Helmi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee eräänlaista korukiveä. Naisen nimestä kertoo artikkeli Helmi (nimi). Helmi ry:stä ja Helmi-nimisestä lehdestä artikkeli Helmi (yhdistys).
Japanilaisia viljeltyjä helmiä.
Johannes Vermeer, Tyttö ja Helmikorvakoru, 1665

Helmi on helmisimpukoiden ja eräiden suurikokoisten kotiloiden synnyttämä helmiäispallo. Helmet ovat hyvin suosittuja koruissa. Nykyisin suurin osa saatavilla olevista helmistä on viljeltyjä helmiä.[1]

Helmi syntyy, kun eliön kuoren ja vaipan väliin joutuu vieras hiukkanen, joka häiritsee eliön toimintaa ja jota se alkaa kapseloida vuoroittaisilla aragoniitista tai kalsiitista ja sarveisaineesta koostuvilla kerroksilla. Lopulta tuloksena syntyy pallon tai epäsäännöllisen muotoinen irtohelmi, mikäli se on saanut kehittyä irrallaan kuoresta, tai puolipallon muotoinen kuorikko- eli blisterihelmi, joka on kasvanut kuoreen kiinni. Tietyt makeanveden simpukat tuottavat hyvin epäsäännöllisen muotoisia barokkihelmiä. Luonnossa helmen kehittyminen herneen kokoiseksi voi viedä noin 50 vuotta, ja irrallisen helmen syntyminen on harvinainen tapahtuma.

Vuoroittaiset ohuet mineraali- ja sarveisainekerrokset aiheuttavat valon taittumisen eri tavoin helmen kerroksissa, mikä synnyttää helmelle sille tyypillisen silkkisen kiillon. Joskus päällekkäiset kerrokset ovat kasvaneet limittäin, ja helmen pinnalla saattaa näkyä valon hajoamisesta johtuvaa sateenkaarenväristä hohtoa. Helmien väri vaihtelee tavallisesti valkoisesta kermanväriseen ja vaaleanpunaiseen, mutta myös hopeanvärisiä ja lähes mustia helmiä tavataan.

Helmien viljely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmien viljelyä Indonesiassa.

Ennen 1900-luvun alkua kaikki helmet saatiin helmenkalastajien sukeltaessa hakemaan meren ja jokien pohjasta simpukoita, jotka tarkistettiin yksitellen. Japanilainen Kokichi Mikimoto kehitti ensimmäisenä helmien viljelytekniikan ja patentoi sen vuonna 1896. Siinä helmisimpukan sisään asetetaan toisen simpukan kuoren helmiäisestä muotoiltu kiillotettu pieni pallo, jonka ympärille simpukka alkaa pian kasvattaa mineraalikerroksia. Helmen kehittyminen vie vain kolmesta kuuteen vuotta, ja, mikäli simpukka selviää helmen poistosta hengissä, siihen istutetaan seuraava helmen alkio.

Alkuperäiset japanilaiset viljellyt helmet, niin sanotut Akoya-helmet, viljellään pienikokoisissa simpukoissa ja ylittävät harvoin halkaisijaltaan kymmentä millimetriä. Viime vuosikymmeninä on alettu viljellä helmiä myös eteläisen Tyynenmeren ja Intian valtameren suurikokoisissa simpukoissa, joista Pinctada maxima kasvaa suunnilleen ruokalautasen kokoiseksi. Etelämeren helmet saavuttavat jopa 14 millimetrin koon ja ovat väriltään hopeanhohtoisia. Niitä viljellään lähinnä Australiassa ja Tahitilla. Myös Kiinan helmiviljely on maailmanlaajuisesti yhä merkittävämpää.

Musta helmi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Musta helmi

Tahitin helmi eli Musta helmi (engl. Black pearl) on erityinen laji, joita syntyy Ranskan Polynesian viiden saariryhmän laguunien vesissä. Jo ennen kuin eurooppalaiset löysivät Tahitin ja sen saaret, oli musta helmi, tahitilaisittain Poe Rava, ansainnut mainetta ja arvostusta Euroopassa harvinaisuutensa vuoksi. Tahitin helmet tunnettiin "Kuningattarien helminä" ja "Helmien kuningattarina".[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pearl Types Pearl Oasis.
  2. Tales and Legends of the pearl Perles de Tahiti.