Iran

Persiankieliset iranilaiset ovat sassanidien kaudesta alkaen käyttäneet maasta nimitystä Iran, joka tarkoittaa "arjalaisten maata", kun taas lännessä on käytetty kreikkalaisilta periytyvää Persia-nimitystä. Vuonna 1935 šaahi Reza Pahlavi vaati kansainvälistä yhteisöä käyttämään Iran-nimitystä. Hänen poikansa Muhammad Reza Pahlavi salli 1959 sekä Persia- että Iran-nimien käytön. Iran on vakiintunut muoto puhuttaessa nyky-Iranista, mutta historiallisesta Iranista käytetään usein edelleen nimitystä Persia. Vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jälkeen maan koko nimi on ollut Iranin islamilainen tasavalta.

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Iranin historia

Farhang ("kulttuuri") on ollut Iranin sivilisaation keskipiste, ja monet iranilaiset ovat ylpeitä perinnöstään ja asemastaan muinaisen kulttuurin jatkajina.

Iranin korkeakulttuuri on maailman vanhimpia. Kirjoitettu historia alkaa elamilaisten kirjoituksista noin 3000 eaa. Maahan tunkeutuneet arjalaiset toivat useimpien Iranin nykykielten esimuodot. Meedian valtakunnan jälkeen akemedit muodostivat Kyyros II Suuren johdolla Persian valtakunnan 546 eaa. Aleksanteri Suuri valloitti Persian vuonna 331 eaa., mutta se jatkui pian seleukidien dynastiana, jota seurasivat sassanidien ja parthialaisten valtakunnat.

Keskiaikaan sijoittui monia Iranin historian kannalta tärkeitä tapahtumia, kuten islamilainen valloitus, Mongolivaltakunnan 1220-luvulla alkanut tuhoisa hyökkäys, Timur Lenkin valloitus ja šiialaisuuden tulo valtionuskonnoksi safavidien aikana 1501. Uudella ajalla Persiasta tuli kilpailevien siirtomaaimperiumien, kuten Venäjän ja Yhdistyneen kuningaskunnan taistelukenttä. 1800-luvun modernisaatio johti Persian perustuslailliseen vallankumoukseen 1905/1911.

Perustuslaillisen vallankumouksen jälkeen Reza Pahlavi kaappasi vallan Qajar-dynastialta 1921. Šaahi Reza Pahlavi teki suunnitelmia teollisuuden kehittämisestä, rautateiden rakentamisesta ja kansallisesta koulutusjärjestelmästä. Hänen itsevaltainen hallitsemistapansa aiheutti kuitenkin vastustusta. Toisen maailmansodan aikana maan miehittäneet liittoutuneet pakottivat šaahin luovuttamaan vallan pojalleen Muhammad Reza Pahlaville, jonka toivoivat olevan yhteistyöhaluisempi.

Vuonna 1953, seurauksena Anglo-Iranian Oli Companyn kansallistamisesta, pääministeri Mohammed Mossadeq syöstiin vallasta brittien ja amerikkalaisten tiedustelupalveluiden avustuksella, tarkoituksena suojella maiden öljyintressejä. Sen johdosta monarkia palautui ja valta siirtyi takaisin šaahi Muhammad Reza Pahlaville. Hänen itsevaltainen hallintonsa johti lopulta islamilaiseen vallankumoukseen 1979, jota johti maanpaossa ollut ajatollah Khomeini.

Uusi teokraattinen poliittinen järjestelmä toteutti konservatiivisia islamilaisia reformeja ja ennen näkemättömän papiston suoran vaikutusvallan. Se vahvisti Iranin antilänsimaista suuntausta, joka osin johtui lännen tuesta šaahille sekä Irakille Irakin–Iranin sodan aikana. Iranin-Yhdysvaltain suhteita haittasi erityisesti Yhdysvaltain lähetystötyöntekijöiden vangitseminen 1979, Iranin pyrkimys levittää islamilaista vallankumousta ja myöhemmin tuki Hizbollahin kaltaisille järjestöille.

