NBA

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
National Basketball Association
Meneillään oleva kausi:
NBA-kausi 2012–2013
NBA-liigan logo
Laji Koripallo
Maa(t) Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Kanada
Perustettu 1946
Toimitusjohtaja Adam Silver
Joukkueita 30
Hallitseva mestari San Antonio Spurs
Eniten mestaruuksia Boston Celtics (17)
TV ABC, ESPN, TNT, NBA TV
Sivusto NBA.com

National Basketball Association (NBA) on Pohjois-Amerikassa pelattava koripallosarja. Siinä pelaa 30 joukkuetta, joista yksi on Kanadasta ja loput 29 Yhdysvalloista.

NBA perustettiin New Yorkissa 6. kesäkuuta 1946 nimellä Basketball Association of America (BAA), nykyinen nimi tuli käyttöön vuonna 1949 BAA:n ja NBL:n yhdistyttyä.

NBA:ssa pelataan 82 kierroksen runkosarja, jonka perusteella itäisestä ja läntisestä konferenssista etenee kummastakin kahdeksan parasta joukkuetta pudotuspeleihin, jotka pelataan konferenssien sisäisinä. Pudotuspelisarjojen voittajat ratkaistaan "paras seitsemästä" -pelijärjestelmällä eli ensimmäisenä neljä ottelua voittanut joukkue etenee seuraavalle kierrokselle. Loppuotteluissa kohtaavat pudotuspelien voittajat. Koko liigan finaalissa kohtaavat itäisen ja läntisen konferenssin mestarit.

NBA:n historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1940- ja 50-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurten jääkiekkoareenoiden omistajat perustivat Pohjois-Amerikkaan uuden koripallon Basketball Association of American (BAA) -ammattilaissarjan 6. kesäkuuta 1946. Sarjan ensimmäinen peli pelattiin 1. marraskuuta 1946, jolloin Torontossa olivat vastakkain Toronto Huskies sekä New York Knickerbockers.[1] Sarjassa oli sen ensimmäisenä kautena (1946–1947) mukana 11 joukkuetta, jotka pelasivat keskenään 60 ottelun runkosarjan. Sarjan ensimmäisen mestaruuden vei Philadelphia Warriors, joka kukisti finaaleissa otteluvoitoin 4–1 Chicago Stagsin.[2] Kaudeksi 1947–1948 runkosarjan pituus lyhennettiin 48 otteluun matkustuskustannusten pienentämiseksi. Neljä joukkuetta edelliskaudelta luopui sarjasta ja tilalle tuli ABL-liigasta Baltimore Bullets. Sarja pelattiin siis ainoastaan kahdeksan joukkueen kesken. Mestaruuden voitti tulokasjoukkue Bullets.[3]

Bob Cousy (vasemmalla) kuljettamassa palloa vuonna 1960.

Vaikka BAA-sarjaa pelattiinkin isoimpien kaupunkien parhailla areenoilla, pelasivat valtakunnan parhaat pelaajat kuitenkin NBL-sarjaa. Tilanne muuttui kaudeksi 1948–1949, kun NBL-liigan neljä parasta joukkuetta liittyi BAA:han tuoden mukanaan koripallon ensimmäisen todellisen supertähden George Mikanin. Hänen siirtymisellä BAA-sarjaan oli monia vaikutuksia. 205-senttinen Mikan aloitti isojen miesten tulemisen sarjaan ja lisäksi hänen siirtymisellään oli vaikutuksia NBL-sarjan kuihtumiseen.[4] NBL- ja BAA-sarjat yhdistyivätkin kaudeksi 1949–1950 ja sarjan nimi muuttui National Basketball Associationiksi (NBA). Sarjaa pelasi siten 17 joukkuetta.[5] Mikanin johdolla Minneapolis Lakers voitti kausien 1948–1949 ja 1953–1954 välillä viisi mestaruutta. Ainoastaan kaudella 1950–1951 Rochester Royals pystyi voittamaan Lakersin pudotuspeleissä ja yltämään siten mestaruuteen.[6] Vaikka BAA:ssa pelasikin jo kaudella 1947–1948 japanilaisamerikkalainen Wataru Misaka, pidetään NBA:n todellisena rotuerottelun loppumisena kautta 1950–1951, jolloin NBA:han tekivät sopimuksen ensimmäiset afroamerikkalaiset pelaajat.[7]

