Miami Heat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Miami Heat
Miami Heat logo
Konferenssi Itäinen
Divisioona Kaakkoinen
Perustettu 1988
Historia Miami Heat
1988
Areena American Airlines Arena
Kaupunki Miami, Florida
Värit               
Omistaja(t) Micky Arison
Toimitusjohtaja Pat Riley
Päävalmentaja Erik Spoelstra
Yhteistyöseura Sioux Falls Skyforce
Mestaruudet 3 (2006, 2012, 2013)
Konferenssin mestaruudet 5 (2006, 2011, 2012, 2013, 2014)
Divisionan mestaruudet 11 (1997, 1998, 1999, 2000, 2005, 2006, 2007, 2011, 2012, 2013, 2014)
Virallinen web-sivusto

Miami Heat on yhdysvaltalainen koripalloseura, joka pelaa NBA-liigassa. Seura pelaa kotiottelunsa American Airlines Arenalla Miamissa, Floridassa.

Seura kuuluu NBA:n itäisen konferenssin kaakkoisdivisioonaan yhdessä Atlanta Hawksin, Charlotte Hornetsin, Orlando Magicin ja Washington Wizardsin kanssa.[1]

Seuran historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miami Heat liittyi NBA:han vuonna 1988 laajennusjoukkueena yhdessä Charlotte Hornetsin kanssa. Se pelasi ensimmäisen NBA-ottelunsa 5. marraskuuta, jolloin se kohtasi Los Angeles Clippersin. Heat hävisi ottelun luvuin 111–91. Seuran menestys oli aluksi laajennusjoukkueille tyypillisesti vaatimatonta. Ensimmäisellä kaudellaan se voitti vain 15 ottelua ja hävisi 67, mukaan lukien ensimmäiset 17 otteluaan, joka oli tuolloin ennätyksellisen heikko kauden aloitus.[2][3][4] Heat oli liigan häntäpäässä myös kahdella seuraavalla kaudella, mutta kaudella 1991–1992 se onnistui etenemään ensimmäistä kertaa pudotuspeleihin. Pudotuspelikokemus päättyi kuitenkin lyhyeen, kun Michael Jordanin johtama Chicago Bulls pudotti Heatin jatkosta suoraan kolmessa ottelussa.[5][6][7]

Vuodesta 1995 vuoteen 2004[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alonzo Mourning, ensimmäinen pelaaja, jonka pelinumeron Heat jäädytti.

Heatin menestyksen suunta kääntyi 1990-luvun puolessa välissä. Vuonna 1995 seura hankki riveihinsä Alonzo Mourningin Charlotte Hornetsista ja seuraavana vuonna Tim Hardawayn Golden State Warriorsista. Nämä kaksi tähtipelaajaa yhdessä Jamal Mashburnin, Voshon Lenardin ja P. J. Brownin kanssa johdattivat seuran itäisen konferenssin loppuotteluihin keväällä 1997.[8][9] Matkalla seura kaatoi Orlando Magicin voitoin 3–2 ja New York Knicksin voitoin 4–3. Heat hävisi kuitenkin konferenssifinaaleissa Chicago Bullsille voitoin 4–1.[10] 1990-luvun lopulla seuralla oli kova kilpailuasetelma New York Knicksin kanssa, jonka johtavana tähtenä oli tuolloin Patrick Ewing. Lukuun ottamatta vuotta 1997, jolloin seura onnistui voittamaan Knicksin, Heatin tie pudotuspeleissä katkesi tuolloin aina Knicksiä vastaan, vuosina 1998 ja 1999 pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ja vuonna 2000 toisella kierroksella.[11][12][13]

Vuonna 2001 Heat putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Charlotte Hornetsia vastaan.[14] Ennen kauden 2001–2002 alkua seura kauppasi pitkäaikaisen pelintekijänsä (point guard) Tim Hardawayn Dallas Mavericksiin. Heat jäi tuolla kaudella pudotuspelien ulkopuolelle ensimmäisen kerran sitten vuoden 1995, ja pudotuspelipaikka jäi saavuttamatta myös kaudella 2002–2003, jolla seura pelasi ilman terveysongelmien vuoksi sivussa ollutta sentteri Alonzo Mourningia.[15][16] Seuran onni kääntyi kuitenkin jälleen kaudella 2003–2004. Heat varasi ensimmäisenä varauksenaan NBA:n varaustilaisuudessa 2003 Dwyane Waden ja hankki samana kesänä vapaina pelaajina Lamar Odomin ja Rafer Alstonin. Uusien vahvistustensa ansiosta Heat pääsi jälleen pudotuspeleihin ja eteni aina toiselle kierrokselle, jolla se hävisi Indiana Pacersille voitoin 4–2.[17]

Vuodesta 2004 vuoteen 2010 – mestaruus vuonna 2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shaquille O'Neal, suurhankinta vuodelta 2004.
Dwyane Wade, loppuottelujen 2006 arvokkain pelaaja.

