Ranskan Polynesia

Ranskan Polynesia on Ranskan merentakainen paikallishallintoalue Tyynellä valtamerellä, Polynesian saaristossa. Se koostuu 118 saaresta ja atollista, joista tärkein on Tahiti. Suhteessaan Euroopan unioniin Ranskan Polynesia kuuluu luokkaan merentakaiset maat ja alueet (MMA), joten se ei ole unionin jäsen vaan ainoastaan assosiaatiosuhteessa siihen.

[muokkaa] Historia

Polynesialaiset asukkaat saapuivat ensin Marquesassaarille 300-luvulla, muualle Ranskan Polynesiaan 800-luvulla. Ensimmäinen eurooppalainen havainto saarista oli Espanjan lipun alla purjehtineen portugalilaisen Fernão de Magalhãesin havainto Puka-Puka-saaresta vuonna 1521. Espanjalainen kapteeni Mendaña otti yhteyttä Marquesasin väestöön 1595. Ensimmäinen ranskalainen saarilla oli kapteeni Bougainville, joka saapui Tahitille 1768. HMS Bounty-laivan kapinoitsijat kävivät Tahitilla 1788 ennen kuin suuntasivat Pitcairnille. Ensimmäiset lähetyssaarnaajat olivat vuonna 1797 saapuneita protestantteja.

Ranskalaisia katolisia lähetyssaarnaajia saarille saapui 1834. Vuonna 1836 katoliset lähetyssaarnaajat karkotettiin Tahitilta, minkä seurauksena Ranska lähetti sotalaivan paikalle 1838 vaatimaan korvauksia. Ranska teki Tahitista ja Marquesasista protektoraattinsa vuonna 1842. Tahitilla käytiin itsenäisyyssota välillä 1844-1847, joka kuitenkin päättyi ranskalaisten voittoon ja Tahitin kuningatar joutui tunnustamaan Ranskan protektoraatin. Protektoraatti muuttui siirtokunnaksi 1880 ja Tahitin kuningas Pomare V joutui tunnustamaan itsenäisyyden täysin menetetyksi.

Vuonna 1946 saariston asema muutettiin Ranskan merentakaiseksi territorioksi. Ranska siirsi ydinkokeensa Algeriasta Ranskan Polynesiaan 1963. Ensimmäiset ilmakehässä tehdyt ydinkokeet tehtiin Tuamotu-saarella 1966, ydinkokeet muutettiin maanalaisiksi 1974. Lopulta kansainvälisen painostuksen alla ydinkokeet lopetettiin 1996. Vuonna 2003 saariston asema muutettiin merentakaiseksi paikallishallintoalueeksi.

[muokkaa] Politiikka

Ranskan Polynesia on Ranskan merentakainen paikallishallintoalue, jonka pääkaupunki Papeete sijaitsee Tahitin saarella. Siellä pätee Ranskan perustuslaki ja ranskalainen oikeusjärjestelmä. Ranskan Polynesian kansalaiset ovat Ranskan kansalaisia. Tästä huolimatta Ranskan Polynesia ei kuulu Euroopan unioniin.

Valtionpäämies on Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy, jota paikallisesti edustaa tasavallan suurkomissaari. Paikallisemmin hallintoa johtaa (vuodesta 2004) Ranskan Polynesian presidentti, jonka paikallinen parlamentti valitsee.

Ranskan presidentti nimittää suurkomissaarin Ranskan sisäministeriön suositusten mukaisesti. Hallintoalueen parlamentin jäsenet valitsevat alueen presidentin ja parlamentin puhemiehen. Hallintoalueen parlamentti (Assemblée de la Polynésie française) on yksikamarinen ja siihen kuuluu 57 jäsentä. Jäsenet valitaan kansanäänestyksellä viiden vuoden välein.

Maata hallitsi lähes parikymmentä vuotta Gaston Flosse, joka joutui välillä luovuttamaan asemansa Gaston Tong Sangille ja itsenäisyysmieliselle Oscar Temarulle. Presidentin asema on vaihdellut pääasiassa näiden kolme miehen välillä. Kun Oscar Temaru valittiin presidentiksi helmikuussa 2009, hän otti aseman haltuunsa neljännen kerran sitten vuoden 2004 ja oli yhdeksäs presidentti viiden vuoden sisään.^[1]

Ranskan Polynesia lähettää myös kaksi edustajaa Ranskan kansalliskokoukseen.

[muokkaa] Maantiede

Ranskan Polynesiassa on viisi pääsaariryhmää, joista neljä on vulkaanisia ja yksi korallinen: Australsaaret (ennen Tubuai-saaret pääsaari Tubuain mukaan), Gambiersaaret, Marquesassaaret, Seurasaaret ja Tuamotusaaret. Lisäksi Ranska hallinnoi Clippertoninsaarta Ranskan Polynesiasta käsin. Saaria on yhteensä 35 ja atolleita 83. Maapinta-alaa saarilla on vain 3 543 km², mutta merialueet mukaan luettuna alue on peräti 5 030 000 km². Saaristo sijaitsee suurin piirtein puolivälissä matkaa Australiasta Etelä-Amerikkaan. Tiheimmin asuttu saari on Tahiti, joka kuuluu Îles du Vent -saaristoon.

