Nicaragua

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nicaraguan tasavalta
República de Nicaragua
Nicaraguan lippu Nicaraguan vaakuna
lippu vaakuna

Nicaraguan sijainti

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Daniel Ortega

Pääkaupunki Managua
12.136389°N, 86.251389°W

Muita kaupunkeja Esteli, Matagalpa, Masaya, León

Pinta-ala
– yhteensä 130 370[1] km² (sijalla 97)
– josta sisävesiä 10 380[1]

Väkiluku (2010) 5 891 199[1] (sijalla 107)
– väestötiheys 42,2 / km²
– väestönkasvu 1,784[1] % (2010)

Viralliset kielet espanjan kieli

Valuutta córdoba (NIO)

BKT (2009) sijalla 131
– yhteensä 16,51 miljardia USD (PPP)[1]
– per asukas 2 800 USD

HDI (2012) 0.599[2] (sijalla 129)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 18,1 %
– teollisuus 26,6 %
– palvelut 55,4 %

Aikavyöhyke -6
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
Espanjasta

Julistautui 15. syyskuuta 1821

Lyhenne NI

Kansainvälinen
suuntanumero
+505

Motto En Dios Confiamos (Luotamme Jumalaan)

Kansallislaulu Salve a ti

Nicaraguan tasavalta (esp. República de Nicaragua) eli Nicaragua on Keski-Amerikan kannaksella sijaitseva tasavalta. Se kuuluu maantieteellisesti Pohjois-Amerikkaan. Se on Keski-Amerikan alueen suurin, mutta harvimpaan asuttu valtio. Nicaraguan rajanaapureina ovat Honduras pohjoisessa ja Costa Rica etelässä. Itäpuolella on Karibianmeri ja länsipuolella Tyyni valtameri. Maan nimi tulee sanojen nicarao ja agua yhdistelmästä. Nicaraot olivat suurin alkuperäisväestöheimo, kun espanjalaiset valloittajat saapuivat maahan. Agua on espanjaa ja tarkoittaa vettä, mikä viittaa maan kahteen suureen järveen, Managuajärveen ja Nicaraguajärveen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Nicaraguan historia

Ennen eurooppalaisten tuloa nykyisen Nicaraguan alueella asui kaksi pääasiallista kulttuuriryhmää. Keskiosan ylängöillä ja Tyynenmeren rannalla kansat olivat kielellisesti ja kulttuurillisesti lähellä mayoja ja asteekkeja. Karibianmeren puoleisilla alankoalueilla eli puolestaan kansoja, jotka olivat tulleet nykyisestä Kolumbiasta.[3]

Nicaraguaan muutti 1500-luvulla espanjalaisia siirtolaisia ja maa oli pitkään Espanjan siirtomaa. Itsenäiseksi maa julistautui 1821 ja liittyi Keski-Amerikan liittovaltioon. Tästä liitosta Nicaragua irtautui täysin suvereeniksi itsenäiseksi valtioksi vuonna 1838.[4]

Nicaraguaan muodostui kaksi kilpailevaa puoluetta, konservatiivit ja liberaalit, jotka käyttivät tukialueinaan kahta suurta kaupunkia, Leónia ja Granadaa. Pääkaupunki Managua sijaitsi näiden kahden välissä ja oli siksi alati kilpailevien ryhmittymien kädenväännön kohteena. Vuonna 1855 yhdysvaltalainen seikkailija William Walker hyödynsi puolueiden välisiä kiistoja ja hankkiutui maan presidentiksi. Hän ehti uudelleen laillistaa orjuuden ja tehdä englannista maan virallisen kielen ennen kuin alueiden valtioiden yhdistyneet voimat ajoivat hänet maanpakoon vielä saman vuoden aikana.[5]

Presidentti Zelayan kaudella, vuonna 1894, Ison-Britannian Nicaragualle vuonna 1860 luovuttama Atlantin puoleinen alue, Moskiittorannikko, liitettiin Nicaraguan hallinnon piiriin ja siitä muodostettiin Zelayan provinssi.[6] Alueen alkuasukasväestö, miskitointiaanit, saivat autonomisen aseman vasta vuoden 1987 perustuslaissa. Samalla provinssi jaettiin kahteen pohjoiseen RAAN ja eteläiseen RAAS autonomiseen alueeseen.[7]

Sandinon patsas.

