Doping

Wikipedia

Doping tarkoittaa urheilusuoritusta parantavien, kilpailusäännöissä kiellettyjen aineiden tai menetelmien käyttöä. Dopingmenetelmien käyttökieltoa perustellaan urheilijoiden tasavertaisella ja oikeudenmukaisella asemalla sekä urheiluhengellä: kukaan urheilija ei saa saada keinotekoista etua kilpailijoihinsa nähden. Toisaalta dopingin vastaista työtä perustellaan halulla suojata urheilijoiden terveyttä. Dopingin käyttöä pyritään estämään dopingtesteillä ja dopingaineiden käytöstä langetettavilla kilpailukielloilla.

Yleisesti käytettyjä keinotekoisia dopingaineita ovat anaboliset steroidit ja EPO. Veridoping tarkoittaa verensiirtoa toiselta henkilöltä tai oman säilötyn veren siirtoa elimistöön. Suuri punasolujen määrä parantaa elimistön hapenkuljetusta ja siten urheilusuoritusta. Veritankkaus on ollut kiellettyä vuodesta 1985. Urheilusuoristusta voidaan parantaa tilapäisesti muun muassa amfetamiinijohdannaisilla, kofeiinilla tai alkoholilla. Pitempiaikaisessa dopingissa taas käytetään esimerkiksi anabolisia steroideja, jotka kasvattavat lihasmassaa.

Suomessa dopingin vastaista työtä tekee Suomen Antidopingtoimikunta eli ADT ja maailmanlaajuisesti WADA (World Anti-Doping Agency) eli Maailman Antidopingtoimisto. Ensimmäisestä havaitusta dopingista saa nykyisin kahden vuoden kilpailukiellon, ja toisesta elinikäisen. Suomessa dopingaineen valmistamisesta ja levittämisestä voi saada korkeintaan kaksi vuotta vankeutta, törkeässä tapauksessa neljä. Käytöstä ei ole laissa rangaistusta.

Doping eläinkilpailuissa on ainoa dopingkäyttömuoto, joka on lailla kiellettyä. Useimpien maiden eläinsuojelulainsäädäntö kieltää dopingin käytön, koska silloin vaaditaan eläimeltä suoritusta, johon sillä ei ole luontaisia edellytyksiä. Ihmisdoping on rikos, jos siihen liittyy salakuljetusta, lääkeainerikos tai muita muualla kiellettyjä toimenpiteitä. Muuten on kyse järjestöjen sopimusten rikkomisesta, mainossopimuksista ja vastaavista. Eläindopingissa voidaan käyttää periaatteessa samoja menetelmiä kuin ihmisdopingissakin. Dopingtestejä tehdään säännöllisesti ravikilpailuissa, vintti- ja rekikoiria tarkkaillaan.

Sisällysluettelo 1 Dopingaineita 1.1 Anaboliset aineet 1.2 Diureetit ja muut peiteaineet 1.3 Peptidihormonit 1.4 Piristeet 1.5 Narkoottiset särkylääkkeet 1.6 Erityisrajoitetut aineet 1.7 Kielletyt menetelmät 1.8 Joissain urheilulajeissa kielletyt aineet 1.9 Manipulointiin liittyvät aineet 2 Dopingin vastainen työ 3 Dopingrikokset 4 Doping ja keltainen lehdistö 4.1 Lahden MM-kisat ja doping 4.2 Ateenan olympialaiset 2004 4.3 Kesäolympialaiset 2008 5 Lähteet 6 Katso myös 7 Kirjallisuutta 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Dopingaineita

Kansainvälisen olympiakomitean lääketieteellinen komissio hyväksyi vuonna 1972 kiellettyjen aineiden luettelon, jota on sen jälkeen täydennetty useaan otteeseen. Ns. veritankkaus on virallisesti ollut kielletty vuodesta 1985. Kansallinen dopingtoimikunta on ottanut vuodesta 1990 virallisesti käyttöön verinäytteestä tehtävät testit (ensimmäisenä maailmassa). Veritesti ei syrjäytä perinteistä virtsatestiä vaan täydentää sitä. Kansainvälinen yleisurheiluliitto (IAAF) lievensi vuonna 1997 dopingrangaistuksiaan välttääkseen kalliita oikeudenkäyntikuluja. Neljän vuoden kilpailukielto ensimmäisestä kiinnijoutumisesta muutettiin kahdeksi vuodeksi. Toisesta positiivisesta dopingnäytteestä seuraa edelleen elinikäinen kilpailukielto.

