NHL

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee jääkiekkoliigaa, muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
National Hockey League
Meneillään oleva kausi:
NHL-kausi 2014–2015
NHL logo.svg
Laji jääkiekko
Maa(t) Flag of the United States.svg Yhdysvallat (23)
Flag of Canada (bordered).svg Kanada (7)
Perustettu 1917
Toimitusjohtaja Gary Bettman
Joukkueita 30
Hallitseva mestari Los Angeles Kings
Eniten mestaruuksia Montreal Canadiens (24)
Alemmat tasot AHL
ECHL
CHL
Sivusto nhl.com (englanniksi)

nhl.com/fi (suomeksi)

National Hockey League eli NHL[1] (ransk. Ligue Nationale de Hockey, LNH, suom. "Kansallinen jääkiekkoliiga") on jääkiekon ammattilaisliiga, jota pelataan Yhdysvalloissa ja Kanadassa. NHL:ää pidetään yleisesti maailman tasokkaimpana jääkiekkosarjana.[2][3] Sarjan kolmestakymmenestä joukkueesta 23 on Yhdysvalloista ja seitsemän Kanadasta.[4] Joukkueet on jaettu kahteen konferenssiin, jotka on edelleen jaettu yhteensä neljään divisioonaan. Näin kahdessa divisioonassa pelaa seitsemän ja kahdessa kahdeksan joukkuetta.[4]

NHL-joukkueilla on AHL-liigassa farmijoukkueet, jotka toimivat pelaajareserveinä ja nuorten pelaajien harjoitusjoukkueina.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekkoliiga NHL perustettiin vuonna 1917, jolloin mukana oli viisi joukkuetta. Nämä joukkueet olivat Montréal Canadiens, Montreal Wanderers, Ottawa Senators, Toronto Arenas ja Quebec Bulldogs. Bulldogs ei pelannut ensimmäisen kauden aikana yhtään ottelua. Liigan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Frank Calder, joka toimi presidenttinä aina kuolemaansa asti, vuoteen 1943 saakka.

Ensimmäinen näytösottelu pelattiin 15. joulukuuta 1917. Ottelussa kohtasivat Montréal Canadiens ja Montreal Wanderers.

Ensimmäinen virallinen ottelu pelattiin neljä päivää myöhemmin, jolloin Montreal Wanderers ja Toronto Arenas kohtasivat. Montreal Wanderersia edustanut puolustaja Dave Ritchie teki ottelussa NHL:n historian ensimmäisen maalin. Ottelu päättyi Wanderersin 10–9 -voittoon. Arenasista kuitenkin tuli ensimmäinen NHL-seura, joka pääsi Stanley Cup -finaaliin voittamalla Vancouver Millionairesin Pacific Coast Hockey Associationista luvuin 5–3.

Ensimmäisen nollapelin NHL:n historiassa torjui Montréal Canadiensin maalivahti Georges Vézina, joka jätti Arenasin nollille kaudella 1917–1918. Vezina oli myös ensimmäinen NHL-maalivahti, joka sai tililleen syöttöpisteen. Hänen kuolemansa jälkeen NHL päätti nimetä parhaalle maalivahdille annettavan palkinnon Vezina Trophyn hänen mukaansa.

Kaudella 1918–1919 ei Stanley Cup-finaalia pelattu, koska maailmanlaajuinen influenssaepidemia oli iskenyt Seattleen. NHL menestyi kuitenkin hyvin, ja ensimmäisen 10 vuoden aikana NHL-seurat voittivat Stanley Cupin seitsemän kertaa.

Ensimmäinen laajennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1924 Pacific Coast Hockey Association eli PCHA kaatui, ja sarjan viimeiset joukkueet siirtyivät Western Canada Hockey Leagueen. WCHL oli kuitenkin lyhytaikainen sarja, joka pysyi koossa vain viisi vuotta. WCHL:n kaaduttua jäljelle jäi vain NHL. Victoria Cougars oli viimeinen NHL:n ulkopuolinen seura, joka voitti Stanley Cupin.

