Nicaragua

Nicaraguan tasavalta (esp. República de Nicaragua) eli Nicaragua on Keski-Amerikan kannaksella sijaitseva tasavalta. Se on Keski-Amerikan alueen suurin, mutta harvimpaan asutuin valtio. Nicaraguan rajanaapureina ovat Honduras pohjoisessa ja Costa Rica etelässä. Itäpuolella on Karibianmeri ja länsipuolella Tyyni valtameri. Maan nimi tulee sanojen nicarao ja agua yhdistelmästä. Nicaraot olivat suurin alkuperäisväestöheimo kun espanjalaiset valloittajat saapuivat maahan. Agua on espanjaa ja tarkoittaa vettä, mikä viittaa maan kahteen suureen järveen, Managuajärveen ja Nicaraguajärveen.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Politiikka
3 Hallinnollinen jako
4 Maantiede
5 Talous
- 5.1 Merkittävimmät luonnonvarat
- 5.2 Merkittävimmät vientituotteet
6 Nicaraguan kehityksen haasteet
7 Väestö
8 Lähteet

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Nicaraguan historia

Nicaraguaan muutti 1500-luvulla espanjalaisia siirtolaisia ja maa oli pitkään Espanjan siirtomaa. Itsenäiseksi maa julistautui 1821 ja liittyi Keski-Amerikan liittovaltioon. Tästä liitosta Nicaragua irtautui täysin suvereeniksi itsenäiseksi valtioksi vuonna 1854.

Nicaraguaan muodostui kaksi kilpailevaa puoluetta, konservatiivit ja liberaalit, jotka käyttivät tukialueinaan kahta suurta kaupunkia, Leónia ja Granadaa. Pääkaupunki Managua sijaitsi näiden kahden välissä ja oli siksi alati kilpailevien ryhmittymien kädenväännön kohteena. Vuonna 1855 yhdysvaltalainen seikkailija William Walker hyödynsi puolueiden välisiä kiistoja ja hankkiutui maan presidentiksi. Hän ehti uudelleenlaillistaa orjuuden ja tehdä englannista maan virallisen kielen ennen kuin alueiden valtioiden yhdistyneet voimat ajoivat hänet maanpakoon vielä saman vuoden aikana.

Presidentti Zelayan kaudella, vuonna 1894, Ison-Britannian Nicaragualle vuonna 1860 luovuttama Atlantin puoleinen alue, Moskiittorannikko, liitettiin Nicaraguan hallinnon piiriin ja siitä muodostettiin Zelayan provinssi. Alueen alkuasukasväestö, miskitointiaanit, saivat autonomisen aseman vasta vuoden 1987 perustuslaissa. Samalla provinssi jaettiin kahteen pohjoiseen RAAN ja eteläiseen RAAS autonomiseen alueeseen.

Yhdysvallat miehitti Nicaraguan vuonna 1912. Amerikkalaiset joukot poistuivat maasta vuonna 1925, mutta joutuivat jo vajaan vuoden kuluttua palaamaan uudelleen puhjenneen sisällissodan takia. Miehitystä vastustamaan nousi Augusto Cesár Sandinon johtama sissiarmeija, jonka vastarinta loppui vasta, kun Yhdysvallat vetäytyi maasta vuonna 1933.

Toisessa maailmansodassa Nicaragua julisti muodollisesti sodan Suomelle. Koska maa ei osallistunut sodan jälkeisiin rauhanneuvotteluihin, ovat Suomi ja Nicaragua edelleen diplomaattis-teknisessä mielessä sotatilassa.

Yhdysvaltain vetäydyttyä seurasi pian Somozan suvun sotilasdiktatuuri, joka kesti 1930-luvulta aina vuoteen 1979 asti. Somozan suvun valta alkoi lähetä loppuaan, kun hänne hallituksensa suhtautui piittaamattomasti vuoden 1972 maanjärjistyksen jälkihoitoon. Kansalliskaartin joukot ryöstelivät järistyksen jälkeen kauppoja sen sijaan että olisivat estäneet sen. Somozojen kleptokratiaksikin kutsuttu valta päättyi, kun viimeinen Somoza ajettiin maanpakoon lyhyen sisällissodan jälkeen vuonna 1979. Sandinistien johtama vallankumous asetti maan johtoon Kansallisen jälleenrakennuksen juntan, johon alkuun kuului edustajia kaikista Somozaa vastustaneista ryhmistä. Juntta oli käytännössä sandinistien käsissä ja useimmat muut poliittiset ryhmät erosivat juntasta pian vallankumouksen jälkeen.

