NHL:n pudotuspelit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

NHL:n pudotuspelit on jääkiekkoliiga NHL:ssä käytettävä pelijärjestelmä, joka koostuu neljästä kierroksesta. Ne pelataan paras seitsemästä -menetelmällä. Molemmista kahdesta konfrenenssista kahdeksan joukkuetta pääsee pudotuspeleihin runkosarjan sijoitusten perusteella.

NHL:ssä on pelattu sen perustamisesta lähtien pudotuspelejä vaikkakin ne ovat muuttuneet vuosien varrella liigan perustamisesta 1917 lähtien.

Nykyinen järjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Molemmista konfrenensseista kahdeksan joukkuetta saa paikan pudotuspeleihin. Kolme ensimmäistä jokaisesta divisioonasta pääsee automaattisesti jatkoon.[1] Kaksi muuta joukkuetta pääsee pistemäärän perusteella divisioonasta riippumatta jatkoon villinä korttina.

Ensimmäisiä kahta kierrosta kutsutaan divisioonan pudotuspeleiksi. Kahdeksan joukkuetta on jaettu kahden joukkueen pareihin divisioonittain. Yhteen divisioonaan lasketaan sen kolme parasta automaattisesti mukaan päässyttä joukkuetta sekä yksi villillä kortilla mukaan päässyt joukkue. Villi kortti -joukkueet kohtaavat toisten divisioonien voittajat. Toiseksi sijoittuneet kohtaavat toisen divisioonan kolmanneksi sijoittuneen joukkueen.

Molempien divisioonien semifinaaleiden voittajat etenevät divisioonien finaaleihin, joissa joukkueet taistelevat pääsystä konfrenenssien finaaleihin ja sieltä Stanley Cup -finaaliin.

Kahdella ensimmäisellä kierroksella korkeammalle sijoitettu joukkue saa kotiedun riippumatta runkosarjan pistemäärästä. Konfrenenssi ja Stanley Cup finaaleissa runkosarjassa paremmin menestynyt joukkue saa kotiedun ja isännöi ensimmäistä, toista, viidettä ja seitsemättä ottelua, kun taas vastustaja on kotijoukkue kolmannessa, neljännessä ja kuudennessa ottelussa. Näistä viides, kuudes ja seitsemäs pelataan vain tarvittaessa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL:ssä on käytetty alusta asti pudotuspelejä mestarin ratkaisemisessa. NHL:n perustamisesta vuoteen 1920 asti runkosarjan molempien puolikkaiden voittajat kohtasivat toisensa Stanley Cup -finaalissa, kun Pacific Coast Hockey Assocation oli jakanut kauden kahteen osaan. Vuonna 1920 Ottawa Senators julistettiin automaattisesti mestariksi, kun se oli voittanut molemmat puolikkaat kaudesta. Seuraavana vuonna puolikkaista luovuttiin ja alettiin käyttää menetelmää, jossa kaksi parasta joukkuetta kohtasivat kahden ottelun mittaisessa finaalissa, joiden maalit laskettiin yhteen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Stanley Cup playoffs