Kesällä 2004 Heat hankki riveihinsä Shaquille O'Nealin Los Angeles Lakersista vaihdossa Odomiin, Brian Grantiin, Caron Butleriin ja ensimmäisen kierroksen varausvuoroon. Keväällä 2005 Heat eteni toisen kerran historiassaan itäisen konferenssin loppuotteluihin, joissa se hävisi Detroit Pistonsille niukasti voitoin 4–3.[18] Vuonna 2006 Heat voitti historiansa ensimmäisen NBA-mestaruuden lyötyään loppuotteluissa Dallas Mavericksin voitoin 4–2 oltuaan sarjassa jo tappiolla 0–2. Viimeksi mestaruuteen vastaavasta tilanteesta oli noussut Portland Trail Blazers vuonna 1977. Heatin mestaruuden takuumiehenä toimi heittävä takamies Dwyane Wade, joka nimettiin loppuottelusarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi.[19][20] Wade oli finaaliotteluiden paras pistemies kaikissa Heatin voittamissa otteluissa tehden parhaimmillaan 43 pistettä yhdessä ottelussa (viides loppuottelu).[21][22][23][24] Heatin mestaruusjoukkueen päävalmentajana toimi kokenut Pat Riley, joka tuli valmennusvastuuseen vuoden 2005 lopulla Stan Van Gundyn tilalle. Riley oli valmentanut seuraa myös aiemmin vuodesta 1995 vuoteen 2003.[25][26]

Mestaruusvuoden jälkeisenä kautena 2006–2007 Heat putosi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella suoraan neljässä ottelussa Chicago Bullsia vastaan.[27] Ennen uuden kauden, kauden 2007–2008 alkua Heat uusi vahvasti pelaajistoaan, kun seuran jätti suurin osa vuoden 2006 mestaruusjoukkueeseen kuuluneista pelaajista. Eddie Jones, Jason Kopono, Gary Payton ja James Posey jättivät seuran jäätyään vapaiksi pelaajiksi ja Michael Doleac, Wayne Simien sekä Antoine Walker siirtyivät pelaajakaupan kautta Minnesota Timberwolvesiin vaihdossa Ricky Davisiin ja Mark Blountiin. Kesken kauden Shaquille O'Neal siirtyi Phoenix Sunsiin vaihdossa Shawn Marioniin ja Marcus Banksiin. Heat jäi tuolla kaudella, jolla joukkuetta vaivasivat monet loukkaantumiset, pudotuspelien ulkopuolelle liigan pienimmällä voittoprosentilla. Kauden päätyttyä Pat Riley jätti seuran päävalmentajuuden ja hänen tilalleen uudeksi päävalmentajaksi tuli Erik Spoelstra.[28][29][30]

Heat palasi pudotuspeleihin kaudella 2008–2009, mutta putosi jatkosta jo niiden ensimmäisellä kierroksella Atlanta Hawksia vastaan. Kauden aikana Dwyane Wadesta tuli maaliskuussa 2009 seuran kautta aikain eniten pisteitä tehnyt pelaaja ja myöhemmin samassa kuussa Alonzo Mourningista, jonka ennätyksen Wade oli ohittanut, tuli ensimmäinen pelaaja, jonka pelinumeron (numero 33) Heat on jäädyttänyt. Mourning, joka kuului myös vuoden 2006 mestaruusjoukkueeseen, pelasi viimeisen NBA-ottelunsa vuonna 2007.[31][32][33] Seuraava numeron jäädytys tapahtui lokakuussa 2009, jolloin seura jäädytti Tim Hardawayn pelinumeron (numero 10).[34] Heat pääsi pudotuspeleihin myös vuonna 2010, mutta putosi edelliskauden tapaan pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, tuolla kertaa Boston Celticsiä vastaan.[35]

Vuodesta 2010 eteenpäin – mestaruus vuosina 2012 ja 2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LeBron James, suurhankinta vuodelta 2010.

Suurimpia muutoksia Heatin pelaajistossa ennen kauden 2010–2011 alkua olivat pienenä laitahyökkääjänä pelaavan LeBron Jamesin hankinta Cleveland Cavaliersista ja isona laitahyökkääjänä pelaavan Chris Boshin hankinta Toronto Raptorsista. Molemmat siirrot olivat sign-and-trade-tyyppisiä, joissa Cavaliers ja Raptors saivat vaihdossa etupäässä varausvuoroja.[36][37] Muihin muutoksiin kuului muun muassa iso laitahyökkääjä Michael Beasleyn, seuran ensimmäisen kierroksen varauksen vuodelta 2008, kauppaaminen Minnesota Timberwolvesiin vaihdossa kahteen toisen kierroksen varausvuoroon, tarkoituksena tehdä tilaa palkkakattoon.[38]