Osittain entisten somozalaisten komennossa toimivat contrat aloittivat sissisodan sandinistien hallintoa vastaan ja saivat rahoitusta ja muuta tukea Yhdysvalloilta. Sandinistit panivat toimeen yleisen asevelvollisuuden ja saivat aseapua mm. Kuubasta ja Neuvostoliitosta. Sandinistit toimeenpanivat taloudessa sosialistisia uudistuksia. Maan pankit kansallistettiin ja yrityksiä kansallistettiin. Sandinistihallinto toteutti myös mittavan lukutaitokampanjan ja otti käyttöön oppivelvollisuuden. Lukutaidottomuus maassa painui 50 prosentista kolmeentoista vuoden 1980 aikana. Yhdysvallat alkoi toimia aktiivisesti Nicaraguaa vastaan Ronald Reaganin tultua Yhdysvaltain presidentiksi. Osittain entisten somozalaisten komennossa toimivat contrat aloittivat sissisodan. Reaganin hallinto tuki contra-sissejä ja aloitti Nicaraguaa koskevan taloussaarron, joka lopetti maiden vielä jäljellä olevan vähäisen kaupan. CIA:n tuella toteutettu Nicaraguan satamien miinoittaminen syksyllä 1983 sai Nicaraguan haastamaan Yhdysvallat kansainväliseen tuomioistuimeen, jossa Yhdysvallat tuomittiin. Vuonna 1984 sandinistit järjestivät vaalit, jota useimmat tarkkailijat pitivät asiallisina, vaikka osa oppositiosta jäi vaaleista pois. Contra-sota päättyi vuonna 1988 tämän ns. Contadora-prosessin tuloksena. Contrat palasivat yhteiskuntaan.

Vuoden 1990 vaaleihin Nicaraguan oppositiovoimat kokosivat Yhdysvaltojen tuella Yhdistyneen kansallisen opposition (Unión Nacional Opositora - UNO), johon kuului koko poliittinen kenttä entisistä somozalaisista Nicaraguan kommunistipuolueeseen asti. 25. helmikuuta 1990 järjestetyissä vaaleissa opposition ehdokas Violeta Barrios de Chamorro voitti 55 %:lla äänistä sandinistien Daniel Ortegan ääniosuuden jäädessä 41 %:iin.

Chamorron jälkeen presidentiksi valittiin liberaalipuolueen Arnoldo Alemán. Hän aloitti uusliberaalit talousuudistukset. Alemánin hallinto oli myös umpikorruptoitunut. El Niño ja hurrikaani Mitch marraskuussa 1998 aiheuttivat tuhoa, kuolonuhreja ja laajoja menetyksiä maataloudessa. Alemán nimitti seuraajakseen Enrique Bolañosin joka valittiin presidentiksi 2001. Alemán tuomittiin myöhemmin korruptiosta 20 vuodeksi vankeuteen. Abortti kiellettiin maassa ilman poikkeuksia vuonna 2006.

Daniel Ortega valittiin uudelleen presidentiksi vuoden 2006 presidentinvaaleissa sovittelua korostavalla kampanjalla. Hän astui virkaansa 10. tammikuuta 2007.

[muokkaa] Politiikka

Nicaraguan hallintomuoto on perustuslaillinen tasavalta missä valtaa pitää vaaleilla valittu presidentti. Presidentinvaalissa ehdokkaan tulee saada ensimmäisellä kierroksella 40 % äänistä tai 35 % viiden prosenttiyksikön erolla seuraavaan voittaakseen suoraan. Parlamenttiin valitaan 90 edustajaa joka viides vuosi, jonka lisäksi parlamenttipaikan saavat sekä valittu presidentti että toisiksi eniten ääniä saanut presidenttiehdokas. Näin yhteenlaskettu edustajamäärä on 92.

Maan suurin puolue kansallisella tasolla on oikeistolainen Perustuslaillinen liberaalipuolue PLC, joka on kuitenkin jakautunut kahteen keskenään kilpailevaan ryhmään. Toinen merkittävä puolue on vasemmistolais-sissiliike FSLN, Kansallinen sandinistinen vapautusrintama, jolla puolestaan on enemmistö useimmissa kunnallisen tason elimissä. Maan kolmas puolue, jolla on parlamenttiedustus, on Nicaraguan konservatiivinen puolue PCN. Lisäksi Nicaraguassa toimii joukko pieniä puolueita laidasta laitaan, sandinisteista eronneista sirpalepuolueista entisiin Contra-taistelijoihin.

