Michael Jordan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Michael Jordan
Jordan vuonna 2006
Henkilötiedot
Nimi Michael Jeffrey Jordan
Kansalaisuus Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Syntynyt 17. helmikuuta 1963 (ikä 51)
New York, New York, Yhdysvallat
Pituus 198 cm
Pelipaikka Heittävä takamies/Pieni laitahyökkääjä
NBA-varaus 3. varaus, 1984
Chicago Bulls
Pelaajaura
Yliopistojoukkueet
1981–1984 Yhdysvaltain lippu Pohjois-Carolinan yliopisto
Ammattilaisjoukkueet
1984–1993
1995–1998
2001–2003
Yhdysvaltain lippu Chicago Bulls
Yhdysvaltain lippu Chicago Bulls
Yhdysvaltain lippu Washington Wizards
Maajoukkueet
1983–1992 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 30[1]

Michael Jeffrey Jordan (s. 17. helmikuuta 1963 New York, New York) on yhdysvaltalainen entinen koripalloilija ja Charlotte Hornets -joukkueen pääomistaja. Hänet on äänestetty lukuisissa äänestyksissä kaikkien aikojen parhaaksi koripalloilijaksi.[2]

Ammattilaisuransa aikana Jordan voitti useita palkintoja. Hän voitti NBA:n mestaruuden kuusi kertaa, ja hänet valittiin joka kerralla myös liigan finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Lisäksi hänet valittiin vuoden tulokkaaksi ja viisi kertaa NBA:n arvokkaimmaksi pelaajaksi. NBA:n pistekuninkuuden Jordan voitti kymmenen kertaa, millä hän sivusi Wilt Chamberlainin ennätystä, mutta ainoastaan Jordan on voittanut pistekuninkuuden seitsemän kertaa peräkkäin. Lisäksi Jordanin uran ottelukohtainen pistekeskiarvo on liigan korkein sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä.[3]

Jordan edusti suurimman osan urastaan Chicago Bullsia, jonka hän johdatti kuuteen mestaruuteen. Myöhemmin Jordan edusti myös kahden kauden ajan Washington Wizardsia ja toimi seuran toimitusjohtajana. Yhdysvaltain maajoukkueessa hän voitti kaksi olympiakultaa. Jälkimmäinen niistä tuli Barcelonan olympialaisista, joissa Jordan oli mukana Yhdysvaltain Dream Teamiksi kutsutussa joukkueessa.[3]

Pelipaikaltaan Jordan oli heittävä takamies. Parhaimmillaan hän oli pistemiehenä, mutta hän oli myös hyvä puolustaja ja hänet valittiin kertaalleen vuoden puolustuspelaajaksi. Erityisen vahva hän oli tärkeissä otteluissa ja niiden ratkaisuhetkillä.

Jordanilla on ollut tärkeä rooli koripallon ja NBA:n maailmanlaajuisen suosion kasvussa. Hän on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista ja parhaiten markkinoiduista urheilijoista, ja hän on muun muassa esiintynyt Space Jam -elokuvassa ja mainostanut Niken Air Jordan -kenkiä.[3] ESPN valitsi Jordanin 1900-luvun parhaaksi pohjoisamerikkalaiseksi urheilijaksi.[4] AP:n vastaavassa listauksessa hän sijoittui toiseksi.[5]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku (–1981)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Michael Jordan syntyi Brooklynissä, mutta hänen perheensä muutti pian Wilmingtoniin, Pohjois-Carolinaan. Hän kiinnostui jo nuorena koripallosta ja heitteli aluksi palloa roskakoriin. Myöhemmin perheen isä rakensi pojilleen korit takapihalle. Michael harrasti muitakin lajeja, kuten baseballia ja amerikkalaista jalkapalloa.[6] Koska Michael hävisi isoveljelleen koripallon pihapeleissä, hän päätti kehittyä paremmaksi koripalloilijaksi. Samalla hän kiintyi lajiin yhä enemmän.[7] Michael oli jo nuorena hyvin kilpailuhenkinen ja halusi ennen kaikkea voittaa veljensä.[8]

Yhdeksännellä luokalla Michael oli kasvanut noin 173-senttiseksi ja onnistui ensimmäistä kertaa donkkauksessa.[9] Hän harrasti edelleen koripallon lisäksi yleisurheilua ja amerikkalaista jalkapalloa.[10] Lukion toisena vuotena hän yritti päästä koulun koripallojoukkueeseen mutta ei mahtunut kokoonpanoon.[9] Joukkueesta putoaminen suututti häntä, ja hän halusi kehittyä entisestään, vaikka toisaalta harkitsi myös koko lajin lopettamista.[11][10] Toisen ja kolmannen lukuvuoden aikana Michael harjoitteli paljon ja kasvoi lisää pituutta.[9] Hän pelasi koulun kakkosjoukkueessa, jossa hän toisena lukiovuotenaan johti joukkueen pistetilastoa. Kolmantena vuonna hän pääsi koulun edustusjoukkueeseen.[11] Kovan harjoittelun ansiosta Michael pääsi arvostetulle kutsuleirille, jossa pelasivat maan parhaimmat lukiokoripalloilijat. Ennen leiriä yksikään valmentaja ei tuntenut häntä, mutta leirillä hän nousi parhaimpien pelaajien joukkoon. Useat yliopistovalmentajat ottivatkin Jordaniin yhteyttä ja yrittivät saada hänet joukkueeseensa. Hän harkitsi aluksi siirtyvänsä Pohjois-Carolinan osavaltionyliopistoon mutta aloitti opiskelun kuitenkin Pohjois-Carolinan yliopistossa. Joukkuetta valmensi Dean Smith, joka korosti valmennuksessaan koripallon perusteita ja joukkuepeliä.[10]

Pohjois-Carolinan yliopisto (1981–1984)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jordanin pelipaita Pohjois-Carolinan yliopiston hallin katossa.

Jordan teki heti suuren vaikutuksen yliopistossa, ja hän oli koulun historian neljäs opiskelija, joka pääsi ensimmäisessä ottelussa aloituskentälliseen jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan. Smith otti Jordanin aloituskokoonpanoon tämän hyvän puolustustyöskentelyn ansiosta. Ensimmäisellä yliopistokaudellaan Jordan teki 13,5 pistettä ottelua kohden ja joukkue voitti ACC-konferenssin. Pohjois-Carolina eteni myös NCAA:han ja pääsi loppuotteluun Georgetownin yliopistoa vastaan.[12] Vasta viime sekunneilla ratkennut finaali pelattiin yli 60 000 katsojan edessä. Pohjois-Carolinan viimeinen hyökkäys pelattiin Jordanille, joka heitti hyppyheiton sisään ja ratkaisi ottelun joukkueensa hyväksi.[13]

Toisena opiskeluvuotenaan Jordan harjoitteli tullakseen varmemmaksi pelaajaksi, minkä lisäksi hän paransi erityisesti puolustuspeliään. Kauden päätteeksi Sporting News valitsi hänet vuoden yliopistopelaajaksi.[14] NCAA-turnauksessa Jordanin joukkue eteni melkein neljän parhaan joukkoon, sillä se putosi vasta itäisen alueen loppuottelussa Georgian yliopistoa vastaan.[15] Jordan oli pettynyt tappioon ja harjoitteli seuraavan yön koulunsa salissa. Kaudella 1983–1984 Pohjois-Carolina oli sijoitettu useilla listoilla parhaaksi joukkueeksi, ja koulu aloittikin kauden voittamalla 21 ottelua peräkkäin. Joukkue eteni NCAA-turnauksessa toiselle kierrokselle, mutta putosi jatkosta hävittyään Bob Knightin valmentamalle Indianan yliopistolle 72–68. Jordan oli konferenssin paras pistemies ja voitti lukuisia pelaajapalkintoja.[16]

Dean Smith oli pitänyt alusta alkaen hyvänä ajatuksena, että Jordan siirtyisi NBA:han ennen viimeistä opiskeluvuottaan. Hänen mielestään Jordanin pelityyli oli kuin luotu NBA:ta varten. Smith neuvoi häntä ilmoittautumaan vuoden 1984 NBA:n varaustilaisuuteen, mikä ei miellyttänyt yliopistojoukkueen kannattajia.[17] Jordan osallistui kuitenkin tilaisuuteen, ja Chicago Bulls varasi hänet kolmantena pelaajana Hakeem Olajuwonin ja Sam Bowien jälkeen.[18]

