Keski-Aasia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keski-Aasian kartta

Keski-Aasia on osa Aasiaa, ja se ulottuu lännessä Kaspianmerelle, idässä Kiinaan, etelässä Afganistaniin ja pohjoisessa Venäjälle. Alueen tarkempia määritelmiä on useita. Keski-Aasia yhdistetään historiallisesti nomadikansoihin, ja sen läpi kulkee Silkkitie. Siksi se on ollut kohtauspaikka ihmisille, tavaroille ja ajatuksille Euroopan, Länsi-Aasian, Etelä-Aasian ja Itä-Aasian välillä.

Määritelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolme eri määritelmää Keski-Aasiasta. Tummanruskea: Neuvostoaikojen määritelmä, Ruskea: Yleisin nykymääritelmä, Vaaleanruskea: Unescon laajempi määritelmä.

Ajatuksen Keski-Aasiasta erillisenä alueena esitti Alexander von Humboldt vuonna 1843. Siitä on myös käytetty nimitystä Turkestan.

Nykyään kaikkiin Keski-Aasian määritelmiin sisältyvät seuraavat viisi entistä neuvostotasavaltaa: Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan. Tämä onkin tiukin määritelmä Keski-Aasialle. Muita usein mukaan luettavia alueita ovat Mongolia, Afganistan, Pakistanin pohjois- ja länsiosat, Iranin koillisosa, Kashmir, ja joskus Kiinan länsiosa (Xinjiang) ja eteläinen Siperia.

Unesco on määritellyt alueen ilmaston mukaan ja näin selvästi laajemmaksi. Sen mukaan Keski-Aasiaan kuuluvat neuvostotasavaltojen lisäksi Mongolia, Tiibet, Pohjois-Iran (Golestan, Pohjois-Khorasan ja Razavi Khorasan -provinssit), Afganistan, Pakistanin Gilgit-Baltistan ja Luoteisprovinssi, Kashmir ja Ladakh (Intia), sekä keski-itäinen osa Venäjää.

Keski-Aasia voidaan määritellä myös etnisten ryhmien mukaan niin, että sen alkuperäisasukkaita ovat itäiset turkkilaiset kansat, itäiset iranilaiset kansat sekä mongolit. Näitä alueita ovat uiguurien asuttama Kiinan Xinjiang-provinssi, turkkilaisten kansojen asuttamat osat Siperiaa, neuvostotasavallat sekä Afganistanin maakunnat Balkh, Jowzjan, Faryab ja Sar-e Pol. Afganistan kokonaisuudessaan, Pakistanin pohjoisosat ja Kashmirin laakso voidaan sisällyttää myös määritelmään. Näiden lisäksi alueeseen kuuluvat vielä Tiibet ja Ladakhi.

Valtiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

valtio pinta-ala (km²) asukasluku väestötiheys
per km²
pääkaupunki valtiomuoto viralliset kielet valuutta
Kazakstan 2 724 900 16 004 800 6 Astana tasavalta kazakki, venäjä tenge
Kirgisia 199 900 5 482 000 27 Biškek tasavalta kirgiisi, venäjä som
Tadžikistanin lippu Tadžikistan 143 100 7 349 145 51 Dušanbe tasavalta tadžikki , venäjä somoni
Turkmenistanin lippu Turkmenistan 488 100 5 110 000 10 Ašgabat tasavalta turkmeeni manat
Uzbekistanin lippu Uzbekistan 447 400 27 606 000 62 Taškent tasavalta uzbekki som

Toisinaan mukaan luetut valtiot ja alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

valtio tai alue pinta-ala (km²) asukasluku väestötiheys
per km²
pääkaupunki valtiomuoto viralliset kielet valuutta
Afganistanin lippu Afganistan 647 500 31 889 923 49 Kabul tasavalta pašto, dari afgani
Pakistanin lippu Pakistan 803 940 168 925 500 210 Islamabad tasavalta englanti, urdu Pakistanin rupia
Mongolian lippu Mongolia 1 564 116 2 736 800 2 Ulan Bator tasavalta mongoli tugrug
Kiina - Xinjiang 1 660 000 21 586 300 13 Urumqi kiina, uiguuri renminbi
Venäjän lippu Venäjä - Siperia 13 000 000 36 000 00 4 Novosibirsk venäjä rupla

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-Aasian kartta n. vuodelta 1888

Venäjä valloitti suuremman osan Keski-Aasiaa vähitellen 1800-luvun loppupuolella. Venäjän vallankumouksen jälkeen alueelle perustettiin Neuvostoliittoon kuuluneet Kazakstanin, Uzbekistanin, Turkmenistanin, Tadžikistanin ja Kirgisian sosialistiset neuvostotasavallat. Ne itsenäistyivät vuonna 1991 Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasian alueet YK:n luokittelun mukaan:
  Keski-Aasia

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keski-aasian kulltuuriin kuuluu olennaisesti puuvillan viljely.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisten neuvostotasavaltojen kansalaisten kielistä valtaosa kuuluu turkkilaisten kielten ryhmään. Turkmeenia, joka on sukua turkin kielelle ja kuuluu oguusilaiseen ryhmään, puhutaan lähinnä Turkmenistanissa sekä sen lisäksi muun muassa Iranissa ja Afganistanissa. Kazakki, kirgiisi ja tataari kuuluvat kiptšakkilaiseen ryhmään. Kazakkia ja kirgiisiä puhutaan Kazakstanissa, Kirgisiassa, Tadžikistanissa ja Venäjällä sekä muun muassa Afganistanissa ja Xinjiangissa. Tataaria puhutaan eniten Venäjällä. Itäturkkilaiset kielet uzbekki ja uiguuri ovat käytössä Uzbekistanissa, Tadžikistanissa, Afganistanissa ja Xinjiangissa.

Venäjää puhutaan Venäjän ja Ukrainan lisäksi lingua francana entisissä neuvostotasavalloissa. Mandariinikiinalla on vastaava asema Sisä-Mongoliassa, Qinghaissa ja Xinjiangissa.

Turkkilaiset kielet kuuluvat suurempaan, joskin kiisteltyyn, altailaisten kielten kielikuntaan. Siihen kuuluu myös mongolia, jota puhutaan Mongolian lisäksi Sisä-Mongoliassa, Burjatiassa, Kalmukiassa ja Tuvassa.

Iranilaisista kielistä alueella puhutaan paštoa (Afganistanissa ja Luoteis-Pakistanissa) sekä useita pienempiä kieliä (kuten šugnania, mundžania, Iškašimia, sarikolia, vahania, jagnobia ja osseettia). Näiden itäiranilaisten kielten lisäksi alueella puhutaan myös persian kielen eri muotoja, kuten daria (Afganistanissa), tadžikkia (Tadžikistanissa) ja juutalaistadžikkia.

Tiibetin kieltä puhutaan Tiibetissä sekä Qinghaissa, Sichuanissa ja Ladakhissa. Intian ja Pakistanin pohjoisalueilla puhutaan indoarjalaisia kieliä kuten kašmiria. Xinjiangissa ja Afganistanissa on aikoinaan puhuttu indoeurooppalaisiin kieliin kuuluvia tokaarilaisia kieliä, mutta ne ovat kuolleet sukupuuttoon.