Palkkakatto
Sivulta puuttuu Palkkakatolla tarkoitetaan tietyissä ammattiurheilu-liigoissa sitä summaa, jonka joukkue voi enintään käyttää pelaajien palkkoihin. Palkkakaton tarkoitus on pitää seurojen kulut kurissa, sekä estää rikkaiden seurojen dominointi rahan voimalla.
Sisällysluettelo |
Palkkakattoa käyttävät liigat [muokkaa]
NHL:n palkkakatto [muokkaa]
NHL:ssä palkkakatto oli käytössä sen alkuvuosina muun muassa 30-luvun laman aikana. Tuolloin katto oli 62500 dollaria per joukkue ja suurin sallittu yhden pelaajan palkka 7000 dollaria. Palkkakatto otettiin uudelleen käyttöön kaudeksi 2005–2006. Tuolloin katto oli 39 miljoonaa ja yhden pelaajan maksimipalkka 7,8 miljoonaa. Tuon jälkeen katto on noussut joka kauden jälkeen. Kaudella 2010–2011 se oli 59,4 miljoonaa dollaria yksittäisen pelaajan palkan ollessa maksimissaan 11,88 miljoonaa. Kauden 2012–2013 palkkakatto on 70,2 miljoonaa dollaria.
Palkkakaton yhteydessä käyttöön tuli myös palkkalattia. Aluksi lattia oli 55% katosta, mutta muutettiin myöhemmin olemaan 16 miljoonaa kattoa pienempi summa. Näin ollen kaudella 2010–2011 jokaisen joukkueen on käytettävä pelaajiin vähintään 43,4 miljoonaa dollaria.
Pelaajalle maksettava palkka, ja palkkakattoon vaikuttava summa, cap hit, ovat eri kokoiset. Varsinkin rahakkaampia sopimuksia tehdessä saatetaan eri kausilta maksaa huomattavastikin erikokoisia summia, jotta cap hit pysyisi kohtuullisena.
Kaudella 2011-2012 eniten tienaa New York Rangersin Brad Richards, jonka palkka on 12,000,000$.
Cap hit [muokkaa]
Cap hit on urheilun ammattilaissarjoissa käytetty termi, millä tarkoitetaan tietyn pelaajan palkasta palkkakattoa rasittavaa summaa. Caphit lasketaan pelaajan sopimusvuosien palkkojen mukaan sisältäen mahdolliset bonukset. Näin ollen caphit on yleensä lähellä palkoista laskettavaa keskiarvoa.
Caphitiä pyritään "kiertämään" ns. etupainotteisilla sopimuksilla, missä pelaajalle voidaan ensimmäisiltä sopimuskausilta maksaa moninkertaisia summia viimeisiin verrattuna. Esim. NHL:ssä tähän ollaan puututtu Ilja Kovaltšukin ja New Jersey Devilsin sopimuskikkailujen jälkeen. Tuossa tapauksessa Devils tarjosi Kovaltšukille sopimusta, missä hän olisi 17-vuoden sopimuksen ensimmäisten kymmenen kauden aikana tienannut 9,5 miljoonaa dollaria kaudessa, ja lopuilta seitsemältä kaudelta saanut yhteensä 7 miljoonaa. NHL kuitenkin hylkäsi sopimuksen, sillä liigan mielestä se kiersi liigan palkkakattosääntöä. Tapauksen jälkeen NHL muutti caphitin laksentatapaa sellaiseksi, ettei sitä ole niin helppo kiertää.
Esimerkki caphitin laskemisesta [muokkaa]
Kimmo Timosella on kaudesta 2007-2008 alkanut sopimus Philadelphia Flyersin kanssa. Kahdelta ensimmäiseltä kaudelta Timonen tienasi 8,000,000$, kahdelta seuraavalta 7,000,000$ kahden viimeisen sopimuskauden palkkojen ollessa 5,000,000$ ja 3,000,000$. Koska sopimukseen ei sisälly bonuksia, lasketaan caphitiksi suoraan palkkojen keskiarvo, tässä tapauksessa 6,333,333$ Tuo on siis se summa mikä Timosen sopimuksesta rasittaa joukkueen palkkakattoa