Muiden sarjojen kaaduttua NHL levittäytyi myös Yhdysvaltoihin, koska siellä ei enää ollut omaa sarjaa. Ensimmäinen uusi joukkue oli Boston Bruins, joka tuli mukaan kaudella 1924–1925. Sitä seurasivat New York Americans ja Pittsburgh Pirates kaudella 1925–1926 ja New York Rangers, Detroit Cougars (nykyinen Detroit Red Wings) sekä Chicago Black Hawks (nykyinen Chicago Blackhawks) vuotta myöhemmin. Myös kaksi uutta kanadalaisseuraa, Montreal Maroons ja Hamilton Tigers, liittyivät sarjaan. Kaudella 1930–1931 liigassa pelasi 10 joukkuetta, mutta suuren laman vuoksi Pirates ja Americans joutuivat lopettamaan toimintansa. Myös Ottawa Senators kaatui taloudellisiin ongelmiin, joten NHL:n 25-vuotisjuhlavuonna liigassa pelasi kuusi edelleen toimivaa seuraa, jotka ovat saaneet lisänimen "Original Six". Nämä joukkueet ovat Montreal Canadiens, Toronto Maple Leafs, Detroit Red Wings, Boston Bruins, New York Rangers ja Chicago Blackhawks.

Ensimmäisen suuren laajennuksen lisäksi NHL:ssa tehtiin 1920-luvulla paljon pienempiä muutoksia. Kenttäpelaajien määrä laski kuudesta viiteen ja NHL:n arvokkaimmalle pelaajalle annettava Hart Memorial Trophy jaettiin ensimmäisen kerran Frank Nighborille.

Hiljainen aikakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvulla ei tehty suuria laajennuksia, mutta sääntömuutoksia sitäkin enemmän.

Paitsiosta tuli virallinen NHL-sääntö vuonna 1930 ja pitkästä kiekosta vuonna 1937. Rangaistuslaukaus esiteltiin vuonna 1934.

Bruinsin valmentaja Art Ross oli ensimmäinen valmentaja, joka otti maalivahdin pois kentältä saaden täten kuudennen kenttäpelaajan kentälle. Art Ross Trophy on palkinto, jonka NHL myöntää kauden päätteeksi runkosarjan parhaalle pistemiehelle. Palkinto on jaettu kaudesta 1947–1948 lähtien. Ensimmäinen NHL:n All Star-ottelu pelattiin vuonna 1934. Kaudella 1939–1940 muutettiin myös Stanley Cup -finaalin sääntöjä: paras viidestä-menetelmä vaihdettiin paras seitsemästä-menetelmään.

Vuonna 1943 NHL:n uudeksi presidentiksi valittiin Mervyn Dutton. Clarence Campbell korvasi Duttonin vain kolme vuotta myöhemmin.

Ensimmäinen virallinen All Stars -ottelu pelattiin vuonna 1947.

Sama tahti jatkui 1950-luvulla: uusia palkintoja julkistettiin ja pieniä sääntömuutoksia tehtiin, mutta liiga ei kokenut suuria uudistuksia.

Toisesta laajennuksesta nykypäivään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liigan vanha logo, joka poistui käytöstä vuonna 2004.

1960-luvulla NHL koki toistaiseksi suurimman muutoksensa. Western Hockey League (WHL) laajeni uhkaavasti, joten NHL teki vuonna 1967 oman päätöksensä ja lisäsi liigaan kuusi uutta seuraa: Philadelphia Flyersin, St. Louis Bluesin, Minnesota North Starsin (myöhemmin Dallas Stars), Los Angeles Kingsin, Oakland Sealsin ja Pittsburgh Penguinsin. Kolme vuotta myöhemmin NHL:ään liittyivät Vancouver Canucks ja Buffalo Sabres.

1960-luvulla järjestettiin NHL:n ensimmäinen varaustilaisuus, joka kantoi nimeä Amateur Draft. 1960-luvulla tehtiin myös piste-ennätyksiä, kun Phil Esposito rikkoi runkosarjassa ensimmäistä kertaa sadan pisteen rajan.