Ensimmäiset vuodet Chicagossa (1984–1987)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jordan halusi tehdä Chicagossa heti vaikutuksen, joten hän harjoitteli mahdollisimman kovaa ja yritti voittaa kaikki kamppailut harjoituksissa. Ensimmäisellä kaudellaan hän onnistuikin hankkimaan liigalle heti lisää huomiota.[19] Jo harjoitusotteluissa yleisö ihaili Jordanin peliä ja tuli varta vasten katsomaan häntä.[20] Myös Chicagon katsojamäärät nousivat.[3] Jordan esiintyi kauden alkupuolella myös Sports Illustrated -lehden kannessa, joka oli otsikoitu ”A Star Is Born” (suom. Tähti on syntynyt).[21] Kaudella 1984–1985 Jordan teki Niken kanssa sopimuksen, joka tuotti hänelle ensimmäisen vuoden aikana 130 miljoonaa dollaria. Hän käytti otteluissaan Niken kenkiä, mutta koska niiden väri oli NBA:n sääntöjen vastainen, hän sai jokaisesta pelistä sakot. Mainonta oli silti kannattavaa, joten Nike maksoi kaikki sakot. Jordan valittiin vuoden 1985 tähdistöotteluun, mutta monia muita pelaajia hänen saamansa mediahuomio harmitti.[19] Muun muassa Dominique Wilkins ja Isiah Thomas päättivät olla syöttämättä tähdistöottelussa Jordanille,[22] joka tekikin ottelussa vain seitsemän pistettä.[3] Tähdistöviikonlopun jälkeen Chicago kohtasi Thomasin Detroit Pistonsin, ja Jordan teki ottelussa 49 pistettä. Lisäksi hän torjui Thomasin viime sekunnin heiton, joka olisi tasoittanut ottelun. Ottelupari oli seuraavat vuodet NBA:n kiihkeimpiä.[22] Chicago oli voittanut runkosarjan päätteeksi 38 ottelua ja hävinnyt 44, mutta joukkue pääsi kuitenkin pudotuspeleihin. Ensimmäisellä kierroksella Chicago kohtasi Milwaukeen, jolle se hävisi voitoin 3–1. Kauden päätteeksi Jordan valittiin vuoden tulokkaaksi.[23]

Kesällä 1985 Chicago Bulls myytiin Jerry Reinsdorfille, joka omisti jo MLB-seura Chicago White Soxin. Myynnin myötä seurassa tehtiin henkilövaihdoksia: muun muassa valmentajaksi hankittiin Stan Albeck. Seura aloitti kauden 1985–1986 hyvin ja voitti kaksi ensimmäistä otteluaan. Kolmannessa ottelussa, joka pelattiin Golden Statea vastaan, Jordanin vasemmasta jalasta murtui luu. Koska murtuma ei parantunut, hän halusi jalkaansa kipsin sijasta lastan ja jatkoi harjoittelua lääkärien kielloista huolimatta. Neljä viikkoa myöhemmin jalka oli täysin kunnossa.[23] Jordan joutui silti olemaan sivussa 64 ottelusta, eikä hän päässyt tähdistöotteluun, johon hänet oli valittu.[3] Hän pääsi pelaamaan vasta maaliskuussa 1986.[23] Chicago eteni pudotuspeleihin, joissa se kohtasi Larry Birdin johtaman Bostonin. Bostonilla oli vaikeuksia vartioida Jordania, joka teki ensimmäisessä ottelussa 49 ja toisessa peräti 63 pistettä.[24] Boston meni silti jatkoon suoraan voitoin 3–0.[25]

Kaudella 1986–1987 Chicago oli Jordanin mielestä edelliskausia heikompi fyysisesti.[25] Hän yritti siksi tehdä entistä enemmän pisteitä, ja 20 ensimmäisen ottelun jälkeen hän oli ylittänyt 40 pisteen rajan 14 kertaa. Jordan ylitti tuon pisterajan kauden aikana yhdeksän kertaa peräkkäin, mikä oli liigan historian kolmanneksi suurin määrä.[26] Maaliskuussa 1987 hän rikkoi vielä runkosarjan piste-ennätyksensä tehtyään 61 pistettä Detroitia vastaan.[27] Kuukautta myöhemmin Jordan teki jälleen 61 pistettä yhdessä ottelussa, tällä kertaa Atlantaa vastaan.[28] Runkosarjan päätteeksi Jordan oli liigan paras pisteiden tekijä: hän oli tehnyt keskimäärin 37,1 pistettä ottelua kohti. Lisäksi hän rikkoi lukuisia Chicagon joukkue-ennätyksiä. Joukkue eteni pudotuspeleihin ja kohtasi Bostonin, kuten edellisenäkin vuonna, ja hävisi jälleen kaikki kolme otteluaan.[26]

Jordan, Pippen ja Grant (1987–1990)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jordan kaudella 1987–1988. Hänellä oli tapa työntää kieli ulos ennen korin tekemistä, aivan kuten hänen isänsäkin tapasi keskittyessään tehdä.[3]

Vuoden 1987 varaustilaisuudessa Chicago varasi Horace Grantin, minkä lisäksi seura hankki Scottie Pippenin pelioikeudet Seattlelta. Joukkueella oli ollut vajetta heidän paikoilleen sopivista pelaajista. Jordan oli edelleen Chicagon paras korintekijä, mutta sai tärkeää apua Grantiltä ja Pippeniltä. Kaudella 1987–1988 joukkue voitti runkosarjassa eniten otteluja neljääntoista vuoteen ja Jordan voitti sarjan korikuninkuuden 35,0 pisteen ottelukeskiarvolla. Lisäksi hänet valittiin ensimmäistä kertaa sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi ja vuoden puolustuspelaajaksi. Pudotuspeleissä Chicago voitti ensimmäisellä kierroksella Clevelandin voitoin 3–2.[29] Toisella kierroksella joukkue kohtasi Detroitin, jonka valmentaja, Chuck Daly, asetti Jordanin erityispuolustukseen. ”Jordan Rules” -nimellä tunnetussa taktiikassa kolme pelaajaa asetettiin puolustamaan Jordania vastaan.[3] Taktiikka toimi, sillä Jordan ei pystynyt tekemään niin paljon pisteitä kuin aikaisemmin, ja Detroit eteni jatkoon voitoin 4–1.[30]

Seuraava kausi oli samankaltainen kuin edellinen: Jordan voitti sarjan pistekuninkuuden, ja hänet valittiin sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi.[30] Tammikuussa 1989 hän teki 10 000. pisteensä.[31] Chicago ei voittanut runkosarjassa yhtä paljon otteluita kuin edelliskaudella, ja joukkue kohtasi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Clevelandin, joka oli otteluparin ennakkosuosikki. Chicago johti ottelusarjaa jo voitoin 2–1, muttei onnistunut voittamaan neljättä ottelua, jossa Jordan heitti viime sekunneilla vapaaheiton ohi.[30] Ratkaiseva, Clevelandissa pelattu viides ottelu oli tasainen ja ratkesi vasta viimeisillä sekunneilla. Kolme sekuntia ennen pelin loppua Jordan sai sivurajalta pallon ja heitti hyppyheiton sisään, jolloin Chicago voitti ottelun luvuin 101–100. Myöhemmin heitto tunnettiin nimellä The Shot ja muun muassa Time-lehti on kuvaillut sitä yhdeksi lajin dramaattisimmista ratkaisuheitoista.[32] Seuraavalla kierroksella Chicago voitti New Yorkin voitoin 4–2 ja eteni ensimmäisen kerran konferenssin loppuotteluihin. Niissä Chicago kohtasi Detroitin mutta hävisi voitoin 4–2. Kauden jälkeen valmentaja Doug Collins erotettiin ja hänen tilalleen tuli valmentajana kokematon Phil Jackson.[33]

Jackson käytti valmennuksessaan Zen-filosofiaa ja opetti pelaajia pysymään rauhallisena.[33] Hän toi myös joukkueen hyökkäykseen niin sanotun kolmiopelin, pelitavan, jossa jokainen kentällä oleva pelaaja oli potentiaalinen korintekijä. Kolmiopeli helpotti myös Jordanin peliä, sillä vastustaja ei pystynyt puolustamaan häntä useamman pelaajan voimin.[34] Kauden 1989–1990 parhaan ottelunsa Jordan pelasi maaliskuussa 1990 Clevelandia vastaan. Hän teki 69 pistettä, mikä oli hänen uusi ennätyksensä. Pistemäärä oli myös liigan historian yhdeksänneksi korkein.[35] Runkosarjan päätteeksi Chicago oli voittanut 55 ottelua, toiseksi eniten seuran historian aikana. Jordan oli jälleen sarjan paras korintekijä ja voitti myös riistotilaston.[34] Pudotuspeleissä Chicago voitti Milwaukeen voitoin 3–1 ja Philadelphian 4–1.[36] Konferenssin loppuotteluissa joukkue kohtasi hallitsevan NBA-mestarin, Detroitin. Tällä kertaa Chicago pystyi haastamaan Detroitin paremmin kuin aikaisemmin, sillä Detroit voitti ottelusarjan vasta ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa. Myöhemmin Detroit voitti myös NBA-mestaruuden.[34]