Kiellettyjen aineiden ja menetelmien luetteloa ylläpitää WADA. Jos jotakin WADA:n luettelemaa kiellettyä ainetta voi muodostua luonnostaan elimistössä, urheilijan antaman näytteen katsotaan sisältävän tuota kiellettyä ainetta, mikäli kielletyn aineen, sen aineenvaihduntatuotteiden tai merkkiaineiden pitoisuus ja/tai muu suhde tai muut suhteet poikkeavat siinä määrin ihmiselimistön normaaleista pitoisuuksista, ettei sitä tai niitä voida pitää normaalista endogeenisesta tuotannosta johtuvana. Edelleen; näytteen ei katsota sisältävän kiellettyä ainetta, mikäli urheilija näyttää toteen, että kielletyn aineen, sen aineenvaihduntatuotteiden tai merkkiaineiden pitoisuus ja/tai muu suhde tai muut suhteet hänen näytteessään johtuu/johtuvat fysiologisesta tai patologisesta tilasta.^[1]

Kiellettyjä aineita ovat muun muassa:

[muokkaa] Anaboliset aineet

Anaboliset aineet käsittävät elimistön oman miessukupuolihormonin testosteronin ja sen kemialliset johdokset eli anaboliset steroidit sekä astmalääkkeinä käytetyt beeta 2 -sympatomimeetit. Beeta 2 -sympatomimeeteista saavat urheilijat käyttää sairautensa hoitoon salbutamolia, terbutaliinia ja salmeterolia. Käyttö on kuitenkin sallittu vain suihkemuotoisilla valmisteilla, ja urheilijalla tulee olla lääkärintodistus sairaudestaan ja lääkkeensä tarpeesta. Anabolisilla aineilla lisätään lihasvoimaa. Anabolisia steroideja pyritään lisäksi käyttämään ylikunnon hoitamiseen. Erityisesti anabolisten steroidien käyttöön liittyy joukko terveysriskejä. Niiden käyttö aiheuttaa aina häiriöitä elimistön hormonitasapainossa, mikä näkyy naisilla maskulinisoitumisena (karvoittuminen, kaljuuntuminen, äänen madaltuminen, kuukautishäiriöt) ja miehillä kivesten surkastumisena, rintarauhasten liikakasvuna (gynekomastia) ja käytön päätyttyä hedelmättömyytenä sekä impotenssina. Vakavampia mahdollisia anabolisten steroidien haittoja ovat sydänlihasmuutokset, veritulpat, sepelvaltimotauti, maksavauriot, erilaiset kasvaimet ja psyykkiset häiriöt. Anaboliset aineet tutkitaan sekä kilpailujen yhteydessä että niiden ulkopuolella otetuista testinäytteistä. Elimistön ulkoinen testosteronin käyttö todetaan virtsasta kohonneena testosteroni/epitestosteroni-suhteena.

• eksogeeniset AAS-aineet
• endogeeniset AAS-aineet
• ß2-agonistit
• Antiestrogeeniset aineet

[muokkaa] Diureetit ja muut peiteaineet

Diureetit ovat virtsan eritystä lisääviä lääkkeitä. Niiden avulla on pyritty joko peittämään muiden dopingaineiden, lähinnä anabolisten steroidien, käyttöä tai vähentämään kehon painoa alempaan painoluokkaan pääsemiseksi. Diureetit tutkitaan kaikista dopingtesteistä.

