Imeväiskuolleisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Imeväiskuolleisuus tarkoittaa ensimmäisen elinvuotensa aikana kuolleiden lasten osuutta kaikista syntyneistä. Yleensä luku ilmoitetaan tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden.[1] Imeväiskuolleisuus on osa lapsikuolleisuutta, joka tarkoittaa alle viisivuotiaana kuolleiden lasten osuutta.[2] Lapsikuolleisuuden vähentäminen on yksi Yhdistyneiden kansakuntien määrittelemistä vuosituhattavoitteista.[3]

Imeväiskuolleisuus on yleistä etenkin kehitysmaissa, joissa ei välttämättä ole saatavilla puhdasta vettä, riittävää ravintoa tai kehittynyttä terveydenhoitoa. Esimerkiksi joissain Afrikan maissa imeväisiä kuolee yli sata tuhatta lasta kohden, kun Euroopan unionin keskiarvo on 4,22 lasta tuhatta lasta kohden. Imeväiskuolleisuus on kuitenkin laskenut maailmanlaajuisesti selvästi 1800- ja 1900-lukujen aikana.

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imeväiskuolleisuuden syyt jaetaan endogeenisiin eli sisäsyntyisiin, ja eksogeenisiin eli ulkosyntyisiin. Endogeenisia syitä ovat äitiin ja lapseen sisäisesti liittyvät syyt ja eksogeenisia syitä esimerkiksi mikrobeista ja ympäristöstä johtuvat. Merkittävin endogeeninen syy on ennenaikainen syntymä, josta aiheutuu useita terveysriskejä. Synnytyskomplikaatiot ovat toinen merkittävä syy, ja kolmas on synnynnäiset viat, kuten sydänviat.[4]

Jos vauva selviää kuukauden ikäiseksi, endogeeniset riskit vähenevät ja eksogeeniset riskit kasvavat kolminkertaisiksi niihin nähden. Taudit ovat yleisimpiä eksogeenisia kuolemansyitä, etenkin keuhkokuume ja ripuli. Myös aliravitsemus, ilmansaasteet, likainen vesi tai saastunut ruoka aiheuttavat imeväiskuolleisuutta. Sota voi lisätä imeväiskuolleisuutta jopa 60 prosenttia, kun ravinnon ja terveydenhuollon saatavuus heikkenee.[4]

Vähentämispyrkimykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unicef ja Maailman terveysjärjestö pyrkivät vähentämään imeväiskuolleisuutta ennen kaikkea näillä neljällä keinolla:[4]

  • sairauksien ehkäisemisellä rokotuksin ja lisäravintein
  • vauvojen sairauksien paremmalla hoidolla
  • äitien terveydenhoidon parantamisella odotusaikana, synnytyksessä ja sen jälkeen
  • ravitsemuksen parantamisella – WHO suosittelee esimerkiksi rintaruokinnan tehostamista äidinmaitovastikkeiden sijaan pikkulasten terveyden edistämiseksi monistakin syistä[5]

Maittain ja alueittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imeväisten kuolleisuus on yleistä etenkin kehitysmaissa, joissa ei ole puhdasta vettä tai kehittynyttä terveydenhoitoa ja ravinto on alhaisen elintason vuoksi puuttellista. Suomessa imeväiskuolleisuus on hyvin vähäistä. Vuonna 2003 Suomen imeväiskuolleisuus oli Eurostatin mukaan 3,0 tuhatta lasta kohden, mikä oli Euroopan unionin toiseksi alhaisin luku Ruotsin jälkeen.[6]

Imeväiskuolleisuuden kehitys ja ennuste alueittain 1950–2050 YK:n mukaan.
  Afrikka
  koko maailma
  Aasia
  Latinalainen Amerikka ja Karibia
  kehittyneet maat

Imeväiskuolleisuus alueittain vuonna 2010 Maailmanpankin mukaan:[4]

Alue Imeväiskuolleisuus
Itä-Aasia ja Oseania 18,79
Euroopan unioni 4,22
Latinalainen Amerikka ja Karibia 18,09
Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka 25,57
Pohjois-Amerikka 6,39
Etelä-Aasia 51,64
Saharan eteläpuolinen Afrikka 76,36
koko maailma 41,00