Vuonna 1980 Irak hyökkäsi vallankumouksen heikentämään Iraniin ja tuhoisa Iranin-Irakin sota jatkui vuoteen 1988. Kamppailu reformistien ja konservatiivien välillä jatkuu nykyisin vaaleilla valittujen poliitikkojen kautta, joiden valtaa papisto voimakkaasti rajoittaa. Presidentiksi valittiin 2005 konservatiivinen Mahmud Ahmadinedžad. Kesäkuussa vuonna 2009 maassa puhkesi mellakoita, kun oppositio väitti vanhopillisten väärentäneen vaalitukoksen, jossa vanhoillisten tukeman Ahmadinedžad voitti vaalit. Hallitus vastasi mielenosoituksin ankaralla turvallisuusjoukkojen ja vallankumouskaartien väkivallalla.

[muokkaa] Politiikka ja yhteiskunta

[muokkaa] Uskonnollinen johtaja

Korkein uskonnollinen johtaja ja tosiasiallinen valtionpäämies (velayat-e faqih, suom. lain vartija, tällä hetkellä Ali Khamenei) on elintärkeässä roolissa Iranin hallinnollisessa rakenteessa. Perustuslain mukaan uskonnollinen johtaja on vastuussa "Iranin islamilaisen tasavallan politiikan yleisestä valvonnasta." Uskonnollinen johtaja on asevoimien ylipäällikkö ja hallitsee Iranin vakoilu- ja turvallisuusoperaatioita; hän voi yksin julistaa sodan. Hänellä on valtuudet nimittää ja erottaa puolet Valvojien neuvoston jäsenistä, oikeuslaitoksen johtaja, yleisradion johtaja ja asevoimien esikuntapäällikkö ja komentaja sekä vallankumouskaartin (Pasdaran tai IRGC) komentaja.^[2]

Korkeimman uskonnollisen johtajan valitsee Asiantuntijoiden neuvosto Madžles-e-Khobregan, joka koostuu 86:sta mudžtahidista. Sen jäsenet valitaan suoralla kansanvaalilla kahdeksanvuotiskausiksi. Ehdokkaiden soveltuvuus hyväksytään samoin kuin parlamenttivaaleissa. Neuvoston puhemies on Akbar Hašemi Rafsandžani syyskuusta 2007 lähtien.

[muokkaa] Presidentti

Pääartikkeli: Iranin presidentti

Iranin presidentti on vastuussa toteuttamaan perustuslakia ja toimimaan hallinnon johtajana muissa kuin uskonnollisen johtajan toimistolle kuuluvissa asioissa.

[muokkaa] Parlamentti

Iranin yksikamarinen parlamentti, islamilainen konsultoiva kokous tai "Madžles-e Šura-je Eslami", koostuu 290 jäsenestä, jotka äänestetään nelivuotiselle kaudelle. Viisi paikkaa on varattu vähemmistöille: armenialaiskristityille kaksi, juutalaisille ja zarathustralaisille yksi paikka ja assyrialaisille ja Kaldean katolisille myös yksi jaettu paikka^[3].

Madžles on lainsäädäntöelin, joka myös vahvistaa budjetin ja kansainväliset sopimukset. Se voi myös erottaa ministerit epäluottamuslauseella tai panna viralta presidentin virkarikkeestä. Madžlesin päätökset vaativat kuitenkin Valvojien neuvoston sekä Uskonnollisen johtajan vahvistuksen.

Parlamenttiehdokkuus on edellyttää 26–75 vuoden ikää ja yliopistotutkintoa. Lisäksi ehdokkaan tulee olla uskollisia perustuslaille ja sitoutunut lakien noudattamiseen, mistä päättää Valvojien neuvosto. Vuoden 2008 vaaleissa ehdokkaiksi asettuneista noin 7 600:sta 1 700 hylättiin. Äänioikeusikäraja on 18.