Yhdysvallat miehitti Nicaraguan vuonna 1912. Amerikkalaiset joukot poistuivat maasta vuonna 1925, mutta joutuivat jo vajaan vuoden kuluttua palaamaan uudelleen puhjenneen sisällissodan takia. Miehitystä vastustamaan nousi Augusto Cesár Sandinon johtama sissiarmeija, jonka vastarinta loppui vasta, kun Yhdysvallat vetäytyi maasta vuonna 1933.[8]

On väitetty, että toisessa maailmansodassa Nicaragua julisti muodollisesti sodan Suomelle. Koska maa ei osallistunut sodan jälkeisiin rauhanneuvotteluihin, ovat Suomi ja Nicaragua edelleen diplomaattis-teknisessä mielessä sotatilassa. Suomen ja Nicaraguan valmistellessa diplomaattisuhteiden solmimista 1970-luvun alussa sodanjulistusväite tarkistettiin, eikä mitään faktapohjaa sotatilasta löytynyt. Nicaragua ei siis koskaan ole julistanut sotaa Suomelle.[9]

Yhdysvaltain vetäydyttyä seurasi pian Somozan suvun sotilasdiktatuuri, joka kesti 1930-luvulta aina vuoteen 1979 asti. Somozan suvun valta alkoi lähetä loppuaan, kun hänen hallituksensa suhtautui piittaamattomasti vuoden 1972 maanjäristyksen jälkihoitoon. Kansalliskaartin joukot ryöstelivät järistyksen jälkeen kauppoja sen sijaan että olisivat estäneet sen. Somozojen kleptokratiaksikin kutsuttu valta päättyi, kun viimeinen Somoza ajettiin maanpakoon lyhyen sisällissodan jälkeen vuonna 1979. Sandinistien johtama vallankumous asetti maan johtoon Kansallisen jälleenrakennuksen juntan, johon alkuun kuului edustajia kaikista Somozaa vastustaneista ryhmistä, mutta oikeistolaiset ryhmät erosivat pian juntasta väittäen sandinistien sanelevan sen toiminnan.[10]

Osittain entisten somozalaisten komennossa toimivat contrat aloittivat sissisodan sandinistien hallintoa vastaan ja saivat rahoitusta ja muuta tukea Yhdysvalloilta. Sandinistit panivat toimeen yleisen asevelvollisuuden ja saivat aseapua muun muassa Kuubasta ja Neuvostoliitosta.[11] Sandinistit toimeenpanivat taloudessa sosialistisia uudistuksia. Maan pankit kansallistettiin ja yrityksiä kansallistettiin. Sandinistihallinto toteutti myös mittavan lukutaitokampanjan. Lukutaidottomuus maassa painui viidestäkymmenestä prosentista kolmeentoista vuoden 1980 aikana.[12] Yhdysvallat alkoi toimia aktiivisesti Nicaraguaa vastaan Ronald Reaganin tultua Yhdysvaltain presidentiksi.[13] Osittain entisten somozalaisten komennossa toimivat contrat aloittivat sissisodan. Reaganin hallinto rahoitti, aseisti ja koulutti contra-sissejä ja aloitti Nicaraguaa koskevan taloussaarron, joka lopetti maiden vielä jäljellä olevan vähäisen kaupan. CIA:n tuella toteutettu Nicaraguan satamien miinoittaminen syksyllä 1983 sai Nicaraguan haastamaan Yhdysvallat kansainväliseen tuomioistuimeen, jossa Yhdysvallat tuomittiin.[14] Vuonna 1984 sandinistit järjestivät vaalit, jota useimmat tarkkailijat pitivät asiallisina, vaikka osa oppositiosta jäi vaaleista pois.[15]

Nicaraguan oppositiovoimat kokosivat vuoden 1990 vaaleihin Yhdysvaltojen tuella Yhdistyneen kansallisen opposition (Unión Nacional Opositora - UNO), johon kuului koko poliittinen kenttä entisistä somozalaisista Nicaraguan kommunistipuolueeseen asti. 25. helmikuuta 1990 järjestetyissä vaaleissa opposition ehdokas Violeta Chamorro voitti 55 prosentilla äänistä sandinistien Daniel Ortegan ääniosuuden jäädessä 41 prosenttiin.[16][8]

