Coriolis-ilmiö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaavamainen esitys coriolis-ilmiöstä. Kappale joutuu ympyräradalle, mikäli siihen vaikuttaa ainoastaan coriolisvoima (katso inertiavirtaus).

Coriolis-ilmiö havaitaan vapaasti liikkuvan kappaleen radan poikkeamana, kun tilannetta tarkastellaan pyörivästä koordinaatistosta.[1] Ilmiö voidaan ottaa huomioon lisäämällä kappaleen liikeyhtälöön coriolisvoimaksi kutsuttu tasapainottava näennäisvoima. Näennäisvoima viittaa siihen, että kappaleeseen ei varsinaisesti vaikuta mikään fysikaalinen voima, vaan kappaleen radan kaareutuvuus johtuu siitä, että koordinaatisto on kiihtyvässä liikkeessä (pyörii).

Esimerkiksi maapallon pintaan kiinnitetty koordinaatisto pyörii akselinsa ympäri, ja siksi coriolisilmiö havaitaan maapallon pinnalla tarpeeksi pitkään ja nopeasti tapahtuvissa liikkeissä. Mikäli tarkastellaan vain Maan pinnan suuntaisia liikkeitä, ilmiö ilmenee voimakkaimmillaan napa-alueilla, mutta päiväntasaajalla ei lainkaan. Erityisesti siitä puhutaan meteorologiassa ja ballistiikassa.

Nimensä ilmiö on saanut ranskalaisen Gaspard-Gustave Corioliksen mukaan, joka julkaisi asiasta artikkelin vuonna 1835, vaikka ilmiön kuvaukseen liittyvä matematiikka ilmeni jo Pierre-Simon Laplacen vuorovesiyhtälöissä vuonna 1778.

Kaava[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos Coriolis-ilmiö halutaan esittää voimana, sen yhtälö voidaan kirjoittaa

\vec{F}_C=2m(\vec{v} \times \vec{\omega}),

jolloin tämän näennäisvoiman aiheuttama kiihtyvyys on

2(\vec{v} \times \vec{\omega}).

Tässä nuoli suureen päällä kertoo sen olevan vektori (suure, jolla on suunta). \scriptstyle \vec{F}_C on coriolisvoima, m kappaleen massa, \scriptstyle \vec{v} nopeus pyörivän pinnan suhteen, \scriptstyle \times vektorien ristitulo ja \scriptstyle \vec{\omega} on pyörivän pinnan (esimerkiksi maapallon) pyörimis- eli kulmanopeus.

Etumerkit ovat tärkeitä, sillä ne selittävät miksi coriolis vääntää pohjoisella pallonpuoliskolla liikkuvia kappaleita kuten tykinkuulia oikealle, eteläisellä taas vasemmalle, ja miksi matalapaineet pyörivät Suomessa vastapäivään ja Australiassa myötäpäivään. (Tykinkuulaan coriolis vaikuttaa yksin; matalapaineessa on kyse voimien tasapainosta.) Corioliskiihtyvyys on siten kohtisuorassa sekä kappaleen nopeutta että pyörimisakselia vastaan.

Ilmiön vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hurrikaani Isabel Bahaman itäpuolella 15. syyskuuta 2003.

Coriolis-ilmiö vaikuttaa maapallolla suuren mittakaavan liikkeisiin, kuten merivirtoihin ja ilmavirtauksiin. Usein kuulee sanottavan, että coriolis-ilmiö "pakottaa" matalapaineen pyörimään pohjoisella pallonpuoliskolla vastapäivään. Tarkalleen ottaen pohjoisessakin voi kyllä syntyä myötäpäivään pyöriviä matalapaineita, mutta niissä eivät paine-erovoima, kitka ja coriolis-ilmiö ikinä pääse tasapainoon, vaan kitka heikentää tuulta kunnes paine-erovoima tasoittaa paine-eron ja matalapaine kuolee pois. Sama selitys pätee siihenkin, miksi trooppinen hirmumyrsky ei voi syntyä täsmälleen päiväntasaajalla eikä ylittää päiväntasaajaa.

Jos kappaleen liike on Maan pyörimisakselin suuntainen, Maan pyörimisestä aiheutuva corioliskiihtyvyys on nolla. Tämän vuoksi ilmiö ei vaikuta navoilla pystysuoraan liikkeseen eikä päiväntasaajalla vaakasuoraan, pohjois-eteläsuuntaiseen liikkeeseen. Muualla kuin navoilla putoava kappale ei coriolisilmiön vuoksi osu maahan suoraan lähtökohtansa alle vaan hieman siitä itään, mutta ellei kappale putoa erittäin korkealta, tästä aiheutuva poikkeama on häviävän vähäinen.

Maan pyörimisestä aiheutuva coriolis-ilmiö voidaan todeta myös Foucault'n heilurin avulla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Thornton & Marion: Classical Dynamics of particles and systems, 5. painos. Thomson, 2004. ISBN 0-534-40896-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Coriolis-ilmiö.