Vuonna 1972 perustettiin World Hockey Association (WHA). NHL näki tämän uhkakuvana omalle liigalleen. NHL hankki jälleen uusia seuroja, kun New York Islanders ja Atlanta Flames (myöhemmin Calgary Flames) liittyivät sarjaan. Kaksi vuotta myöhemmin myös Kansas City Scouts (myöhemmin New Jersey Devils) ja Washington Capitals liittyivät NHL:ään. NHL ja WHA kilpailivat lahjakkaimmista pelaajista. Kahden sarjan systeemi heikensi molempien sarjojen ja niissä pelaavien joukkueiden tuloja, koska myös kannattajat jakaantuivat kahden liigan kesken. Vuonna 1979 WHA lopetti toimintansa ja neljä kuudesta WHA-seurasta liittyi NHL:ään. Nämä seurat olivat Hartford Whalers (myöhemmin Carolina Hurricanes), Québec Nordiques (myöhemmin Colorado Avalanche), Edmonton Oilers ja Winnipeg Jets (myöhemmin Phoenix Coyotes).

1990-luvulla NHL:ään liittyi ensin San Jose Sharks kaudella 1991–1992 ja vuotta myöhemmin Ottawa Senators sekä Tampa Bay Lightning. Kauden 1993–1994 uudet lisäykset olivat Mighty Ducks of Anaheim (myöhemmin Anaheim Ducks) ja Florida Panthers.

Neljä uusinta seuraa ovat Nashville Predators 1998, Atlanta Thrashers (myöhemmin Winnipeg Jets) 1999, Minnesota Wild ja Columbus Blue Jackets 2000.

Vuonna 2011 True North Sports & Entertainment ilmoitti ostaneensa Atlanta Thrashersin aikomuksenaan siirtää seura Winnipegiin Kanadaan. Vuoden 2011 varaustilaisuudessa seuran osaomistaja Mark Chipman ilmoitti, että joukkueen nimeksi tulee kannattajien pyynnöstä Winnipeg Jets.

Työsulut ja lakot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL:n yli 90-vuotisen historian aikana on ollut kolme työsulkua. Ensimmäisen kerran työsulku oli kaudella 1994–1995, jolloin pelattiin typistetty runkosarja. Työehtosopimus tehtiin kymmeneksi vuodeksi eteenpäin.

Kausi 2004–2005 jouduttiin perumaan kokonaan palkkakattokysymyksen takia. Yli 250 NHL-pelaajaa siirtyi pelaamaan Euroopan jääkiekkosarjoihin, ja vasta 16. helmikuuta 2005 NHLPA ja NHL saivat sovittua uuden työehtosopimuksen.

Kauden 2012–2013 alku peruttiin työsulun vuoksi. Kausi käynnistyi 19.1.2013.

Joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL:stä tuli nykyisen kokoinen 30 joukkueen sarja, kun Columbus Blue Jackets ja Minnesota Wild liittyivät mukaan kaudella 2000–2001. Joukkueet on jaettu läntiseen ja itäiseen konferenssiin. Läntisessä konferenssissa on 14 joukkuetta, jotka on jaettu kahteen 7 joukkueen divisioonaan. Itäisen konferenssin 16 joukkuetta on jaettu kahteen 8 joukkueen divisioonaan. Aiemmasta kuuden viisijoukkueisen divisioonan mallista siirryttiin nykyiseen neljään divisioonaan kaudella 2013–2014. Tuolloin Columbus Blue Jackets ja Detroit Red Wings siirtyivät itään ja Winnipeg Jets länteen.[5] Muutoksen myötä joukkueet matkustavat vähemmän ja pysyvät tiiviimmin omalla aikavyöhykkeellään.[5]

NHL:n menestynein joukkue on Montreal Canadiens, jolla on 23 Stanley Cupia. Seuraavaksi eniten mestaruuksia on Toronto Maple Leafsilla (13) ja Detroit Red Wingsillä (11). Canadiensin viiden mestaruuden putki vuosina 1956–1960 on NHL:n pisin. Neljään peräkkäiseen mestaruuteen ovat pystyneet Canadiens 1976–1979 ja New York Islanders 1980–1983.

Huomautukset
  1. Asteriski (*) ilmoittaa organisaation vaihtaneen paikkakuntaa. Katso lisätiedot kustakin artikkelista.
  2. Edmonton Oilers, Hartford Whalers, Quebec Nordiques ja alkuperäinen Winnipeg Jets liittyivät NHL:ään vuonna 1979 NHL:n ja WHA:n yhdistyessä.

