Paštun kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paštu
Oma nimi پښتو
Muu nimi afgaani
Tiedot
Alue Afganistanin lippu Afganistan, Pakistanin lippu Pakistan, Iran
Virallinen kieli Afganistanin lippu Afganistan
Puhujia 24 miljoonaa
Kirjaimisto Arabialainen
Kielenhuolto Afganistanin tiedeakatemia
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta Indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä Indoiranilaiset kielet
Iranilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 pst
ISO 639-2 pbu
ISO 639-3 pbt

Paštun kieli[1] (paštuksi پښتو, paʂto; tunnetaan myös nimillä pataani ja afgaani, pašto پشتو ja pukhto پختو) on Afganistanissa ja Pakistanissa asuvien paštujen eli pataanien puhuma kieli. Se kuuluu indoeurooppalaisten kielten indoiranilaisen haaran iranilaiseen ryhmään. Paštu on darin ohella toinen Afganistanin virallisista kielistä.

Levinneisyys ja puhujamäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kieltä puhutaan Afganistanin etelä- ja keskiosissa sekä Pakistanissa etupäässä Luoteisprovinssissa, heimoalueilla ja Balochistanissa. Pieniä puhujaryhmiä on myös Kashmirissa ja Iranissa.[2] Vuonna 2009 paštun äidinkielisiä puhujia arvioitiin olevan noin 7,5 miljoonaa Afganistanissa, 14 miljoonaa Pakistanin Luoteisprovinssissa, yli kaksi miljoonaa Karachissa ja noin 50 000 Iranissa.[3]

Afganistanissa paštun puhujat muodostavat yli puolet väestöstä ja Pakistanin luoteisosassa noin 90 %.[3] Heistä suuri osa on kaksikielisiä. Afganistanissa pataanit osaavat myös daria, Pakistanissa urdua, belutšia tai muita kieliä.[4]

Murteet ja kielen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paštu kuuluu iranilaisten kielten itäiseen ryhmään. Se jakautuu lukuisiin alueellisiin ja heimomurteisiin, jotka muodostavat läntisen ja itäisen murreryhmän. Toisinaan puhutaan myös eteläisestä[2] tai keskiryhmästä.[3] Läntisen ryhmän keskus on Kandahar ja itäisen Peshawar sekä vähemmässä määrin Jalalabad. Eräät murteet kuten waziri ja afridi poikkeavat voimakkaasti kirjakielestä.[2]

Kieli on rakenteeltaan monessa suhteessa varsin konservatiivinen. Arkaaisia iranilaisia piirteitä ovat fonemaattinen sanapaino, kieliopillinen suku ja ergatiivirakenne.[5] Morfologialle on tyypillistä nominien ja osittain myös verbien flektiotaivutus. Verbeillä on aspektikategoria.[6]

Indoarjalaisista kielistä paštuun on omaksuttu[5] kakuminaaliset konsonantit ṭ, ḍ, ṇ, ṛ[6] Lainasanoja on saatu arabiasta, darista, persiasta, indoarjalaisista, turkkilaisista sekä länsieurooppalaisista kielistä varsinkin englannista.[7]

Kirjakieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paštun vanhimman kirjallisen muistomerkin kerrotaan olevan peräisin 700-luvulta. Vanhin luotettavasti ajoitettu teksti, Bayazid Ansarin paštuksi, hindiksi, persiaksi ja arabiaksi laatima uskonnollinen runokokoelma Hayr al-bayān (”Hyvä sanoma”) on kuitenkin vasta 1500-luvun lopusta.[3][8]

Kirjakieli kehittyi pitkään Afganistanin pääkielenä toimineen darin varjossa. Koulutusjärjestelmän ja lehdistön kieli paštusta tuli vasta 1900-luvun aikana.[9] Vuodesta 1936 lähtien se on darin rinnalla toinen Afganistanin virallisista kielistä. Pakistanissa se on yksi Luoteisprovinssin ja Balochistanin alueparlamenttien virallisista työkielistä.[4]

Paštun kirjakielestä on kaksi alueellista varianttia. Afganistanissa kirjakieli perustuu Kandaharin ja Pakistanissa Peshawarin murteeseen.[4] Kieltä kirjoitetaan arabialais-persialaisella kirjaimistolla, jota on täydennetty kymmenellä paštun omia äänteitä osoittavalla lisämerkillä.[10] Kirjakielen normit ja oikeinkirjoitus eivät ole vielä vakiintuneet.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat (3. painos), s. 95. Tampere: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
  2. a b c Jazyki mira: Iranskije jazyki. III. Vostotšnoiranskije jazyki, s. 111. Moskva: Indrik, 1999. ISBN 5-85759-107-4.
  3. a b c d Gernot Windfuhr (ed.): The Iranian Languages, s. 721. London and New York: Routledge, 2008. ISBN 978-0-7007-1131-4.
  4. a b c Jazyki mira: Iranskije jazyki. III. Vostotšnoiranskije jazyki, s. 112. Moskva: Indrik, 1999. ISBN 5-85759-107-4.
  5. a b Gernot Windfuhr (ed.): The Iranian Languages, s. 767. London and New York: Routledge, 2008. ISBN 978-0-7007-1131-4.
  6. a b Lingvistitšeski entsiklopeditšeski slovar, s. 407. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1990. ISBN 5-85270-031-2.
  7. Jazyki mira: Iranskije jazyki. III. Vostotšnoiranskije jazyki, s. 148. Moskva: Indrik, 1999. ISBN 5-85759-107-4.
  8. Jazyki mira: Iranskije jazyki. III. Vostotšnoiranskije jazyki, s. 111–112. Moskva: Indrik, 1999. ISBN 5-85759-107-4.
  9. Dalby, Andrew: Dictionary of Languages, s. 492. London: A & C Black, 2004. ISBN 978-0-7136-7841-3.
  10. Jazyki mira: Iranskije jazyki. III. Vostotšnoiranskije jazyki, s. 113. Moskva: Indrik, 1999. ISBN 5-85759-107-4.
  11. Gernot Windfuhr (ed.): The Iranian Languages, s. 721–722. London and New York: Routledge, 2008. ISBN 978-0-7007-1131-4.
Wikipedia
Paštunkielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja