Bahama

Commonwealth of The Bahamas; Bahaman liittovaltio
lippu	vaakuna
Valtiomuoto	parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia
Kuningatar; Pääministeri	Elisabet II; Perry Christie
Pääkaupunki	Nassau (233 832 as.);
Muita kaupunkeja	Freeport (27 270 as.)
Pinta-ala
– yhteensä	13 940 km² (sijalla 155)
– josta sisävesiä	28 %
Väkiluku (2010)	307 552 (sijalla 177)
– väestötiheys	22 / km²
– väestönkasvu	0,67 % (2005)
Viralliset kielet	englanti
Valuutta	Bahaman dollari (BSD)
BKT (2009)	sijalla 151
– yhteensä	9,126 miljardia USD (PPP)
– per asukas	129 700 USD
HDI (2010)	0,784 (sijalla 43)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	3 %
– teollisuus	7 %
– palvelut	90 %
Aikavyöhyke	−5
– kesäaika	UTC−4
Itsenäisyys; Isosta-Britanniasta	; 10. heinäkuuta 1973
Lyhenne	BS
– ajoneuvot:	BS
– lentokoneet:	C6
Kansainvälinen; suuntanumero	+1
Motto	Forward Upward Onward Together
Kansallislaulu	March On, Bahamaland

Bahaman liittovaltio^[4] eli Bahama on Atlantin valtameressä sijaitseva saarivaltio. Se koostuu noin 700 saaren ketjusta, joista noin 30 on asuttua. Bahama käsittää Länsi-Intian saariston pohjoisimman saariryhmän Bahamasaaret, jota nimeä käytetään epävirallisissa yhteyksissä suomen kielessä myös itse valtiosta. Bahama sijaitsee Kuuban ja Floridan välissä. Bahaman saarivaltion kokonaispinta-ala on noin 14 000 neliökilometriä ja asukkaita on vähän yli 300 000. Saarilla käy vuosittain miljoonia turisteja, joita houkuttavat lauhkea ilmasto, hienot rannat ja kauniit metsät. Bahama on Kansainyhteisön jäsen, ja suosittu offshore-yhtiöiden rekisteröintipaikka ja laivojen mukavuuslippumaa.^[5]

Maantiede [muokkaa]

Bahaman kartta

Pinta-alaltaan suurin saari on Andros lännessä. Pääkaupunki Nassau (yli 170 000 asukasta) sijaitsee Androsista itään New Providencen saarella, missä asuu noin kaksi kolmasosaa Bahaman koko väestöstä. Muita tärkeitä saaria ovat Grand Bahama pohjoisessa ja Great Inagua etelässä.

Bahamasaariin kuuluu yhteensä 700 saarta, jotka koostuvat vulkaanisen kallioperän päällä olevasta korallikalkista. Saarista vain 22 on asuttuja, eikä niillä ole huomattavia jokia. Bahamasaarille kuuluu myös noin 2 000 paljasta kallioluotoa. Korkokuvaltaan saaret ovat erittäin matalia, ja niiden keskikorkeus jääkin 10 metriin. Tämä tekee saarista erittäin haavoittuvaisia hurrikaaneille. Maan korkein kohta sijaitsee Cat Islandilla, korkeudeltaan 63 metriä.^[6]

Saarien ilmasto on viileämpi kuin muilla Karibian saarilla. Talvella keskilämpötila on 21°C, kesällä 30°C. Pääosa sateista tulee kahden sadekauden aikana: touko-kesäkuussa ja syys-lokakuussa.^[7]

Bahamasaarilla on monipuolinen linnusto, kasvillisuus ja kalasto, ja mielenkiintoisia matelijoita, mutta vain harvoja alkuperäisiä nisäkäslajeja. Saaria ympäröivät koralliriutat, ja siellä tavataan myös valaita ja delfiineitä.^[8]

Blue Lagoon sukelluskohde koralliriuttoineen.

Historia [muokkaa]

Varhaishistoria [muokkaa]

Bahamasaaret on yksi harvoja alueita, joissa karibit eivät syrjäyttäneet arawakeja ennen eurooppalaisten saapumista.^[9] Arawakeihin kuuluvat tainot olivat väistyneet sotaisampien karibien tieltä vähitellen pohjoiseen ja asettuneet Bahamasaarille noin vuonna 500.^[10] Arawakeja asui saarilla arvioiden mukaan noin 40 000 Kolumbuksen saapumisen aikoihin.^[9] Arawakit elivät rauhaisaa elämää, kalastivat ja käyttivät tupakkaa. Kolumbuksen havaintojen mukaan arawakit olivat lempeitä, anteliaita ja rehellisiä.^[11]

Kolumbus saapui ensimmäisenä eurooppalaisena Bahamasaarille lokakuussa 1492. Tutkijat kiistelevät yhä siitä, mille Bahamasaarista Kolumbus rantautui ensimmäisenä. Kolumbus nimitti saarta San Salvadoriksi, mutta ei ole varma, oliko kyseessä sama saari, jolla nykyäänkin on tämä nimi ja joka on tunnettu myös Watlings Islandina. Kyseessä on saattanut olla myös Samana Cay.^[12]