Kaudeksi 1954–1955 NBA:han tehtiin suuria muutoksia. Joukkueiden hyökkäysaika rajoitettiin 24 sekuntiin ja myös joukkuevirheiden sallittua määrää yhtä erää kohti rajoitettiin. 24 sekunnin sääntö nosti joukkueiden ottelua kohden tekemää pistemäärää keskimäärin noin 15 pistettä. Näiden lisäksi George Mikanin koripallouran loppuminen ammattilaistasolla teki sarjasta entistä tasaisemman.[8] Kaudesta 1956–1957 alkoi Boston Celticsin valtakausi, jonka aikana joukkue voitti 13 kauden aikana 11 mestaruutta. Celticsin mestaruusvuosien takuumiehiä olivat sentteri Bill Russell, takamies Bob Cousy sekä valmentaja Red Auerbach.[9] Kausi 1959–1960 oli NBA-liigan uuden supertähden Wilt Chamberlainin tulokaskausi. Hän voitti heti ensimmäisenä kautenaan vuoden parhaan tulokkaan palkinnon lisäksi sarjan arvokkaimman pelaajan tittelin.[10]

1960-luvun tähtipelaaja Wilt Chamberlain Harlem Globetrottersin paidassa.

1960-luku – Celticsin dynastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luku oli Boston Celticsin hallintaa. Celtics voitti kaudesta 1958–1959 lähtien kahdeksan peräkkäistä mestaruutta. Vuosikymmenen ehdoton tähtipelaaja oli kuitenkin Warriorsia ja Philadelphia 76ersia edustanut Wilt Chamberlain. Hän oli liigan paras pisteidentekijä seitsemänä kautena peräkkäin. Kaudella 1961–1962 hän teki 50,4 pistettä ottelua kohti, joka on yhä kaikkien aikojen paras kauden pistekeskiarvo. Yksittäisen ottelun ennätykseksi Chamberlain teki sata pistettä 2. maaliskuuta 1962 pelatussa ottelussa New York Knicksiä vastaan. Chamberlainin tekemä sata pistettä on edelleen NBA:n historian suurin yksittäisen pelin pistemäärä.[11]

Chamberlainin ylivoimasta huolimatta hänen joukkueensa ei kuitenkaan voittanut pudotuspeleissä Bill Russellin tähdittämää Celticsiä. Russellin ja Chamberlainin joukkueet kohtasivat pudotuspeleissä lähes joka kausi ja heidän kohtaamisensa ovatkin monien mielestä olleet NBA:n historian mielenkiintoisimpia kaksintaisteiluita. Kahdeksan perättäisen mestaruuden jälkeen Bostonin päävalmentaja Red Auerbach jättäytyi eläkkeelle kauden 1965–1966 jälkeen ja nimitti Russellin seuraajakseen.[12] Russellin debyyttikautena pelaaja-valmentajana Chamberlainin edustama Philadelphia 76ers lopulta kukisti Celticsin kauden 1966–1967 konferenssifinaaleissa ja ylsi kauden päätteeksi mestaruuteen saakka.[13]

Kaudeksi 1967–1968 runkosarjan pituutta pidennettiin nykyiseen pituuteensa eli 82 otteluun. Boston otti yhden tappiokauden jälkeen jälleen hallinnan sarjasta ja voitti mestaruudet vielä kausina 1967–1968 ja 1968–1969[14] Russell jättäytyi kahden pelaaja-valmentajana saavutetun mestaruuden jälkeen eläkkeelle ja Boston Celticsin yli vuosikymmenen kestänyt dynastia oli ohi. NBA-liiga laajentui vuosikymmenen aikana kahdeksan joukkueen sarjasta 14 joukkueen sarjaksi.[15] NBA sai varteenotettavan kilpailijan, kun American Basketball Association (ABA) aloitti toimintansa kaudella 1967–1968. Uusi sarja sai uskottavuutta, kun sen ensimmäiseksi komissaariksi valittiin NBA-legenda George Mikan ja kun sarjaan siirtyi NBA:n edelliskauden pistepörssin voittaja Rick Barry.[14]