• Kannabinoidit
• Glukokortikosteroidit
• Nandroloni

[muokkaa] Peptidihormonit

Peptidihormonit ja niiden kaltaiset aineet ovat elimistön omia aminohapoista koostuvia hormoneja. Istukkahormonilla eli koriongonadotropiinilla (HCG) on anabolista vaikutusta, koska se stimuloi kiveksissä testosteronin tuotantoa. Toisaalta istukkahormonilla pyritään ehkäisemään anabolisten steroidien aiheuttamaa hormonilamaa. Muita peptidihormoneja ovat kasvuhormoni ja erytropoietiini (EPO). Näistä edellinen on aivolisäkkeen etulohkon erittämä hormoni, jonka anaboliset vaikutukset välittyvät elimistön kasvutekijöiden kautta. EPOa muodostuu munuaisissa. Sen vaikutuspaikka on luuydin, missä se kiihdyttää punasolujen muodostumista. Lisääntynyt punasolujen määrä puolestaan parantaa hapenottokykyä. Huolimatta siitä, että peptidihormonit ovat fysiologisia aineita, liittyy niidenkin käyttöön omat riskinsä. Pimeiltä markkinoilta ostettu ihmisperäinen kasvuhormoni saattaa aiheuttaa dementiaan ja kuolemaan johtavan Creutzfeldt-Jacobin taudin, EPO:n sakeuttama veri taas voi johtaa veritulppaan. Dopingmäärityksiä suorittavissa laboratorioissa on kehitteillä verinäytteeseen perustuvia luotettavia peptidihormonimäärityksiä.

[muokkaa] Piristeet

Piristeet käsittävät erilaisia vireystilaa lisääviä ja rasituksen sietoa parantavia aineita. Piristeisiin kuuluu huumeita, kuten kokaiini ja amfetamiini johdannaisineen. Toisaalta ryhmä sisältää monia tavanomaisia nuhan ja yskän hoitoon käytettyjä aineita, kuten efedriini, pseudoefedriini ja norefedriini. Ruoka- ja nautintoaineiden, monien luontaistuotteiden ja energiajuomien sisältämä kofeiini on suurin annoksin myös luokiteltu piristeeksi. Koska piristeillä parannetaan itse kilpailusuoritusta, tutkitaan ne vain kilpailujen yhteydessä otetuista dopingnäytteistä. Kilpailujen ulkopuolella harjoituskaudella piristeitä voi siis käyttää eri tautien hoitoon. Niiden käyttö tulee kuitenkin lopettaa hyvissä ajoin (yleensä 4–21 vrk) ennen kilpailua, jotta ne ehtivät poistua elimistöstä ennen mahdollista dopingtestiä.

[muokkaa] Narkoottiset särkylääkkeet

Huumaaviin kipulääkkeisiin kuuluu monia morfiinin kaltaisia lääkkeitä ja huumeita. Niiden uskotaan parantavan urheilusuorituksia lajeissa, joihin liittyy voimakas hetkellinen kipu. Toisaalta niitä on käytetty tarkkuutta vaativissa lajeissa poistamaan jännitystä. Urheilussa on luvallista käyttää hoidollisessa tarkoituksessa monia huumaavia kipulääkkeitä, esimerkiksi kodeiinia, etyylimorfiinia ja dekstropropoksifeenia. Huumaavat kipulääkkeet tutkitaan vain niistä dopingnäytteistä, jotka on otettu kilpailujen yhteydessä.

[muokkaa] Erityisrajoitetut aineet

Paikallispuudutteet kuten lidokaiini, ovat sallittuja vain paikallisesti tai nivelen sisäisinä ruiskeina. Niiden käytön pitää olla lääketieteellisesti perusteltua. Kilpailussa on lääkärin kirjallisesti ilmoitettava urheilijalle antamansa puudutteet. Allergisten sairauksien, astman ja ns. autoimmuunisairauksien (esimerkiksi reumaattiset taudit), hoitoon yleisesti käytetyt kortikosteroidit ovat sallittuja urheilussa vain paikallisesti annosteltuina, kuten voiteina, suihkeina, korva- ja silmätippoina. Kilpailussa on kortikosteroidien käytöstä tehtävä ilmoitus. Beetasalpaajien keskushermostoa rauhoittava, sydämen toimintaa rauhoittava ja vapinaa poistava vaikutus saattaa parantaa suoritusta lajeissa, joissa vaaditaan keskittymiskykyä, rauhallisia hermoja ja vakaata kättä. Ne ovatkin kiellettyjä vain lajikohtaisesti mm. ammunnassa, jousiammunnassa, nykyaikaisessa 5-ottelussa, kelkkailussa, sukeltamisessa, mäkihypyssä ja keilailussa. Vastaavasti alkoholi, kannabis ja rauhoittavat lääkeaineet ovat kiellettyjä eräissä tarkkuuslajeissa.