Ensimmäiset mestaruudet (1990–1993)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chicagon joukkueen runko pysyi muuttumattomana myös kaudella 1990–1991. Joukkue hävisi kauden kolme ensimmäistä ottelua, mutta runkosarjan päätyttyä se oli voittanut 61 ottelua, mikä oli enemmän kuin koskaan seuran historiassa. Voittomäärä oli koko liigan toiseksi paras. Jordan oli jälleen sarjan paras pistemies, ja lisäksi hänet valittiin toista kertaa perättäin sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi.[37] Pudotuspeleissä Chicago voitti ensiksi New Yorkin voitoin 3–0 ja Philadelphian 4–1,[38] ja konferenssifinaaleissa se kohtasi kaksi edellistä mestaruutta voittaneen Detroitin.[37] Chicago voitti Detroitin ja eteni NBA:n finaaleihin suoraan voitoin 4–0.[39] Finaaleissa Chicago sai vastaansa Los Angeles Lakersin, jossa pelasi Magic Johnson. Otteluparissa seurattiin erityisesti Jordanin ja Johnsonin välistä peliä. Finaalit päättyivät Chicagon 4–1-voittoon, ja Jordan teki lähes kaksi kertaa enemmän pisteitä kuin Johnson. Lisäksi hänet valittiin finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Voitto oli Chicagon historian ensimmäinen.[37] Jordan juhli mestaruutta isänsä kanssa ja itki avoimesti ottelun jälkeen.[40]

Kauden 1991–1992 puolivälissä Chicago oli voittanut 37 ottelua ja hävinnyt vain viisi. Runkosarjan päätyttyä joukkue oli voittanut 67 ottelua, mikä oli kaksi vähemmän kuin liigan ennätys. Jordan teki runkosarjassa 30,1 pistettä ottelua kohden ja voitti jälleen sarjan pistetilaston. Lisäksi hänet valittiin edellisen kauden tapaan sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi.[41] Pudotuspeleissä Chicago voitti aluksi Miamin voitoin 3–0. Tilastojen valossa Jordanin pudotuspeliotteluista paras oli kolmas Miami-ottelu, jossa hän teki 56 pistettä.[42] Toisella kierroksella joukkue voitti New Yorkin voitoin 4–3, ja konferenssifinaaleissa se voitti Clevelandin ja eteni NBA-finaaleihin. Toinen loppuotteluihin edennyt joukkue oli Portland, jonka seuratuin pelaaja oli Clyde Drexler. Otteluparissa seurattiinkin erityisesti Drexlerin ja Jordanin välistä kamppailua. Viiden ottelun jälkeen Chicago johti voitoin 3–2, ja kuudes ottelu näytti päättyvän Portlandin voittoon, sillä Portland johti ennen viimeistä erää viidellätoista pisteellä. Jordan ja Pippen tekivät kuitenkin yhdessä Chicagon viimeiset 19 pistettä, ja joukkue voitti lopulta ottelun.[41] Mestaruus oli Jordanin toinen, minkä lisäksi hänet valittiin edelliskauden tapaan finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi.[43] Myöhemmin NBA valitsi Chicagon tämän kauden joukkueen liigan historian kymmenen parhaimman joukkueen luetteloon.[44]

Chicago asetti tavoitteekseen voittaa kolmannen perättäisen mestaruuden kaudella 1992–1993. Liigan historian aikana tähän oli pystynyt vain Boston Celtics. Joukkueen pelaajista Jordan ja Pippen olivat olleet mukana Dream Teamissa olympialaisissa, eivätkä he olleet ehtineet palautua. Valmentaja Jackson antoi siksi kaksikolle luvan harjoitella vain kerran päivässä, mikä aiheutti eripuraa heidän ja muiden pelaajien välillä. Chicago pelasi silti hyvän kauden ja voitti 57 ottelua.[45] Jordan voitti totutusti sarjan pistetilaston 32,6 pisteen ottelukeskiarvolla, ja lisäksi hän oli sarjan riistotilaston ensimmäinen 2,8 riiston keskiarvolla.[43] Joukkue aloitti pudotuspelit tappioitta, sillä se voitti aluksi Atlantan voitoin 3–0 ja Clevelandin 4–0. Kolmannella kierroksella Chicago kohtasi New Yorkin, joka oli tunnettu puolustusjoukkue ja jonka tähtipelaaja oli Patrick Ewing. Kahden pelatun ottelun jälkeen New York johtikin otteluparia 2–0.[45] Chicago voitti kuitenkin seuraavat neljä ottelua ja eteni loppuotteluihin.[46] Toinen finaaleihin selviytynyt joukkue oli Phoenix, jossa pelasi sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Charles Barkley. Viiden ottelun jälkeen Chicago johti paria voitoin 3–2. Kuudes ottelu ratkaistiin loppusekunneilla: Chicago halusi pelata ratkaisupallon Jordanille, mutta häntä puolusti kaksi vastustajaa. Ottelun ratkaisijaksi nousi John Paxson, joka heitti viime sekunneilla kolmen pisteen heiton sisään. Kun Horace Grant torjui Phoenixin heiton vielä loppusekunneilla, voitti Chicago ottelun luvuin 99–98 ja samalla NBA-mestaruuden. Jordan teki loppuottelusarjassa 41,0 pistettä ottelua kohden, minkä ansiosta hänet valittiin jälleen finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi.[47]

Välivuodet (1993–1995)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jordan pelasi baseballia myös Scottsdale Scorpionsissa.[48]

Jordan oli harkinnut NBA-uransa lopettamista jo Barcelonan olympialaisten aikaan mutta oli kuitenkin jatkanut pelaamista, koska halusi voittaa kolmannen perättäisen mestaruuden.[47] Vuoden 1993 NBA-finaalien aikana Jordan teki päätöksen lopettamisestaan. Elokuussa 1993 hänen isänsä murhattiin,[49] ja samalla julkisuuteen oli tullut tietoja hänen uhkapelaamisestaan.[3] Lokakuussa 1993 Jordan ilmoitti lopulta lopettavansa NBA-koripallon.[49]

Jordanin ja hänen isänsä lempipuheenaihe oli ollut baseball, ja Jordan oli harkinnut baseballin ammattimaista pelaamista vielä vuonna 1991.[50] Isänsä mielestä hän oli jo tehnyt kaiken mahdollisen koripallossa ja voisi siksi kokeilla myös baseballia. Jordan keskusteli asiasta Chicago Bullsin ja Chicago White Soxin omistaneen Jerry Reinsdorfin kanssa.[51] Hän harjoitteli ensin yksityisesti, mutta tieto levisi pian julkisuuteen. Tammikuussa 1994 hän ilmoitti yrittävänsä päästä White Soxin kokoonpanoon.[50]

Baseball-ura ei alkanut kuitenkaan hyvin, ja Jordan lähetettiin White Soxin farmijoukkueeseen, Birmingham Baronsiin, joka pelasi toiseksi korkeimmalla alasarjatasolla. Jordan otettiin joukkueessa hyvin vastaan, ja hän kuvailikin sen olleen elämänsä ”parhaita aikoja”.[52] Hänen mukanaolonsa lisäsi merkittävästi koko sarjan katsojamääriä. Syyskuussa 1994 Jordan pelasi Pippenin järjestämässä hyväntekeväisuusottelussa Chicagossa. Ottelu muistetaan siitä, että Jordan suuteli Chicago Stadiumin keskiympyrää ottelun päätyttyä, koska se oli ollut stadionin viimeinen ottelu.[48] Vuonna 1994 alkanut baseball-liigan työsulku oli perunut World Seriesin, eikä sopua saatu aikaan seuraavanakaan vuonna. Tämän takia seurat aikoivat aloittaa harjoituskauden korvaavilla pelaajilla, jolloin myös White Sox pyysi Jordania mukaan. Hän halusi nousta korkeimmalle tasolle kuitenkin omien kykyjensä ansiosta eikä halunnut viedä paikkaa vakituisilta pelaajilta, joiden kanssa hän oli ystävystynyt. Lopulta hän päätti vetäytyä baseballista.[52]

Paluu Chicagoon (1995–1998)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olen palannut.

– Jordanin lyhyt ilmoitus paluustaan vuonna 1995.[3]

Lopetettuaan baseball-uransa Jordan vieraili Chicago Bullsin harjoituksissa ja harjoittelikin välillä joukkueen kanssa. Hän kieltäytyi ensin kommentoimasta paluutaan medialle, mutta maaliskuussa 1995 hän ilmoitti palaavansa Chicagoon. Hän käytti pelinumeroa 45 aikaisemman numeronsa 23:n asemesta.[52] Paluuottelussaan Indianaa vastaan Jordan teki 19 pistettä, mutta heitti huonosti. Hän luotti kuitenkin siihen, että peli paranisi vielä.[53] Jordanin paluuottelu televisioitiin Yhdysvalloissa koko maassa, ja se oli katsotuin runkosarjaottelu viiteen vuoteen.[52] Hänen otteensa paranivat peli peliltä, ja viidennessä ottelussa hän teki New Yorkia vastaan jo 55 pistettä. Jordan pelasi Chicagon joukkueessa 17 runkosarjan ottelua, joista joukkue hävisi neljä.[54] Chicago eteni pudotuspeleihin, joiden ensimmäisellä kierroksella se voitti Charlotten voitoin 3–1. Toisella kierroksella Chicago kohtasi Orlandon, jossa pelasi muun muassa Shaquille O'Neal. Ottelupari päättyi Orlandon 4–2-voittoon.[55]