Ranskan Polynesiassa vallitsee trooppinen ilmasto. Kuuminta ja kuivinta on marraskuusta huhtikuuhun. Keskilämpötila on kuitenkin vuoden ympäri noin 25 astetta, lämpötilaero näihin kuukausiin nähden johtuu tuulisuudesta. Lämpötila ei juuri koskaan laske alle 20 asteen ja on vain harvoin yli 30 asteen.

[muokkaa] Talous

Vuonna 1962 Ranska sijoitti sotilashenkilökuntaa saarille ja siitä lähtien suuri osa työväestöstä on ollut sotilaallisten tahojen työllistämää. Ranskan lopettaessa ydinkokeensa 1996 sotilaallinen osuus taloudesta väheni tuntuvasti. Noin neljänneksen bruttokansantuotteesta tuottaa matkailu, joka on suurin ulkomaisen valuutan lähde saarilla. Muita tulonlähteitä ovat helmien viljely ja kaupallinen kalastus. Hallintoalue saa aluetukea Ranskalta ja Euroopan unionilta. Yli puolet maan tuonnista tulee Ranskasta, muita tärkeitä kauppakumppaneita ovat Australia, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat. Valuuttana on CFP-frangi (XPF), jonka arvo on sidottu euroon: 1 EUR = 119,2 CPF, 1 CPF = 0.0084 EUR. Ranskan Polynesia on harkinnut euron käyttöönottoa valuuttana.

[muokkaa] Väestöjakauma

Väestö on pääosin polynesialaista (78 %). Muita merkittäviä väestöryhmiä ovat kiinalaiset (12 %), paikalliset ranskalaiset (6 %) ja varsinaiset ranskalaiset (4 %). 68,6 % kaikista asukkaista asuu Tahitin saarella. Suurimmat uskonnot ovat protestantismi (54 %), katolisuus (30 %), muut uskonnot (10 %), uskonnottomat (6 %). Suurimmat kielet ovat ranska ja tahiti, joista molemmat ovat virallisia.

Paikalliset poliitikot ovat pitäneet hyvin ulkomaalaisvastaisia puheita etenkin eurooppalaisia vastaan mutta myös saaren taloutta hallitsevia kiinalaisia vastaan. Toisalta ulkomaalaisvastaisille poliitikoille on syntynyt vastustustakin, ja esimerkiksi maan presidenttillä Gaston Tong Sangilla on kiinalaiset juuret.

[muokkaa] Kulttuuri

Vuoden suurin juhla on kaksi viikkoa pitkä Heiva i Tahiti, joka päättyy Ranskan kansallispäivään 14. heinäkuuta.

Juhlapäivät
Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uudenvuoden päivä	Jour de l'An
5. maaliskuuta	Gospel-päivä
(Kevään ensimmäisen täysikuun jälkeinen sunnuntai)	Pääsiäinen	Pâques
(ks. yllä, seuraava päivä)	Pääsiäismaanantai	Lundi de Pâques
1. toukokuuta	Vappu	Fête du Travail
8. toukokuuta	-	Victoire 1945	Toisen maailmansodan loppu
(torstai 40 päivää pääsiäisen jälkeen)	Taivaaseenastumisen muistopäivä	Ascension
(seitsemäs pääsiäisen jälkeinen sunnuntai)	helluntai	Pentecôte
14. heinäkuuta	Ranskan kansallispäivä	Fête Nationale	Bastillen päivä
15. elokuuta	-	Assomption	Neitsyt Marian taivaaseenottaminen
1. marraskuuta	Pyhäinpäivä	Toussaint
11. marraskuuta	-	Commémoration de l’armistice de 1918	Ensimmäisen maailmansodan loppu
25. joulukuuta	Joulupäivä	Noël

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

[muokkaa] Matkailu ja maahanmuutto

Euroopan unionin kansalaiset voivat majailla Ranskan Polynesiassa 3 kuukautta ilman viisumia. Pidempiä vierailuja varten on kirjoitettava viimeistään kuukautta ennen kolmen kuukauden päättymistä DRCL:lle (Direction de la Reglementation et du Controle de la Legalite) ja anottava asumislupaa. Asumislupa voidaan myöntää korkeintaan 10 vuodeksi ja sitä ei kielletä EU-kansalaisilta ellei heidän katsota olevan vaaraksi julkiselle järjestyksenpidolle.

Muille kuin EU-kansalaisille myönnetään viisumeita 1–3 kuukaudeksi (muutamista muistakin maista pääsee kolmen kuukauden vierailulle ilman viisumia), minkä pidentämiseksi on anottava asumislupaa. Tällöin asumislupa-anomuksen liitteiksi tarvitaan erilaisia todisteita muun muassa toimeentulosta ja anomusten käsittely saattaa kestää kauankin, mutta oikein tehdyt hakemukset, jotka täyttävät kaikki kriteerit, yleensä hyväksytään.