Wilmington (Pohjois-Carolina)
| Wilmington | |
|---|---|
_2.JPG) Wilmingtonin kaupungintalo |
|
 Wilmingtonin sijainti Pohjois-Carolinassa |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Yhdysvallat |
| Osavaltio | Pohjois-Carolina |
| Piirikunta | New Hanover |
| Perustettu | 1739/1740 |
| Kaupunginoikeudet | 1866 |
| Hallinto | |
| – Pormestari | Bill Saffo[1] |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 107,4 km² |
| – Maa | 106,2 km² |
| – Josta vettä | 1,2 km² (1,1 %) |
| Korkeus | 9 m |
| Väkiluku (2020) | 115 451 |
| – Väestötiheys | 1075 as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC-5 |
| – Kesäaika | UTC-4 |
| ZIP code | 28401-28412 |
| Suuntanumero(t) | 910 |
Wilmington on yhdysvaltalainen kaupunki Pohjois-Carolinan osavaltiossa. Se on New Hanoverin piirikunnan hallintokeskus. Wilmingtonissa oli vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan 115 451 asukasta.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisenä eurooppalaisena Wilmingtonissa ja sitä ympäröivällä Cape Fearin alueella kävi italialainen tutkimusmatkailija Giovanni da Verrazano vuonna 1524. Ensimmäiset eurooppalaiset asettuivat Wilmingtoniin kuitenkin vasta 1720.[3] Wilmington sai kunnallisoikeudet vuonna 1739 tai 1740.[4]
Wilmington teollistui nopeasti 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Paikkakunnan taloutta veti erityisesti puuteollisuus, joka sai raaka-aineita Wilmingtonia ympäröineistä laajoista metsistä.[3] Vuoteen 1840 mennessä siitä oli kasvanut osavaltionsa suurin kaupunki ja itärannikon merkittävimpiä satamakaupunkeja.[4] Sisällissodan aikana Wilmington oli strategisesti tärkeä, sillä sen sataman kautta kuljetettiin huomattava osa Etelävaltioiden tuontituotteista. Kun Pohjoisvaltiot valtasivat Norfolkin 1862, niin Wilmingtonin merkitys kasvoi entisestään ja siitä tuli Etelävaltioiden tärkein satama. Wilmington vallattiin lopulta Wilmingtonin taistelussa 1865.[3] Seuraavana vuonna paikkakunta sai kaupunginoikeudet.[4] 10. marraskuuta 1898 Wilmingtonissa puhkesi kapina, jossa monisatapäinen valkoisen ylivallan kannattajien joukko pakotti kaupungin pormestarin Silas P. Wrightin ja kaupunginvaltuuston eroamaan. Joukko myös tappoi poliittisia vastustajiaan ja paikallisia mustia, karkotti näitä kaupungin rajojen ulkopuolelle ja vandalisoi näiden koteja ja yrityksiä.[5]
Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana Wilmingtonin laivanrakennusteollisuus elpyi, ja 1940-luvulla North Carolina Shipbuilding Company työllisti alueella tuhansia ihmisiä. Sotien jälkeen kaupunkiin perustetut General Electricin ja Corningin toimitilat ja uudet nähtävyydet, kuten museoalus USS North Carolina, toivat kaupunkiin lisää vaurautta. Lisäksi 1980-luvulla elokuvateollisuus tuli Wilmingtoniin, joka oli noussut 1990-luvulla Yhdysvaltain kolmanneksi suurimmaksi elokuvakeskukseksi New Yorkin ja Los Angelesin jälkeen. Vuonna 1990 Interstate 40 -valtatie avattiin, ja sitä pitkin kaupunkiin saapui entistä enemmän ihmisiä. Wilmington oli 1990-luvulla Yhdysvaltain nopeimmin kasvavia kaupunkeja.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Office of Mayor and Council City of Wilmington. Arkistoitu 10.12.2010. Viitattu 15.2.2011. (englanniksi)
- ↑ U.S. Census Bureau QuickFacts: Wilmington city, North Carolina www.census.gov. Viitattu 16.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c History of Wilmington, NC Wilmington.net. Viitattu 15.2.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d History of Wilmington Greater Wilmington Chamber of Commerce. Arkistoitu 26.3.2011. Viitattu 15.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Faulkner, Ronnie N.: Wilmington Race Riot NCpedia. 2006. Arkistoitu 13.6.2020. Viitattu 1.4.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wilmington (Pohjois-Carolina) Wikimedia Commonsissa
- Kaupungin kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)