Wallis ja Futuna

Wikipedia
Ohjattu sivulta Wallis- ja Futunasaaret
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Territoire de Wallis-et-Futuna
Wallis and futuna flag.png
Coa Wallis Futuna.svg
lippu vaakuna
Sijainti
LocationWallisAndFutuna.png
Hallinto
Hallintopääkaupunki Mata-Utu
viralliset kielet ranska
Tilastotiedot
Pinta-ala1 142 km²
Väkiluku
 - 2011 arvio 15 398

Wallis ja Futuna eli virallisesti Wallisin ja Futunan yhteisö[1] on Ranskan merentakainen alue eteläisellä Tyynellä valtamerellä. Alue koostuu kolmesta pääsaaresta (Wallis (Uvéa), Futuna ja Alofi) ja noin kahdestakymmenestä pienemmästä saaresta ja luodosta. Saarista vain Wallis ja Futuna ovat asuttuja. Wallis ja sen pääkaupunki Mata-Utu on alueen hallinnollinen keskus.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wallis ja Futunan kartta.

Wallis ja Futunan yhteenlaskettu maapinta-ala on 142 km²[2]. Suurimmalla saarella Wallisilla on pinta-alaa 77,9 km². Futunan pinta-ala on 64 km² ja Alofin 51 km².[3] Wallis on tuliperäinen ja pinnanmuodostukseltaan hyvin tasainen saari. Sen korkein kohta Lulu Fakahega on 145 metrin korkeudella merenpinnasta. Saarella on matala laguuni, jonka ympärillä on useita hiekkasärkkiä. Saarella on useita kraatterijärviä. Futuna ja sen naapuri Alofi sijaitsevat 230 kilometrin päässä lounaaseen Wallisista. Pinnanmuodostukseltaan ne ovat mäkisempiä kuin Wallis Futunan korkeimman kohdan Puken sijaitessa 524 metrin ja Alofin Kolofaun ollessa 417 metrin korkeudella merenpinnasta.[4] Wallisin ja Futunan alkuperäistä metsää on jäljellä enää vähän hakkuiden takia. Puuta käytetään polttoaineena. Metsien häviäminen on lisännyt eroosiota. Alofilla metsä on säilynyt lähes alkuperäisessä kunnossaan.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapitakulttuurin edustajat asuttivat Wallisin ja Futunan 1500–500 eaa. Futunalta löydettyjä esineitä on ajoitettu 2800 vuoden päähän, mutta on todennäköistä että saarella on vielä vanhempia löytämättömiä merkkejä ihmisasutuksesta. Saarten asuttamisen jälkeen Futuna joutui Samoan vaikutusvallan piiriin ja 1400-luvulta jaa. eteenpäin Wallis kärsi Tongalaisten hyökkäyksistä. Hyökkäykset aiheuttivat paljon tuhoa ja osittain tämän takia Tongalaiset linnoitukset ovat saaren harvoja arkeologisia jäänteitä.[5]

Eurooppalaisten tulo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaalaiset tutkimusmatkaajat Jaques Le Maire ja Wilhelm Schouten saapuivat Futunalle vuonna 1616 ja antoivat sille nimen Hoorn Alankomaissa sijaitsevan Hoornin mukaan. Seuraava alueella käynyt eurooppalainen oli brittiläinen Samuel Wallis, joka kävi Uvealla vuonna 1767. Tämän jälkeen saari nimettiin Wallisiksi ja toisin kuin nimi Futunan nimi Hoorn, se on käytössä edelleen. 1800-luvun puolivälistä lähtien saarista tuli suosittu pysähdyspaikka valaanpyytäjien keskuudessa. Heitä seurasivat kauppiaat ja lähetyssaarnaajat, joista ensimmäiset olivat katolilaisia. Pierre Bataillon toimi Wallisilla ja Pierre Chanel Futunalla vuodesta 1837 lähtien. Paikallinen kuningas Niuluki surmasi Chanelin vuonna 1841 tehden tästä Tyynen valtameren alueen ensimmäisen pyhimyksen. 1800-luvun puolivälin jälkeen Wallis ja Futuna ajautuivat pikkuhiljaa Ranskan alaisuuteen. Virallisesti Ranska otti alueen haltuunsa vuosina 1886–1888.[5]

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa maailmansodassa Wallis ja Futuna asettuivat Vichyn Ranskan puolelle Vapaata Ranskaa vastaan. Yhdysvallat otti kuitenkin saaret haltuunsa toukokuussa 1942 noin 2 000 miehen voimin. Enimmillään amerikkalaisia oli saarilla 6 000 ja he rakensivat alueelle useita lentokenttiä. Sodan jälkeen 29. heinäkuuta 1961 Wallis ja Futunasta tuli Ranskan merentakainen alue.[5]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wallisin entinen kuningas Tomasi Kulimoetoke II.

Wallis ja Futunassa valtaa käyttää lähinnä aliki-niminen yläluokka. Yläluokan joukosta valitaan kuningas, joka voi nousta valtaan tai hävitä valtansa riippuen julkisesta tuesta. Futunalla on kaksi kuningasta kahdessa erillisessä kuningaskunnassa.[5] Yhteensä kuningaskuntia on kolme ja ne ovat nimeltään Alo, Sigave ja Wallis[2]. Kuningasjärjestelmästä on seurannut ongelmia Wallisilla, jossa paikallinen kuningas Tomasi Kulimoetoke II hallitsi itsevaltaisesti täyttäen tärkeimmät virat sukulaisillaan.[6] Hän myös muun muassa kumosi oikeuden kuolemantuottamuksesta langettaman 18 kuukauden vankilatuomion pojalleen. Myöhemmin kuningas yritettiin kaataa Ranskan tuella ja seuranneissa mellakoissa kuoli yksi. Tomasi Kulimoetokea ei saatu kaadetuksi, mutta hän kuoli vuonna 2007.[7]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CIA:n The World Factbookin arvion mukaan Wallis ja Futunalla asui vuonna 2011 yhteensä 15 398 asukasta. Väestönkasvuprosentti oli samana vuonna 0,357 %. Alue menettää jatkuvasti asukkaita maastamuuton takia. Noin 99 % alueen asukkaista on katolilaisia. Alueella puhutaan tongalle sukua olevaa wallisin kieltä ja samoalle sukua olevaa futunaa. Alueen virallinen kieli on kuitenkin ranska.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • South Pacific & Micronesia. Lonely Planet, 2006. ISBN 1741043042. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 4.6.2011.
  2. a b c Wallis and Futuna The World Factbook. CIA. Viitattu 4.6.2011. (englanniksi)
  3. a b Lonely Planet, s. 814
  4. Lonely Planet, s. 813
  5. a b c d Lonely Planet, s. 811
  6. Lonely Planet, s. 812
  7. Alex Duval Smith: King Tomasi Kulimoetoke II The Independent. Viitattu 4.6.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]