Chamorron jälkeen presidentiksi valittiin liberaalipuolueen Arnoldo Alemán. Hän aloitti uusliberaalit talousuudistukset. Alemánin hallinto oli myös umpikorruptoitunut. El Niño ja hurrikaani Mitch marraskuussa 1998 aiheuttivat tuhoa, kuolonuhreja ja laajoja menetyksiä maataloudessa. Alemán nimitti seuraajakseen Enrique Bolañosin joka valittiin presidentiksi 2001. Alemán tuomittiin myöhemmin korruptiosta 20 vuodeksi vankeuteen.[17] Abortti kiellettiin maassa ilman poikkeuksia vuonna 2006.[18]

Daniel Ortega valittiin uudelleen presidentiksi vuoden 2006 presidentinvaaleissa sovittelua korostavalla kampanjalla alle 40 prosentilla äänistä[19]. Hän astui virkaansa 10. tammikuuta 2007.

Ortega ilmoitti vuonna 2009 suunnitelmista muuttaa perustuslakia niin että hän voisi jatkaa vielä yhden kauden presidenttinä.[8] Perustuslakituomioistuin hyväksyi muutoksen opposition vastustuksesta huolimatta.[20]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Daniel Ortega

Nicaraguan hallintomuoto on perustuslaillinen tasavalta, missä valtaa pitää vaaleilla valittu presidentti. Presidentinvaalissa ehdokkaan tulee saada ensimmäisellä kierroksella 40 % äänistä tai 35 % viiden prosenttiyksikön erolla seuraavaan voittaakseen suoraan. Parlamenttiin valitaan 90 edustajaa joka viides vuosi, jonka lisäksi parlamenttipaikan saavat sekä valittu presidentti, että toisiksi eniten ääniä saanut presidenttiehdokas. Näin yhteenlaskettu edustajamäärä on 92.[1]

Eniten kansanedustajia, 38, on vasemmistolaisella FSLN-puolueella (Kansallinen sandinistinen vapautusrintama). Toiseksi suurin eduskuntaryhmä on oikeistolaisella Perustuslaillinen liberaalipuolue PLC:llä. BDN:llä on 17 kansanedustajaa. Myös kolmella pienemmällä puolueella on kansanedustajia ja sitoutumattomia on seitsemän.[1]

Äänioikeus on kaikilla 16 vuotta täyttäneillä.[21]

PLC väitti Ortegan sandinistipuolueen väärentäneen kunnallisvaalitulokset marraskuussa 2008. Ortega on suunnitellut perustuslain muuttamista niin, että hänet voitaisiin valita kolmannen kerran presidentiksi. Hänen on väitetty ostaneen valtion varoilla tuotantolaitoksia perheelleen ja pakottaneen ministereitä tekemään hankintoja niiltä korkeaan hintaan. Opposition lehdet ovat myös syyttäneet Ortegaa pedofiliasta ja näin saaneet hänen kannatustaan laskemaan.[19]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nicaragua on jaettu 15 provinssiin, eli lääniin (departamento), sekä kahteen autonomiseen alueeseen. Autonomiset alueet ovat Región Autónoma del Atlántico Norte (RAAN) ja Región Autónoma del Atlántico Sur (RAAS) ja ne muodostettiin jakamalla entinen Zelayan lääni kahteen osaan.

Nicaraguan läänit[22]
Lääni Pääkaupunki Pinta-ala (km2) Väkiluku (28.5.2005)
Boaco Boaco 4 244 150 636
Carazo Jinotepe 1 050 166 073
Chinandega Chinandega 4 926 378 970
Chontales Juigalpa 6 378 153 932
Estelí Estelí 2 335 201 548
Granada Granada 929 168 186
Jinotega Jinotega 9 755 331 335
León León 5 107 355 779
Madriz Somoto 1 602 132 459
Managua Managua 3 672 1 262 978
Masaya Masaya 590 289 988
Matagalpa Matagalpa 8 523 469 172
Nueva Segovia Ocotal 3 123 208 523
Rivas Rivas 2 155 156 283
Río San Juan San Carlos (Nicaragua) 7 473 95 596

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nicaragua satelliittikuvassa maaliskuussa

Nicaragua jakautuu kolmeen selkeään maantieteelliseen alueeseen: läntisen osan alankoihin, keski- ja pohjoisosien vuoristoihin ja idän Moskiittorannikkoon.[23] Vuoret eivät ole yhtä korkeita kuin monissa muissa alueen maissa. Korkeimmat huiput nousevat 1 500-2 100 metriin.[24]

