Belutšin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Belutši
Oma nimi بلوچی balōčī
Tiedot
Alue Pakistan, Iran, Afganistan, Turkmenistan
Puhujia 6 miljoonaa
Kirjaimisto Arabialais-persialainen
Kielenhuolto Balochi Academy
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta Indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä Indoiranilaiset kielet
Iranilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 Ei ole
ISO 639-2 bal
ISO 639-3 bgn

Belutšin kieli[1] (belutšiksi balōčī) on etupäässä Pakistanissa, Iranissa ja Afganistanissa asuvien belutšien puhuma kieli. Se kuuluu indoeurooppalaisten kielten indoiranlaisen haaran iranilaiseen ryhmään.

Levinneisyys ja puhujamäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belutšin ja muiden iranilaisten kielten levinneisyyskartta.

Suurin osa belutšeista asuu Pakistaniin ja Iraniin kuuluvassa Belutšistanin historiallisessa maakunnassa. Sen ulkopuolella heitä on Afganistanin Kandaharin, Helmandin, Nimruzin, Farahin ja Heratin maakunnissa, Iranissa Kermanin, Laristanin, Sistanin, Khorasanin ja Gilanin maakunnissa, Pakistanissa Punjabin ja Sindhin lounaisosissa sekä Turkmenistanissa Maryn maakunnassa. Yhteensä belutšeja on 5,7–6 miljoonaa. Heistä neljä miljoonaa asuu Pakistanissa, 1,5 miljoonaa Iranissa, 350–400 tuhatta Afganistanissa ja noin 200 tuhatta Persianlahden maissa (varsinkin Omanissa). Turkmenistanissa arvioitiin vuonna 1997 olevan noin 38–40 tuhatta belutšia.[2]

Huomattava osa belutšeista osaa maidensa pääkieliä urdua, persiaa, paštua, daria tai turkmeenia sekä naapuriheimojensa kieliä.[3] Pakistanista tunnetaan belutšia puhuvia brahuiheimoja sekä brahuinkielisiä belutširyhmiä.[4]

Historia, murteet ja rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belutši kuuluu iranilaisten kielten luoteisryhmään. Sen puhujat ovat siirtyneet nykyiselle asuinseudulleen Kaspianmeren eteläpuoliselta alueelta 400–600-luvulta lähtien. Muuttoliike jatkui 1500-luvulle saakka.[5] Keskipersialaisen vaiheen kielistä belutšia lähinnä on parthian kieli.[6]

Kieli jakautuu kahteen murreryhmään: läntiseen, jota on kutsuttu myös lounaiseksi tai eteläiseksi, sekä itäiseen (koilliseen tai pohjoiseen). Niitä erottaa Pakistanissa Kalatin laaksossa pohjoisesta etelään levittäytyvä brahuiden asuinalue. Iranin, Afganistanin ja Turkmenistanin belutšit puhuvat kaikki länsimurteita.[7] Paikallismurteiden välillä ei ole selkeitä rajoja, mutta länsi- ja itämurteiden puhujien saattaa olla vaikeaa ymmärtää toisiaan.[3]

Kielessä on runsaasti arabialaisia ja persialaisia lainasanoja. Persiasta on omaksuttu myös eräitä foneettisia ja syntaktisia piirteitä. Kakuminaaliset konsonantit ja on ilmeisesti saatu sindhiläisten ja muiden indoarjalaisten lainasanojen mukana.[6] Lainoja on paljon myös paštusta, brahuista ja urdusta.[8]

Kirjakieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belutšeilla on rikas suullinen kansanperinne.[9] Vanhin tunnettu käsikirjoitus on 1800-luvun alusta.[10] Kirjakieli alkoi kehittyä Pakistanin perustamisen jälkeen vuonna 1947. Kirjallisuudessa tärkeimmällä sijalla on runous.[3] Belutšinkielinen lehdistö sai alkunsa Quettassa 1950-luvulla. Nykyään belutši on yksi Pakistanin Balochistanin provinssin kansalliskokouksen työkielistä.[4] Quettassa toimii vuonna 1959 perustettu belutšin kielen akatemia.[10]

Pakistanissa belutšin kirjakieli kehittyy rahšanin murteen ja Afganistanissa paikallisten murteiden pohjalta. Kirjoittamiseen käytetään arabialais-persialaista kirjaimistoa, joka Pakistanissa perustuu urdun ja Afganistanissa paštun ja darin esikuviin.[3] Neuvostoliittoon kuuluneessa Turkmenistanissa luotiin 1930-luvulla latinalaiseen kirjaimistoon perustunut ortografia, joka jäi pian pois käytöstä. Latinalaisen kirjaimiston käyttöä kokeiltiin Turkmenistanissa uudelleen 1980–1990-lukujen vaihteessa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat (3. painos), s. 95. Tampere: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
  2. Jazyki mira: Iranskije jazyki. II. Severo-zapadnyje iranskije jazyki, s. 28. Moskva: Indrik, 1999. ISBN 5-85759-099-X.
  3. a b c d Jazyki mira: Iranskije jazyki. II. Severo-zapadnyje iranskije jazyki, s. 29. Moskva: Indrik, 1999. ISBN 5-85759-099-X.
  4. a b c Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 202. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.
  5. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 201–202. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.
  6. a b Jazyki mira: Iranskije jazyki. II. Severo-zapadnyje iranskije jazyki, s. 31. Moskva: Indrik, 1999. ISBN 5-85759-099-X.
  7. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 203. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.
  8. Jazyki mira: Iranskije jazyki. II. Severo-zapadnyje iranskije jazyki, s. 55. Moskva: Indrik, 1999. ISBN 5-85759-099-X.
  9. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 202–203. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.
  10. a b Encyclopædia Iranica: Baluchi Language and Literature Viitattu 3.12.2010. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]