Joukkuetta vahvistettiin kaudeksi 1995–1996 Dennis Rodmanilla. Hänen lisäkseen joukkueeseen kuuluivat jo muun muassa Scottie Pippen, Ron Harper, Luc Longley, Toni Kukoč ja Steve Kerr. Jordan pelasi kesän aikana lukuisia yksi vastaan yksi -otteluita muita NBA-pelaajia vastaan, ja hän oli kauden alkaessa hyvässä kunnossa ja motivoitunut.[56] Chicago menestyi runkosarjassa parhaiten koko NBA:n historiassa: joukkue voitti 72 ottelua ja hävisi 10. Jordanin kauden pistekeskiarvo oli 30,4. Hän voitti sarjan pistetilaston, ja hänet valittiin neljättä kertaa sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi. Pudotuspeleissä Chicago menestyi edelleen hyvin, sillä se voitti Miamin otteluvoitoin 3–0, New Yorkin 4–1 ja Orlandon 4–0.[57] Loppuotteluissa seura kohtasi Seattlen. Chicagon odotettiin voittavan mestaruuden helposti. Chicago voittikin kolme ensimmäistä ottelua, mutta sitten Seattle voitti kaksi seuraavaa. Kuudes ottelu päättyi Chicagon voittoon ja samalla mestaruuteen. Ottelu pelattiin isänpäivänä, ja sen jälkeen Jordan itki pukuhuoneessa. Hänet valittiin finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi.[58] Pudotuspelit mukaan lukien Chicago voitti 87 ottelua 100:sta. Myöhemmin kauden 1995–1996 Chicago Bulls valittiin NBA:n kaikkien aikojen kymmenen parhaan joukkueen luetteloon.[44]

Jordan ja päävalmentaja Phil Jackson vuonna 1997.

Seuraavan kauden aluksi Chicago voitti kaksitoista ottelua peräkkäin. Ennen tähdistöviikonloppua seura oli voittanut 42 ottelua ja hävinnyt vain kuusi. Jordan oli mukana tähdistöottelussa yhdettätoista kertaa, ja hän teki ottelussa 14 pistettä, otti 11 levypalloa ja antoi 11 syöttöä.[58] Jordanista tuli ensimmäinen tripla-tuplan tähdistöottelussa saavuttanut NBA-pelaaja.[59] Chicago ei pystynyt loppukauden aikana parantamaan edelliskauden voittosuhdetta, vaan se voitti runkosarjassa 69 ottelua ja hävisi 13. Voittomäärä riitti kuitenkin jaetulle toiselle sijalle liigan voittotilastossa. Jordan voitti sarjan pistetilaston 29,6 pisteen ottelukeskiarvolla. Chicago aloitti pudotuspelit tappioitta Washingtonia vastaan, ja seuraavilla kierroksilla se hävisi yhden ottelun Atlantaa ja Miamia vastaan. Loppuotteluissa seura kohtasi Utahin, jossa pelasivat John Stockton ja Karl Malone. Ensimmäinen ottelu päättyi Chicagon kahden pisteen voittoon Jordanin viime sekunnin korin ansiosta. Myös seuraava ottelu päättyi Chicagon voittoon, mutta Utah onnistui voittamaan kaksi seuraavaa ottelua.[60] Ennen viidettä ottelua Jordanin diagnosoitiin kärsivän ruokamyrkytyksestä tai vatsaviruksesta, sillä hän oli laihtunut ja kärsi nestehukasta. Jordan päätti kuitenkin pelata. Pelin alussa Utah oli johdossa, mutta ottelun edetessä Chicago tasoitti eron ja voitti lopulta luvuin 90–88. Jordan teki 38 pistettä.[61] Myös ottelusarjan kuudes ottelu ratkaistiin viimeisillä sekunneilla. Ratkaisevan korin teki Steve Kerr, joka teki kolmen pisteen heiton Jordanin syötöstä. Voiton myötä Jordan voitti jälleen NBA-mestaruuden ja finaalien arvokkaimman pelaajan palkinnon.[62]

Kauden 1997–1998 loputtua Jordanin, Pippenin ja valmentaja Jacksonin sopimukset Chicagon kanssa päättyivät, eikä joukkueen tulevaisuudesta oltu varmoja. Jordan oli aiemmin ilmoittanut, ettei pelaisi kenenkään muun kuin Jacksonin valmentamassa joukkueessa.[62] Joukkue halusi saada kaiken irti kaudesta, joka olisi mahdollisesti Jordanin viimeinen.[63] Jackson allekirjoitti yhden vuoden jatkosopimuksen, vaikka seuran toimitusjohtaja olisi halunnut erottaa hänet.[64] Chicago voitti 62 ottelua, ja rikkoi liigan ennätyksen: seura oli voittanut kolmen kauden aikana ennätykselliset 203 runkosarjan ottelua ja hävinnyt vain 43. Jordan oli runkosarjan paras pisteidentekijä ja voitti viidennen kerran sarjan arvokkaimmen pelaajan palkinnon. Samalla hän nousi NBA-historian kolmanneksi eniten pisteitä tehneeksi pelaajaksi ja eniten tripla-tuplia tehneeksi pelaajaksi. Chicago aloitti pudotuspelit 3–0- ja 4–1-voitoilla New Jerseystä ja Charlottesta. Konferenssin finaaleissa Chicago kohtasi Indianan, jossa pelasi muun muassa Reggie Miller. Ottelupari ratkaistiin vasta seitsemännessä ottelussa, jonka Chicago voitti 88–83.[63] NBA-finaaleissa joukkue kohtasi edelliskauden tapaan Utahin, jolla oli kotietu. Utah voitti ensimmäisen ottelun, mutta Chicago kolme seuraavaa. Viiden ottelun jälkeen Chicago johti ottelusarjaa 3–2, ja seuraava ottelu pelattiin Utahissa.[65] Ottelu ratkesi Chicagon hyväksi viimeisillä sekunneilla, kun Utahin John Stockton heitti viimeisen heiton ohi.[66] Ratkaisuottelu oli NBA-historian katsotuin televisio-ottelu.[67] Jordan teki viimeisessä ottelussa 45 pistettä, enemmän kuin muissa kauden pudotuspeleissä.[65] Hänet valittiin kuudetta kertaa finaalien arvokkaimmaksi pelaajaksi.[66]

Toinen lopettamispäätös ja välivuodet (1998–2001)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NBA, sen kannattajat, pelaajat ja valmentajat sekä koko Amerikka menettävät merkittävimmän vaikuttajan, joka urheilulla on koskaan ollut.

Pat Riley Jordanin lopettamisesta vuonna 1999.[68]

Pian vuoden 1998 finaalien jälkeen Jordan ilmoitti seuraomistaja Reinsdorfille harkitsevansa vakavasti koripalloilun lopettamista. Hän oli henkisesti uupunut ja tunsi saavuttaneensa kaiken mahdollisen koripallossa. Lisäksi päävalmentaja Jacksonin tilalle tuli Tim Floyd. Kauden 1998–1999 työsulun takia Jordanin lopettamispäätöstä jouduttiin odottamaan tammikuuhun 1999 asti, koska hän halusi auttaa työsulussa liigan muita pelaajia. Tammikuussa Jordan piti lehdistötilaisuuden, jossa hän ilmoitti vetäytyvänsä NBA-koripallosta.[69]

Tammikuussa 2000 Jordan aloitti työt Washington Wizardsin koripallotoimintojen johtoportaassa, ja lisäksi hänelle myytiin osa seurasta. Tätä ennen hän oli yrittänyt ostaa osan Charlotte Hornetsista, mutta kauppa ei toteutunut. Jordanin toivottiin vaikuttavan Wizardin menestykseen, sillä seura oli tammikuuhun mennessä hävinnyt yli kaksi kertaa enemmän otteluita kuin voittanut.[70] Jordan erottikin heti joukkueen valmentajan, ja loppukauden Washingtonia valmensi Darrell Walker.[71] Jordan alkoi koota uutta joukkuetta kesällä 2000, jolloin hän palkkasi valmentajaksi kokemattoman Leonard Hamiltonin.[72] Lisäksi hän hankkiutui eroon ylipalkatuista ja epäsuosituista pelaajista.[73] Kausi 2000–2001 sujui seuralta huonosti, sillä se voitti vain 19 ottelua ja hävisi 63. Tämän takia Hamilton lähti joukkueesta ja hänen tilalleen palkattiin Doug Collins.[71]

Toinen paluu: Washington (2001–2003)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jordan Washingtonin paidassa vuonna 2003

Jordan aloitti uudelleen harjoittelun Collinsin palkkaamisen jälkeen. Hänen paluustaan alettiin huhuta, mutta Jordan sanoi vain vähentävänsä liikakilojaan. Vähitellen harjoitusten intensiteetti kuitenkin kasvoi, ja Jordan alkoi pelata yksi vastaan yksi -otteluita muita NBA-pelaajia vastaan. Kesän aikana Jordan kärsi loukkaantumisista, mutta syyskuussa 2001 hän ilmoitti palaavansa NBA-koripallon pelaajaksi Washingtonin joukkueessa, vaikka oli aiemmin sanonut lopettaneensa pelaamisen 99,9 % varmuudella. Kaikki eivät olisi halunneet Jordanin palaavan NBA:han, sillä huonot pelit olisivat saattaneet laskea hänen arvostustaan.[71] Hän lahjoitti palkkansa vuoden 2001 terrori-iskujen tukirahastoon.[74] Jordanille maksettiin joukkueessa vähiten palkkaa. Koska hänestä tuli pelaaja, hän joutui luopumaan työpaikastaan Washingtonin johtoportaassa ja myymään osuutensa seurasta.[75]