Nicaraguan kartta

León Viejon rauniot ovat Unescon maailmanperintökohde.[25]

Nicaraguassa on 78 kansallispuistoa ja luonnonsuojelualuetta. Indio Maizin luonnonsuojelualue on laaja suojeltu alavien maiden sademetsäalue. Monissa pienemmissä puistoissa suojellaan pilvimetsää.[26]

Luonnonkatastrofit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hurrikaani Mitch 1998

Nicaraguaa koettelevat säännöllisesti tulivuorenpurkaukset ja maanjäristykset, koska se sijaitsee mannerlaattojen törmäyskohdassa. Lisäksi trooppiset hirmumyrskyt ja tulvat ovat yleisiä.[27]

Hurrikaani Mitchin seurauksena kuoli 3 000 ja kodittomaksi jäi satojatuhansia nicaragualaisia vuonna 1998.[8] Sateiden seurauksena puolet viljelymaasta tuhoutui. YK:n arvion mukaan hurrikaani Mitch vei Keski-Amerikan valtioita 20–25 vuotta kehityksessä taaksepäin.[28] Vuoden 1972 maanjäristys surmasi 5 000–10 000 ihmistä[8] ja tuhosi lähes koko pääkaupungin Managuan. Järistyksistä voi seurata myös tsunameita, joista viimeisin suuri iski Vuoden 1992 maanjäristyksen yhteydessä. Aineellisten vahinkojen määräksi arvioitiin 20–30 miljoonaa dollaria.[29] Vuonna 2004 rankkasateet aiheuttivat Musún-vuorella laajoja maanvyöryjä, joissa tuhannet menettivät kotinsa.[30]

Vaikka tulivuoria on paljon todella suuria purkauksia ei juurikaan ole ollut. Concepción-tulivuori on purkautunut vuosina 2005–2010 useita kertoja.[31] Managuassa asuu 1,5 miljoonaa ihmistä kaupungissa, jota halkoo 18 seismistä sauma-aluetta. Järistyksen sattuessa suuri osa heistä tulisi olemaan välittömässä hengenvaarassa.[27]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nicaragua on Väli-Amerikan toiseksi köyhin valtio Haitin jälkeen ja yksi maailman köyhimmistä.[21] Nicaraguan ostovoimakorjattu bruttokansantuote asukasta kohti oli vuonna 2009 noin 2 800 Yhdysvaltain dollaria.[1] Samana vuonna talous kutistui 1,5 % lähinnä vähenevän kysynnän takia. Virallinen työttömyysprosentti on kahdeksan, mutta työvoimasta noin 65 % toimii tilastoinnin ulkopuolella. Monet kehitystä kuvaavat tunnusluvut ovat nousseet 1990-luvun alusta selvästi. Elinolojen paraneminen on kuitenkin jakautunut epätasaisesti; edelleen 46 % väestöstä elää alle 1,16 dollarilla päivässä.[21]

Nicaraguassa on paljon viljelysmaata ja riittävästi vettä, joten maanviljely on tärkeä osa taloutta. Se tuottaa 17 % bruttokansantuotteesta ja työllistää 29 % työvoimasta. Suurin osa maanviljelystä on työvoimavaltaista pienviljelyä. Karjatalous ja kahvinviljely tuottavat tärkeitä vientituloja.[21][1]

Tärkein kauppakumppani on Yhdysvallat, johon suuntautuu 61,98 % viennistä ja 22,63 % tuonnista.[1]

Toisin kuin muualla Keski-Amerikassa, sähkön saatavuus on Nicaraguassa huono. Vuonna 2003 vain joka neljännellä maaseudun asukkaalla oli sähköt. Suunnitelmien mukaan luku nousee 55 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Lähes 70 % maan energiantarpeesta tyydytettiin fossiilisilla polttoaineilla. Pääosa kasvusta on tarkoitus tuottaa uudistuvilla energiamuodoilla, kuten pienillä vesivoimaloilla. Maassa olisi potentiaalia myös maalämmön, aurinkoenergian ja biopolttoaineen hyödyntämiseen. [32]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nicaraguassa on 143 lentokenttää, mutta vain yhdentoista kiitotie on päällystetty.[1] Suurin kansainvälinen lentoasema on Managuassa. Sinnekään ei ole monia lentoja ja monet matkailijat lentävät naapurimaihin, joista jatkavat busseilla.[33] Suurimmat satamakaupungit ovat Bluefields, Corinto ja El Bluff.[1]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Garifuna-lapsia