Länsimediassa Iranin poliittiset ryhmittymät jaetaan usein konservatiiveihin ja liberaaleihin. Konservatiivit ovat uskollisia islamilaisen vallankumouksen perinteelle ja jakaantuneet kahteen puolueeseen ja liittoumaan: Yhdistynyt periaatteellisrintama (UPF) ja Laaja periaatteellisrintama (BPF). Vasemmisto tai reformistit (Eslah-Talaban) ovat samoin kahdessa puolueessa: Kansallinen luottamus ja uudistusten kansankoalitio (PCR) ja Reformistien koalitio.^[4]^[5]

[muokkaa] Valvojien neuvosto

Valvojien neuvosto on eräänlainen perustuslakituomioistuin, joka koostuu kuudesta uskonnollisen johtajan nimittämästä islamilaisen lain asiantuntijasta ja kuudesta Madžlesin valitsemasta lakimiehestä, johon asemaan ehdokkuuden asettaa oikeuslaitoksen johtaja^[6], jonka nimittää uskonnollinen johtaja. Valvojien neuvoston tehtävänä on valvoa vaaleja ja tarkastaa parlamentin jo hyväksymät lait.

[muokkaa] Ydinohjelma

Iran on pyrkinyt aloittamaan energiantuotannon ydinvoimalla säästääkseen kallistuvaa öljyä. Ydinohjelma alkoi jo 1950-luvulla šaahin aikana Yhdysvaltain tuella Atoms for Peace -ohjelmassa. Vuoteen 2000 mennessä oli tarkoitus rakentaa 23 voimalayksikköä. Sopimukset ensimmäisistä kahdesta yksiköstä tehtiin länsisaksalaisten Siemens AG:in and AEG Telefunkenin kanssa. Iran sijoitti myös uraaninrikastuslaitosta rakentavaan Eurodif-yritykseen.

Islamilaisen vallankumouksen jälkeen Irania estettiin saamasta uraania ja saksalaiset jättivät laitosten rakentamisen kesken. Iran ilmoitti jatkavansa ohjelmaa omin voimin.

Vuonna 1995 Iran solmi sopimuksen Venäjän kanssa osittain valmiin Bušehrin laitoksen rakentamisesta loppuun. Ensimmäinen VVER-1000-tyyppinen reaktori Bušehr I on tarkoitus ottaa käyttöön 2009. Huhtikuussa 2006 Iran ilmoitti aloittaneensa uraanin rikastamisen omin voimin.

Iranin ydinohjelma on luonut kitkaa maan kansainvälisissä suhteissa. Yhdysvallat syyttää Irania ydinaseen tavoittelusta ja vaatii uraanin käsittelyn ja rikastuksen pysyvää lopettamista. Iranin mukaan yritys kieltää uraanin rikastaminen rauhanomaisiin tarkoituksiin rikkoo kansainvälistä lakia, ydinsulkusopimusta ja IAEA:n määräyksiä.^[7] George W. Bush lukikin Iranin "pahan akseliin" kuuluvaksi valtioksi. Lehtitietojen mukaan Bushin hallinto teki suunnitelmia sotilaallisesta iskusta Irania vastaan,^[8] ja Israelin on uutisoitu suunnittelevan jopa ydinaseiskua maahan.^[9]

[muokkaa] Ihmisoikeudet

Iranin ihmisoikeustilanne on heikko. Homoseksuaalisuus voi johtaa kuolemanrangaistukseen, joka toteutetaan julkisesti hirttämällä, kuten kävi Mahmoud Asgarin ja Ayaz Marhonin tapauksessa. Syyskuussa 2007 kerrottiin, ettei Iranissa presidentti Ahmadinejadin mukaan ole homoja,^[10] mutta Ahmadinejadin apulaisen mukaan hän oli sanonut vain, että verrattuna Yhdysvaltoihin Iranissa ei ole montaa homoa.^[11]

Iran on surullisenkuuluisa siitä, että se tuomitsee kuolemaan runsaasti lapsia, vaikka on allekirjoittanut Lapsen oikeuksien sopimuksen.^[12] Kansainvälistä kritiikkiä herätti Atefah Sahaalehin tapaus vuonna 2004. Hän joutui 16-vuotiaana julkisesti hirtetyksi avioliiton ulkopuolella harrastetusta seksistä.