Nicaraguan poliittinen elämä pyörii kuitenkin kahden suurimman puolueen keskinäisen ja sisäisen kilpailun ympärillä. Tämä heijastuu myös oikeuslaitokseen, koska parlamentti nimittää korkeimman oikeuden tuomarit viisivuotiskausiksi. Nimitykset ovat järjestään poliittisia ja heijastelevat parlamentin voimasuhteita. Sama pätee myös korkeimpaan vaalikomissioon, joka vastaa vaalien toteuttamisesta ja oikeellisuudesta. Nämä yhdessä pienpuolueiden asemaa hankaloittaneiden perustuslakiuudistusten kanssa takaavat PLC:n ja FSLN:n aseman maan johtavina valtaklikkeinä.

[muokkaa] Hallinnollinen jako

Nicaragua on jaettu 15 provinssiin tai lääniin ja kahteen autonomiseen alueeseen. Läänit ovat Boaco, Carazo, Chinandega, Chontales, Estelí, Granada, Jinotega, León, Madriz, Managua, Masaya, Matagalpa, Nueva Segovia, Rivas ja Río San Juan. Autonomiset alueet ovat Región Autónoma del Atlántico Norte (RAAN) ja Región Autónoma del Atlántico Sur (RAAS). Ennen autonomiaa alueet olivat Zelayan lääni.

[muokkaa] Maantiede

Nicaragua satelliittikuvassa maaliskuussa

Nicaragua jakautuu kolmeen selkeään maantieteelliseen alueeseen, läntisen osan alankoihin, keski- ja pohjoisosien vuoristoihin ja idän moskitorannikkoon. Läntisen Nicaraguan alangot ovat lämmintä ja hedelmällistä aluetta jossa harjoitetaan suurin osa maan maanviljelystä. Alueella on useita toiminnassa olevia tulivuoria ja tulivuorten purkaukset sekä maanjäristykset ovat alueella yleisiä.

Nicaraguan kartta

Sisämaassa olevalla vuoristoalueella ja ylängöllä ilma on viileämpää kuin läntisissä osissa. Ylängöllä harjoitetaan noin neljännes maan maanviljelystä, rinteillä kasvatetaan eritoten kahvia.

Moskiittorannikko on laaja sademetsäalue Nicaraguan itäosassa, sen läpi virtaa usea iso joki. Alue on harvaan asuttua ja siellä on trooppinen ilmasto. Karibianmeren rannikko on rikkonaista, ja siellä on paljon laguuneita ja suistoalueita.

[muokkaa] Talous

Nicaragua on Väli-Amerikan toiseksi köyhin valtio Haitin jälkeen ja yksi maailman köyhimpiä. Nicaraguan bruttokansantuote asukasta kohti on noin 800 US$ vuodessa (www.worldbank.org, maatilastot). Maailmanpankin velkahelpotusaloitteen (HIPC) ehtojen täyttämisen jälkeen Nicaraguan ulkomaanvelka on merkittävsti pienentynyt. Sen sijaan sisäinen velka (valtionobligaatiot ja vuosien 2000–2001 pankkikriisin jälkihoito) on tällä hetkellä merkittävämpi ongelma valtion budjetin kannalta kuin ulkomaanvelka. Väestöstä noin puolet elää köyhyysrajan alapuolella alle yhdellä dollarilla päivässä. Tulonjaon eriarvoisuus on sekin talouskasvun myötä nousemassa entistä merkittävämmäksi ongelmaksi; talouskasvu oli vuonna 2005 noin 5 prosentin luokkaa, mutta tulonjaon Gini-indeksi lähenteli Brasilian, Etelä-Afrikan ja Guatemalan luokkaa (lähes 0.60). Keskiarvolukujen valossa Nicaraguan onkin "vaarassa" pudota pois vähiten kehittyneiden maiden listalta; keskiarvot antavat kuitenkin virheellisen kuvan maan asukkaiden elintasosta.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

[muokkaa] Nicaraguan kehityksen haasteet

Nicaragua on Latinalaisen Amerikan toiseksi köyhin maa ja kuuluu alhaisen tulotason maihin. Pitkällinen sisällissota ja useat luonnonkatastrofit ovat vaikeuttaneet maan tilannetta. Viime vuosien elpymisen merkit antavat kuitenkin toivoa paremmasta.

Vaikka 15% väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä, lähes kaikki lapset aloittavat kuitenkin koulun, sillä peruskoulu on maksuton.

Nicaraguassa köyhyys on keskittynyt maaseudulle. Suurten tuloerojen lisäksi paineita tuo korkea työttömyysa ja toisaalta mmattitaitoisen työvoiman puute.

Nicaraguan vienti on keskittynyt vain muutamaan tuotteeseen, kuten kahviin ja sokeriin. Maataloustuotteiden hintojen vaihtelut ovat suuret, mikä aiheuttaa huolta viljelijäperheille. Joka viides lapsi on aliravittu.