Nicaraguan alkuperäistä intiaaniväestöä on maan asukkaista noin viisi prosenttia.[1] Pääryhmän muodostavat mestitsit, 69 prosenttia, jonka jälkeen eurooppalaisperäiset, 17 prosenttia, ja afrikkalaisperäiset yhdeksän prosenttia.[1]

Maan länsiosien intiaaniväestö, nicaraot on suurimmalta osalta sulautunut espanjalaisperäiseen valtaväestöön. Atlantin rannikon, miskito-, rama- ja sumointiaanit ovat sen sijaan säilyttäneet identiteettinsä ja kulttuurisia erikoispiirteitään. Myös maan afrikkalaisperäinen väestö on keskittynyt itärannikolle[21] samoin kuin afrikkalaisten ja intiaanien sekoittumisesta syntyneet garifunat.[34]

Yli 90 % Nicaraguan väestöstä puhuu äidinkielenään espanjaa. Maan länsiosissa puhutaan intiaanikieliä ja afrikkalaisperäisen väestön keskuudessa englantia.[35]

Vuoden 2005 väestötilastojen mukaan maan suurin uskontokunta on katoliset, 58,5 prosenttia. Evankelisia protestantteja asukkaista on noin 23 prosenttia. Jehovan todistajia 0,9 prosenttia, muita 1,6 prosenttia ja 15,7 prosenttia ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Maan yli 15-vuotiaista lukea ja kirjoittaa osaa 67,5 prosenttia.[1]

Yksi Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhattavoitteista on saada kaikki lapset kouluun ja lukutaito kaikille. Vuonna 1990 ala-astetta kävi 72 % ikäluokasta, ja sen suoritti loppuun 60 % ikäluokasta. Vuoteen 2006 mennessä tilanne parani: koulua kävi jo 91 % ja sen suoritti loppuun 65 % ikäluokasta.[36]

Puhdas vesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi vuosituhattavoitteista on puhdas vesi ja kunnon vessat. Vuonna 1990 puhdasta vettä sai 70 % väestöstä, 91 % kaupunkilaisista ja 46 % maalaisista. Välillä tilanne oli parempikin, mutta 2004 koko maan luku oli 79 %, kaupungeissa 90 % ja maaseudulla 63 %. Käymälöiden saatavuus parani vuosina 1990–2004 maaseudulla mutta huononi kaupungeissa, koko maan taso pysyi alle 50 prosentissa.[36]

Lisääntymisterveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsi- ja äitikuolleisuus on Nicaraguassa yleisempää kuin muualla Keski-Amerikassa. Syynä korkeaan kuolleisuuteen ovat puutteet lisääntymisterveyshuollossa. Myös naisiin kohdistuva väkivalta on yleistä, mutta nykyisin poliisilla on paremmat valmiudet puuttua väkivaltaan. Terveydenhuolto muuttui maksuttomaksi vuonna 2007, nyt suurin haaste on terveydenhuollon laadun parantaminen.[30]

Abortit kiellettiin vuonna 2006 liberaalien toimesta. Myös tuleva presidentti Ortega oli kampanjoinut aborttikiellon puolesta. Nykyisin edes hengenvaarassa oleva nainen ei voi tehdä aborttia. Tämä on johtanut äitiyskuolleisuuden kasvuun suoraan tai epäsuorasti raskauksien takia.[37]

Kehitysyhteistyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nicaragua on yksi Suomen kehitysyhteistyön kahdeksasta pääkumppanimaasta. Suomen painopisteitä Nicaraguassa ovat maaseudun kehitys, terveydenhuolto ja paikallishallinto.[38]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muiden latinalaisen Amerikan kansojen tapaan nicaragualaisetkin pitävät arvokkuutta (dignidad) tärkeänä. Kansallinen ylpeys on suurta, ja kansallissankareina pidetään maansa puolesta siirtomaa-aikana uhrautuneita marttyyreita.[39]

Nicaraguassa tehdään edelleen keramiikasta perinteisiä käyttö- ja koriste-esineitä. Osa kuva-aiheista on peräisin ajalta ennen Kolumbusta. Atlantin rannikolla tehdään kultafiligraaniesineitä. Marimba on perinteinen kansanmusiikin soitin.[39]

