Martinique

Wikipedia

Martinique on Ranskan merentakainen departementti (département d'outre-mer, DOM) Länsi-Intiassa Karibianmerellä. Se on myös Pienten Antillien saari. Saaren pinta-ala on noin 1 100 km² ja asukasluku on noin 436 000. Rantaviivaa on 350 km. Pääkaupunki on Fort-de-France.

Martinique on kuuluisa kirjailijoistaan ja 1980-luvulla kehittyneestä zouk-musiikista. Vientituotteita ovat mm. rommi, sokeri ja ananas.

Sisällysluettelo 1 Merkittävimmät luonnonvarat 2 Merkittävimmät vientituotteet 3 Historia 4 Liikenne 5 Martiniquelaisia kulttuurihenkilöitä 6 Katso myös 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

• hedelmällinen maaperä

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

• öljytuotteet
• banaanit
• rommi

[muokkaa] Historia

Martiniquen alkuperäisasukkaat olivat Karibi-intiaaneja. Kristoffer Kolumbus sai saaren näköpiirinsä vuonna 1493, mutta kävi siellä vasta neljännellä matkallaan vuonna 1502. Espanjalaiset eivät kuitenkaan kolonisoineet saarta. Saaren ensimmäinen eurooppalainen asukas oli ranskalainen Pierre Belan d'Esnambuc, joka perusti siirtokunnan saarelle vuonna 1635. Hänen veljenpoikansa Jacques-Dyel du Parquet osti saaren ja kehitti siitä varakkaan siirtokunnan. Ranskan kruunulle saari siirtyi 1658.

Saarella alettiin kasvattaa sokeriruokoa, kaakaota sekä sittemmin kahvia. Plantaaseille tuotiin mustia afrikkalaisia orjia Länsi-Afrikasta vuodesta 1664. Ulkomaalaiset laivasto-osastot, lähinnä hollantilaiset ja englantilaiset yrittivät valloittaa saarta.

Englanti piti saarta hallussaan vuodesta 1762 Pariisin rauhaan 1763 sekä Napoleonin sotien aikana 1809–1815 ja 1822. Martinique on Napoleon Bonaparten vaimon, keisarinna Joséphinen synnyinpaikka. Orjuus lakkautettiin saarella 1848. Saarelle tuotettiin työvoimaa Intiasta ja Kiinasta.

Vuodesta 1870 saarella on ollut edustajansa Ranskan kolmannen, neljännen ja viidennen tasavallan parlamenteissa.

Toisen maailmansodan aikana saari oli Vichyn hallituksen alaisuudessa vuosina 1940-1943 ja sen jälkeen Vapaan Ranskan puolella.

8. toukokuuta 1902 saarella oleva tulivuori Mont Pelée purkautui ja tuhosi St. Pierren kaupungin surmaten yli 30 000 ihmistä. Martiniquesta tuli Ranskan merentakainen departementti 19. maaliskuuta 1946. Se on tasa-arvoinen Ranskan muiden departementtien kanssa ja sillä on edustus kansalliskokouksessa.

[muokkaa] Liikenne

Kuten suurimmalla osalla Karibianmeren maista (Kuubassa on rautatie.), saarella ei ole rautatietä. Saarella on kaksi satamaa Fort-de-France'ssa ja La Trinitessa. Saarella 2 105 km päällystettyä maantietä. Saarella on kaksi lentokenttää, joista toinen on päällystämätön.

[muokkaa] Martiniquelaisia kulttuurihenkilöitä

• Aimé Césaire, (1913–2008), runoilija ja poliitikko, yksi Négritude-aatteen perustajista
• Raphaël Confiant, (synt. 1953), kirjailija, yksi kirjallisuuden kreoliteetti -aatteen perustajista
• Patrick Chamoiseau, (synt. 1953) kirjailija, yksi kirjallisuuden kreoliteetti -aatteen perustajista, Goncourt-palkinto romaanista Texaco 1992
• Frantz Fanon, (1925–1961), psykiatri, esseisti, kolonialismin kritisoija
• Edouard Glissant, (synt. 1928), kirjailija, runoilija, esseisti, Renaudot-palkinto romaanista Le Lézarde 1958

[muokkaa] Katso myös

• Luettelo Martiniquen kunnista

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta Martinique Wikitravelissa (englanniksi)
• The active and festive guide of Martinique.
• History of Saint-Pierre and the volcanic eruption of the Mount Pelé in 1902
• Discover Martinique through a collection of photos

Karibianmeren saaret

Anguilla | Antigua ja Barbuda | Aruba | Alankomaiden Antillit | Bahama | Barbados | Brittiläiset Neitsytsaaret | Caymansaaret | Dominica | Grenada | Guadeloupe | Hispaniola | Jamaika | Kuuba | Martinique | Montserrat | Puerto Rico | Saint Kitts ja Nevis | Saint Lucia | Saint Vincent ja Grenadiinit | Trinidad ja Tobago | Turks- ja Caicossaaret | Yhdysvaltain Neitsytsaaret

Koordinaatit: 14°40′N 61°00′W