1970-luku – NBA vs. ABA[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bostonin valtakausi päättyi 1960-luvun lopulla Bill Russellin lopettamiseen ja siten 1970-luvun alussa NBA:ssa päästiinkiin jännittämään mikä joukkue on sarjan seuraava hallitsija. Kauden 1969–1970 runkosarjaa hallitsivat New York Knicks sekä tulokassentteri Kareem Abdul-Jabbarin edustama Milwaukee Bucks. Knicks pudotti ensin Bucksin konferenssifinaaleissa voitoin 4–1 ja lopulta Los Angeles Lakersin finaalissa voitoin 4–3. Sarjan alusta asti mukana ollut Knicks pääsi siten juhlimaan historiansa ensimmäistä NBA-mestaruutta.[16] Kausi 1970–1971 oli Milwaukee Bucksin ja Kareem Abdul-Jabbarin hallintaa. Bucks voitti ennätykselliset 66 ottelua runkosarjassa ja kärsi pudotuspeleissäkin ainoastaan kaksi tappiota. Abdul-Jabbar voitti liigan pistepörssin sekä liigan arvokkaimman pelaajan palkinnon. NBA laajentui kolmella joukkueella ja sarja pelattiin siten 17 joukkueen voimin.[17]

Koripalloliigojen kilpailu oli alkanut 1967, jolloin ABA (American BasketBall Association) perustettiin. ABA teki sopimuksia pelaajatähtien kuten Julius Ervingin kanssa. Ajan tähtipelaajia olivat Ervingin lisäksi Kareem Abdul-Jabbar, Rick Barry, Dave Cowens, Walt Frazier, Artis Gilmore, George Gervin, Dan Issel ja Pete Maravich.

1980-luku – Magic vastaan Bird[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1979 NBA:han lisättiin kolmen pisteen heitot. Samana vuonna liigaan liittyivät legendaariset Larry Bird ja Earvin ”Magic” Johnson. Heidän keskinäisen valtataistelunsa aikana NBA:n suosio kasvoi merkittävästi Yhdysvalloissa ja koko maailmassa. Bird voitti Boston Celticsille kolme mestaruutta ja Johnson Los Angeles Lakersille viisi. Bird voitti myös kolme ensimmäistä kolmen pisteen heittokilpailua.

1990-luku – Jordanin aika ja globalisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvun loppupuolella NBA:han liittyi neljä uutta joukkuetta: Charlotte Hornets (nykyisin New Orleans Pelicans), Miami Heat, Orlando Magic ja Minnesota Timberwolves. Yksi kaikkien aikojen parhaista pelaajista, Michael Jordan, liittyi NBA:han Chicago Bullsin joukkueeseen vuonna 1984. Jordan johdatteli yhdessä Scottie Pippenin kanssa Bullsin kuuteen mestaruuteen vuosina 1991–1998. Jordan kuului Yhdysvaltain ”Dream Teamiin” vuoden 1992 Barcelonan olympialaisissa yhdessä Pippenin, Larry Birdin, Magic Johnsonin ja monen muun supertähden kanssa.

Vuonna 1995 NBA laajentui Kanadaan Vancouver Grizzliesin ja Toronto Raptorsin liityttyä liigaan. Grizzlies muutti Memphisiin vuonna 2001, jättäen Raptorsin ainoaksi kanadalaiseksi NBA-joukkueeksi. 1990-luvulla ulkomaisia pelaajia alkoi tulla laajalti NBA:han.

