Norsunluurannikko

Wikipedia

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

République de Côte d'Ivoire Norsunluurannikon tasavalta
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Pääministeri	Laurent Gbagbo Guillaume Soro
Pääkaupunki	Yamoussoukro¹ (100 000 as.) 6°51′N 5°18′W
Muita kaupunkeja	Abidjan (2 793 000 as.)
Pinta-ala  – josta sisävesiä	322 460 km² (sijalla 67) 1,4 %
Väkiluku (2006)  – väestötiheys  – väestönkasvu	17 654 843 (sijalla 56) 54 / km² 2,03 % (2006)
Viralliset kielet	ranska
Valuutta	CFA-frangi (XOF)
BKT (2006)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 98 28,470 miljardia USD 1 600 USD
HDI (2003)	0,420 (sijalla 163)
Elinkeinorakenne	maatalous 27,8 %, palvelut 52,8 %, teollisuus 19,4 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC±0 ei käytössä
Itsenäisyys  – Ranskasta	7. elokuuta 1960
Lyhenne Maatunnus	CI ajoneuvot: CI lentokoneet: TU
Kansainvälinen suuntanumero	+225
Motto	Unité, Discipline et Travail (Yhtenäisyys, Kuri ja työ)
Kansallislaulu	L'Abidjanaise
¹ Virallinen, mutta Abidjania pidetään de facto -pääkaupunkina.

Norsunluurannikon tasavalta (ransk. République de Côte d’Ivoire) eli Norsunluurannikko tai Côte d'Ivoire on valtio Länsi-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat lännessä Liberia ja Guinea, pohjoisessa Mali ja Burkina Faso sekä idässä Ghana. Vuonna 1983 sisämaassa sijaitsevasta Yamoussoukrosta tehtiin virallinen pääkaupunki, mutta hallinto on käytännössä yhä keskittynyt suurimpaan kaupunkiin Abidjaniin.

Maan hallituksen vuonna 1985 tekemän päätöksen mukaan maan nimi on kaikilla kielillä Côte d'Ivoire eikä muita kuin ranskankielistä nimeä saa käyttää. Ulkomailla tätä ei kuitenkaan usein noudateta.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Politiikka 3 Hallinnollinen jako 4 Maantiede 5 Väestö 6 Merkittävimmät luonnonvarat 7 Merkittävimmät vientituotteet

[muokkaa] Historia

Norsunluurannikon varhaisemmasta historiasta ei ole juuri jäänteitä, joskin alueella on ollut asutusta jo neoliittisella kaudella. Ensimmäiset ranskalaiset lähetyssaarnaajat saapuivat Norsunluurannikolle 1600-luvulla, mutta yhteydet eurooppalaisiin jäivät vähäisiksi merenkululle hankalan rannikon ja asukkaiden epäluulon takia. Kuitenkin eurooppalaiset kauppiaat ja tutkimusmatkailijat antoivat jo noihin aikoihin alueelle nykyisen nimen tärkeimmän sieltä saadun tuotteen mukaan kuten muillekin Guineanlahden pohjoisrannikon osille.

Ranskalainen amiraali Bouet-Williaumez teki vuosina 1843–1844 rannikon kuningaskunnista Ranskan protektoraatteja. Vähitellen ranskalaiset laajensivat valtapiiriään sisämaahan, mutta alistivat maan kokonaan vasta 1915. Norsunluurannikosta tuli Ranskan siirtomaa 1893 ja sittemmin osa Ranskan Länsi-Afrikkaa. Toisen maailmansodan jälkeen Ranskan siirtomaiden asukkaille alettiin myöntää laajempia oikeuksia ja itsehallintoa ja 1958 Norsunluurannikosta tuli autonominen tasavalta. Täyden itsenäisyyden se saavutti 1960.