[muokkaa] Kielletyt menetelmät

• Hapenkuljetuksen parantaminen
• Kemiallinen ja fysikaalinen manipulaatio
• Geenidoping

[muokkaa] Joissain urheilulajeissa kielletyt aineet

• Alkoholi
• Beetasalpaajat

[muokkaa] Manipulointiin liittyvät aineet

Virtsahappoa elimistöstä poistava kihtilääke probenesidi on luokiteltu dopingaineeksi, koska sen avulla voidaan estää dopingaineiden erittymistä munuaisista virtsaan. Piristeen kaltainen lämmönsietokykyä parantava bromantaani on luokiteltu manipulaatioaineeksi, koska se vaikeuttaa virtsan testosteroni/epitestosteroni-suhteen määritystä. Hapenottokykyä parantava veritankkaus on syystä kielletty: huonosti kontrolloidut valmisteet voivat aiheuttaa HIV:n tai hepatiitin. Toisaalta verensiirtoihin liittyy aina riski allergisista reaktioista ja hyytymishäiriöistä. Vieraan veren käyttö voidaan osoittaa verinäytteestä. Tämä on yleistymässä dopingnäytteenä virtsanäytteen rinnalle.

[muokkaa] Dopingin vastainen työ

Ateenan olympialaisissa vuonna 2004 oli suuri määrä dopingtapauksia edellisiin kesäolympialaisiin verrattuna. Ateenassa kärähti peräti 27 urheilijaa, kun aiemmin dopingtapauksien katto oli ollut vuoden 1984 Los Angelesin kisojen 12 urheilijaa.

Ensimmäiset viralliset dopingtestit kesäolympialaisissa tehtiin Mexico Cityssä vuonna 1968. Eniten urheilijoita on jäänyt kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä painonnostossa ja yleisurheilussa. Näiden kahden lajin käryt muodostavat n. 65 % kaikista dopingtapauksista. Yleisin havaittu doping-aine on ollut anaboliset steroidit.

Mexico Cityssä vuoden 1968 dopingtapauksessa dopingaineena oli käytetty alkoholia. Münchenissä 1972 paljastui piristeiden käyttö. Vuoden 1976 Montrealin olympialaisten 11 dopingtapauksesta yhdeksässä oli käytetty anabolisia steroideja. Kahdeksan kiinnijääneistä oli painonnostajia. Moskovassa 1980 ei yksikään urheilija jäänyt kiinni dopingin käytöstä.

Los Angelesissa 1984 käytetyin dopingaine oli anabolinen steroidi nandroloni. Kiinni jäi eniten painonnostajia ja yleisurheilijoita. Myös Soulissa 1988 käytettiin yleisimmin anabolisia steroideja ja peiteaineita. Edelleen doping tapauksia paljastui painonnostossa. Barcelonan 1992 kisoissa ei dopingista jäänyt kiinni yhtään painonnostajaa, vaan kisojen viidestä dopingtapauksesta neljä oli yleisurheilussa. Käytettyjä dopingaineita olivat sekä piristeet että anaboliset steroidit.

Vuoden 1996 Atlantan kisoissa dopingista jäi kiinni kaksi urheilijaa. Molemmat olivat yleisurheilijoita, toinen piristeitä ja toinen anabolisia steroideja käyttänyt. Vuonna 2000 Sydneyssä 11:sta kiinnijääneestä painonnostajia oli viisi ja painijoita kolme. Käytetyimmät aineet olivat peiteaineet ja anaboliset steroidit.

