Keskipersian kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keskipersialainen piirtokirjoitus 300-luvulta.

Keskipersian kieli eli pahlavi (myös pehlevi)[1] on muinaispersian ja nykypersian historiallisesta välimuodosta käytetty nimitys. Sitä puhuttiin noin 200-luvulta lähtien eaa. aluksi Farsin maakunnassa ja myöhemmin koko sassanidien valtakunnassa, jossa se oli valtion ja zarathustralaisen uskonnon virallinen kieli. Arabien valloitettua Iranin 600-luvulla keskipersia säilyi zarathustralaisten ja Intian parsien kielenä.[2]

Keskipersia kuuluu iranilaisten kielten lounaisryhmään. Siitä tunnetaan kaksi varianttia: zarathustralaisen ja laajan maallisen kirjallisuuden kieli sekä manikealaisten käyttämä kirjakieli, joiden välillä on foneettisia ja kieliopillisia eroja. Ne edustavat mahdollisesti eri murteita.[2] Kielessä on havaittavissa parthialaista vaikutusta.[3]

Suurin osa säilyneistä keskipersialaisista teksteistä on 500–600-luvuilta. Ne on kirjoitettu pehleviläisellä ja manikealaisella kirjaimistolla, jotka molemmat perustuvat aramealaisiin aakkosiin. Pehleviläisessä kirjoituksessa on runsaasti ideogrammeja, vanhakantaisia kirjoitustapoja ja ligatuureja. Manikealainen kirjoitus on luonteeltaan foneettista. Molemmista puuttuvat lyhyitä vokaaleja osoittavat merkit.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat (3. painos), s. 92. Tampere: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
  2. a b Jazyki mira: Iranskije jazyki. I. Jugo-zapadnyje iranskije jazyki, s. 57. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-048-5.
  3. Jazyki mira: Iranskije jazyki. I. Jugo-zapadnyje iranskije jazyki, s. 58. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-048-5.
  4. Jazyki mira: Iranskije jazyki. I. Jugo-zapadnyje iranskije jazyki, s. 57–58. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-048-5.