Tiibet

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee autonomista aluetta. Tiibetin kielestä on erillinen artikkeli.

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

西藏自治区 (Xīzàng Zìzhìqū)
provinssilyhenne: 藏 (zàng)
Pääkaupunki	Lhasa
Pinta-ala - Yhteensä - % Kiinan pinta-alasta - % vettä	Sijalla 2 1 220 000 km² 12,7 % X,XX %
Väkiluku - Yhteensä (2001) - % Kiinan väkiluvusta - Tiheys	Sijalla 32 2 630 000 0,206 % 2,16/km²
BKT - Yhteensä (2001) - % Kiinan BKT:sta - BKT/asukas	Sijalla 31 14 mrd. RMB 0,144 % 5270 RMB
Hallinnollinen asema	Autonominen alue (自治区)

Tiibet on Kiinan autonominen alue ja yksi Kiinan 22:sta maakunnasta. Kiinan autonomiset alueet ovat jotakin vähemmistökansallisuutta varten varattuja; Tiibet on varattu tiibetiläisille. Tiibetin asema on kiistanalainen. Sillä on maanpaossa oleva hallitus, jonka mukaan Tiibet on itsenäinen valtio^lähde?, jota kiinalaiset miehittävät. Yksikään YK:n jäsenmaa ei kuitenkaan ole tunnustanut pakolaishallitusta.

[muokkaa] Historia

Tiibet oli paikallinen suurvalta 700-luvulla ja 800-luvulla. Se hallitsi alueen tee- ja hevoskauppaa ja onnistui kerran (763) asettamaan oman keisarinsa Kiinan valtaistuimelle. Tämän jälkeen maa oli vaihtelevasti mongolien ja mantšujen hallinnassa, kunnes siitä tuli 1500-luvulla teokratia Dalai Laman johdolla.

Peläten Venäjän vaikutuksen lisääntymistä Iso-Britannia ja Kiina tekivät vuonna 1906 sopimuksen, jossa Tiibet laskettiin kuuluvaksi Kiinan etupiiriin. Kiina miehitti Tiibetin ensimmäistä kertaa vuosina 1910-1912, mutta keisarikunnan kaaduttua Tiibet irtautui Kiinan vaikutuspiiristä, ja Kiinan sisällissodan aikana osapuolet eivät osoittaneet suurta kiinnostusta Tiibetiä kohtaan. Tiibetin asema vuosien 1912 ja 1950 välillä oli kyseenalainen. Tiibet oli käytännössä irtaantunut Kiinasta, mutta yksikään valtio ei ole tähän päivään mennessä tunnustanut Tiibetin olleen itsenäinen.^[1] Sitä pidettiin vain kapinoivana Kiinan alueena.

Kansan vapautusarmeija marssi Tiibetiin 1950 kukistamaan kapinan. Vähäisen vastarinnan jälkeen Tiibetin oli taivuttava kiinalaisten teknisesti ylivoimaisen armeijan edessä. Dalai-laman ja Panchen-laman edustajat solmivat Pekingin painostuksen alaisina sopimuksen kiinalais-tiibetiläisestä "yhteishallinnosta" kiinalaisten kanssa. Kiinan ote Tiibetistä kuitenkin kiristyi 1950-luvun loppupuolella, ja samalla tiibetiläisten vastarintaliike vahvistui. Tilanne kärjistyi alkuvuodesta 1959. Suurimmissa kaupungeissa armeija kukisti kapinan verisesti, ja dalai-lama pakeni Intiaan. Panchen-lama jäi nukkehallitsija-johtokuvaksi Lhasaan. Harvaan asutuilla seuduilla vastarinta jatkui pitkään tämän jälkeenkin.

Tiibetistä tehtiin "autonominen alue" vuonna 1965. Buddhalainen koulutusjärjestelmä korvattiin maallisella. Karja ja omaisuus kollektivisoitiin kansalta 'yhteisen hyvän' vuoksi, ja kansa valjastettiin emämaan tuotantorattaisiin. Kulttuurivallankumouksen aikana Tiibetissä hävitettiin paljon perinteistä kulttuuria, erityisesti buddhalaisuus tuomittiin täysin ja buddhalaista taidetta ja esineistöä tuhottiin. Suuri osa luostareista tuhottiin ja munkkiyhteisöja hajotettiin mielivaltaisilla vangitsemisilla ja teloituksilla. Dalai Laman kuvan hallussapidosta joutuu tänäkin päivänä vankilaan ennalta määräämättömäksi ajaksi.

