Armenian apostolinen kirkko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Armenialaisten pappien kulkue.

Armenian apostolinen kirkko eli Armenian ortodoksinen kirkko eli gregoriaaninen kirkko[1] on Armenian perustuslaissa määritelty valtionkirkko. Se kuuluu ns. orientaaliortodoksisiin kirkkoihin.[1] Armenian lisäksi kirkko on levinnyt armenialaisten siirtolaisten mukana muualle Lähi-Itään ja sittemmin diasporaan kaikille mantereille, ja sillä on hiippakuntia näillä alueilla.

Armenian apostolista kirkkoa johtaa Armenian Etšmiadzinista käsin koko Armenian korkein patriarkka ja katolikos Karekin II. Etšmiadzinin pääkatolikaatin lisäksi kirkolla on toinen katolikaatti, Kilikian katolikaatti, jonka katolikoksen istuin on Libanonin Anteliaksessa. Sillä on autonominen asema Armenian kirkon sisällä, ja sen alaisuuteen kuuluu osa diasporassa olevia hiippakuntia Lähi-Idässä, Kreikassa ja Amerikoissa. Näiden lisäksi kirkolla on kaksi erillistä alueellista patriarkaattia: Jerusalemin armenialainen patriarkaatti sekä Konstantinopolin armenialainen patriarkaatti Turkissa.

Kirkon messukäytännöllä on yhteyksiä enemmän läntiseen kirkkoon kuin ortodoksiseen kirkkoon. Kirkkomusiikkina on armenialainen laulumusiikki. Kirkko noudattaa läntistä gregroriaanista kalenteria, mutta viettää Kristuksen syntymäjuhlaa poikkeuksellisesti loppiaisena 6. tammikuuta.

Kirkon johtajat valitaan demokraattisesti, ja jäsenet päättävät äänestämällä, ketkä papit saavat jatkaa tehtävissään. Papit saavat avioitua ennen vihkimystä.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armeniasta tuli kuningas Tiridates III:n (armeniaksi Trdat) johdolla ensimmäinen kristitty valtio 300-luvun alussa. Armenialaisen legendan mukaan kristinusko tuli Armeniaan apostolien Taddeuksen ja Bartolomeuksen levittämänä ensimmäisellä vuosisadalla. Armenian apostolisen kirkon synnyinvuotena pidetään vuotta 301, ja siten Armenia on maailman vanhin kristitty valtio, vanhempi kuin antiikin Rooma.

Kirkon varsinaisena perustajana pidetään Pyhää Gregorios Valontuojaa (k. 325). Kirkosta tuli 300-luvulla valtionkirkko ja omakielisen Raamatun se sai seuravalla vuosisadalla.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Facta2001, 1. osa, palsta 673

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.