Taiteilijanakin tunnettu Delara Darabi tuomittiin kuolemaan 17-vuotiaana tehdystä murhasta. Hän tunnusti teon alun perin, mutta teki sen ilmeisesti suojatakseen 19-vuotiasta poikaystäväänsä teloitukselta, koska uskoi itse alaikäisenä välttyvänsä kuolemantuomiolta.^[13]

Iranissa ilmeisesti edelleen kivitetään ihmisiä. Maa on useaan otteeseen kiistänyt tämän,^[14] mutta joitakin kivityksiä viranomaiset ovat myös tunnustaneet.^[15]

Iranissa ei ole täyttä uskonnonvapautta. Esimerkiksi bahá'ín harjoittajia vainotaan.^[16]

[muokkaa] Maantiede

Iranin kartta

Iranin satelliittikuva tammikuussa

Iranin maisemaa dominoivat jylhät vuorijonot, jotka erottavat syvänteitä tai mannerlaattoja toisista. Väestörikas läntinen osa on vuoristoista. Siellä on jonoja kuten Kaukasia, Zagros ja Alborz-vuoret, joista jälkimmäinen sisältää Iranin korkeimman kohdan Damavand (5,604 m). Itäinen osa muodostuu enimmäkseen asumattomista aavikkoalangoista kuten Dašt-e Kavir suolajärvineen.

[muokkaa] Ilmasto

Iranin maasto tuottaa useampaa ilmastoa. Maan pohjoisella reunalla Kaspianmeren rannikon tasangolla lämpötilat laskevat nollarajan alapuolelle ja säilyvät loppuvuoden kosteina. Kesälämpötilat harvoin ylittävät 29°C. Vuosittainen sademäärä on 680 mm itäisellä puolella tasankoa ja yli 1700 mm läntisellä puolella tasankoa. Länteen, asuinkeskukset Zagros-vuorten juuressa kokevat kylmempiä lämpötiloja. Näillä alueilla on voimakkaita talvia, joina lämpötila menee pakkasen puolelle ja lunta sataa paljon. Vuorten itäisillä ja keskisillä juurilla on kuivaa sademäärän alueiden saadessa alle 200 mm sadetta ja aavikoituessa silloin tällöin. Keskiarvoiset kesälämpötilat ylittävät 38°C. Satelliittikuvien perusteella Lutin aavikko kaakossa on kesäpäivisin yksi maailman kuumimmista paikoista. Eteläisessä Iranissa olevien Persianlahden ja Omaninlahden rannikkotasangot kokevat miedot talvet ja erittäin kosteat ja kuumat kesät. Sademäärä vaihtelee välillä 135 mm ja 355 mm.

[muokkaa] Provinssit

Pääartikkeli: Iranin provinssit

Iran koostuu 30 provinssista (ostan-haa, yksikkö - ostan):

Iranin saaret eivät näy kartassa. Ne kuuluvat Hormozganin provinssiin (numero 20 kartalla).

[muokkaa] Talous

Modernia asumista Elahiyeh-seudulla.

Mattokauppias Esfhanin markkinoilla.

Iranin talousjärjestelmä on sekoitus keskussuunnittelua, valtion omistusta öljystä ja suuryrityksistä, kylien maataloutta ja pienimuotoista yksityistä vaihtotaloutta ja palveluyrityksiä. Nykyinen hallinto on jatkanut edellisen hallinnon markkinareformia ja osoittanut pyrkimystä monipuolistaa Iranin öljystä riippuvaa taloutta. Monipuolistamiseen kuuluu autonvalmistus, ilmailuteollisuus, kuluttajaelektroniikka, aseteollisuus, petrokemia ja ydinteknologia. Autovalmistajat Iran Khodro ja SAIPA valmistavat omia, ja ulkomaisia merkkejä lisenssillä. Iran toivoo myös houkuttelevansa miljardeja ulkomaisia investointeja luomalla suosiollisen sijoitusilmaston, kuten vähennetyt rajoitteet ja tullit sekä vapaakauppa-alueet kuten Tšabahar ja Kiš-saari. Modernissa Iranissa on vahva keskiluokka ja kasvava talous, mutta korkea inflaatio ja työttömyys ovat ongelmia.