Entiset seurat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atlanta Thrashers pudotuspeliottelussa New York Rangersia vastaan.

Edelleen olemassa olevat seurat (siirretyt)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimeään vaihtaneet seurat (ei siirretyt)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopetetut seurat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suluissa vuodet NHL:ssä. Osa seuroista on pelannut myös NHL:n edeltäjissä tai kilpailijoissa.

Kauden rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokainen joukkue pelaa runkosarjassa 82 ottelua. Ottelut jakaantuvat tasan koti- ja vierasotteluihin, joita molempia pelataan 41.

Pelit jakautuvat siten, että vieraasta konferenssista kohdataan kolme joukkuetta kaksi kertaa ja muut joukkueet kerran. Oman konferenssin joukkueita vastaan pelataan neljä kertaa, ja lisäksi oman divisioonan joukkueita vastaan kaksi peliä lisää.

Runkosarja kestää lokakuun alkupuolelta huhtikuun alkupuolelle. Yhteensä pelejä NHL:n runkosarjassa on 1230.

Runkosarjassa ottelun voitosta saa kaksi pistettä, tappiosta varsinaisen peliajan jälkeen yhden pisteen ja tappiosta varsinaisella peliajalla nolla pistettä. Mikäli ottelu on tasan varsinaisen peliajan jälkeen, pelataan viiden minuutin "maalista poikki"-jatkoaika neljällä neljää vastaan. Jos ottelu on edelleen tasan, seuraa voittolaukauskilpailu. Jatkoajan tai voittolaukauskilpailun voittaja saa siis kaksi pistettä ja häviäjä yhden. Tasapelejä NHL:ssä ei nykysääntöjen mukaan ole.

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stanley Cup -pokaali, jonka saa koko liigan voittaja

Pudotuspeleihin pääsee kummastakin konferenssista kahdeksan joukkuetta. Kahdeksasta paikasta kolme ensimmäistä jaetaan divisioonien voittajien kesken, ja viisi muuta paikkaa kuuluvat eniten pisteitä keränneille muille joukkueille. Täten esimerkiksi neljänneksi sijoittuneella joukkueella voi olla enemmän pisteitä kuin kolmanneksi sijoittuneella joukkueella.

Huhtikuun puolivälistä kesäkuun alkuun kestävissä pudotuspeleissä ratkaistaan ensin konferenssien sisäiset mestaruudet. Tämän jälkeen konferenssien mestarit kohtaavat Stanley Cup-finaaleissa. Pudotuspeleissä on siten neljä kierrosta: konferenssien neljännesfinaalit, konferenssien semifinaalit, konferenssifinaalit ja Stanley Cup-finaalit. Kukin kierroksista pelataan "paras seitsemästä" -järjestelmällä eli jatkoon vaaditaan neljä voittoa. Stanley Cup-mestaruuteen vaaditaan siis yhteensä 16 voittoa.

Pudotuspelikierrosten parit muodostetaan siten, että divisioonien voittajat sijoitetaan ensimmäisille sijoille pistejärjestyksessä ja konferenssin muut joukkueet niiden alle edelleen pistejärjestyksessä. Konferenssien neljännesfinaaleissa ensimmäiseksi sijoitettu joukkue kohtaa kahdeksanneksi sijoitetun joukkueen, toiseksi sijoitettu seitsemänneksi sijoitetun, kolmanneksi sijoitettu kuudenneksi sijoitetun ja neljänneksi sijoitettu viidenneksi sijoitetun. Ylemmäksi sijoitettu joukkue saa aina kotiedun. Kotiedun omaava joukkue isännöi ensimmäistä ja toista ottelua sekä tarvittaessa viidettä ja seitsemättä ottelua. Kullekin seuraavista kierroksista parit muodostetaan uudelleen saman kaavan mukaan: divisioonan voittajat sijoitetaan korkeimmille sijoille ja tämän jälkeen muut joukkueet lopuille sijoille runkosarjan pistejärjestyksessä. Siten on mahdollista, että runkosarjassa vähemmän pisteitä kerännyt saa kotiedun divisioonavoittonsa turvin.