Heat onnistui etenemään NBA:n loppuotteluihin heti ensimmäisenä kautenaan Jamesin ja Boshin hankinnan jälkeen. Seura voitti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Philadelphia 76ersin, toisella kierroksella Boston Celticsin ja konferenssifinaaleissa Chicago Bullsin. Kaikki kolme ottelusarjaa päättyivät voitoin 4–1. NBA:n loppuotteluissa Heat sai vastaansa vuoden 2006 tapaan Dallas Mavericksin.[39] Mavericks vei mestaruuden otteluvoitoin 4–2.[40]

Vuonna 2012 Heat pelasi NBA:n loppuotteluissa toista vuotta peräkkäin. Se voitti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella New York Knicksin voitoin 4–1, toisella kierroksella Indiana Pacersin voitoin 4–2 ja konferenssifinaaleissa Boston Celticsin voitoin 4–3. Loppuotteluissa Heat kohtasi Oklahoma City Thunderin, joka kaatui voitoin 4–1. Näin ollen Heat onnistui voittamaan historiansa toisen mestaruuden, ja ensimmäisen Jamesin ja Boshin hankinnan jälkeen.[41] Loppuottelusarjan arvokkaimman pelaajan palkinnolla palkittiin LeBron James, joka ylsi loppuotteluissa muun muassa tripla-tuplaan mestaruuden ratkaisseessa viidennessä ottelussa (26 pistettä, 13 syöttöä ja 11 levypalloa).[42]

Kaudella 2012–2013 Heat ylsi historiansa parhaaseen menestykseen runkosarjassa voitettuaan 66 ottelua 82:sta (voittoprosentti 80,5).[43] Sillä oli helmikuusta maaliskuuhun 2013 27:n ottelun voittoputki, NBA-historian toiseksi pisin.[44] Pudotuspeleissä seura ylsi NBA:n loppuotteluihin kolmannen kerran peräkkäin voitettuaan ensimmäisellä kierroksella Milwaukee Bucksin voitoin 4–0, toisella kierroksella Chicago Bullsin voitoin 4–1 ja konferenssifinaaleissa Indiana Pacersin voitoin 4–3.[45] Heat saavutti toisen peräkkäisen ja kaikkiaan kolmannen NBA-mestaruutensa voitoin 4–3 San Antonio Spursia vastaan. Loppuottelusarjan arvokkaimpana pelaajana palkittiin toistamiseen LeBron James.[46] Kaudella 2013–2014 Heat ylsi NBA:n loppuotteluihin neljännen kerran peräkkäin, mutta hävisi mestaruuden edellisvuoden finaalivastustajalleen San Antonio Spursille voitoin 1–4.[47]

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[48]

Miami Heat 2013–2014
Pelaajat Valmentajat
# Kans. Nimi Syntynyt Pituus Paino
34 Yhdysvaltain lippu Allen, Ray 20.07.1975 196 cm 93 kg
11 Yhdysvaltain lippu Andersen, Chris 07.07.1978 208 cm 103 kg
31 Yhdysvaltain lippu Battier, Shane 09.09.1978 203 cm 102 kg
8 Yhdysvaltain lippu Beasley, Michael 09.01.1989 208 cm 107 kg
1 Yhdysvaltain lippu Bosh, Chris 24.03.1984 211 cm 107 kg
15 Yhdysvaltain lippu Chalmers, Mario 19.05.1986 188 cm 86 kg
30 Yhdysvaltain lippu Cole, Norris 13.10.1988 188 cm 79 kg
0 Yhdysvaltain lippu Douglas, Toney 16.03.1986 188 cm 88 kg
7 Yhdysvaltain lippu Hamilton, Justin 01.04.1990 213 cm 116 kg
40 Yhdysvaltain lippu Haslem, Udonis 09.06.1980 203 cm 107 kg
6 Yhdysvaltain lippu James, LeBron (C) 30.12.1984 203 cm 113 kg
22 Yhdysvaltain lippu Jones, James 04.10.1980 203 cm 98 kg
9 Yhdysvaltain lippu Lewis, Rashard 08.08.1979 208 cm 104 kg
20 Yhdysvaltain lippu Oden, Greg 22.01.1988 213 cm 124 kg
3 Yhdysvaltain lippu Wade, Dwyane 17.01.1982 193 cm 100 kg
Päävalmentaja
Apuvalmentaja(t)

Selite
  • (C) Joukkueen kapteeni
  • (INJ) Loukkaantunut



Kokoonpano päivitetty 16. kesäkuuta 2014

Entisiä pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NBA-mestaruudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Vastustaja Tulos Valmentaja Finaalien MVP
2006 Dallas Mavericks 4–2 Pat Riley Dwyane Wade
2012 Oklahoma City Thunder 4–1 Erik Spoelstra LeBron James
2013 San Antonio Spurs 4–3 Erik Spoelstra LeBron James

