Rastafari

Rastafari on 1930-luvulla Jamaikalla syntynyt Vanhaan testamenttiin pohjautuva uskonto.

Rastafari-liikkeen synty

Rastafarin dreadlockstukka

Rastafari-liike syntyi 1930-luvulla Jamaikalla mustaihoisen väestön keskuudessa Vanhan testamentin ja muinaisen afrikkalaisen tradition pohjalta . Tuolloin perustettiin useita veljeskuntia, joissa rastafarit eli rastat elivät "babylonista" eristäytyneinä. Babylon tarkoittaa rastafareille mielen orjuuttavaa yhteiskuntaa, joka ilmenee esimerkiksi materian ja rahan palvontana. Suurin ja tunnetuin varhaisista rastayhteisöistä oli Leonard Howellin perustama Pinnacle, joka sijaitsi St. Catherinessa. Rastafari-kultti ei sinänsä ollut syntyaikoinaan aivan uusi ilmiö, vaan monet siihen sisältyvät piirteet olivat vaikuttaneet jamaikalaiseen elämään 1900-luvun alusta saakka.

Jamaikalla rastafarit joutuivat usein vainon kohteeksi uhmattuaan ensin brittiläistä siirtomaahallintoa ja Jamaikan itsenäistymisen jälkeen maan poliittista ja taloudellista eliittiä.

Rastafarien oppeja

Koska rastafari-liike suo jäsenilleen vapauden henkilökohtaiseen itseilmaisuun ja jumalanpalvelukseen, sen sisäiset opit ja rituaalit eivät ole täysin yhdenmukaisia. Kaikkia rastafareja niin Jamaikalla kuin muuallakin maailmassa kuitenkin yhdistää usko siihen, että Etiopian viimeinen keisari, Hänen Majesteettinsa Haile Selassie, oli/on itse Jumala, Kristus tai jumalallinen hallitsija, joka polveutui suoraan vanhatestamentillisen hallitsijasuvun suurista kuninkaista Daavidista ja Salomosta. Jumalasta rastafarit käyttävät yleisesti nimitystä "Jah Rastafari", jonka ensimmäinen osa "Jah" juontaa juurensa Raamatusta, 2. Moos. 3:14 (Jahve, Jehovah) ja jälkimmäinen osa "Rastafari" Haile Selassie I:n syntymänimestä Ras Tafari Makonnen. Haile Selassien lisäksi myös Raamattu yhdistää rastafareja. He kaikki pitävät Raamattua pyhänä kirjana, vaikka eri rastafari-katsantokannat tulkitsevatkin sitä keskenään paikoitellen hyvinkin eri tavoin.

Kolmas keskeinen yhdistävä piirre rastafarien keskuudessa on Etiopian arvostus, joka juontuu suurelta osin sen erityisestä asemasta Vanhassa testamentissa. Legendan mukaan Etiopia on myös maa, jonne kymmenen käskyä sisältävä Liiton arkki ja Salomoninen sukulinja siirtyivät Israelista. Etiopialaisen historian mukaan Haile Selassie polveutuu suoraan juuri tästä samasta sukulinjasta, jonka toisesta haarasta myös Jeesuksen kerrotaan Uudessa testamentissa periytyvän:

Sukupolvia on siis Abrahamista Daavidiin kaikkiaan neljätoista, Daavidista pakkosiirron aikaan samoin neljätoista, ja siitä taas neljätoista Kristukseen. (Matteuksen evankeliumi 1: 17)

Lisäksi Etiopia on ainoa Afrikan valtio, joka pystyi 1800-luvulla torjumaan länsimaisen imperialismin ja säilyttämään itsenäisyytensä. Etiopian keisari Haile Selassie (alkuperäiseltä nimeltään Ras Tafari Makonnen) itse ei kuitenkaan ollut rastafari, vaan kristitty Etiopian ortodoksisen kirkon jäsen, kuten hänen asemansakin edellytti.

Rastafareille leimallisia piirteitä on myös kielteinen suhtautuminen länsimaiseen kulttuuriin (Babylon), jonka he katsovat ylläpitävän riistoa ja eriarvoisuutta, sekä haave mustien tai ylipäätänsä rastojen paluumuutosta Afrikkaan. Viimeksi mainittua monet rastafarit ovat viime vuosikymmeninä toteuttaneet muuttamalla Etiopiassa sijaitsevalle Shashamanen maa-alueelle, jonka Haile Selassie I luovutti hallintokaudellaan käytettäväksi paluumuuttoa varten.

