Pasaatituuli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Planetaariset tuulet. Pasaatituulet kuvassa englanninkielisellä nimellään Trade( wind)s.

Pasaatituulet ovat päiväntasaajan molemmin puolin puhaltavia tuulia, jotka puhaltavat pohjoisella pallonpuoliskolla koillisesta ja eteläisellä pallonpuoliskolla kaakosta. Pasaatituulten vyöhyke on kääntöpiirien välissä.[1] Pasaatituulet virtaavat subtrooppisilta korkeapaineen alueilta kohti päiväntasaajan matalapaineita.

Pasaatituuli on hepoasteilta kohti päiväntasaajaa puhaltava säännöllinen tuuli ja käytännössä näkyvin planetaarisen tuulijärjestelmän tuulista. Coriolis-ilmiö aiheuttaa sen, että tuulet pyrkivät pohjoisella pallonpuoliskolla kääntymään kulkusuunnastaan oikealle ja eteläisellä pallonpuoliskolla kulkusuunnastaan vasemmalle. Ilmiö perustuu siihen, että päiväntasaajan kohdalla maapallo pyörii huomattavasti nopeammin kuin napa-alueilla. Pohjoisella pallonpuoliskolla tuuli kääntyy pohjoisesta, jolloin sitä kutsutaan koillispasaatiksi, ja eteläisellä puoliskolla tuulee taas etelästä, seurauksena nimitys kaakkoispasaati.[2]

Päiväntasaajan seudulla, missä Auringon säteily maapallolla on voimakkainta, lämmin ilma nousee ylös noin 10–20 kilometrin korkeuteen ja kääntyy korkealla virtaamaan pohjoiseen tai koilliseen päiväntasaajalta[1]. Ilmamassat viilenevät matkallaan ja laskeutuvat alas noin 30. asteen kohdalla pohjoista ja eteläistä leveyttä[3]. Näille alueille syntyy hepoasteiksi nimitetty korkeapaineen alue. Täältä ilma kääntyy virtaamaan pasaatituulina alemmilla korkeuksilla takaisin kohti päiväntasaajan matalapaineen alueita. Tätä kiertoliikettä nimitetään Hadleyn soluksi[4].

Pasaatituulten nopeus on noin 5-10 m/s (10-20 kn) ja merenkulkijat ovat kautta aikojen käyttäneet niitä hyväkseen purjehtiessaan mantereelta toiselle. Pasaatituulen englanninkielinen nimi tradewind voidaan kääntää joko "vakaa tuuli" tai "kauppatuuli", ja ne ovat olleet purjealusten ajalla mannertenväliselle kaupalle erittäin tärkeitä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Koukkunen, Kalevi et al.: ”Ilmastotyypit ja sää”, Uusi Pikkujättiläinen, s. 186-187. Porvoo: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.
  2. Ilmakehä-ABC 07.11.2012. Ilmatieteen laitos. Viitattu 13. heinäkuuta 2013.
  3. Burroughs, William J. et al.: ”Maailman tuulet”, Ihmeellinen luonto – Sää, s. 30. Suom. Salonen, Sirkka & Valta, Tuulikki. Jyväskylä: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5236-9.
  4. Ilmakehä-ABC 07.11.2012. Ilmatieteen laitos. Viitattu 13. heinäkuuta 2013.
Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.