Kesäolympialaiset 1984

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
XXIII Olympialaiset 1984
Isäntäkaupunki Los Angeles, Yhdysvallat
Osanottajamaita 140
Osallistujat 6829
(5263 miestä, 1566 naista)
Lajeja ohjelmassa 221 (23 eri urheilumuotoa)
Avajaiset 28. heinäkuuta 1984
Päättäjäiset 12. elokuuta 1984
Kisojen avaaja Ronald Reagan
Urheilijoiden vala Edwin Moses
Tuomareiden vala Sharon Weber
Olympiatulen sytyttäjä Rafer Johnson
Olympiastadion Los Angeles Memorial Coliseum
Kisoja boikotoineet maat punaisella ja oranssilla.

Vuoden 1984 kesäolympialaiset järjestettiin Los Angelesissa 28. heinäkuuta12. elokuuta 1984.[1] Vuoden 1984 kisat olivat toinen kerta, kun Los Angeles toimi isäntäkaupunkina olympiakisoissa. Ensimmäisen kerran kisat järjestettiin Los Angelesissa vuonna 1932. Los Angeles sai kisat helposti, sillä se oli kisojen ainoa hakijakaupunki.[1]

Kisoja boikotoi 14 maata Neuvostoliiton johdolla vedoten isäntämaa Yhdysvaltain heikkoon turvallisuustilanteeseen, mutta monien läntisten arvioiden mukaan kyse oli ensisijaisesti vastatoimesta Yhdysvaltain ja useiden sen liittolaisista Moskovan olympialaisiin vuonna 1980 kohdistamalle boikotille.[2] Boikotoivat maat järjestivät omat kilpailunsa, Ystävyyden kisat, joihin osallistui kaikkiaan noin 50 maata, Los Angelesin olympialaisiin vastaavasti 140.

Kiina osallistui olympialaisiin ensimmäistä kertaa sitten Helsingin kesäolympialaisten.[2]

Kotiyleisön suuriin sankareihin lukeutui yleisurheilija Carl Lewis, joka saavutti neljä kultaa: 100 metrillä, 200 metrillä, 4 x 100 metrin viestijuoksussa ja pituushypyssä. Voitot tulivat itse asiassa samoissa lajeissa, joissa hänen maamiehensä Jesse Owens oli voittanut Berliinin kisoissa vuonna 1936.[1]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Lajit

[muokkaa] Näytöslajit

[muokkaa] Mitalitaulukko

1984 kesäolympialaisten mitalitaulukko Olympic Rings.svg
Sija Maa Kultaa Hopeaa Pronssia Yhteensä
1 Yhdysvallat Yhdysvallat 83 61 30 174
2 Romania Romania 20 16 17 53
3 Saksa Saksan liittotasavalta 17 19 23 59
4 Kiina Kiina 15 8 9 32
5 Italia Italia 14 6 12 32
6 Kanada Kanada 10 18 16 44
7 Japani Japani 10 8 14 32
8 Uusi-Seelanti Uusi-Seelanti 8 1 2 11
9 Jugoslavia Jugoslavia 7 4 7 18
10 Etelä-Korea Etelä-Korea 6 6 7 19

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Viitteet

  1. 1,0 1,1 1,2 Kansainvälisen olympiakomitean sivut
  2. 2,0 2,1 Britta Kruse ja Armin Mende (1995): Olympialaiset 100 vuotta


Henkilökohtaiset työkalut