Iran on OPECin toiseksi suurin öljyntuottaja ja sillä on hallussa 10 % maailman näytetyistä öljyvarannoista. Sillä on hallussa myös Venäjän jälkeen maailman toiseksi suurimmat maakaasuvarannot.

Vuodesta 1980 Iranin energiantarve on kasvanut 6,4 %, mutta öljyntuotantokapasiteetti noussut vain 5,6 %. Suurimman määrän öljyä Iran vei 1996, eikä vienti ole kasvanut sen jälkeen. Viimeiseen 18 kuukauteen (vuoden 2006 loppuun mennessä) Iran ei ole kyennyt täyttämään OPECin asettamaa kiintiötään. Syynä on enemmänkin infrastruktuurin ja investointien puute kuin öljyvarojen loppuminen.^[17] Energiantuotannossaan Iran tavoittelee ydinvoiman rakentamista.

Iranin suurimmat kauppakumppanit ovat Ranska, Saksa, Italia, Venäjä, Kiina, Japani ja Etelä-Korea. Lähtien 1990-luvun lopulta, Iran on kasvattanut taloudellista yhteistyötä muiden kehitysmaiden kanssa, mukaan lukien Syyria, Intia, Kuuba, Venezuela ja Etelä-Afrikka. Iran on myös kasvattamassa sen kauppasuhteita Turkkiin ja Pakistaniin jakaen yhteisen päämäärän luoda yhtenäinen talousalue Länsi- ja Keski-Aasiaan.

[muokkaa] Väestö

Yli 2/3 Iranin väestöstä puhuu jotain indo-arjalaista kieltä. Tärkeimmät indo-arjalaiset ryhmät ovat persialaiset (50–60 % väestöstä), kurdit (noin 10 %), gilakit ja mazandaranit (10 %), lurit (2 %) ja balutšit (2 %).

Vain persia arabialaisilla kirjaimilla kirjoitettuna on virallinen kieli. Koraanin kielenä käytettävää arabiaa opetetaan kouluissa.

Turkkilaissukuisia vähemmistöjä ovat azerit (n. 20 %) ja turkmeenit (2 %). Muita etnisiä vähemmistöjä ovat mm. arabit (1 %), armenialaiset, assyrialaiset ja juutalaiset.

Šiialaisuus on virallinen valtionuskonto, johon kuuluu 89 % iranilaisista. 10 % kuluu sunnimuslimeihin, jotka ovat enemmistönä useimmissa muissa islaminuskoisissa maissa. Virallisesti tunnustettuja vähemmistöuskontoja ovat juutalaisuus, kristinusko ja zarathustralaisuus. Lisäksi on muiden uskontokuntien, kuten Iranista lähtöisin olevan baha'ilaisuuden, kannattajia.

[muokkaa] Kulttuuri

Iranilla on pitkä historia taidetta, musiikkia, arkkitehtuuria, runoutta, filosofiaa, perinteitä ja ideologioita. Monet iranilaiset uskovat, että kulttuuri on ainoa syy miksi heidän sivilisaationsa on selvinnyt vuosituhansien koettelemusten läpi.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat tärkeitä iranilaisessa kulttuurissa. Kunnioitus vanhempia kohtaan ja vieraanvaraisuus ulkomaalaisille ovat myös yhtenevä osa iranilaista etikettiä.

Länsimaissa tunnetuin Iranin alueen runoilija on epäilemättä Omar Khaijam (1050–1123).

Iranilaiset elokuvat ovat tunnettuja, Iran on saanut 300 kansainvälistä elokuvapalkintoa viimeisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana. Ehkäpä kaikkein tunnetuin ohjaaja on Abbas Kiarostami.

Lokakuussa 2006 Iranin islamilainen hallintokoneisto päätti taistella länsimaisia vaikutuksia vastaan kieltämällä nopeat nettiyhteydet.^[18] Palveluntarjoajia on käsketty rajoittamaan tiedonsiirtonopeudet maksimissaan nopeuteen 128 kbps. Iranilaiset kansanedustajat, akateemikot ja palveluntarjoajat tuomitsevat hallituksen määräyksen.