Nopeus
Nopeus (lat. velocitas, tunnus v) ilmoittaa tietyssä ajassa edetyn matkan pituuden ja suunnan. Nopeuden yksikkö on SI-järjestelmässä m/s eli metri sekunnissa.[1] Nopeus on fysiikassa vektorisuure, koska sillä on suuruuden lisäksi suunta. Tosin termiä nopeus käytetään myös vaikka liikkeen suunta ei olisikaan määritelty. Sekaannuksen välttämiseksi nopeuden itseisarvosta käytetään termiä vauhti.
Pyörivässä liikkeessä nopeutta vastaava suure on kulmanopeus.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yksiköt
Kulkuneuvojen nopeudet ilmoitetaan tyypillisesti kilometreinä tunnissa (lyhenne km/h).[1] Esimerkiksi suurin sallittu ajonopeus Suomen tieliikenteessä on 120 km/h. Nopeiden lentokoneiden nopeuden yksikkönä on usein käytössä Mach (äänen nopeus). Veneiden nopeus voidaan ilmoittaa solmuina.
[muokkaa] Matemaattinen muotoilu
Keskinopeus (v) saadaan jakamalla kuljetun matkan pituus (s) matkaan käytetyllä ajalla (t):
.
Jos nopeus ei ole vakio, hetkellinen nopeus saadaan mittaamalla hyvin lyhyessä ajassa kuljettu matka ja jakamalla se mittausajalla.
Mekaniikassa liikkuvan kohteen nopeus v on sen paikkavektorin r derivaatta ajan suhteen:
.
Kiihtyvässä liikkessä nopeus muuttuu; nopeuden muutosta ajan suhteen kutsutaan kiihtyvyydeksi. Myös nopeuden suunnan muuttuminen on kiihtyvyyttä.
Suurin mahdollinen signaalinopeus on valonnopeus, joka on 299 792 458 m/s.[1] Valonnopeuden merkitsemiseen on vakiintunut tunnus c (lat. celeritas).
[muokkaa] Viitteet
- ↑ a b c Suomen Standardoimisliitto: SI-opas (myös painettuna, ISBN 952-5420-93-0) (PDF) (Sivu 13.) SFS-oppaat. 04.11.2002. Suomen Standardoimisliitto. Viitattu 27.5.2010.
Tätä sivua ei ole
.
.