Itsenäisyyden alusta Norsunluurannikon johtoon nousi heimopäällikön poika, lääkäri Félix Houphouët-Boigny, joka oli ollut Norsunluurannikon edustajana ja ministerinä Ranskan parlamentissa ja hallituksessa 1946–1959. Houphouët-Boigny hallitsi itsevaltaisin ottein säilyttäen hyvät suhteet länsimaihin aina kuolemaansa asti (1993).Hänen kaudellaan maassa vallitsi pitkään Norsunluurannikon demokraattisen puolueen (PDCI) hallitsema yksipuoluejärjestelmä, mutta 1990-luvun alussa sallittiin myös oppositiopuolueiden toiminta. Hänen seuraajansa Henri Konan Bédié varmisti paikkansa presidenttinä ja ehdottoman enemmistön parlamentissa valtapuolue PDCI:lle vuosien 1995–1996 vaaleissa, joita kuitenkin sävyttivät opposition boikotit ja syytökset vilpistä.

25. joulukuuta 1999 Robert Guéïn johtama sotilasjuntta kaappasi vallan PDCI:ltä ja järjesti uudet presidentinvaalit lokakuussa 2000. Voittajaksi nousi Laurent Gbagbo, Norsunluurannikon kansanrintaman (FPI) johtaja.

Syyskuussa 2002 osa armeijasta nousi kapinaan Gbagboa vastaan ottaen haltuunsa maan pohjoisosan. Siitä lähtien maassa on vallinnut valtataistelu jota on yritetty sovittelulla estää puhkeamasta täysmittaiseksi sisällissodaksi. Maahan on lähetetty myös ranskalaisia joukkoja ja YK:n rauhanturvaajia. Viimeisin sovittelun tulos on 30. heinäkuuta 2004 allekirjoitettu sopimus jonka piti johtaa poliittisiin uudistuksiin ja kapinallisten aseistariisuntaan 15. lokakuuta 2004 alkaen, mutta se epäonnistui.

[muokkaa] Politiikka

Norsunluurannikon presidentti on Laurent Gbagbo. Vuodesta 1983 lähtien maan virallinen pääkaupunki on ollut Yamoussoukro; Abidjan on kuitenkin pysynyt maan hallinnollisena keskuksena. Useimmat maat pitävät lähetystöään Abidjanissa, joskin jotkut (esim. Iso-Britannia) ovat sulkeneet lähetystönsä jatkuvan eurooppalaisia vastaan kohdistuvien väkivallan ja hyökkäysten vuoksi.

[muokkaa] Hallinnollinen jako

Pääartikkelit: Norsunluurannikon alueet ja Norsunluurannikon departementit

Norsunluurannikko jakautuu 19 alueeseen, jotka jakautuvat edelleen 58 departementtiin.

[muokkaa] Maantiede

Norsunluurannikko sijaitsee Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Se rajoittuu Liberiaan ja Guineaan lännessä, Maliin ja Burkina Fasoon pohjoisessa, Ghanaan idässä ja Guineanlahteen etelässä. Maan pinta-ala on 322 460 km², josta 318 000 km² on maata ja 4 460 km² vettä. Maa on kooltaan hieman Yhdysvaltain New Mexicon osavaltiota isompi ja suunnilleen Suomen kokoinen.

Maan korkein kohta on Mount Nimba (1752 metriä).

[muokkaa] Väestö

Etnisesti väestö jakaantuu neljään pääryhmään: akanit (42,1 prosenttia), voltalaiset eli gurit (17,6 prosenttia), pohjoiset mandet (16,5 prosenttia), krout (11 prosenttia) ja eteläiset mandet (10 prosenttia). Maassa asuu kuitenkin eri arvioiden mukaan myös 3–5 miljoonaa muista Afrikan maista (ennen kaikkea Burkina Fasosta ja Ghanasta) maista tullutta siirtotyöläistä, sekä noin 30 000 libanonilaista.

Uskonnollisesti noin 60 prosenttia on muslimeja, 20 prosenttia kristittyjä ja loput perinteisen animismin harjoittajia. Myös osa kristityiksi ja muslimeiksi tunnustautuvista harjoittaa yhä animistisia perinteitä.

Norsunluurannikolla on Länsi-Afrikan vakavin HIV/AIDS-ongelma. WHO:n vuoden 2003 arvion mukaan noin 7 prosenttia aikuisväestöstä on HIV-positiivisia.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

• öljy
• timantit
• mangaani
• koboltti
• rautamalmi
• bauksiitti
• kupari

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

• bataatti
• kahvi
• kaakao