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Berger, Ken: Division preview: Southeast CBSSports.com. 17.10.2010. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  2. Year by Year: 1988-89 (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com/heat. 27.2.2007. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  3. Zegers, Charlie: Worst Starts in NBA History About.com. 2009. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  4. 1988-89 Standings (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  5. 1989-90 Standings (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  6. 1990-91 Standings (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  7. Year by Year: 1991-92 (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com/heat. 27.2.2007. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  8. Year by Year: 1995-96 (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com/heat. 27.2.2007. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  9. Year by Year: 1996-97 (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com/heat. 27.2.2007. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  10. 1997 Playoff Results (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  11. Year by Year: 1997-98 (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com/heat. 27.2.2007. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  12. Year by Year: 1998-99 (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com/heat. 27.2.2007. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  13. Year by Year: 1999-00 (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com/heat. 27.2.2007. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  14. 2001 Playoff Results (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  15. Year by Year: 2001-02 (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com/heat. 27.2.2007. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  16. Year by Year: 2002-03 (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com/heat. 27.2.2007. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  17. Year by Year: 2003-04 (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com/heat. 27.2.2007. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  18. Year by Year: 2004-05 (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com/heat. 27.2.2007. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  19. Wade Leads Heat to First NBA Championship (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com. 20.6.2006. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  20. Hollinger, John: Greatest Finals performances: No. 1 ESPN.com. 12.6.2008. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  21. Dallas at Miami Boxscore, 6/13/2006 (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  22. Dallas at Miami Boxscore, 6/15/2006 (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  23. Dallas at Miami Boxscore, 6/18/2006 (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  24. Miami at Dallas Boxscore, 6/20/2006 (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  25. Year by Year: 2005-06 (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com/heat. 9.3.2007. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  26. Nance, Roscoe: Riley returns as Van Gundy steps aside in Miami USATODAY.com. 12.12.2005. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  27. Year by Year: 2006-07 (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com/heat. 11.9.2007. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  28. Year by Year: 2007-08 (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com/heat. 11.8.2010. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  29. Pat Riley steps down, names Spoelstra coach Sporting News. 28.4.2008. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  30. NBA Standings - 2007-08 ESPN.com. Viitattu 13.6.2011. (englanniksi)
  31. Year-by-Year: 2008-09 (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com/heat. 11.8.2010. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  32. Wade flushes Heat's scoring mark ESPN.com. 14.3.2009. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  33. Hollinger, John: Heat to retire Mourning's No. 33 ESPN.com. 29.3.2009. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  34. Hardaway's Heat jersey retired ESPN.com. 29.10.2009. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  35. Year-by-Year: 2009-10 (Tallenne sivusta Internet Archivessa) nba.com/heat. 11.8.2010. Viitattu 23.9.2011. (englanniksi)
  36. Windhorst, Brian: Cleveland Cavaliers settle down, then settle on LeBron James sign-and-trade deal with Miami Heat cleveland.com. 10.7.2010. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  37. Smith, Doug: Raptors acquire two first-round picks, trade exception for Chris Bosh thestar.com. 10.7.2010. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  38. Wolves ink Beasley, Milicic, draft pics ESPN.com. 12.7.2010. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  39. 2011 NBA Playoffs Bracket ESPN.com. Viitattu 10.6.2012. (englanniksi)
  40. Mavericks beat Heat to claim first NBA championship ESPN.com. 12.6.2011. Viitattu 13.6.2011. (englanniksi)
  41. 2012 NBA Playoffs Bracket ESPN.com. Viitattu 4.6.2013. (englanniksi)
  42. LeBron James wins Finals MVP ESPN.com. 22.6.2012. Viitattu 22.6.2012. (englanniksi)
  43. Winderman, Ira: Heat make it 66 wins as Wade leads 105-93 rout of Magic Sun Sentinel. 18.4.2013. Viitattu 4.6.2013. (englanniksi)
  44. Timeline of the Miami Heat’s Winning Streak NYTimes.com. 28.3.2013. Viitattu 4.6.2013. (englanniksi)
  45. 2013 NBA Playoffs Bracket ESPN.com. Viitattu 4.6.2013. (englanniksi)
  46. Zillgitt, Jeff: Miami Heat top San Antonio Spurs, repeat as NBA champs USATODAY.com. 20.6.2013. Viitattu 21.6.2013. (englanniksi)
  47. Oivio, Janne: San Antonio murskasi jälleen Miamin - Spurs on NBA:n mestari! Ilta-Sanomat. 16.6.2014. Viitattu 16.6.2014.
  48. HEAT Roster nba.com/heat. Viitattu 16.6.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]