Seuraavassa taulukossa on maita, joissa imeväiskuolleisuus on suurimpia maailmassa. Luvut perustuvat YK:n väestöarvioon vuosille 2005–2010, ja ne on ilmoitettu tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden.[7]

Imeväiskuolleisuus maittain vuonna 2006.
Sija Maa Imeväiskuolleisuus
1 Sierra Leone 160,3
2 Afganistan 157,0
3 Liberia 132,5
4 Angola 131,9
5 Mali 128,5
6 Tšad 119,2
7 Norsunluurannikko 116,9
8 Somalia 116,3
9 Kongon dem. tasavalta 113,5
10 Guinea-Bissau 112,7
Suomi 3,7

Maiden väliseen vertailuun vaikuttaa se, että eri maissa imeväiskuolemat voidaan tilastoida eri perustein. Esimerkiksi Japanissa (imeväiskuolleisuus 3,14) vastasyntyneen täytyy vetää edes yksi henkäys ennen kuolemaansa tullakseen lasketuksi imeväisenä kuolleeksi. Yhdysvalloissa (7,07) sen sijaan vastasyntynyt voidaan laskea imeväiskuolleeksi herkemmin, kunhan hän vain ehtii osoittaa jonkinlaista elonmerkkejä ennen kuolemaansa.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imeväiskuolleisuus on ollut maailmanhistorian aikana 200–400 jokaista tuhatta syntynyttä kohti, ajoittain tautiepidemioiden aikana jopa yli 500 jokaista tuhatta syntynyttä kohti. Vauvojen kuolemat ovat olleet niin yleisiä, että lapsia ei monissa kulttuureissa kirjattu ylös tai edes nimetty ennen niiden ensimmäistä syntymäpäivää. Missään maassa ei imeväiskuolleisuutta tilastoitu ennen 1800-luvun alkua. 1700-luvulla länsimaissa alettiin täyttää soita, mikä vähensi sääskien levittämien tautien määrää, ja samaan aikaan ravinnon saatavuus, hygienia ja asumisen laatu paranivat. Samalla teollistumisen seurauksena kuitenkin syntyi ahtaita, likaisia asuinolosuhteita, mikä lisäsi tautiepidemioita ja imeväiskuolleisuutta.[4]

Vielä vuonna 1900 vasta kolmessa maassa, Ruotsissa, Norjassa ja Uudessa-Seelannissa, imeväiskuolleisuus oli alle 10 prosenttia, kun muualla maailmassa se oli yleensä 15–30 prosenttia. 1900-luvun alussa imeväiskuolleisuus alkoi vähetä voimakkaasti, ensin kehittyneissä maissa ja sitten myös kehitysmaissa. Vielä vuosisadan puolivälissä Latinalaisessa Amerikassa imeväisyyskuolleisuus oli 12 prosenttia, Aasiassa 18 prosenttia ja Afrikassa yli 20 prosenttia. Nykyaikaisen terveydenhoidon levittyä kehitysmaihin toisen maailmansodan jälkeen niidenkin imeväiskuolleisuus on laskenut, ensimmäiseksi Itä-Aasiassa ja viimeiseksi Afrikassa.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tilastokeskus: Käsitteet ja määritelmät
  2. Lapsikuolleisuus lähes puolittunut kahdessa vuosikymmenessä Suomen YK-liitto. Viitattu 2.2.2015.
  3. Goal 4. Reduce child mortality Millennium Development Goals
  4. a b c d e f g Christopher Bates: Global Social Issues : An Encyclopedia, luku Infant Mortality, s. 589–594. Sharpe Incorporated, M. E., 2013. ISBN 9780765682925.
  5. International Code of Marketing of Breast-Milk Substitutes 1981. WHO. Viitattu 2.2.2015. (englanniksi)
  6. Tilastokeskus: EU:n väestöä kasvattaa muuttoliike
  7. United Nations World Population Propsects: 2006 revision, s. 85–89 (Table A. 18).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]