Washingtonissa Jordan siirrettiin pelaamaan pieneksi laitahyökkääjäksi, vaikka hän oli pelannut Chicagossa heittävänä takamiehenä. Tämän myötä hänellä oli vähemmän vastuuta pallollisesta pelaamisesta kuin ennen. Washington aloitti kauden 2001–2002 tappiolla New Yorkille; Jordan teki 19 pistettä. Hän teki kauden aikana eniten pisteitä joulukuussa 2001, ottelussa Charlottea vastaan. Jordan teki silloin 51 pistettä, ja hänestä tuli sarjan vanhin pelaaja, joka on tehnyt 50 pistettä yhdessä ottelussa. Kuukauden päästä hän ylitti 30 000 tehdyn pisteen rajan. Loppukaudesta Jordanin nilkka alkoi ärtyä, joten se leikattiin ja hän joutui olemaan peleistä sivussa. Jordan tuli pian kuitenkin takaisin ja hänen tarkoituksenaan oli nostaa joukkue pudotuspeleihin, mutta hänen peliaikaansa vähennettiin. Lopulta hän joutui jättämään kauden kahdeksan viimeistä ottelua väliin. Washington voitti 37 ottelua ja hävisi 45 ottelua.[76] Joukkue jäi kahden voiton päähän pudotuspelipaikasta. Jordan oli loukkaantumisista huolimatta joukkueen paras pisteentekijä, ja lisäksi hänen vuokseen peleissä oli paljon yleisöä. Ainoastaan yhdessä vierasottelussa peliareena ei ollut loppuunmyyty.[77]

Ennen kautta 2002–2003 ei tiedetty, pelaisiko Jordan ollenkaan, vaikka hänellä oli toinen kausi sopimusta jäljellä. Muun muassa päävalmentaja Collins piti sitä epävarmana. Jordanin nilkka ei ollut vieläkään täysin kunnossa, mutta hän päätti pelata vielä toisen kauden. Hän pystyi pelaamaan kaikki runkosarjan 82 ottelua, joista hän aloitti penkiltä 15. Kauden aikana Jordan pelasi myös neljännentoista ja viimeisen kerran liigan tähdistöottelussa.[78] Jordan teki ottelussa 20 pistettä.[43] Kauden lähestyessä loppuaan Jordanille alettiin jakaa huomionosoituksia: Miamin joukkue esimerkiksi jäädytti pelinumeron 23 Washingtonin pelatessa kaupungissa. Kauden viimeisessä ottelussa Philadelphiaa vastaan vierasyleisö osoitti seisten suosiotaan Jordanille minuuttien ajan. Washington hävisi ottelun selvästi, ja Jordan lähti kentältä paljon ennen pelin loppua. Yleisö vaati kuitenkin hänet takaisin kentälle, ja hän pelasi vielä muutaman minuutin lopussa.[78] Viimeisellä kaudellaan Jordan teki runkosarjassa keskimäärin 20,0 pistettä ottelua kohden.[43]

Koripallouran jälkeen (2003–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Jordan oli lopettanut NBA-uransa kolmannen kerran, hän luuli palaavansa Washingtonin toimitusjohtajaksi. Jordan tiesi, mitä joukkue tarvitsi ja hän tunsi muiden NBA-pelaajien vahvuudet, koska oli pelannut heitä vastaan.[78] Washingtonin omistaja päätti kuitenkin erottaa Jordanin[79], vaikka hänen arvioitiin olleen 40–60 miljoonan dollarin arvoinen pelatessaan seurassa kahden kauden ajan. Jordan asetti tavoitteekseen, että hän omistaisi enemmistön jostakin NBA-seurasta.[80]

Koripallon lisäksi Jordania kiinnosti moottoriurheilu, ja hän perusti oman moottoripyöräilytallin, Michael Jordan Motorsportsin. Hän oli mukana mainostamassa monia moottoripyöräkilpailuja.[81] Jordan oli mukana myös lukuisissa hyväntekeväisyystempauksissa: hän tuki muun muassa Special Olympics -järjestöä.[82] Kesällä 2006 Jordan osti osan Charlotte Bobcatsin NBA-joukkueesta.[83] Tämä antoi hänelle oikeuden sanoa ratkaiseva mielipide koripalloon liittyvissä seuran asioissa. Vuonna 2010 hän osti enemmistön seurasta, jolloin hänestä tuli ensimmäinen entinen NBA-pelaaja, joka omistaa enemmistön NBA-seurasta.[84]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Dream Team (koripallo)
Mitalit
Maa: Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Miesten koripallo
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Los Angeles 1984 koripallo
Kultaa Kultaa Barcelona 1992 koripallo
Pan-Amerikan kisat
Kultaa Kultaa Caracas 1983 koripallo
Amerikan-mestaruuskilpailut
Kultaa Kultaa Yhdysvallat 1992 koripallo

Jordan pelasi Yhdysvaltain koripallomaajoukkueessa ensimmäisen kerran Pan-Amerikan kisoissa 1983. Yhdysvallat voitti kultaa, ja Jordan oli joukkueensa paras pistemies.[16] Seuraavana vuonna hän edusti maataan Los Angelesin olympialaisissa. Yhdysvallat voitti kaikki ottelunsa, ja Jordan oli jälleen joukkueensa paras pistemies.[85] Vuonna 1992 hän oli mukana Yhdysvaltain joukkueessa Amerikan-mestaruuskilpailuissa, joissa maa voitti kaikki ottelunsa.[1]

Seuraavan kerran Jordan edusti maataan vuoden 1992 olympialaisissa, kun NBA:n ammattilaispelaajat saivat ensimmäisen kerran osallistua olympiakisoihin. Jordan ei halunnut aluksi lähteä mukaan joukkueeseen, mutta muutti mieltään, kun NBA:n tähtipelaajat Larry Bird, Magic Johnson ja Charles Barkley päättivät osallistua.[41] Yhdysvaltain Dream Teamiksi kutsuttu joukkue ei kohdannut olympialaisissa merkittävää vastusta. Pelaajat olivat niin hyviä, että Jordan saattoi keskittyä otteluissa puolustamiseen ja levypallopelaamiseen.[45] Loppuottelussa Yhdysvallat voitti Kroatian 32 pisteellä, mikä oli myös joukkueen pienin voittomarginaali kisoissa.[86]

Pelityyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jordan pelasi lähinnä heittävänä takamiehenä, mutta hän pystyi pelaamaan myös pienenä laitahyökkääjänä, kuten hän tekikin paljon Washingtonin-kausinaan.[76] Jordan tunnettiin periksiantamattomasta voitontahdostaan ja korkeasta harjoittelumotivaatiostaan, ja hänen pelityyliään on kuvailtu innostavaksi ja näyttäväksi.[3] Hän harjoitteli määrätietoisesti ja pyrki aina kehittämään itseään, ja tämä asenne iskostui myös hänen joukkuetovereihinsa. Hän yritti aina olla parempi kuin NBA:n muut tähtipelaajat.[87] Jordan oli kuuluisa siitä, että hän pystyi tekemään tärkeitä koreja pelin loppuhetkillä.[88] Hänet tunnettiin myös näyttävästä ponnistusvoimastaan, minkä ansiosta hän sai lempinimet ”Air Jordan” ja ”His Airness”.[89] Uransa lopussa Jordan ei ollut yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa kuin alkuvuosina, mutta hän pystyi korvaamaan sen pelikäsityksensä avulla.[76]

Jordan kehitti myös puolustuspeliään, ja hän teki kentällä paljon sellaistakin työtä, mikä ei näy tilastoissa.[90] Hän pelasi psyykkistä peliä ja ärsytti vastustajiaan puhumalla heille pelin aikana.[91]

Jordanilla ei ollut merkittäviä heikkouksia, vaikka NBA-uransa alkupuolella hän onnistuikin kolmen pisteen heitoissa vain alle 20 %:n tarkkuudella.[92] Uran edetessä hänen kolmen pisteen heittonsa tulivat tarkemmiksi, ja parhaimmalla kaudella hänen tarkkuutensa oli 50,0 %.[43]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peliuransa jälkeen Jordan on pelannut aktiivisesti golfia.[93]

Michael Jordanin lapsuudenperheeseen kuului hänen lisäkseen kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Michael oli veljeksistä nuorin. Hänen isoveljensä oli myös lahjakas koripalloilija, ja he pelasivat samassa lukiojoukkueessa.[94] Michaelin isä ja veli omistivat urheiluvaateliikkeen ja hänen äitinsä oli pankkiiri.[94] Elokuussa 1993 Michaelin isä murhattiin.[49] Vuonna 2009 Michael Jordanin sisko väitti isänsä hyväksikäyttäneen häntä seksuaalisesti.[95]