Ateenan kisoissa dopingista jäi kiinni 27 urheilijaa. Näistä 12 oli painonnostajia ja 8 yleisurheilijoita. Yleisimmin käytettiin anabolisia steroideja. Viisi dopingtapauksista perustui tuntemattoman aineen käyttöön. Lisäksi testistä kieltäytyi neljä urheilijaa ja yksi urheilija jäi kiinni testirikkomuksesta. Molemmat tapaukset olivat ensimmäiset laatuaan kesäolympialaisissa. Eniten kohua aiheutti kreikkalaisten pikajuoksijoiden Konstantinos Kenteriksen ja Ekaterine Thanoun tapaus. Heiltä ei ikinä saatu positiivista doping-näytettä, mutta heidän katsottiin pakoilleen testaajia ilman pätevää syytä ja heidät suljettiin kisoista sekä asetettiin myöhemmin kilpailukieltoon.^[2]

Yleisurheilun Eurooppa-cupin loppukilpailu Helsingissä elokuussa 1977 oli synkkä. Testeissä jäi kiinni viisi urheilijaa, joista kolme oli suomalaisia. Suomalainen voimanostaja tai painonnostaja on jäänyt kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä kaikkiaan 114 kertaa vuosina 1972–2000. Vuonna 1991 kärähtäneiden listan kärkimaa oli Yhdysvallat, jolta on kymmenen urheilijaa antanut positiivisen doping-näytteen. Neuvostoliitto on toisena seitsemällä kärähtäneellä urheilijalla.^[3]

Taulukko ADT ja WADA:n testeistä Suomessa^[4]

	1997	1998	1999	2000	2001	2002	2003	2004	2005	2006	2007	2008
Testien määrä	1227	1370	1432	1849	1905	2159	1835	1946	2136	1533	1919	1586
Dopingrikkomukset	12	21	9	19	19	9	6	8	10	7	5	8

[muokkaa] Dopingrikokset

Dopingaineita tuodaan Suomeen huomattavasti enemmän kuin niiden käytöstä jäädään kiinni. Tullin mukaan dopingrikoksia paljastui vuonna 2007 121 kappaletta, joista törkeitä tapauksia oli sama määrä kuin vuonna 2006 eli 12. Dopingaineita takavarikoitiin vuonna 2007 hieman yli 77 000, kun ennätysvuonna 2006 takavarikkojen määrä oli 12 miljoonaa kappaletta. Hormonivalmisteet salakuljetetaan maahan yleensä Bangkokista, Venäjältä, Espanjasta sekä myös Saksasta.^[5]

[muokkaa] Doping ja keltainen lehdistö

Urheilussa käytetyt doping-tapaukset ovat olleet keltaisen lehdistön kestoaiheita. On todettu, että riippumatta siitä onko huippu-urheilun kannattaja vaiko vastustaja, julkisuudessa näyttäväsi esillä olleet dopingtapaukset ovat ruokkineet molempia osapuolia. Toisaalta dopingin käyttöä tutkinut Sari Kopra on todennut, että urheilijoiden merkitys suomalaisille on niin suuri, että heille on haluttu antaa anteeksi. Syyllisiä dopingtapauksille on haluttu etsiä muualta. Tämä oli ehkä ainoa mahdollisuus säilyttää oma kansallinen identiteetti ehjänä.

Suomen kuuluisimpia doping-tapauksia ovat olleet Martti Vainion dopingtapaus Los Angelesin kesäolympialaisten jälkeen 1984, joka sai runsaasti julkisuutta muun muassa lehtien keskustelupalstoilla. Suuri osa halusi varsinkin alkuvaiheessa uskoa Vainion rehellisyyteen ja siihen, ettei juoksija ollut tarkoituksellisesti käyttänyt hormoneja. Vuoden 1984 loppua kohti negatiivinen kirjoittelu kuitenkin lisääntyi, ja lopulta monet vaativat hänelle elinikäistä kilpailukieltoa.