Ajan myötä Jamaikalla ja muualla maailmassa on syntynyt useita erilaisia rasta-yhteisöjä / seurakuntia, joilla on omiin suuntiinsa kehittyneitä oppeja ja riittejä. Näistöä tunnetuimpia ovat Nyahbinghi House (Haile Selassie I Theocratical Order Of The Nyahbinghi Order Reign), Twelve Tribes Of Israel ja Ethiopia Africa Black International Congress (eli nk. Bobo Dread). Näiden lisäksi muita mainittavia yhteisöjä ovat mm. Ethiopia Zion Coptic Church, Fulfilled Rastafari, Ba Beta Kristiyan Haile Selassie I Church ja School Of Vision. Osalla edellämainituista on aktiivista toimintaa myös euroopassa. Monia rastoja on liittynyt ajan saatossa myös Etiopian Ortodoksiseen kirkkoon (Ethiopia Orthodox Tewahedo Church), siitäkin huolimatta että kirkko on sanoutunut irti Haile Selassien Jumalana tai Kristuksena palvomisesta. 90-luvun lopussa Jamaikalla perustettiin myös Rastafari Centralization Organization, jonka on tarkoitus toimia ikäänkuin kaikkien rasta-yhteisöjen sateenvarjona ja koota yhteisöt saman pöydän ääreen yhteisten etujen nimissä. Tässä kuitenkaan järjestö ei ole täysin onnistunut, johtuen juurikin eri yhteisöjen poikkeavista katsantokannoista.

Rastojen elämäntavan piirteitä

Rastat noudattavat elämässään periaatetta "meidän pitää tehdä samoin kuin jumalat tekivät alussa" - eli elää puhtaasti ja korkeinta jumaluutta palvoen, kuten muinaiset israelilaiset tekivät. Niinpä lähes kaikki rastat ovat kasvissyöjiä. He kutsuvat ruokavaliotaan nimellä "I-tal". Alkuperäisesti I-tal-ruokavalio tarkoittaa kasvisruokaa, joka ei sisällä eläinperäisiä ainesosia, suolaa tai keinotekoisia säilöntäaineita.

Ruokailutottumukset riippuvat kuitenkin paljolti rastan katsantokannasta. Osa rastoista syö vain vegaanista I-talia, kun taas toiset laskevat I-taliksi myös maitotuotteet ja jotkut jopa pienet kalat ja meren elävät. Yleisesti voi kuitenkin sanoa, että I-tal-ruokavaliolla rasta tähtää mahdollisimman luonnonmukaiseen elämiseen ja olemiseen. Jotkut rastat myös pyrkivät kasvattamaan kaiken oman ravintonsa ja valmistamaan itse kaiken tarvitsemansa. Päämääränä on taloudellinen riippumattomuus ja omavaraisuus. Rasta pyrkii ylläpitämään hyvää fyysistä, psyykkistä ja spirituaalista kuntoa ravinnon, terveiden elämäntapojen ja meditaation kautta, eikä pelkää mitään aineellista menetystä - paitsi (ehkä) sellaista tilannetta, että menettäisi hiuksensa ja partansa. Takkutukka ja -parta ovat Vanhan testamentin 4. Mooseksen kirjassa säädetyn nasiirilain mukainen merkki liitosta Kaikkivaltiaan kanssa.

"Niin kauan kuin lupaus (omistaa elämänsä Jumalalle) on voimassa, ei partaveitsi saa koskea nasiirin tukkaa eikä partaa. Koko sen ajan, jonka hän on vihkiytynyt Herran nasiiriksi, hän on pyhä ja hänen on sen tähden annettava hiustensa kasvaa vapaasti." (4. Moos: 6).

Rastat myös usein selittävät hiuksiaan antenneiksi, joilla he sieppaavat korkeita värähtelyitä ilmasta tajuntaansa. Partaansa he taas kuvailevat linkiksi maahan ja juuriin.

Raamattu on yksi rastojen keskeisistä tiedon ja elämäntotuuksien lähteistä. Erityisen merkityksekkäitä rastoille ovat Vanhan testamentin ennustukset, joiden uskotaan kertovan Haile Selassiesta ja mustille luvatusta maasta Etiopiassa. Rasta uskoo Ras Tafarin täydelliseen jumaluuteen. Tämä usko tukee uskomusta hänen omasta jumalallisuudestaan Jahin tai Jehovan eli Jumalan lapsena. Haile Selassien ruumiillinen kuolema ei tappanut uskoa Ras Tafariin. Rastojen elämäntavat saattavat erota paljonkin toisistaan, eikä yhtä elämäntapaa pidetä liikkeessä ainoana oikeana. Raamatun lisäksi monille rastoille tärkeää kirjallisuutta edustaa myös Kebra Nagast.

