Imeväiskuolleisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Imeväiskuolleisuus on ensimmäisen elinvuotensa aikana kuolleiden lasten osuus.[1] Yleensä luku ilmoitetaan tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden. Alle viisivuotiaana kuolleiden lasten osuus on lapsikuolleisuutta.

Lapsikuolleisuuden vähentäminen on yksi YK:n määrittelemistä vuosituhattavoitteista.[2]

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imeväiskuolleisuus jaetaan kahteen syyhyn: endogeenisiin eli sisäisyntyisiin, ja eksogeenisiin eli ulkosyntyisiin. Endogeenisia syitä ovat äitiin ja lapseen sisäisesti liittyviä, ja eksogeenisia syitä esimerkiksi mikrobeista ja ympäristöstä johtuvia. Merkittävin endogeeninen syy on ennenaikainen syntymä, josta aiheutuu useita terveysriskejä. Synnytyskomplikaatiot on toinen merkittävä syy, ja kolmas on syntymäviat, kuten sydänviat.[3]

Jos vauva selviää kuukauden ikäiseksi, endogeeniset riskit vähenevät ja eksogeeniset riskit kasvavat kolminkertaisiksi niihin nähden. Taudit ovat yleisimpiä eksogeenisia kuolemansyitä, etenkin keuhkokuume ja ripuli. Myös aliravitsemus, ilmansaasteet, likainen vesi tai saastunut ruoka aiheuttavat imeväiskuolleisuutta. Sota voi lisätä imeväiskuolleisuutta jopa 60 prosenttia kun ruoan ja terveydenhuollon saatavuus heikkenee.[3]

Vähentämispyrkimykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unicef ja Maailman terveysjärjestö pyrkivät vähentämään imeväiskuolleisuutta ennen kaikkea näillä neljällä keinolla:[3]

  • sairauksien ehkäisemisellä rokotuksin ja lisäravintein
  • vauvojen sairauksien paremmalla hoidolla
  • äitien terveydenhoidon parantamisella odotusaikana, synnytyksessä ja sen jälkeen
  • ravitsemuksen parantamisella

Maittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imeväiskuolleisuus eri maissa vuonna 2006.

Imeväisten kuolleisuus on yleistä etenkin kehitysmaissa, joissa ei ole puhdasta vettä tai kehittynyttä terveydenhoitoa, ja ravinto on alhaisen elintason vuoksi puuttellista. Suomessa imeväiskuolleisuus on hyvin vähäistä. Vuonna 2003 Suomen imeväiskuolleisuus oli Eurostatin mukaan 3,0 tuhatta lasta kohden, mikä oli Euroopan unionin toiseksi alhaisin luku Ruotsin jälkeen.[4]

Imeväiskuolleisuus alueittain vuonna 2010 Maailmanpankin mukaan:[3]

Maa Imeväiskuolleisuus
Itä-Aasia ja Oseania 18,79
Euroopan Unioni 4,22
Latinalainen Amerikka ja Karibia 18,09
Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka 25,57
Pohjois-Amerikka 6,39
Etelä-Aasia 51,64
Saharan eteläpuolinen Afrikka 76,36
koko maailma 41,00

Alla on lueteltu maita suurimman imeväiskuolleisuuden mukaan. Luvut perustuvat YK:n väestöarvioon vuosille 2005–2010 ja ne on ilmoitettu tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden.[5]

Sija Maa Imeväiskuolleisuus
1 Sierra Leone 160,3
2 Afganistan 157,0
3 Liberia 132,5
4 Angola 131,9
5 Mali 128,5
6 Tšad 119,2
7 Norsunluurannikko 116,9
8 Somalia 116,3
9 Kongon dem. tasavalta 113,5
10 Guinea-Bissau 112,7
Suomi 3,7

Maiden väliseen vertailuun vaikuttaa se, että eri maissa imeväiskuolemat voidaan tilastoida eri perustein. Esimerkiksi Japanissa (imeväiskuolleisuus 3,14) tullakseen lasketuksi imeväisenä kuolleeksi vastasyntyneen täytyy vetää edes yksi henkäys ennen kuolemaansa. Yhdysvalloissa (7,07) sen sijaan vastasyntynyt voidaan laskea imeväiskuolleeksi herkemmin, kunhan hän vain ehtii osoittaa mitä tahansa elonmerkkejä ennen kuolemaansa.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imeväiskuolleisuus on ollut maailmanhistorian aikana 200–400 jokaista tuhatta syntynyttä kohti, ajoittain tautiepidemioiden aikana jopa yli 500 jokaista tuhatta syntynyttä kohti. Vauvojen kuolemat ovat olleet niin yleisiä, että lapsia ei monissa kulttuureissa kirjattu ylös tai edes nimetty ennen niiden ensimmäistä syntymäpäivää. Missään maassa ei imeväiskuolleisuutta tilastoitu ennen 1800-luvun alkua. 1700-luvulla länsimaissa alettiin täyttää soita, mikä vähensi sääskien levittämien tautien määrää, ja samalla ruoan saatavuus, hygienia ja asumisen laatu paranivat. Samalla teollistuminen kuitenkin loi ahtaita, likaisia slummeja, mikä lisäsi tautiepidemioita ja imeväiskuolleisuutta.[3]

Vielä vuonna 1900 vasta kolmessa maassa, Ruotsissa, Norjassa ja Uudessa-Seelannissa, imeväiskuolleisuus oli alle 10 prosenttia kun muualla maailmassa se oli yleensä 15–30 prosenttia. 1900-luvun alussa imeväiskuolleisuus lähti voimakkaaseen laskuun, ensin kehittyneissä maissa ja niiden jälkeen myös kehitysmaissa. Vielä vuosisadan puolivälissä Latinalaisessa Amerikassa imeväisyyskuolleisuus oli 12 prosenttia, Aasiassa 18 prosenttia ja Afrikassa yli 20 prosenttia. Nykyaikaisen terveydenhoidon levittyä kehitysmaihin toisen maailmansodan jälkeen niidenkin imeväiskuolleisuus laski, ensimmäiseksi Itä-Aasiassa ja viimeiseksi Afrikassa.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tilastokeskus: Käsitteet ja määritelmät
  2. Goal 4. Reduce child mortality Millennium Development Goals
  3. a b c d e f g Christopher Bates: Global Social Issues : An Encyclopedia, luku Infant Mortality, s. 589–594. , 2013. ISBN 9780765682925.
  4. Tilastokeskus: EU:n väestöä kasvattaa muuttoliike
  5. United Nations World Population Propsects: 2006 revision, s. 85–89 (Table A.18).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]