Jatkuva vaihtuvuus hallinnossa sekä poliittiset ristiriidat vaikeuttavat kehitystä.

[muokkaa] Puhdas vesi

Kaikilla nicaragualaisilla ei ole käytössään puhdasta vettä, mutta tilanne on parantunut. Vielä 15 vuotta sitten 50 prosenttia kansasta jäi ilman puhdasta vettä, nyt puhtaaseen veteen pääsee käsiksi 75% väestöstä. Maaseudulla puhdasta vettä on huomattavasti harvemmilla, kaupungeissa lähes kaikilla. Vedenjakelua haittaavat kuivina aikoina viikkojenkin mittaiset katkokset.

[muokkaa] Lisääntymisterveys

Lapsi- ja äitikuolleisuus on Nicaraguassa yleisempää kuin muualla Keski-Amerikassa. Syynä korkeaan kuolleisuuteen ovat puutteet liääntymisterveyshuollossa.

Myös naisiin kohdistuva väkivalta on yleistä, mutta nykyisin poliisilla on paremmat valmiudet puuttua väkivaltaan.

Terveydenhuolto muuttui maksuttomaksi vuonna 2007, nyt suurin haaste on terveydenhuollon laadun parantaminen.

Abortit kiellettiin vuonna 2006. Nykyisin edes hengen vaarasssa oleva nainen ei voi tehdä aborttia.

[muokkaa] Luonnonkatastrofit

Nicaraguaa koettelevat tulivuorenpurkaukset ja maanjäristykset, koska se sijaitsee mannerlaattojen solmulkohdassa. Lisäksi trooppiset hirmumyrskyt ja tulvat ovat yleisiä. Luonnonkatastrofit ovat este kehitykselle ja YK:n arvion mukaan hurrikaani Mitch vei Keski-Amerikan valtioita 20–25 vuotta kehityksessä taaksepäin.

Päivittäin tapahtuvia maanjäristyksiä ei usein edes huomaa. Vuonna 1972 maanjäristys tuhosi lähes koko pääkaupungin, Manguan. Järistyksistä seuraa myös hyökyaaltoja, joista viimeisin suuri iski vuonna 1992.

Vaikka tulivuoria on paljon, ne eivät juuri aiheuta suuria purkaukisia. Jos purkaus sattuisi, 1,5 miljoonaa ihmistä olisi välittömässä hengenvaarassa.

Hurrikaanit ovat Nicaraguan luonnonkatastrofeista suurin tuhon aiheuttaja. Viimeksi vuonna 1998 hurrikaani Mitch vei hengen 10 000 nicaragualaiselta ja kodittomaksi jäi lähes 800 0000. Sateiden seurauksena puolet viljelymaasta tuhoutui.

[muokkaa] Kehitysyhteistyö

Nicaragua on yksi Suomen kehitysyhteistyön kahdeksasta pääkumppanimaasta. Suomen painopisteitä Nicaraguassa ovat maaseudun kehitys, terveydenhuolto ja paikallishallinto.

[muokkaa] Väestö

Nicaraguan alkuperäistä intiaaniväestöä on maan asukkaista noin 5 prosenttia. Pääryhmän muodostavat mestitsit, 69 prosenttia, jonka jälkeen eurooppalaisperäiset, 17 prosenttia, ja afrikkalaisperäiset 9 prosenttia.

Vuoden 2005 väestötilastojen mukaan maan suurin uskontokunta on katoliset, 58,5 prosenttia. Evankelisia protestantteja asukkaista on n. 23 prosenttia. Jehovan todistajia 0,9 prosenttia, muita 1,6 prosenttia ja 15,7 prosenttia ei kuulu mihinkään uskontokuntaan.^[1] Maan yli 15-vuotiaista lukea ja kirjoittaa osaa 66,5 prosenttia.

Maan länsiosien intiaaniväestö, nicaraot on suurimmalta osalta sulautunut espanjalaisperäiseen valtaväestöön. Atlantin rannikon, miskito-, rama- ja sumointiaanit ovat sen sijaan säilyttäneet identiteettinsä ja kulttuurisia erikoispiirteitään. Myös maan afrikkalaisperäinen väestö on keskittynyt itärannikolle samoin kuin afrikkalaisten ja intiaanien sekoittumisesta syntyneet garifunat.

Noin 90 % Nicaraguan väestöstä puhuu äidinkielenään espanjaa. Maan länsiosissa puhutaan intiaanikieliä ja afrikkalaisperäisen väestön keskuudessa englantia.