Samuel Wallis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Samuel Wallis tapaa Tahitin kuningattaren Oberean,
John Webberin piirros

Samuel Wallis (17201795) oli englantilainen (syntyi Cornwallissa) meriupseeri ja löytöretkeilijä. Häntä pidetään Tahitin löytäjänä.

Tyynen valtameren kartoittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wallis sai vuonna 1766 tehtäväkseen kartoittaa Tyynen valtameren eteläosia. Hän sai komentoonsa fregatin nimeltä Dolphin, jolla oli jo kerran aiemmin tehty maailmanympäripurjehdus. Mukaan matkalle lähti myös sluuppi Swallow, jota komensi Philip Carteret. Swallow oli kuitenkin niin huonokuntoinen, että se jäi pian jälkeen Dolphinista. Tyynelle valtamerelle tultaessa laivat erosivat toisistaan ja jatkoivat purjehdusta yksinään.

Tahitin löytäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wallisin matkan suurin saavutus oli Tahitin löytyminen 18. kesäkuuta 1767. Aiemmin löydettyihin vähäisiin koralliatolleihin verrattuna Tahiti oli suuri ja vehreä saari, joten Wallis päätti nimetä sen komeasti Britannian hallitsijan mukaan "Kuningas Yrjö III:n saareksi". (Tämä nimi ei siis kuitenkaan vakiintunut käyttöön.) Tahitilla oli ehkä aiemmin käynyt espanjalaisia laivoja, mutta koska näistä vierailuista ei ole säilynyt historiallisesti luotettavia tietoja, pidetään Wallisia Tahitin löytäjänä.

Pienten alkuvaikeuksien jälkeen Wallisin miehistö onnistui solmimaan ystävälliset suhteet Tahitin alkuasukkaisiin. Saarella oli pulaa raudasta, joten sitä arvostettiin siellä yhtä paljon kuin kultaa Euroopassa. Dolphinin miehistö huomasikin pian, että muutamalla rautanaulalla saattoi ostaa kauniilta tahitilaisnaisilta seksuaalisia palveluksia. Vähitellen laivasta alkoi kadota niin paljon nauloja, että se uhkasi hajota liitoksistaan. Wallis joutuikin palauttamaan kurin määräämällä suuren osan miehistöstään poistumiskieltoon. Monet miehet kuitenkin rikkoivat poistumiskieltoa, sillä rikkomuksesta seuraava ruoskimisrangaistus oli pieni hinta siitä, että sai nauttia Tahitin kaunottarien seurasta.

Wallis sairasteli paljon Tahitilla oleskelun aikana, ja saaren tarkempi tutkiminen jäi paljolti aliluutnantti Tobias Furneaux'n tehtäväksi. Tahitin jälkeen matka jatkui länteen, josta löydettiin useita aiemmin tuntemattomia saaria. Saaria tuli itse asiassa vastaan niin paljon, että Wallisilla oli lopulta vaikeuksia keksiä niille hyviä nimiä.

Palaaminen kartoitusmatkalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dolphin palasi Englantiin 20. toukokuuta 1768. Wallis oli onnistunut monipuolisen ruokavalion avulla pitämään matkan aikana keripukin aisoissa, ja matka oli muutoinkin ollut sen ajan mittapuilla varsin ongelmaton. Wallisin kokemuksista oli paljon apua James Cookille, sillä tämä oli Wallisin paluun aikoihin suunnittelemassa ensimmäistä matkaansa Tyynelle valtamerelle.

Carteret palasi Englantiin kymmenen kuukautta myöhemmin kuin Wallis. Hän oli onnistunut pitämään Swallowin jotenkuten koossa, mutta matka oli ollut tuskallisen vaikea. Carteret'n matkallaan tekemistä löydöistä tärkein oli pieni Pitcairnin saari.

Wallis- ja Futunasaarten Wallis on nimetty Samuel Wallisin mukaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • John Gilbert (1973): Eastern Islands, Southern Seas, sivut 268-276, Aldus Books, ISBN 0-490-00292-7