Approksimantti

Approksimantti (engl. approximant) on konsonanttinen äänne, jota muodostettaessa ilmavirta pääsee kulkemaan vokaalien tapaan vapaasti suuväylässä ilman hankaushälyn muodostumista, toisin kuin muissa konsonanteissa. Approksimantit ovat resonantteja, ja ne voidaan edelleen luokitella lateraalisiin ja sentraalisiin approksimantteihin, joista jälkimmäisiä kutsutaan usein puolivokaaleiksi.

Lateraaliset approksimantit

Lateraalinen approksimantti eli lateraali on äänne, joka syntyy kun kielen avulla muodostetaan sulkeuma suun kattoa vasten ja ilma virtaa esteettä lateraalisesti eli kielen laitojen yli. Esimerkkejä lateraalisista approksimantista ovat [l] ja [ʎ].

Sentraaliset approksimantit

Sentraalinen approksimantti eli puolivokaali on äänne, joka on foneettisesti vokaali, koska ääni virtaa esteettä suun keskikohdalta, mutta funktionaalisesti konsonantti, koska se käyttäytyy kielessä konsonantin tavoin. Puolivokaalit voidaan siis oikeastaan määritellä vain kielikohtaisesti; tavallisimmille puolivokaaleille on kuitenkin omat kansainväliset foneettiset merkkinsä.

Suomen kielessä vain /j/ on puhdas puolivokaali (tosin sekin ääntyy toisinaan heikkona frikatiivina), mutta myös laryngaalinen approksimantti /h/ voidaan tulkita puolivokaaliksi, koska se realisoituu tavallisesti henkäyssoinnillisena versiona seuraavasta vokaalista (esimerkiksi sana hauta saatetaan ääntää [ɑ̥ɑutɑ], jossa ensimmäinen äänne on soinniton a).

Muista kielistä esimerkki englannissa esiintyvät myös puolivokaalit /w/ ja /ɹ/.

Lähteet

Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet, s. 58-64. Juva: WSOY, 1981.

Suomisanakirja: Approksimantti Viitattu 28.9.2011.