Taaro

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taaro
Songe-Réunion.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Alismatales
Heimo: Vehkakasvit Araceae
Suku: Colocasia
Laji: esculenta
Kaksiosainen nimi
Colocasia esculenta
(L.) Schott
Synonyymit
  • Colocasia antiquorum Schott
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Taaro Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Taaro Commonsissa
Taron juurimukuloita

Taaro eli taro[1] (Colocasia esculenta) on vehkakasvi, jota kasvatetaan kosteilla trooppisilla alueilla ruoaksi juurimukuloidensa vuoksi. Mukulasta käytetään myös nimityksiä eddo, dasheen ja old cocoyam.[2]

Taro on kotoisin Kaakkois-Aasiasta,[3] mutta sitä kasvatetaan nykyisin myös Afrikassa, Oseaniassa ja Karibian saarilla. Vuonna 1998 maailmassa kasvatettiin taroa 6,6 miljoonaa tonnia, josta Afrikassa 4,4 miljoonaa tonnia, Aasiassa 1,8 miljoonaa tonnia ja Oseaniassa 280 000 tonnia. Tongan ja Samoan saarilla taron osuus ihmisten energiansaannista on kuitenkin suurin, yli 15 prosenttia. Afrikan maista taaroa käytetään eniten Ghanassa ja Gabonissa.[4]

Afrikassa ja Oseaniassa taroa käytetään hiilihydraatin lähteenä, ja sitä syödään riisin tai perunan tapaan. Japanissa sitä käytetään vihanneksena ja kasvatetaan enemmänkin versojensa ja lehtiensä kuin mukuloidensa takia. Myös maavarret käytetään, ja koska ilmasto on viileämpi kuin muilla taronviljelyalueilla, Japanissa taron mukulat voidaan varastoida pellolla. Taro on tunnettu Japanissa ainakin kahdentuhannen vuoden ajan, mutta sen viljely on vähentynyt sadan vuoden aikana selvästi. 1900-luvun alussa keskivertojapanilainen söi lähes 25 kiloa taroa vuodessa, nykyisin viitisen kiloa.[5]

Samoalla taro oli paikallisten ruokavalion perusta (yhdessä banaanin ja leipäpuun hedelmien kanssa) vuoteen 1993 asti. Vuonna 1994 kasvitauti tuhosi tarosadon lähes kokonaan. [5]

Taron juurimukuloissa on noin kaksi kolmasosaa vettä ja kolmannes hiilihydraattia, lähinnä tärkkelystä. Seitsemän prosenttia kuiva-aineesta on proteiinia, minkä johdosta taro on proteiinipitoisempaa kuin esimerkiksi jamssi tai kassava. Lehdissä proteiinin osuus on vielä suurempi. Lehdissä on myös kalsiumia, fosforia, rautaa, C-vitamiinia ja muita vitamiineja.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Toim. Räty, Ella ja Alanko, Pentti: Viljelykasvien nimistö - Kulturväxternas namn. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9. (suomeksi) ja (ruotsiksi)
  2. Nuolijuuri (suomenkielisen nimen lähde) Raholan syötäviä sanoja.
  3. Kalliola, R.: Viljelykasvit 2005. TY maantieteen laitos.
  4. Onwueme: Importance of Taro (Raportissa Taro Cultivation in Asia and the Pacific) 1999. FAO.
  5. a b Onwueme, I.: Pecularities of taro production: Taro cultivation in Japan (Raportissa Taro Cultivation in Asia and the Pacific) 1999. FAO.
  6. Onwueme, I.: Compositiona nd utilisation (Raportissa Taro Cultivation in Asia and the Pacific) 1999. FAO.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]