Yliopistossa ollessaan Jordan piti itseään ensisijaiseti opiskelijana, eikä niinkään urheilijana. Hän halusi itselleen koulutuksen ja opiskeli maantiedettä.[14] Hän joutui keskeyttämään opinnot vähäksi aikaa siirryttyään NBA:han, mutta valmistui vuonna 1985.[17]

Syyskuussa 1989 Jordan meni naimisiin Juanita Vanoyn kanssa.[33] Heillä on kaksi poikaa ja yksi tytär.[96] Juanita haki avioeroa vuonna 2002, mutta veti erohakemuksen pian takaisin. Vuonna 2006 pariskunta erosi kuitenkin yllättäen.[97] Juanita Vanoyn on arveltu saaneen eron yhteydessä 168 miljoonaa dollaria.[98] Joulukuussa 2011 Jordan kihlautui kuubalais-yhdysvaltalaisen Yvette Prieton kanssa.[99] Pari meni naimisiin huhtikuussa 2013 ja Prieto synnytti kaksostytöt helmikuussa 2014.[100]

Jordanin avioliiton aikana paljastui, että hänellä oli ollut salasuhde vuosina 1989–1991. Hän oli vaatinut rakastajatartaan vaikenemaan suhteesta ja maksanut tälle 250 000 dollaria, mutta nainen väitti hänen luvanneen maksaa enemmän, peräti 5 miljoonaa dollaria.[101] Jordan haastoi entisen rakastajattarensa oikeuteen kiristyksestä vuonna 2002, ja oikeus päätti, ettei hän ollut velkaa naiselle.[102]

Vuoden 1993 pudotuspelien aikana Jordan nähtiin peliä edeltävänä iltana Atlantic Cityn kasinolla, mikä aiheutti pahennusta. Hänet oli nähty uhkapelaamassa aiemminkin.[103] Vuonna 2005 Jordan myönsi 60 Minutes -ohjelmassa, että hänellä oli ollut ongelmia uhkapelien kanssa, ja hänen väitettiin myös hävinneen niissä huomattavia summia.[104]

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jordania esittävä graffiti Vitoria-Gasteizissa.

Jordan oli ensimmäisiä maailmanlaajuisesti tunnettuja koripalloilijoita. Hän ei saanut julkisuutta ainoastaan koripallouransa, vaan myös yksityiselämänsä ja Niken mainoksien ansiosta.[105] Jordania arvostettiin jo koripallouransa alussa, sillä hänen katsottiin tuoneen heti uutta elämää Chicagon joukkueeseen.[106] Vuoden 1986 pudotuspelien aikana Larry Bird sanoi: "Luulen, että Jumala on naamioitunut Michael Jordaniksi."[107] Hän voitti liigan pistetilaston ennätykselliset kymmenen kertaa, joista seitsemän perättäisinä vuosina. Tämä on myös liigan ennätys, jonka hän jakaa Wilt Chamberlainin kanssa.[3]

Jordan esiintyi Sports Illustrated -lehden kannessa ennätyksellisesti 49 kertaa.[105] Vuonna 1996 hänet valittiin NBA:n 50:n kaikkien aikojen merkittävimmän pelaajan listalle ja vuonna 2009 Basketball Hall of Fameen.[108] Vuonna 1999 ESPN valitsi Jordanin 1900-luvun parhaaksi pohjoisamerikkalaiseksi urheilijaksi.[4] Myös AP teki vastaavan listan, jossa Jordan oli toisena Babe Ruthin jälkeen.[5] Lisäksi AP valitsi hänet kolme kertaa vuosina 1991–1993 vuoden urheilijaksi[109] ja 1900-luvun parhaaksi koripalloilijaksi.[110]

Jordanin ponnistusvoima oli hyvä, ja hän innoitti nuoria koripalloilijoita.[111] Hän osallistui NBA:n donkkikilpailuihin, jotka hän voitti kaksi kertaa, 1987 ja 1988.[3] Monet nuoret pelaajat yrittivätkin jäljitellä Jordanin donkkeja.[111] NBA:n tähtipelaajista muun muassa Lebron James[112] ja Dwyane Wade ovat kertoneet Jordanin olleen heille esikuva.[113] Myös useita myöhemmin pelanneita NBA-pelaajia, kuten Kobe Bryantia, on verrattu Jordaniin.[88]

Jordanille on pystytetty patsas Chicagoon, United Centerin läheisyyteen. Se paljastettiin vuonna 1994.[114]

Elokuvat, musiikki ja videopelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jordan on esiintynyt yhdessä Looney Tunesin hahmojen kanssa,[115] esimerkiksi Väiski Vemmelsäären kanssa vuoden 1993 Super Bowlin mainoskatkolla.[116] Vuonna 1996 hän esiintyi hahmojen kanssa elokuvassa Space Jam.[115] Jordanille jopa rakennettiin kuvauspaikalle oma koripallokenttä harjoittelua varten. Space Jam tuotti lipputuloina 230 miljoonaa dollaria.[117] Elokuvassa esiintyi paljon Jordanin edustamien yhtiöiden tuotesijoittelua.[115] Musiikkialalla Jordan on esiintynyt muun muassa Michael Jacksonin Jam-kappaleen musiikkivideolla.[118]

Videopeleissä Jordan esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1988, jolloin julkaistiin peli Jordan vs. Bird: One on One. 1990-luvun alussa hän oli mukana NBA-pelisarjassa. Vuonna 1993 julkaistiin tietokonepeli Michael Jordan in Flight, ja vuotta myöhemmin ilmestyi Michael Jordan: Chaos in the Windy City. Space Jam -elokuvan yhteydessä ilmestyi myös samanniminen Space Jam -videopeli. 2000-luvulla Jordan esiintyi lukuisissa NBA-pelisarjan videopeleissä.[119] Lisäksi Jordan on esiintynyt NBA 2K11 ja NBA 2K12-pelin pelikannessa.[120]

Mainokset ja liike-elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jordan alkoi rakentaa itsestään niin kutsuttua superbrändiä jo ennen kuin hän lopetti aktiiviuransa ensimmäisen kerran. Hän vaati Nikelta miljoonien korvauksia tulonmenetyksistä eikä halunnut lähteä yrityksen mainoskasvoksi. Jordan tuli kuitenkin tunnetuksi etenkin Niken mainoskampanjoista, eikä Nike halunnut hänen edustavan muita yhtiöitä.[115] Hän oli mukana Niken markkinoinnissa vuodesta 1985 lähtien. Uuden teknologian, kuten hidastuksien avulla saatiin aikaan vaikutelma, että Jordan oli lähes yli-inhimillinen olento ja pystyi lentämään ilman halki. Niken mainosten ansiosta Jordanista tuli koko maailmassa tunnettu supertähti.[121]

Niken lisäksi Jordan esiintyi muun muassa Gatoraden, McDonald’sin ja Coca-Colan mainoksissa. Esimerkiksi McDonald’sin mainoksessa hän pelaa heittokilpailua Larry Birdin kanssa.[122][123] Vuonna 1996 tehdyn tutkimuksen mukaan Jordan oli hyväpalkkaisin urheilumaailman mainoskasvo, sillä hän ansaitsi vuodessa mainoksilla 40 miljoonaa dollaria.[124]

Jordan ansaitsi pelajasopimusten ohella paljon sponsoroinnista: esimerkiksi vuonna 1999 hän sai sponsoroinnista 47 miljoonaa dollaria, mistä Niken osuus oli 16 miljoonaa. Vuonna 1998 Forbes arvioi, että Jordanin vaikutus Yhdysvaltain taloudelle oli ollut 10 miljardia dollaria.[125]

Jordan kehitti vuonna 1985 yhteistyössä Niken kanssa oman koripallokenkäsarjan, Air Jordanin. Aluksi hän ei suostunut pitämään kenkiä, koska ”näyttäisi niissä pelleltä”. Lisäksi NBA kielsi Air Jordan -kenkien käytön, minkä takia Nike joutui maksamaan sakkoja joka kerta, kun Jordan käytti kenkiä peleissä. Myöhemmin Air Jordanista on tullut markkinoille lukuisia eri malleja.[126] Nike aloitti myös Jordanin brändin, joka myi vuonna 2006 yli 500 miljoonan dollarin arvosta.[127] Vuonna 2010 brändin arvoksi arvioitiin miljardi dollaria. Samana vuonna Forbes listasi Jordanin maailman 20 vaikutusvaltaisimmaksi julkisuuden henkilöksi. Hänen arvioitiin ansainneen vuoden aikana 55 miljoonaa dollaria.[128]

Jordan on mukana myös ravintola-alalla: hänellä on nimikkoravintoloita Chicagossa, New Yorkissa ja Connecticutin osavaltiossa.[129]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[43][130][108]