Siirtomaakausi [muokkaa]

Kolumbuksen saapumisen jälkeen saarella asuneet alkuperäiskansat orjuutettiin. Heistä suurin osa vietiin Hispaniolan saarelle. 25 vuoden kuluttua alkuperäiskansa oli kuollut sukupuuttoon. Tämän jälkeen saaret olivat käytännössä asumattomia, kunnes englantilaiset siirtolaiset saapuivat Bermudalta vuonna 1647.^[13]

Vuonna 1717 Bahamasta tuli Brittien siirtokunta. Saarelle muutti Yhdysvalloista maan sisällissodan jälkeen lojalisteja orjineen. Saarien väkiluku lähti suureen kasvuun, kun britit lakkauttivat orjuuden vuonna 1834. Silloinkin suurin osa maahan muuttaneista orjista oli kotoisin Yhdysvalloista. Yhdysvaltojen kieltolain aikana saaret toimivat rommikauppiaiden tukikohtana.^[13]

Vuonna 1950 Britannia antoi Yhdysvalloille luvan perustaa saarille ohjusvalvonta-aseman. Vuonna 1955 perustettiin Freeportin vapaakauppa-alue, joka houkutteli sekä matkailijoita että pankkipalveluita.^[14]

Itsenäisyys [muokkaa]

Bahama sai autonomian 1964 ja hieman myöhemmin vuonna 1973 täyden itsenäisyyden.^[14]

Vuonna 1983 hallitusta syytettiin yhteyksistä huumeiden salakuljetukseen.^[14] Lynden Pindling oli hallituksen johdossa 1967–1992. Hänen jälkeensä pääministeriksi nousi keskustavasemmistolaisen Hubert Ingrahamin puolue FNM. Ingraham palautti kuolemanrangaistuksen lakiin vuonna 1996, ja vuonna 1998 kaksi murhaajaa teloitettiin kansainvälisestä painostuksesta huolimatta. Vuonna 2002 Edistyksellinen liberaalipuolue PLP nousi valtaan syrjäyttäen FNM:n. Vuonna 2007 FNM palasi enemmistöpuolueeksi.^[14]

Hurrikaanit Frances ja Jeanne aiheuttivat tuhoja vuonna 2004.^[14]

Politiikka [muokkaa]

Bahaman pääministeri Hubert Ingraham.

Saarten johdossa on kuningatar Elisabet II, sillä Bahama kuuluu Kansainyhteisöön. Häntä edustaa saarilla Bahaman kenraalikuvernööri. Hallituksen johdossa on pääministeri, joka on yleensä parlamenttivaaleissa voittaneen puolueen johtaja. Bahaman kaksikamarisen parlamentin ylähuoneeseen valitaan 16 senaattoria, jotka kuvernööri nimittää pääministerin ja oppositiojohtajan esityksestä. Alahuoneessa on 41 edustajaa, jotka valitaan suorilla vaaleilla viisivuotiskaudelle. Äänestysikäraja on 18 vuotta.^[2]

Aluejako [muokkaa]

Jokaisella Bahaman alueella vaikuttaa oma paikallishallinto, lukuun ottamatta New Providencea, joka on suoraan keskushallinnon alaisena. Aluehallinto päättää kaavoituksesta, liiketoiminnan lisensseistä, liikennesuunnittelusta ja huolehtii valtion rakennusten ylläpidosta. Suurimmissa kaupungeissa on oma kaupunginvaltuustonsa.^[13]

Kaikkiaan alueita on 31:^[2]

Bahaman aluejako

1. Acklins
2. Berry Islands
3. Bimini
4. Black Point, Exuma
5. Cat Island
6. Central Abaco
7. Central Andros
8. City of Freeport, Grand Bahama

9. Crooked Island
10. East Grand Bahama
11. Exuma
12. Grand Cay, Abaco
13. Harbour Island, Eleuthera
14. Hope Town, Abaco
15. Inagua
16. Long

17. Mangrove Cay, Andros
18. Mayaguana
19. Moore's Island, Abaco
20. New Providence
21. North Abaco
22. North Andros
23. North Eleuthera
24. Ragged Island

25. Rum Cay
26. San Salvador
27. South Abaco
28. South Andros
29. South Eleuthera
30. Spanish Wells, Eleuthera
31. West Grand Bahama

Talous [muokkaa]

Hilton-hotellin rantaa Nassaussa.