2000-luku – Läntisen konferenssin dominointi sekä Waden ja Jamesin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1998 vuoteen läntisen konferenssin joukkueet, kuten San Antonio Spurs ja Los Angeles Lakers, ovat voittaneet seitsemän kymmenestä NBA-mestaruudesta. Tim Duncan ja David Robinson toivat Spursille useita mestaruuksia ja Shaquille O'Neal ja Kobe Bryant puolestaan pelasivat tehokkaasti yhteen Lakersissa. Vuonna 2004 O'Neal siirtyi Miami Heatiin. ”Shaqilla” ja nykyhetken parhaimmistoon kuuluvalla Dwyane Wadella varustautunut Heat voitti mestaruuden vuonna 2006. Viime vuosina NBA:ssa on loistanut myös suurta mediahuomiota kerännyt LeBron James, joka on nostanut Cleveland Cavaliersin taistelemaan mestaruuksista. Vuonna 2009 James palkittiin runkosarjan arvokkaimpana pelaajana. James siirtyi 2010 Miam Heatiin, jossa hänen seuratovereinaan ovat Wade sekä Chris Bosh.

Heinäkuussa 2011 NBA:han julistettiin työsulku. Edellisen kerran sarjassa oli työsulku vuosina 1998–1999.[18]

Joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NBA Conferences Divisions.PNG

Sarja alkoi vuonna 1946 yhdellätoista joukkueella, josta joukkuemäärä kuitenkin vielä supistui. Vähiten joukkueita sarjassa oli mukana 1940- ja 1950-luvuilla, jolloin sarjaa pelattiin useamman kauden ajan pelkästään kahdeksan joukkueen voimin.

Nykyiseen joukkuemäärään eli 30:een sarja kasvoi kaudeksi 2004–2005. Samalla liigajärjestelmää muutettiin siten, että kahdessa konferenssissa pelaavat 30 joukkuetta on jaettu kuuteen divisioonaan. Nykyisistä joukkueista kanadalaista Toronto Raptorsia lukuun ottamatta kaikki ovat yhdysvaltalaisia.

Ensimmäisestä kaudesta asti samassa kotikaupungissa pelanneita joukkueita on nykyisin mukana enää kaksi, Boston Celtics ja New York Knicks. Lisäksi sarjan alkuperäisiä joukkueita on Golden State Warriors, joka pelasi ennen nykyiseen kotikaupunkiinsa Oaklandiin siirtymistä Philadelphiassa ja San Franciscossa. 1940-luvulta asti NBA:ssa pelanneita joukkueita ovat lisäksi Philadelphia 76ers, Detroit Pistons, Atlanta Hawks, Los Angeles Lakers ja Sacramento Kings.

NBA:n uusimmat joukkueet ovat vuonna 2004 mukaan tullut Charlotte Bobcats sekä 1990-luvulla sarjaan liittyneet Toronto Raptors ja Vancouver Grizzlies (nykyisin Memphis Grizzlies). NBA-joukkueita ei ole luopunut sarjasta vuoden 1954 jälkeen, jolloin Baltimore Bullets lopetti toimintansa. Joukkueiden siirtymisiä kaupungista toiseen on kuitenkin tapahtunut useita, joista viimeisimpänä Seattle SuperSonicsin muutto Oklahomaan ja samalla joukkueen nimen vaihto Oklahoma City Thunderiksi. Vuonna 2012 New Jersey Nets muutti Brooklyniin ja joukkueen uudeksi nimeksi tuli Brooklyn Nets.[19]

Entiset joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anderson Packers, Baltimore Bullets, Chicago Stags, Cleveland Rebels, Denver Nuggets, Detroit Falcons, Indianapolis Jets, Indianapolis Olympians, Pittsburgh Ironmen, Providence Steamrollers, Sheboygan Redskins, St. Louis Bombers, Toronto Huskies, Washington Capitols, Waterloo Hawks

NBA:n mestarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1946–1947 Philadelphia Warriors (BAA)
1947–1948 Baltimore Bullets (BAA)
1948–1949 Minneapolis Lakers (BAA)
1949–1950 Minneapolis Lakers
1950–1951 Rochester Royals
1951–1952 Minneapolis Lakers
1952–1953 Minneapolis Lakers
1953–1954 Minneapolis Lakers
1954–1955 Syracuse Nationals
1955–1956 Philadelphia Warriors
1956–1957 Boston Celtics
1957–1958 St. Louis Hawks
1958–1959 Boston Celtics
1959–1960 Boston Celtics
1960–1961 Boston Celtics
1961–1962 Boston Celtics
1962–1963 Boston Celtics
1963–1964 Boston Celtics
1964–1965 Boston Celtics
1965–1966 Boston Celtics
1966–1967 Philadelphia 76ers