Henkilökohtaiset saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkuesaavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi[43] Joukkue Sarja O PTH % 3P % 1P % HL PL LEV S M R T PTS PTS YHT
1984–1985 Chicago Bulls NBA 82 51,5 % 17,3 % 84,5 % 2,0 4,5 6,5 5,9 3,5 2,4 0,8 28,2 2313
1985–1986 Chicago Bulls NBA 18 45,7 % 16,7 % 84,0 % 1,3 2,3 3,6 2,9 2,5 2,1 1,2 22,7 408
1986–1987 Chicago Bulls NBA 82 48,2 % 18,2 % 85,7 % 2,0 3,2 5,2 4,6 3,3 2,9 1,5 37,1 3041
1987–1988 Chicago Bulls NBA 82 53,5 % 13,2 % 84,1 % 1,7 3,8 5,5 5,9 3,1 3,2 1,6 35,0 2868
1988–1989 Chicago Bulls NBA 81 53,8 % 27,6 % 85,0 % 1,8 6,2 8,0 8,0 3,6 2,9 0,8 32,5 2633
1989–1990 Chicago Bulls NBA 82 52,6 % 37,6 % 84,8 % 1,7 5,1 6,9 6,3 3,0 2,8 0,7 33,6 2753
1990–1991 Chicago Bulls NBA 82 53,9 % 31,2 % 85,1 % 1,4 4,6 6,0 5,5 2,5 2,7 1,0 31,5 2580
1991–1992 Chicago Bulls NBA 80 51,9 % 27,0 % 83,2 % 1,1 5,3 6,4 6,1 2,5 2,3 0,9 30,1 2404
1992–1993 Chicago Bulls NBA 78 49,5 % 35,2 % 83,7 % 1,7 5,0 6,7 5,5 2,7 2,8 0,8 32,6 2541
1994–1995 Chicago Bulls NBA 17 41,1 % 50,0 % 80,1 % 1,5 5,4 6,9 5,3 2,1 1,8 0,8 26,9 457
1995–1996 Chicago Bulls NBA 82 49,5 % 42,7 % 83,4 % 1,8 4,8 6,6 4,3 2,4 2,2 0,5 30,4 2491
1996–1997 Chicago Bulls NBA 82 48,6 % 37,4 % 83,3 % 1,4 4,5 5,9 4,3 2,0 1,7 0,5 29,6 2431
1997–1998 Chicago Bulls NBA 82 46,5 % 23,8 % 78,4 % 1,6 4,2 5,8 3,5 2,3 1,7 0,5 28,7 2357
2001–2002 Washington W. NBA 60 41,6 % 18,9 % 79,0 % 0,8 4,8 5,7 5,2 2,7 1,4 0,4 22,9 1375
2002–2003 Washington W. NBA 82 44,5 % 29,1 % 82,1 % 0,9 5,2 6,1 3,8 2,1 1,5 0,5 20,0 1640
15 kautta Yhteensä NBA 1072 49,7 % 32,7 % 83,5 % 1,6 4,7 6,2 5,3 2,7 2,3 0,8 30,1 32292