Bahaman ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohden vuonna 2010 oli 28 000 USD,^[2] Espanjan, Uuden-Seelannin ja Slovenian kanssa samaa luokkaa.^[15] Turismin osuus BKT:sta on 60 % ja 85 prosenttia matkailijoista tulee Yhdysvalloista. Toinen merkittävä talouden ala on finanssipalvelut, joiden osuus on 15 %.^[13] Bahaman lainsäädäntö erottaa toisistaan ne pankit, jotka tarjoavat palveluita paikallisille asukkaille offshore-pankeista, jotka palvelevat pelkästään ulkomailla toimivia asiakkaita, jotka harjoittavat liiketoimintaa muissa kuin Bahaman valuutassa. Jako on tehty valvonnan helpottamiseksi.^[16]

Vuonna 2000 G8-maiden rahanpesun vastainen työryhmä listasi 15 maata, joiden se katsoi olevan yhteistyöhaluttomia talousrikollisuuden vastaisessa toiminnassaan. Bahama oli tällä listalla.^[17] Maa teki nopeasti muutoksia lainsäädäntöönsä ja poistettiin listalta seuraavana vuonna.^[18]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat suola, puu ja aragoniitti. Merkittävimmät vientituotteet ovat suola ja muut kaivannaiset, eläintuotteet, rommi, kemikaalit, hedelmät ja vihannekset.^[2]

Bahamasaarilla on 62 lentokenttää, joista kahdella on yli kolmen kilometrin kiitotie. Satamia ovat Freeport, Nassau ja South Riding Point.^[2] Bahama on yksi viidestä suurimmasta mukavuuslippumaasta.^[19] Vuonna 2010 Bahaman lipun alla purjehti 1 170 alusta, kymmenenneksi eniten maailmassa.^[20]

Väestöjakauma [muokkaa]

Vuonna 2007 Bahamalla arvioitiin asuvan 305 655 henkeä, joista yli puolet New Providencessä, johon kuuluu myös pääkaupunki Nassau. Useimmat bahamalaiset ovat afrikkalaista alkuperää: 85 % luokitellaan mustiksi.^[21] Virallisen kielen englannin lisäksi muita kieliä ovat kreolienglanti, kreoliranska. Varsinkin haitilaiset siirtolaiset puhuvat kreolia.^[2]

Uskonnoltaan bahamalaisista suurin osa on protestantteja. Vuoden 2000 väestönlaskennassa baptisteja oli 35,4 %, anglikaaneja 15,1 %, katolisia 13,5 %, helluntailaisia 8,1 %, Church of Godiin kuuluvia 4,8 %, metodisteja 4,2 %, muita kristittyjä 15,2 %, määrittelemättömiä tai uskonnottomia 2,9 %, ja muita 0,8 %.^[2]

Kulttuuri [muokkaa]

Kotilo, jonka liha on perinneruokaa.

Bahamalaisilla on voimakas kansallinen identiteetti, mutta he korostavat myös eroja pääkaupunkilaisten ja eri pikkusaarten paikallisten kulttuurien välillä. Kulttuuri on syntynyt brittiläisistä ja länsiafrikkalaisista aineksista. Paikalliset olosuhteet kuten meren läheisyys vaikuttivat myös kulttuurin muodostumiseen.^[22]

Yli 60 % asukkaista elää kaupungeissa, pääkaupunki Nassaun lisäksi toinen kaupunki on matkailuun keskittynyt Freeport. Naussaussa on monen tasoisia rakennuksia rikkaiden ökyalueista työttömien slummeihin. Talot on rakennettu puusta tai kalkkikivestä. Hurrikaaniuhkan takia korkeita rakennelmia vältetään.^[22]

Bahamalainen perinneruoka on suuri kotilo (Lobatus gigas ja muut vastaavat lajit), riisi ja herneet. Kaupunkilaiset syövät hedelmiä, vihanneksia, lihaa tai kalaa, leipää ja riisiä. Ulkosaarilla syödään enemmän hedelmiä, vihanneksia ja kalaa.^[22]

Vuonna 2001 bahamalainen Baha Men voitti Grammy-palkinnon kappaleella ”Who Let the Dogs Out?”.^[23]

Hallitus ylläpitää radioverkkoa ja saarten ainoaa televisioasemaa. Lisää kanavia näkyy kaapeliverkossa, ja joitakin kaupallisia radiokanavia toimii myös. Lehdistö kirjoittaa kaikenlaisista asioista, myös hallitusta arvostelevin äänenpainoin.^[5]

Urheilu [muokkaa]

Bahaman jalkapallomaajoukkue ei ole juuri menestynyt kansainvälisissä arvokisoissa. Vuonna 1971 se pääsi Pan-Amerikan kilpailuissa ensimmäiselle kierrokselle. FIFA:n rankingissa se on jaetulla 184 sijalla.^[24]

Olympialaisiin Bahama on osallistunut vuodesta 1952 alkaen. Se on voittanut yhteensä yksitoista mitalia, joista viisi kultaisia. Kultamitalit ovat voittaneet Pauline Davis-Thompson (kaksi, joista toinen viestikulta), Tonique Williams-Darling, miesten 4 × 400 metrin viestijuoksujoukkue Lontoossa 2012 sekä purjehtijat Cecil Cooke ja Durward Knowles.^[25] Muita tunnettuja bahamalaisia urheilijoita ovat muun muassa Debbie Ferguson-McKenzie, Chris Brown, Dominic Demeritte, Eldece Clarke-Lewis, Mark Knowles, Leevan Sands ja Nathaniel McKinney.