1967–1968 Boston Celtics
1968–1969 Boston Celtics
1969–1970 New York Knicks
1970–1971 Milwaukee Bucks
1971–1972 Los Angeles Lakers
1972–1973 New York Knicks
1973–1974 Boston Celtics
1974–1975 Golden State Warriors
1975–1976 Boston Celtics
1976–1977 Portland Trail Blazers
1977–1978 Washington Bullets
1978–1979 Seattle SuperSonics
1979–1980 Los Angeles Lakers
1980–1981 Boston Celtics
1981–1982 Los Angeles Lakers
1982–1983 Philadelphia 76ers
1983–1984 Boston Celtics
1984–1985 Los Angeles Lakers
1985–1986 Boston Celtics
1986–1987 Los Angeles Lakers
1987–1988 Los Angeles Lakers

1988–1989 Detroit Pistons
1989–1990 Detroit Pistons
1990–1991 Chicago Bulls
1991–1992 Chicago Bulls
1992–1993 Chicago Bulls
1993–1994 Houston Rockets
1994–1995 Houston Rockets
1995–1996 Chicago Bulls
1996–1997 Chicago Bulls
1997–1998 Chicago Bulls
1998–1999 San Antonio Spurs
1999–2000 Los Angeles Lakers
2000–2001 Los Angeles Lakers
2001–2002 Los Angeles Lakers
2002–2003 San Antonio Spurs
2003–2004 Detroit Pistons
2004–2005 San Antonio Spurs
2005–2006 Miami Heat
2006–2007 San Antonio Spurs
2007–2008 Boston Celtics
2008–2009 Los Angeles Lakers

2009–2010 Los Angeles Lakers
2010–2011 Dallas Mavericks
2011–2012 Miami Heat
2012-2013 Miami Heat
2013–2014 San Antonio Spurs

Kauden rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Larry O'Brien mestaruuspokaali, jonka saa koko liigan voittaja

Kausi alkaa 82 ottelun runkosarjalla, jossa jokainen joukkue pelaa 41 koti- ja vieraspeliä. Pelit jakautuvat siten, että joukkue kohtaa vieraan konferenssin joukkueet kunkin kahdesti (yhteensä 30 ottelua). Oman divisioonan joukkueet kohdataan neljä kertaa (16 ottelua) ja oman konferenssin vieraiden divisioonien joukkueista osa kolmesti, osa neljästi (yhteensä 36 ottelua).

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NBA:n pudotuspelit alkavat huhtikuun loppupuolella. Pudotuspeleihin pääsee 16 joukkuetta. Jokaisen divisioonan voittaja ja muista joukkueista kummastakin konferenssista viisi parasta. Parit pudotuspeleihin asetetaan siten, että divisioonan voittajat sekä konferenssin seuraavaksi parhaalla voittosuhteella pelannut joukkue sijoitetaan pistejärjestyksessä konferenssinsa kaaviossa neljälle ensimmäiselle sijalle ja konferenssin muut jatkoon päässeet joukkueet niiden alle edelleen pistejärjestyksessä. Ensimmäiseksi sijoitettu joukkue kohtaa kahdeksannen, toinen seitsemännen, kolmas kuudennen ja neljäs viidennen. Seuraavilla pudotuspelikierroksilla parit asetetaan jatkoon päässeistä samalla menetelmällä. Konferenssien loppuottelut ovat samalla NBA:n välierät. Näin kummastakin konferenssista pääsee yksi joukkue liigan finaaleihin. Pudotuspeleissä pelataan joka kierroksella paras seitsemästä -menetelmällä, joka tarkoittaa sitä, että joukkueen on voitettava vastustajansa neljässä kohtaamisessa seitsemästä päästäkseen eteenpäin.