Pudotuspeleissä ottelut pelataan aina ratkaisuun saakka. Mikäli peli on varsinaisen peliajan jälkeen tasan, pelataan 20 minuutin jatkoeriä kunnes voittaja löytyy (eli toinen joukkueista tekee maalin). Pudotuspeleissä jatkoerät pelataan normaalilla miehityksellä eli viidellä viittä vastaan.

Stanley Cup -finaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri osa jääkiekkoilijoista pitää Stanley Cup -voittoa arvokkaimpana mahdollisena saavutuksena. Stanley Cup ohittaa pelaajien arvoasteikossa olympiakisat ja maailmancupin, vaikka onkin vuosittainen turnaus. Stanley Cup -voittajille jaetaan mitalien sijasta sormukset ja Stanley Cup -pokaalin näköiskappaleet.

Ensimmäinen versio pokaalista valmistui vuonna 1893 ja sen ensimmäinen voittaja oli Montreal Amateur Athletic Association, joka pelasi silloista Amateur Hockey Association of Canada -liigaa. Vuonna 1969 pokaali jouduttiin vaihtamaan, koska alkuperäinen oli liian hauras ja sen pelättiin rikkoutuvan. Alkuperäinen pokaali on näytteillä jääkiekon Hockey Hall of Famessa Torontossa.

Eniten Stanley Cup-palkintoja voittanut joukkue on Montreal Canadiens 24 voitolla.

Varaustilaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: NHL:n varaustilaisuus
Kuva NHL:n varaustilaisuudesta 2006 Vancouverin General Motors Placesta. Taustalla näkyvissä tauluissa on merkitty kierroksen varausjärjestys ja varatut pelaajat. Calgary Flames on seuraavaksi vuorossa.

Varaustilaisuudessa seurat varaavat joukkueisiinsa pelaajia, jotka eivät vielä pelaa NHL:ssä. Varattavan pelaajan on täytettävä varausvuonna 18 vuotta syyskuun 15. päivään mennessä. Varausvuorot jaetaan menestykseen nähden käänteisessä järjestyksessä, sillä erotuksella että kaikilla pudotuspelien ulkopuolelle jääneillä joukkueilla on mahdollisuus saada itselleen ykkösvaraus arvonnassa. Arvonta on kuitenkin painotettu siten että liigan viimeisen joukkueen mahdollisuudet ykkösvaraukseen ovat suurimmat ja toiseksiviimeisellä toiseksi suurimmat jne. Varaustilaisuuden tarkoituksena on pitää liiga mahdollisimman tasaisena.

Varauskäytäntö otettiin käyttöön vuonna 1963, jolloin sen nimi oli Amateur Draft. Nimestä tuli Entry Draft vuonna 1979, jolloin WHA-liigasta liittyi neljä joukkuetta NHL:ään. Nimenvaihdos kuvasti sitä, että nyt myös entisen WHA-liigan (ammattilaisliiga) pelaajat olivat varattavissa.

  • Vuosina 1963–1967 varausjärjestystä kierrätettiin
  • Vuodesta 1968 lähtien on käytössä ollut nykyinen käänteinen valintajärjestys
  • Vuodesta 1995 lähtien ykkösvaraus on arvottu
  • Vuosina 1963–1970 Montréal Canadiensilla oli oikeus valita kaksi ranskankielistä pelaajaa ennen varsinaista varaustilaisuutta
  • Vuonna 1969 varattiin ensimmäinen eurooppalainen pelaaja (suomalainen Tommi Salmelainen St. Louis Bluesiin)
  • Vuonna 1989 varattiin ensimmäinen eurooppalainen draftin ensimmäisenä varauksena (ruotsalainen Mats Sundin Québec Nordiquesiin)

NHL:n palkinnot ja kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL-kauden päätteeksi jaetaan palkinnot kauden parhaille pelaajille, valmentajille ja joukkueille.