Suomen Tietotoimisto (STT) julkaisi kolme uutista Naganon olympialaisten alla, joissa väitettiin hiihtäjä Jari Räsäsen vuonna 1996 käyttäneen kasvuhormonia ja Hiihtoliiton johtavien henkilöiden olleen kiinnostuneita aineesta. Hiihtoliitto teki uutisista rikosilmoituksen ja Helsingin käräjäoikeus tuomitsi myöhemmin STT:n uutiset kirjoittaneet päätoimittajan ja toimittajan julkisesta herjauksesta ehdolliseen vankeuteen ja sakkoihin, mutta Helsingin hovioikeus lievensi tuomiot sakkotuomioiksi.

[muokkaa] Lahden MM-kisat ja doping

Pääartikkeli: Lahden MM-hiihtojen dopingskandaali 2001

Lahden MM-kisojen 2001 lähes koko Suomen hiihtomaajoukkueen Hemohesin käyttö kuohutti erityisesti. Uutinen sai koomisiakin piirteitä kun Viron Otepäästä hiihdon maailmancupista palannut Kari-Pekka Kyrö unohti Ylä-Tikkurilan Shellille laukun: laukussa on muun muassa käytettyjä Hemohes-nestetiputuspusseja ja ruiskuja. Sittemmin Hiihtoliitto erotti Kyrön, valmentaja Jarmo Riskin ja lajijohtaja Antti Leppävuoren. Lahden skandaalin aiheuttama keskustelu laajeni muun muassa urheilun saamiin määrärahoihin, dopingin vastaiseen työhön, WADA:n ja ADT:n rooliin, lääkärien, valmentajien ja urheilijoiden etiikkaan, kirjallisuuteen, näytelmiin, kansallisidentiteettiin jne.

Nelosen uutiset julkaisi 22. huhtikuuta 2008 uutisen, jonka mukaan Hiihtoliiton työntekijä toimitti STT:n doping uutisskandaalin aikoihin vuonna 1998 toiseen säilytyspaikkaan erythrostin-nimistä venäläistä punasoluhormonia epoa ja humatrope-nimistä ranskalaista kasvuhormonia. Uutisen nimettömän lähteen mukaan epon ja mahdollisen muun veridopingin käyttöä peiteltiin jo 90-luvulla plasmanlaajentajilla. 1980-luvulta asti Suomen huippuhiihdossa vaikuttanut Pekka Vähäsöyrinki oli Marjo Matikaisen päävalmentaja. Aiemmin oli uutisoitu, että Matikaisen huoneen pöydällä nähdyn epo-hormonipullon Sodankylän leirillä 1988. Uutinen korosti, että se ei väitä Matikaisen käyttäneen dopingaineita eikä näyttöä pullon omistajasta ole, ja jatkoi että Nelosella oli kertomuksista hiihtäjien valaehtoiset lausunnot. Pekka Vähäsöyrinki jäi sivuun Lahden MM-hiihtojen 1989 jälkeen ja myös Marjo Matikainen lopetti. Marjo Matikainen-Kallström kiisti olleensa koskaan uransa aikana tekemisissä epo-hormonin tai muiden kiellettyjen aineiden kanssa.^[6] Julkaistua uutista arvosteli ADT:n lääketieteellinen johtaja Timo Seppälä, jonka mukaan uutisessa on asiavirheitä: uutisessa mainitaan esimerkiksi, että kasvuhormonia käytettiin palautumiseen. Seppälä muistutti, että epo- ja kasvuhormoni eivät näkyneet vielä 1989 testeissä.^[7] Sittemmin toukokuussa 2008 Nelosen uutisten lähteeksi paljastui Kari-Pekka Kyrö, kun valtionsyyttäjä kuuli Kyröä.^[8]

Kyrön kuulemisen seurauksena KRP käynnisti uuden esitutkinnan joulukuussa 2008 liittyen nk. vuoden 1998 STT-juttuun, jossa STT:n silloinen päätoimittaja ja toimittaja tuomittiin käräjillä julkisesta herjauksesta ehdolliseen vankeuteen ja sakkoihin. Lukuisat hiihtoliittolaiset saivat korvauksia. Myöhemmin hovioikeudessa rangaistukset alenivat sakoiksi ja korvausten saajien määrä väheni. Valmentajat Pekka Vähäsöyrinki että Antti Leppävuori selvisivät ilman syytettä vuonna 2003, kun tutkittiin valmennusjohdon sanomisia STT-jutussa.^[9]