Liigan finaalit pelataan vuosittain kesäkuussa. Ne pelataan pudotuspelien tavoin paras seitsemästä -menetelmällä. NBA-finaalien voittajalle annetaan Larry O'Brien -mestaruuspokaali. Voittajajoukkueen jokainen pelaaja sekä tärkeimmät avustajat, kuten valmentajat sekä toimitusjohtaja, saavat mestaruussormuksen. Lisäksi liiga palkitsee NBA-finaalien arvokkaimman pelaajan.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden jälkeen annetaan vuosittain 12 palkintoa erinäisistä saavutuksista kauden aikana.

Lisäksi kauden parhaista pelaajista muodostetaan tähdistökentälliset, tulokkaiden tähdistökentälliset ja puolustuspelaajien tähdistökentälliset.

Tähdistöviikonloppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkosarja keskeytyy helmikuussa hetkeksi vuotuisen NBA:n tähdistöviikonlopun vuoksi. Kannattajat äänestävät NBA:n tähdistöotteluun aloitusviisikon. Valmentajat valitsevat konferenssien tähdistöjoukkueiden loput pelaajat idän ja lännen joukkuisiin, jotka kohtaavat toisensa tähdistöottelussa. NBA:n tähdistöviikonloppuna pelataan lisäksi Rookie Challenge, jossa parhaat tulokkaat ja parhaat toista kauttaan NBA:ssa pelaavat koripalloilijat kohtaavat toisensa. Lisäksi viikonloppuun kuuluu Skills Challenge, kolmen pisteen heittokilpailu, donkkikilpailu, julkkisten tähdistöottelu (Celebrity All-Star Game), D-League-tähdistöottelu sekä Shooting Stars -heittokilpailu.

Hall of Fame[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Basketball Hall of Fame on kaikkien aikojen menestyksekkäimmille koripalloilijoille omistettu museo ja kunniagalleria. Pelaajien lisäksi Hall of Fameen on valittu merkittäviä koripallovaikuttajia sekä viisi koripallojoukkuetta. Vuosittain kunniagalleriaan valitaan muutama uusi jäsen. Hall of Fame sijaitsee Springfieldissä, Massachusettsissa.

NBA:n varaustilaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: NBA:n varaustilaisuus

Suomalaiset NBA-varaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NBA:han on varattu historian saatossa viisi suomalaista pelaajaa. Ensimmäinen sarjaan varattu pelaaja oli Kari Liimo, joka varattiin vuoden 1969 varaustilaisuudessa 97:ntenä varauksena. Liimon varannut joukkue oli Los Angeles Lakers. Viimeisin NBA:han varattu suomalainen pelaaja on Petteri Koponen, jonka Philadelphia 76ers varasi vuoden 2007 varaustilaisuudessa.[20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sam Goldaper: The First Game NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  2. Fulks' Warriors Star in League's First Season NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  3. New Team in Baltimore Grabs Crown NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  4. The Mikan Era Arrives NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  5. Powerful Lakers Repeat NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  6. Minneapolis Wins Fifth Title in Six Years NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  7. NBA's Color Line Is Broken NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  8. 24-Second Shot Clock Rescues League NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  9. Celtics Outlast Hawks for First Championship NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  10. Wilt Chamberlain Arrives with Massive Impact NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  11. Wilt Scores 100, Averages 50 NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  12. Celtics Win Eighth Straight As Auerbach Retires NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  13. Wilt Finally Bests Russell NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  14. a b Boston Regains Title Behind Player/Coach Russell NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  15. Russell Runs into Sunset with an Improbable 11th Title NBA.com. Viitattu 27. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  16. Reed Drama Seals Title for Cohesive Knick Unit NBA.com. Viitattu 30. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  17. Kareem Rules the League NBA.com. Viitattu 30. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  18. Korismiljonäärien ja seurojen välissä "filosofinen kuilu" Helsingin Sanomat. Viitattu 3.7.2010.
  19. Torenli, John: Signed, Sealed, Delivered: It’s Official! NBA Approves Nets’ Move to Brooklyn 18.4.2012. Viitattu 23.5.2012. (englanniksi)
  20. Koponen varattiin NBA Draftin ensimmäisellä kierroksella 29.6.2007. Suomen Koripalloliitto. Viitattu 17.12.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta NBA.