Joukkueiden palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilökohtaiset palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Art Ross Trophy - runkosarjan pistepörssin voittaja
  • Bill Masterton Memorial Trophy - sisukkuutta, urheiluhenkeä ja jääkiekolle omistautumista esittänyt pelaaja (valitsija: ammattimaisten jääkiekkojournalistien yhdistys Professional Hockey Writers' Association)
  • Calder Memorial Trophy - vuoden tulokas (valitsija: Professional Hockey Writers' Association)
  • Conn Smythe Trophy - pudotuspelien arvokkain pelaaja (valitsija: Professional Hockey Writers' Association)
  • Frank J. Selke Trophy - paras puolustava hyökkääjä (valitsija: Professional Hockey Writers' Association)
  • Hart Memorial Trophy - runkosarjan arvokkain pelaaja (valitsija: Professional Hockey Writers' Association)
  • Jack Adams Award - vuoden paras valmentaja (valitsija: NHL-televisioijien liitto National Hockey League Broadcasters' Association)
  • James Norris Memorial Trophy - vuoden paras puolustaja (valitsija: Professional Hockey Writers' Association)
  • King Clancy Memorial Trophy - johtajuutta esittänyt ja hyväntekeväisyydessä kunnostautunut pelaaja (valitsija: erikoispaneeli, jossa edustettuina ovat Professional Hockey Writers' Association ja National Hockey League Broadcasters' Association)
  • Lady Byng Memorial Trophy - erinomaisiin pelitaitoihin yhdistynyttä hyvää urheiluhenkeä ja herrasmiesmäistä käytöstä esittänyt pelaaja (valitsija: Professional Hockey Writers' Association)
  • Maurice "Rocket" Richard Trophy - runkosarjan paras maalintekijä
  • Roger Crozier Saving Grace Award - paras torjuntaprosentti
  • Ted Lindsay Award - NHL:n paras pelaaja (valitsija: NHL:n pelaajayhdistyksen National Hockey League Players' Associationin jäsenet)
  • Vezina Trophy - paras maalivahti (valitsija: NHL-joukkueiden managerit)
  • William M. Jennings Trophy - maalivahti, jonka joukkue on päästänyt vähiten maaleja runkosarjassa
  • Lester Patrick Trophy - kunnianosoitus työstä Yhdysvaltojen jääkiekkoilun hyväksi (valitsija: palkintokomitea, johon kuuluvat NHL:n presidentti, yksi NHL:n kuvernööreistä, New York Rangers-seuran edustaja, jääkiekon kuuluisuuksien gallerian (Hockey Hall Of Fame) rakentajien osaston edustaja, NHL-televisioijien liiton (National Hockey League Broadcasters' Association) edustaja ja Ammattimaisten jääkiekkojournalistien yhdistyksen (Professional Hockey Writers' Association) edustaja. Presidenttiä lukuun ottamatta kaikki jäsenet vaihtuvat vuosittain.)

Tähdistökentälliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden päätteeksi nimetään NHL:n ykköstähtikentällinen ja kakkostähtikentällinen.

Ykköstähdistöön useimmin valittu pelaaja on puolustaja Ray Bourque, joka on valittu 13 kertaa.

Hockey Hall of Fame[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hockey Hall of Fame sijaitsee Torontossa Kanadassa. Hall of Fame tunnetaan ensinnäkin jääkiekkomuseona ja palkintojen säilytyspaikkana. Kuitenkin myös pelaaja, erotuomari tai muu kiekkotoimija voidaan valita Hall of Famen niin kutsuttuun kunniagalleriaan erityisen ansiokkaan uran jälkeen.

Tähdistöottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskellä sarjakautta pelataan NHL:n tähdistöottelu. Show-henkisessä tapahtumassa liigan parhaat mittelevät paremmuudesta NHL:n itäisen ja läntisen konferenssin joukkueista koottujen tähtisikermien voimin. Tähdistöottelun pelipaidan on useimmin pukenut päälleen Gordie Howe, 23 kertaa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.6.2013.
  2. Hackel, Stu: How big a threat to the NHL is the KHL these days? si.fi. 6.9.2013. Sports Illustrated. Viitattu 26.8.2014.
  3. Campbell, Ken: All-star rosters show KHL is no threat to NHL thehockeynews.com. 29.11.2013. The Hockey News. Viitattu 26.8.2014.
  4. a b Rosters, Arena Information, and Aerial Maps - NHL.com
  5. a b Detroit ja Columbus vaihtavat NHL:ssä itään HS.fi. 14.3.2013. Helsingin Sanomat.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]