Kiinan uudistuspolitiikan myötä vuonna 1979 osa uskonnollisista vapauksista palautettiin ja hallintoa liberalisoitiin, mutta Kiinan hallintaa alueesta ei voi kiistää. Kiina on nujertanut Tiibetin itsenäisyyttä tai suurempia vapauksia vaativat kansanliikkeet.

[muokkaa] Maantiede

Naapuriprovinssit: Xinjiang, Qinghai, Sichuan, Yunnan

Tiibetin ylänköä on maailman korkeimmalla sijaitseva alue ja sitä kutsutaankin joskus "maailman katoksi". Suuri osa Himalajan vuoristosta sijaitsee Tiibetin alueella, osa Nepalissa. Syksyllä 2005 Kiinasta Tiibetiin on valmistunut rautatieyhteys. Tiibetiläiset itse kuitenkin kokevat rautatien uhkana omalle vanhalle kulttuurilleen. Tiibetin on arvioitu kiinalaistuvan, koska kiinalaiset voivat nyt matkustaa Pekingistä Tiibetiin alle 2 päivässä.^{kenen mukaan?}

[muokkaa] Talous

Tiibetissä vallitseva elinkeino on maanviljely omiin tarpeisiin. Koska viljeltävää maata on vähän, harjoitetaan myös karjan kasvatusta. Muun muassa Etelä-Tiibetissä (ennen vuotta 1950) hallinneet metsät on pitkälti hakattu, ja puutavara kuljetettu Kiinaan.

Qinghain ja Tiibetin välille avattiin vuonna 2006 rautatie, joka auttaa Kiinan taloutta sen pyrkimyksissä kuljettaa Tiibetin luonnonvaroja sekä kulttuuriaarteita yhä tehokkaammin Kiinan kasvaville markkinoille.

[muokkaa] Väestöryhmät

Tiibetin väestötiheys on Kiinan alhaisin, mikä johtuu pääosin hankalakulkuisesta, vuoristoisesta maastosta.

Valtaosa Tiibetin väestöstä on tiibetiläisiä, mutta han-kiinalaisia on muuttanut alueelle huomattavia määriä viime vuosikymmenten aikana. Han-asutus keskityy lähinnä Lhasaan ja muihin suuriin kaupunkeihin. Mm. Tiibetin maanpaossa oleva hallitus esittää joskus lukuja, joissa liki puolet väestöstä olisi han-kiinalaisia, mutta näissä lasketaan mm. Tiibetiin sijoitetut Kansanarmeijan joukot asukkaiksi.

Tiibetin maakunnassa elää myös muita kansoja, mm. lhobia, menboja ja hui-kiinalaisia.

[muokkaa] Kulttuuri

Tiibetillä on oma buddhalaisuuden lahkonsa, vajrayana-buddhalaisuus. Tiibetin lisäksi sitä harjoitetaan lähinnä Qinghaissa ja Mongoliassa. Tiibet oli ennen kiinalaisten tuloa teokratia, jota johti dalai-lama, joka nykyisin elää maanpaossa Intiassa.

Tiibetissä on myös hengellinen perinne nimeltä Bön.

Katso myös: Tiibetin kieli

[muokkaa] Alueen nimi

Tiibetiksi Tiibetin nimi on Bod, lausutaan pö Lhasan murteessa; yksinkertaistetut merkit: 西藏, pinyin: Xīzàng tai 藏区 Zàngqū), aluehallinnolliselta nimeltään Tiibetin autonominen alue (Tiibeti: བོད་རང་སྐྱོང་ལྗོངས་; Wylie: Bod-rang-skyong-ljongs; Yksinkertaistetut merkit: 西藏自治区; Perinteiset merkit: 西藏自治區; Pinyin:Xīzàng Zìzhìqū).

[muokkaa] Turismi

Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu.
Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Tiibet oli pitkään suljettuna turismilta. 1970-luvun lopulla Lhasaan päästettiin tarkasti valvottuja turistiryhmiä, jotka majoitettiin länsimaiseen hotelliin kaupungin ulkopuolelle. Vuoden 1984 lopulta yksittäiset turistit saattoivat saada erikoisluvan Tiibetissä vierailua varten, tiettävästi ensimmäiset suomalaiset matkailijat löysivät tiensä Lhasaan vuoden 1985 helmikuussa.^lähde?

Parin vuoden kuluttua kiinalaiset tulivat toisiin aatoksiin, ja yksittäisten matkailijoiden pääsy Tiibetiin estettiin jälleen. Tiibetin vastarintaliike oli saanut liikaa yhteyksiä ulkomaille itsenäisten matkailijoiden kautta. Säännöt ovat sen jälkeen vaihdelleet. Tällä hetkellä (4/2006) Tiibetiin pääsee virallisesti vain seuramatkalle.