Ranskan Guayana

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Région Guyane
Sijainti
Location-Guyane-France.png
Hallinto
Hallintopääkaupunki Cayenne
viralliset kielet ranska
Alueneuvoston
puheenjohtaja
Antoine Karam
Departementit Guayana
Arrondissementit 2
Kantonit 19
Kunnat 22
Tilastotiedot
Pinta-ala1 83 534 km²
Väkiluku (sijalla 26.)
 - 2009 arvio
 - 2006 väestölaskenta 205 954[1]
 - Väestötiheys (2006) 2,5/km²

Ranskan Guayana on Ranskan merentakainen departementti ja hallintoalue Etelä-Amerikassa, Karibianmeren rannalla Surinamen ja Brasilian välissä. Osana Ranskaa se on myös osa Euroopan unionia ja euroaluetta.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

French Guiana-CIA WFB Map.png

Ranskan Guayana sijaitsee Etelä-Amerikan pohjoisrannikolla, ja sen rajanaapui lännessä on Suriname ja idässä ja etelässä Brasilia. Ranskan Guayana voidaan jakaa maantieteellisesti kolmeen alueeseen, rannikkotasankoon, keskiosien kukkulaiseen ylätasankoon ja etelän Tumuk Humak -vuoriin. Suurin osa sisämaasta on tiheän sademetsän peitossa, ja maata halkovat useat joet. Tärkeimmät joet ovat Brasilian vastaisella rajalla virtaava Oyapock ja Surinamen vastaisen rajan Maroni.[2]

Ranskan Guayanaan kuuluvat Salutsaaret (ranskaksi Îles du Salut). Sen aluetta on pyritty 1990-luvun lopusta lähtien kehittämään myös turismia varten.

Päiväntasaaja sijaitsee vain hieman Ranskan Guayanan eteläpuolella, ja maan ilmasto onkin sen sijainnin takia trooppinen. Maa saa paljon sadetta, ja sen lämpötilat vaihtelevat ympäri vuoden 20 ja 32 asteen välillä.[3] Pasaatituulet vaikuttavat rannikon ilmastoon.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset arkeologiset todisteet Ranskan Guayanan asukkaista on 5000-luvulta eaa. Arawakkeja saapui 200-luvun lopulla, ja karibit ajoivat heidät pois 700-luvulla. Eurooppaalaiset saapuivat Ranskan Guayanaan 1500-luvulla, mutta ensimmäiset siirtokunnat perustettiin vasta 1600-luvulla. Varhaisimmat siirtokunnat kärsivät sisäisistä ristiriidoista, huonoista suhteista intiaaneihin ja karusta elämänlaadusta, kuten keltakuume-epidemioista.[5]

Ranskalaiset perustivat 1643 alueen nykyisen hallintopääkaupungin Cayennen. Virallisesti alue luovutettiin Ranskalle Bredan rauhassa 1667. 1600-luvun lopulla ranskalaiset toivat alueelle afrikkalaisia orjia, mutta orjuus kuitenkin lopetettiin vuonna 1848, mikä romahdutti plantaasiviljelmille perustuneen hauraan talouden. Ranskan vallankumouksen jälkeen alueelle siirrettiin poliittisia rangaistusvankeja.[6][7]

Ranskan Guayanaan kuljetettiin 1852–1953 yli 70 000 vankia. Mannermaalla ja Salutsaarilla oli useita rangaistuslaitoksia. Pirunsaarella vietiin poliittisia vankeja, ja siellä oli vankeudessa muun muassa ranskalainen upseeri Alfred Dreyfus, joka tuomittiin syyttömänä poliittisin perustein 1800-luvulla maanpetoksesta. Henri Charrièren kirja Vanki nimeltä Papillon ja siitä tehty elokuva toivat rangaistuslaitoksen yleisesti tunnetuksi.[8]

Ranskan Guayanasta tuli 1946 Ranskan merentakainen departmentti. Maahan perustettiin 1964 Guayanan avaruuskeskus, joka on tuonut sinne paljon ulkomaalaisia tieteilijöitä ja insinöörejä ja tehnyt läheisestä Kourousta modernin kaupungin. Laosilaisia hmongeja muutti 1970-luvulla erityisesti Cacaoon ja Javouheyyn. Heitä tuotiin maahan edistämään maanviljelystä.[9]