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi[43] Joukkue Sarja O PTH % 3P % 1P % HL PL LEV S M R T PTS PTS YHT
1984–1985 Chicago Bulls NBA 4 43,6 % 12,5 % 82,8 % 1,8 4,0 5,8 8,5 3,8 2,8 1,0 29,3 117
1985–1986 Chicago Bulls NBA 3 50,5 % 100 % 87,2 % 1,7 4,7 6,3 5,7 4,7 2,3 1,3 43,7 131
1986–1987 Chicago Bulls NBA 3 41,7 % 40,0 % 89,7 % 2,3 4,7 7,0 6,0 2,7 2,0 2,7 35,7 107
1987–1988 Chicago Bulls NBA 10 53,1 % 33,3 % 86,9 % 2,3 4,8 7,1 4,7 3,9 2,4 1,1 36,3 363
1988–1989 Chicago Bulls NBA 17 51,0 % 28,6 % 79,9 % 1,5 5,6 7,0 7,6 4,0 2,5 0,8 34,8 591
1989–1990 Chicago Bulls NBA 16 51,4 % 32,0 % 83,6 % 1,6 5,7 7,2 6,8 3,5 2,8 0,9 36,7 587
1990–1991 Chicago Bulls NBA 17 52,4 % 38,5 % 84,5 % 1,1 5,3 6,4 8,4 2,5 2,4 1,4 31,1 529
1991–1992 Chicago Bulls NBA 22 49,9 % 38,6 % 85,7 % 1,7 4,5 6,2 5,8 3,7 2,0 0,7 34,5 759
1992–1993 Chicago Bulls NBA 19 47,5 % 38,9 % 80,5 % 1,7 5,1 6,7 6,0 2,4 2,1 0,9 35,1 666
1994–1995 Chicago Bulls NBA 10 48,4 % 36,7 % 81,0 % 2,0 4,5 6,5 4,5 4,1 2,3 1,4 31,5 315
1995–1996 Chicago Bulls NBA 18 45,9 % 40,3 % 81,8 % 1,7 3,2 4,9 4,1 2,3 1,8 0,3 30,7 552
1996–1997 Chicago Bulls NBA 19 45,6 % 19,4 % 83,1 % 2,2 5,7 7,9 4,8 2,6 1,6 2,6 31,1 590
1997–1998 Chicago Bulls NBA 21 46,2 % 30,2 % 81,2 % 1,6 3,5 5,1 3,5 2,1 1,5 0,6 32,4 680
13 kautta Yhteensä NBA 179 48,7 % 33,2 % 82,5 % 1,7 4,7 6,4 5,7 3,1 2,1 0,9 33,4 5987
  • O = ottelut, PTH % = NBA:ssa pelitilanneheitot, eli kahden ja kolmen pisteen heitot, 3P % = kolmen pisteen onnistumisprosentti, 1P % = vapaaheittojen onnistumisprosentti, HL = hyökkäyslevypallot, PL = puolustuslevypallot, LEV = levypallot yhteensä, S = syötöt, M = menetykset, R = riistot, T = torjunnat, PTS = pistekeskiarvo, PTS YHT = pisteet yhteensä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b All-Time USA Basketball Men's Roster USA Basketball. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  2. Siukonen, Markku & Rantala, Risto: Kaikki urheilusta, s. 449. Keuruu: Otava, 2006. ISBN 951-1-20841-1.
  3. a b c d e f g h i j k l m Michael Jordan bio National Basketball Association. Viitattu 17.7.2011. (englanniksi)
  4. a b Top N. American athletes of the century ESPN. Viitattu 12.5.2011. (englanniksi)
  5. a b ESPN Selects Michael Jordan As Athlete Of The Century 27.12.1999. Pohjois-Carolinan yliopisto. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  6. Raber s. 13.
  7. Michael Jordan's Biography 23jordan.com. Viitattu 14.7.2011. (englanniksi)
  8. Houghton s. 8.
  9. a b c Raber s. 16.
  10. a b c McGovern s. 6–7.
  11. a b Houghton s. 12.
  12. McGovern s. 8–9.
  13. Huff, Donald: Hoyas Slip Into UNC's Hands, 63-62 30.3.1982. The Washington Post. Viitattu 15.7.2011. (englanniksi)
  14. a b Houghton s. 19–20.
  15. 1983 NCAA Basketball Tournament shrpsports.com. Viitattu 16.7.2011. (englanniksi)
  16. a b McGovern s. 12–13.
  17. a b McGovern s. 14–15.
  18. 1984 NBA Draft Basketball-Reference. Viitattu 17.7.2011. (englanniksi)
  19. a b McGovern s. 17–19.
  20. Goldaper, Sam: Jordan dazzles crowd at Garden 19.10.1984. The New York Times. Viitattu 17.7.2011. (englanniksi)
  21. Michael Jordan 10.12.1984. Sports Illustrated. Viitattu 13.8.2011. (englanniksi)
  22. a b McGovern s. 21.
  23. a b c McGovern s. 22–23.
  24. Bird, Larry: Drive: The story of my life, s. 163–164. Bantam Books, 1990. ISBN 0-553-28758-3. (englanniksi)
  25. a b McGovern s. 24.
  26. a b McGovern s. 26–27.
  27. RESULTS PLUS; Jordan Soars to 61 5.3.1987. The New York Times. Viitattu 23.7.2011. (englanniksi)
  28. 61 for Jordan, 23 in a Row 17.4.1987. The New York Times. Viitattu 23.7.2011. (englanniksi)
  29. McGovern s. 28–29.
  30. a b c McGovern s. 30–31.
  31. 1988-89 Season Highlights National Basketball Association. Viitattu 14.8.2011. (englanniksi)
  32. Levy, Glen: Michael Jordan's "The Shot" 16.6.2009. Time. Viitattu 14.8.2011. (englanniksi)
  33. a b c McGovern s. 32–33.
  34. a b c McGovern s. 34–36.
  35. Basketball; 69 Points For Jordan 29.3.1990. The New York Times. Viitattu 29.8.2011. (englanniksi)
  36. 1989-90 Chicago Bulls Schedule and Results Basketball-Reference. Viitattu 29.8.2011. (englanniksi)
  37. a b c McGovern s. 37–38.
  38. Michael Jordan 1990-91 Game Log Basketball-Reference. Viitattu 8.11.2011. (englanniksi)
  39. Brown, Clifton: BASKETBALL; Bulls Brush Aside Pistons for Eastern Title 28.5.1991. The New York Times. Viitattu 8.11.2011. (englanniksi)
  40. Schwartz, Larry: Michael Jordan transcends hoops ESPN. Viitattu 9.11.2011. (englanniksi)
  41. a b c McGovern s. 40–42.
  42. Michael Jordan 1991-92 Game Log Basketball-Reference. Viitattu 9.11.2011. (englanniksi)
  43. a b c d e f g h Michael Jordan Basketball-Reference. Viitattu 9.11.2011. (englanniksi)
  44. a b Top 10 Teams in NBA History National Basketball Association. Viitattu 13.11.2011. (englanniksi)
  45. a b c McGovern s. 44–45.
  46. Michael Jordan 1992-93 Game Log Basketball-Reference. Viitattu 10.11.2011. (englanniksi)
  47. a b McGovern s. 46–47.
  48. a b Michael Jordan Chronology 12.1.1999. Sports Illustrated. Viitattu 11.10.2011. (englanniksi)
  49. a b c McGovern s. 48–49.
  50. a b McGovern s. 50–51.
  51. Berkow, Ira: A Humbled Jordan Learns New Truths 11.4.1994. The New York Times. Viitattu 11.10.2011. (englanniksi)
  52. a b c d McGovern s. 52–55.
  53. Michael Jordan returns to Bulls in overtime loss to Indiana Pacers 3.4.1995. Jet. Viitattu 13.10.2011. (englanniksi)
  54. Michael Jordan 1994-95 Game Log Basketball-Reference. Viitattu 13.10.2011. (englanniksi)
  55. McGovern s. 56–57.
  56. The greatest team in history - day four 20.8.2003. BBC. Viitattu 14.10.2011. (englanniksi)
  57. McGovern s. 60–61.
  58. a b McGovern s. 62–63.
  59. Brown, Clifton: N.B.A. Honors Its Past; Can It Live Up to It? 10.2.1997. The New York Times. Viitattu 22.10.2011. (englanniksi)
  60. McGovern s. 64–65.
  61. Weinberg, Rick: 79: Jordan battles flu, makes Jazz sick ESPN. Viitattu 22.10.2011. (englanniksi)
  62. a b McGovern s. 66–67.
  63. a b McGovern s. 68–69.
  64. Porter s. 113.
  65. a b Michael Jordan 1997-98 Game Log Basketball-Reference. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
  66. a b McGovern s. 70–71.
  67. NBA Finals Game 6 nets ratings record for NBC 6.7.1998. Jet. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
  68. Wise, Mike: PRO BASKETBALL; THE FINAL WORD FROM JORDAN 14.1.1999. The New York Times. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
  69. McGovern s. 74–75.
  70. Sandomir, Richard: PRO BASKETBALL; Jordan Sheds Uniform for Suit as a Wizards Owner 20.1.2000. The New York Times. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
  71. a b c McGovern s. 79–81.
  72. Brady, Erik: Wizards show Jordan the door 7.5.2003. USA Today. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
  73. Matthews, Marcus: Losing never looked so good for Wizards 1.3.2001. USA Today. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
  74. Matthews, Marcus: Pollin Establishes Education Fund 9.9.2002. National Basketball Association. Viitattu 4.11.2011. (englanniksi)
  75. McGovern s. 82–83.
  76. a b c McGovern s. 85–87.
  77. McGovern s. 88–89.
  78. a b c McGovern s. 90–93.
  79. Pollin's decision to cut ties leaves Jordan livid 7.5.2003. ESPN. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  80. McGovern s. 95.
  81. Grass, Ray: Michael Jordan is now riding superbikes 22.6.2006. Deseret News. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  82. White, Mike: Michael Jordan the Greatest Basketball Player, Great Humanitarian 2.12.2006. Associated Content. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  83. Michael Jordan to Become Part Owner of the Charlotte Bobcats 15.6.2006. National Basketball Association. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  84. Jordan purchase of Bobcats approved 17.3.2010. ESPN. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  85. Games of the XXIIIrd Olympiad -- 1984 USA Basketball. Viitattu 17.7.2011. (englanniksi)
  86. Thomsen, Ian: The Dream Team Is Finished, but Its Legacy Will Linger 10.8.1992. The New York Times. Viitattu 10.11.2011. (englanniksi)
  87. McGovern s. 96–98.
  88. a b Bayless, Skip: Jordan rules compared to Kobe ESPN. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  89. Fernandes, Rick: Michael Jordan Owns The NBA Vertical Jump: Where's Carter and Kobe? 20.9.2010. Bleacher report. Viitattu 4.11.2011. (englanniksi)
  90. Berkow, Ira: Sports of The Times; Air Jordan And Just Plain Folks 15.6.1991. The New York Times. Viitattu 4.11.2011. (englanniksi)
  91. DeCourcy, Mike: A suspension for talking trash? Mamma mia! 21.7.2006. Sporting News. Viitattu 4.11.2011. (englanniksi)
  92. Wood, Ryan: The History of the 3-Pointer iHoops. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  93. Busbee, Jay: Michael Jordan’s golf bag is six times more awesome than ordinary golf bags 20.9.2011. Yahoo!. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  94. a b Portrait of a legend 9.9.2009. ESPN. Viitattu 1.12.2011. (englanniksi)
  95. Gane-McCalla, Casey: Michael Jordan’s Sister Accuses Father of Rape 9.2.2009. NewsOne. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  96. Jordan, wife end marriage 'mutually, amicably' 30.12.2006. ESPN. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  97. Michael Jordan, Wife to Divorce After 17 Years 30.12.2006. People. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  98. 1: Michael Jordan and Juanita Vanoy: $168 million 17.7.2009. Zimbio. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  99. Troop, Caleb: Bobcats owner Michael Jordan is engaged 29.12.2011. WCNC. Viitattu 4.3.2012. (englanniksi)
  100. Michael Jordan, Yvette Prieto welcome twin girls 12.2.2014. CBS. Viitattu 25.3.2014. (englanniksi)
  101. Judge says Jordan not obligated to pay ex-lover 12.6.2003. USA Today. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  102. Judge: Alleged deal between Jordan, ex-lover invalid 22.7.2006. ESPN. Viitattu 9.11.2011. (englanniksi)
  103. Anderson, Dave: Sports of The Times; Jordan's Atlantic City Caper 27.5.1993. The New York Times. Viitattu 21.11.2011. (englanniksi)
  104. Thomas, Monifa: Jordan on gambling: 'Very embarrassing' 21.10.2005. winningstreak.com. Viitattu 21.11.2011. (englanniksi)
  105. a b Thomsen, Ian & Rodgers, Ted: Europe loses a role model; even in countries where basketball is a minor pursuit, Jordan;s profile looms large 10.8.1992. The Sporting News. Viitattu 10.11.2011. (englanniksi)
  106. Gross, Jane: JORDAN MAKES PEOPLE WONDER: IS HE THE NEW DR. J? 21.10.1984. The New York TImes. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  107. "God Disguised as Michael Jordan" National Basketball Association. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  108. a b Hall of Famers: Michael Jordan Basketball Hall of Fame. Viitattu 5.11.2011. (englanniksi)
  109. Career Honors, Awards and Accomplishments michael-jordan.it. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  110. His Airness flies away with century's best award 11.12.1999. LubbockOnline. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  111. a b Jordan on Jordan Hoop. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  112. James says he'll decide his future soon 16.4.2003. Sports Illustrated. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  113. Ginsberg, Steve: Wade scoffs at Jordan comparisons 21.6.2006. boston.com. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  114. Revsine, Barbara: High-flying Sculptors 27.11.1994. Chicago Tribune. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  115. a b c d Klein s. 66–67.
  116. Sandomir, Richard: SUPER BOWL XXVII; Where the Roman Numerals Dance With the Dollar Signs 31.1.1993. The New York Times. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  117. Porter s. 96.
  118. Horowitz, Bryan: When Worlds Collide: Michael Jordan & Michael Jackson 6.9.2011. Dime Magazine. Viitattu 16.11.2011. (englanniksi)
  119. Michael Jordan in Video Games 4.10.2011. IGN. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  120. Bertz, Matt: Magic And Bird Join Jordan As NBA 2K12 Cover Athletes 21.7.2011. Game Informer. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  121. Klein s. 61.
  122. 9 Classic Michael Jordan Commercials Total Pro Sports. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  123. Rovell, Darren: Jordan's 10 greatest commercials ever ESPN. Viitattu 9.11.2011. (englanniksi)
  124. Redenbach, Andrew: A Multiple Product Endorser can be a Credible Source Cyber-Journal of Sport Marketing. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  125. Michael Jordan RETIRES As World's Most Famous Basketball Star 1.2.1999. Jet. Viitattu 4.11.2011. (englanniksi)
  126. Air Jordan 1 (I) sneakerfiles.com. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  127. Forbes: Michael Jordan Forbes. Viitattu 6.11.2011. (englanniksi)
  128. Forbes: #20 Michael Jordan Forbes. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  129. Harris, Melissa: Michael Jordan bringing steakhouse to Chicago 24.3.2011. Chicago Tribune. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)
  130. Michael Jordan's NBA Achievements 23jordan.com. Viitattu 7.11.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Michael Jordan.