Luonto on jumaluuden luoma ja pyhä, samoin kaikki eliöt ja olennot maan päällä. Vaikka Babylon onkin vuonna 1961 kieltänyt ihmisiltä kannabiksen tuhatvuotiset perinteet omaavan käytön itselääkinnässä, on ganja yksi keskisimpiä asioita monien rastojen elämässä. Rastat eivät pidä ganjaa huumeena vaan se on heille pyhä sakramentti ja jumalanpalvelus, vaikutukseltaan meditatiivinen ja itsetutkiskeluun johtava. Sitä käytetään jumalanpalveluksissa ja muissa rituaaleissa, mietiskelyn apuvälineenä, itselääkinnässä ja monissa muissa rastafarin päivittäisissä aktiviteeteissa. Esimerkkinä ns. "Nyahbinghi-kokoontumiset" joissa rastarit kokoontuvat ylistämään jumalaansa, rummuttamaan ja laulamaan lauluja, nyahbinghi-veisuja, jotka ylistävät Jumalaa (Jah) ja manaavat tuomion tulta pakkosiirtolaisuuden, orjuuden, köyhyyden ja muiden vastaavien yhteiskunnallisten epäkohtien (Babylon) päälle. Nyahbinghi-tapaamisiin sekä ylipäätänsä rastafarien keskinäiseen kanssakäymiseen kuuluvat myös nk. reasoning-sessiot, joissa rastafarit pohdiskelevat ja järkeilevät yhdessä edellä mainittuja asioita. Kannabiksen sakramentaalista asemasta huolimatta ganja luokitellaan suurimmassa osassa maailmaa laittomaksi huumausaineeksi, ja sen käytöstä tai hallussapidosta seuraa lain mukaan rangaistus. Myös kannabiksen käytön kohdalla on hyvä muistaa, että senkään suhteen rastafari-elämäntavan piirissä ei ole yhtä ainoa oikeaa linjaa, eivätkä läheskään kaikki rastat käytä ganjaa.

Monet rastat myös vierastavat niin kutsuttuja "Babylonin juhlia", kuten joulua ja pääsiäistä, eivätkä siten ota niihin osaa. Myös länsimaista kertakäyttö-kulttuuria, politiikkaa, irtosuhteita, alkoholia sekä muuta "epäpuhdasta" ja "sekavaa" toimintaa elämäntavan piirissä pyritään välttämään. Monet rastat myös kieltäytyvät työntekemisestä muille ja pyrkivätkin työllistämään itse itsensä. Tässäkään kohtaa ei kuitenkaan voida puhua kaikkia rastoja sitovista käytännöistä.

Rastat ja reggae

Rastaliikkeen piirissä suhtautuminen reggaemusiikkiin ja sitä harrastaviin ihmisiin vaihtelee suuresti niin Jamaikalla kuin muuallakin maailmassa. Mitään suoraa yhteyttä rastoilla ja reggaemusiikilla ei varsinaisesti ole, vaikka niin yleisesti kuvitellaankin. Monet Jamaikan rastavanhimmista pitävät reggaeta jopa kielteisenä asiana. Esimerkiksi jotkut Bobo Dread -lahkon edustajat julistavat reggaen edustavan Babylonia, kun taas jotkut Twelve Tribes Of Israel -lahkon jäsenet pitävät sitä pyhänä musiikkina. Alkujaan varsinaisesti rastafarien pyhää musiikkia on kokoontumisissa soitettava nyahbinghi- eli binghi-musiikki, jossa jykevän rummutuksen säestämänä "chantataan" eli veisataan ylistystä Jumalalle ja tuomiota Vatikaanille (jonka katsotaan edustavan Babylonin ydintä), sekä yleisesti koko muulle sortavalle babylonin järjestelmälle.

Kaikesta huolimatta monet reggaemusiikin esittäjät ja kuuntelijat ovat samaistuneet rastoihin ja ajautuneet reggaen kautta itse rasta-liikkeen ja -elämäntavan pariin. Tästä syystä monien varsinkin roots reggae -tyylisten laulujen sanoitukset viestittävät usein rastafarien näkemyksiä. Myös rastojen dreadlocks-tukka on reggaeharrastajien keskuudessa yleistä hiusmuotia, eikä aina siten viesti kantajansa elämäntavasta tai nasiiri-lupauksesta. Ulkopuolisille tarkkailijoille saattaakin välillä olla hankalaa tehdä eroa uskonnollisten rastojen ja Rastafari-vaikutteisen reggae-alakulttuurin piirissä elävien reggaeharrastajien välillä.

Rastafarit Suomessa

Suomessa rastafarien uskontoa, musiikkia ja kulttuuria esitteli ensimmäisenä tutkimusmatkailija Helinä Rautavaara sekä radiossa että näyttelyiden ja filmiesitysten avulla. Vuonna 1989 aatteesta kiinnostuneet alkoivat julkaista omaa lehteään Pohjolan leijonaa. Lehteä julkaisi Rastafari Selassie Keskus, joka ei kuitenkaa pitänyt itseään uskonnollisena yhdyskuntana. Vakaumuksellisten rastafarien tarkkaa määrää Suomessa on mahdotonta sanoa, mutta liike on kuitenkin olemassa. Myös suomalaisessa reggae-musiikissa on useita tekijöitä, joiden kappaleet heijastelevat hyvinkin suoraan syvältä rastafari-aatteista.

Kirjallisuutta

• Kari Kosmos: Natty Congo Bongo. Juurijuttuja Jamaikalta. Jyväskylä: Like, 2002.

• Ringo Ringvee: Rastafari: Kingstonin slummeista internetiin. – Vanhat jumalat – uudet tulkinnat. Näköaloja uusiin uskontoihin Suomessa. (toim. Jussi Niemelä) Helsingin yliopiston uskontotieteen laitos, 2001; s. 161–178.

Lähteet

Uskontoaiheiset artikkelit

Teemasivu