Jokaisesta merentakaisesta departmentista tehtiin vuonna 1974 oma alueensa, jonka johdossa oli alueneuvosto, mikä tarkoitti myös Ranskan Guayanalle laajempaa autonomiaa. Samoihin aikoihin alkoi itsenäisyysajatuksetkin saavuttaa laajempaa suosiota, ja 1970-luvun lopulla suurin puolue Guayanan sosialistinen puolue vaati autonomian laajentamista. Ääriryhmittymät tekivät 1980-luvulla jopa pommi-iskuja Ranskan hallintoa vastaan. Tämänkin jälkeen Ranskan Guayanassa on aika ajoin syntynyt levottomuuksia autonomian laajentamisen puolesta.[7] Tammikuussa 2010 järjestettiin kansanäänestys laajemmasta autonomiasta, mutta äänestäjät hylkäsivät mahdollisuuden.[10]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan Guayana on yksi Amerikan ranskalaisista departementeista yhdessä Antilleilla sijaitsevien Guadeloupen ja Martiniquen kanssa. Se on Euroopan unionin suurin Euroopan ulkopuolella sijaitseva alue.

Talous ja liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan Guayanan merkittävimmät luonnonvarat ovat bauksiitti, kulta, sinooperi, kaoliini, puu ja kala. Tärkeimpiin vientituotteisiin kuuluvat puutavara, katkaravut ja kulta.

Syyskuussa 2011 Total ja Shell ilmoittivat laajasta öljylöydöstä Guayanan rannikon edustalla.[11]

Nykyisin Ranskan Guayanan tunnetuin paikka lienee Kouroun kaupunki. Sen lähellä sijaitsee Euroopan avaruusjärjestön (ESA) Guayanan avaruuskeskus, josta laukaistaan nykyisin Ariane 5 -kantoraketteja ja vuoden 2009 lopusta lähtien myös venäläisiä Sojuz-kantoraketteja. Vuonna 2010 myös ESAn piirissä kehitetty Vega-kantoraketti tulee käyttämään Kouroun avaruuskeskusta laukaisuihinsa.[12] Avaruuskeskuksen turvallisuuspalvelut tuottaa Ranskan muukalaislegioona.[13]

Kansainväliset lentomatkustajat saapuvat Cayennen Rochambeaun lentoaseman kautta. Maahan on myös linja-autoyhteys Surinamen ja Brasilian puolelta.[14] Päätieverkosto on hyvä, mutta monet pikkutiet ovat sadekaudella huonossa kunnossa. Myös jokia käytetään kulkuväylinä rannikolta maan sisäosiin.[15]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain viisi prosenttia Guayanan pinta-alasta on asuttua. Asukkaista noin kuusikymmentä prosenttia puhuu kreolikieltä, hieman yli kymmenen prosenttia Euroopan ranskaa.lähde? Ranska on virallinen kieli. Sisämaan alkuperäiskansat käyttävät omia kieliään, ja afrikkalaistaustaiset asukkaat puhuvat takitaki'ksi kutsutta pidgin-englantia.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Résultats du recensement de la population 2006 Institut National de la Statistique et des Études Économiques. Viitattu 22. heinäkuuta 2009. (ranskaksi)
  2. French Guiana Countries and Their Cultures. Viitattu 7.6.2014. (englanniksi)
  3. Un peu de géographie... Conseil Général de Guyane. Viitattu 7.6.2014. (ranskaksi)
  4. Weather WorldAtlas. Viitattu 7.6.2014. (englanniksi)
  5. Un peu d’histoire... Conseil Général de Guyane. Viitattu 7.6.2014. (ranskaksi)
  6. Maailma tänään: Etelä-Amerikka, s. 34. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0798-6.
  7. a b The Rough Guide to South America. London: Rough Guides, 2004. ISBN 1-85828-907-6. Google-kirjat (viitattu 8.6.2014). (englanniksi)
  8. An exceptional history Arianespace. Viitattu 8.6.2014. (englanniksi)
  9. History Lonely Planet. Viitattu 7.6.2014. (englanniksi)
  10. Regions and territories: French Guiana BBC News
  11. http://www.lemonde.fr/planete/article/2011/09/09/du-petrole-decouvert-au-large-de-la-guyane-francaise_1570074_3244.html
  12. Europe's Spaceport ESA 2009
  13. Atlantic Times
  14. Getting There Lonely Planet
  15. Getting around Lonely Planet
  16. French Guiana Countries and their Cultures. (englanniksi)