[muokkaa] Ateenan olympialaiset 2004

Kreikkalaiset pikajuoksijat Konstantinos Kenteris ja Ekaterini Thanu varastivat päähuomion Ateenan olympialaisissa 2004 vaikka he eivät osallistuneet edes kisoihin, eivätkä varsinaisesti jääneet kiinni dopingin käytöstä. Juuri, kun olympialaiset olivat käynnistymässä, levisi julkisuuteen tieto, että juoksijat eivät olleet saapuneet dopingtestiin. Kenterisin ja Thanoun selityksen mukaan he eivät olleet saaneet testistä tietoa. Kreikan joukkue kertoi kaksikon joutuneen myös moottoripyöräonnettomuuteen. Kenteris ja Thanou kiidätettiin oikopäätä sairaalaan saamaan vammoihinsa hoitoa. Sairaalasta he poistuivat vasta useita päiviä myöhemmin. Juoksijoiden moottoripyöräselitystä pidettiin alusta saakka hätävalheena. Kaksikosta ei löytynyt ulkoisia vammoja, eikä Ateenan poliisi ylipäätään löytänyt minkäänlaisia todisteita kaatumisesta. Testeistä kieltäytyminen kuitenkin vastaa varsinaista käryä ja heidät tuomittiin kilpailukieltoon. Sittemmin asiasta on käyty oikeutta ja Konstantinos Kenteristä ja Ekaterini Thanouta on syytetty väärästä valasta.^[10] Kreikka on ollut esillä dopingista myös olympialaisten jälkeen: yksitoista kreikkalaista painonnostajaa jäi kiinni dopingtestissä Ateenassa maaliskuussa 2008.^[11]

Ateenan olympialaisissa myös maantiepyöräilyn henkilökohtaisen aika-ajon voittajaa Tyler Hamiltonia epäiltiin dopingin käytöstä. Hamiltonin olympialaisten aikana antama dopingnäyte osoitti merkkejä veridopingin käytöstä. Näytteen säilytyksestä vastuussa ollut ateenalainen laboratorio, oli kuitenkin jäädyttänyt B-näytteen, eikä sitä näin ollen voitu tutkia. Koska B-näyte virallisesti vahvistaa dopingtestin tuloksen, ei Hamilton positiivisesta dopingnäytteestä huolimatta menettänyt kultamitaliaan. Huhtikuussa 2005 Hamilton sai Yhdysvaltain antidopingtoimikunnalta kahden vuoden kilpailukiellon, joka päättyi 22. syyskuuta 2006.

[muokkaa] Kesäolympialaiset 2008

Pekingin olympialaisissa urheilijoiden olympiavalassa vannottiin 8. elokuuta 2008 ensimmäistä kertaa, etteivät urheilijat käytä dopingia tai huumeita. Kisoissa tehtiin ennätysmäiset 4 770 dopingtestiä. Kiinni jäi ja tuomion oli saanut joulukuun alkuun 2008 mennessä kuusi urheilijaa, ja useita muita tapauksia oli vielä käsittelyssä. Kerrottiin, että näytteistä etsitään ceraa ja insuliinia. ^[12]

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Katso myös

• Luettelo suomalaisista dopingista kiinnijääneistä urheilijoista
• WADA

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Hemánus, Pertti: Doping, hyvä vihollinen: Yhteiskuntatieteilijän puheenvuoro. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö, 1997. ISBN 951-39-0027-4.
• Kaarninen, Pekka: Doping voittaa aina? Kielletyt keinot kautta aikojen. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2008. ISBN 978-952-492-199-2.
• Kaarninen, Pekka: Murheilua, eli, Suomen sinivalkoiset kyyneleet. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27895-5.
• Vettenniemi, Erkki: Piikit ja pillerit: Suoraa puhetta dopingista. Teesi-sarja. Helsinki: Teos, 2009. ISBN 978-951-851-201-4.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Suomen Antidopingtoimikunta ADT
• YLE Elävä arkisto: Dopingskandaaleja
• Geeniterapia.fi Geenidopingista