Nicaragualaisen ruokavalion ytimenä ovat maissi ja pavut. Maissista tehdään maissitortilloita, joihin liha ja pavut kääritään. Sipulia ja valkosipulia käytetään maustamaan useampia ruokia.[39]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaisiin Nicaragua on osallistunut vuodesta 1968. Suurin joukkue, 26 urheilijaa, sillä oli 1996 kun se osallistui baseballiin. Muina vuosina joukkueessa on ollut 5-15 urheilijaa. Maa ei ole saanut toistaiseksi yhtään mitalia.[40]

Nicaraguan jalkapallomaajoukkue oli FIFAn rankingissa syyskuussa 2010 sijalla 158, Lesothon ja Kirgisian välissä. Maassa on 1 281 seurajoukkuetta, joissa pelaa yli 120 000 rekisteröityä pelaajaa.[41]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o The World Factbook: Nicaragua CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. Nicaragua: precolonial period Nicaragua: a country study Federal Research Division Library of Congress USA 1993
  4. National Independence, 1821-57 Nicaragua: a country study Federal Research Division Library of Congress USA 1993
  5. Don Fuchik: The Saga of William Walker California Native Newsletter:. (englanniksi)
  6. Nicaragua, 1870-1918 World History at KMLA
  7. Country Reports on Human Rights Practices 2003. US Department of State; Bureau of Democracy, Human Rights, and Labor.
  8. a b c d e Nicaragua timeline BBC News
  9. Suomi sotatilassa? Kaleva. Viitattu 13.3.2009.
  10. The Sandinista Years Nicaragua: a country study Federal Research Division Library of Congress USA 1993
  11. Foreign Influences and Assistance Nicaragua: a country study Federal Research Division Library of Congress USA 1993
  12. The Sandinista Literacy Campaign in Nicaragua 1980 Unesco. Viitattu 30.9.2010. (englanniksi)
  13. Reagan and the 'Iran-Contra' affair BBC 2004
  14. Military and Paramilitary Activities in and against Nicaragua (Nicaragua v. United States of America) (Judgment of 27 June 1986) International Court of Justice.
  15. 1984: Sandinistas claim election victory BBC On This Day
  16. Chamorro Is Running Strongly in Nicaragua LA Times 26.2.1990
  17. Nicaragua's former leader jailed BBC 2003
  18. Nicaragua Bans Abortion NY Times 29.10.2006 (englanniksi)
  19. a b Helsingin Sanomat 15.8.2009
  20. Nicaragua court allows Ortega to seek new term in 2011 Guardian 20.10.2009
  21. a b c d e Background Note: Nicaragua Viitattu 27.9.2010. (englanniksi)
  22. Thomas Brinkhoff: Nicaragua: Departments (Ghana Statistical Service) Citypopulation. Viitattu 27.9.2010. (englanniksi)
  23. Nicaragua Geography Nicaragua: a country study Federal Research Division Library of Congress USA 1993
  24. Nicaragua Country Guide BBC Weather
  25. Ruins of León Viejo Unesco
  26. National Parks in Nicaragua Nicaragua channel.
  27. a b Nature as a Sword of Damocles IPS 2010
  28. World: Americas Famine fears after floods BBC News 1998
  29. SIGNIFICANT EARTHQUAKES OF THE WORLD, 1992 U.S. Geological Survey. Viitattu 26.9.2010. (englanniksi)
  30. a b Health 2007. Paho. Viitattu 5.10.2010. (englanniksi)
  31. Concepción Volcanic Activity Reports Smithsonian
  32. Small Hydroelectric Power Plants in Nicaragua 2003. SDC - Swiss Agency for Development and Cooperation. Viitattu 5.10.2010. (englanniksi)
  33. Nicaragua Lonely Planet
  34. Garifuna Americans Countries and Their Cultures
  35. Ethnic Diversity in the Caribbean Coast of Nicaragua Nicaragua Channel (englanniksi)
  36. a b Analysis on selcted millennium goals in Nicaragua 2009. ECLAC.
  37. Kähkönen, Virve: Amnesty: Aborttikielto lisää äitiyskuolleisuutta Nicaraguassa 28.7.2009. Helsingin sanomat. Viitattu 29.7.2009.
  38. Kehitysyhteistyön kumppanimaat Clobal Finlans
  39. a b c Nicaragua Countries and Their Cultures
  40. Nicaragua in Olympics Sport Reference
  41. Associations: Nicaragua FIFA
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nicaragua.