] Azerbaidžanin tatit ovat pitkälti sulautuneet azereihin ja puhuvat toisena kielenään azeria sekä usein myös venäjää, lezgiä tai armeniaa.[3]

Neuvostoliiton ja Venäjän väestönlaskennoissa Dagestanin ja Pohjois-Kaukasian tatin puhujat on rekisteröity osin tateiksi ja osin vuoristojuutalaisiksi (ja mahdollisesti myös muiksi juutalaisiksi), mikä vaikeuttaa todellisen puhujamäärän arviointia. Venäjällä tatin kieltä puhui vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan 16 500 tatia ja 8 600 vuoristojuutalaista.[5] Vuonna 2002 tatin puhujia oli enää 3 000 henkeä,[6] näistä 1 800 Dagestanissa ja 220 Kabardi-Balkariassa.[7] Väestömäärän romahtamista selittää tatia puhuvien juutalaisten muutto Israeliin. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 2 000 tatin puhujaa[8].

Murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismurre on etelämurretta arkaaisempi ja saanut vähemmän vaikutteita muista kielistä. Siihen kuuluvat myös Azerbaidžanin Oğuzin ja Quban kaupungissa puhutut kielimuodot, jotka poikkeavat huomattavasti muista pohjoismurteista.

Etelämurre on jakautunut lukuisiksi alamurteiksi, joiden väliset erot heijastelevat vanhaa uskonnollista jakoa šiialaisten ja sunnalaisten välillä. Azerin kielen vaikutus tuntuu etelämurteessa kaikilla kielen tasoilla. Siinä ei myöskään ole pohjoismurteessa esiintyviä heprealaisia lainasanoja.[9]

Kirjakieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tatin kirjakieli perustuu pohjoismurteeseen ja sitä käyttävät ainoastaan vuoristojuutalaiset eli džuhurit.[3] Ensimmäiset heprealaisella kirjaimistolla painetut kirjat ilmestyivät vuosina 1908–1909. Vuosina 1928–1930 heprealaisesta kirjoituksesta siirryttiin latinalaiseen ja vuonna 1938 kyrilliseen kirjaimistoon.[10] Venäjästä poikkeavia äänteitä ilmaistaan erilaisilla kirjainyhdistelmillä, lisämerkkejä on muiden Dagestanin kielten tapaan vain yksi: Ӏ.[3]

1920–1930-luvulla syntyi laaja tatinkielinen kaunokirjallisuus, julkaistiin sanomalehteä ja vuonna 1935 perustettiin ammattiteatteri Derbentiin. Tatinkielinen kouluopetus ja kirjakielen käyttö lakkautettiin vuonna 1948 ja aloitettiin uudelleen vasta vuoden 1953 jälkeen.[10] 1990-luvulla tatin kielellä julkaistiin Dagestanissa oppikirjoja, kauno- ja lastenkirjallisuutta sekä yhtä sanomalehteä. Kieltä käytettiin jonkin verran myös radiossa ja televisiossa. Mahatškalassa toimi tatinkielinen kansanteatteri.[11] Kirjakielen nykyisestä käytöstä Dagestanissa tai Israelissa ei ole tietoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yleinen suomalainen asiasanasto (tarkistettu Lindasta)
  2. Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 94. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X.
  3. a b c d Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom III, s. 76–77. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  4. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 473. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
  5. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 441–442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  6. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). Viitattu 24.1.2009. (venäjäksi)
  7. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. Viitattu 24.1.2009. (venäjäksi)
  8. Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  9. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom III, s. 77–78. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  10. a b Narody Rossii: entsiklopedija, s. 132. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  11. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 484. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.