Jumala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee jumalaa käsitteenä. Kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden jumalia käsittelevät artikkelit Jumala (kristinusko), Allah ja Jahve.
Osa artikkelisarjasta
Jumalat

Jumalan olemassaolo
Agnostisismi
Ateismi
Deismi
Henoteismi
Monoteismi
Panteismi
Panenteismi
Polyteismi
Teismi

Jumalatodistukset
Kaikkivoipaisuuden paradoksi
Kosmologinen todistus
Luonnonteologia
Ontologinen todistus
Pahan ongelma
Teleologinen todistus

Jumalausko
Usko
Uskonnollisuus
Uskonnon alkuperä
Uskonto
Uskovainen

Jumaluusoppi
Teologia
Uskonnonfilosofia

n  k  m

Jumala, jumaluus tai jumalolento on käsite, joka tarkoittaa tavallisesti henkilöllisiksi käsitettyjä yliluonnollisia olentoja, joiden uskotaan hallitsevan luonnonvoimia, ihmisten kohtaloita ynnä muuta.[1]

Jumalakäsitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teismi eli jumalausko on käsitys, jonka mukaan on olemassa persoonallinen, vaikuttava Jumala. Polyteismi eli monijumalaisuus on käsitys, jonka mukaan jumalia on useita. Monoteismiin eli yksijumalaisuuden mukaan on vain yksi Jumala. Deismi on käsitys, jonka mukaan Jumala ei kaikkeuden luotuaan ole puuttunut sen kehitykseen tai käsitys jonka mukaan Jumala on kaiken alkusyy. Panteismi eli kaikkijumalaisuus samastaa jumalan kaikkeuden kanssa.[2]

Sanaa ateismi eli jumalattomuus käytetään joko viittaamaan näkemyksiin, joiden mukaan Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa tai käsityksiin, joista puuttuu käsitys jumalan olemassaolosta. Agnostisismiksi kutsutaan näkemystä, jonka mukaan ei voi sanoa, onko jumalaa tai jumalia olemassa.[3]

Jumalat eri uskonnoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonnot voidaan jaotella sen mukaan, kuinka montaa jumalaa tai jumalatarta ne palvovat. Monoteistiset uskonnot käsittävät tavanomaisesti vain yhden jumalan olemassaolon, kun taas polyteistiset uskonnot uskovat useampaan jumalaan.[4]

Søren Kierkegaard katsoi, että uskossa järki täytyi hylätä, jotta voitaisiin uskoa ”järkeä suurempaan”.[5]

Vuonna 1994 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaisten mielestä Jumala on rakastava (62%), turvallinen (59%), anteeksiantava (59%), vihaava (3%), pelottava (5%) ja rankaiseva (5%).[6]

Kirkon tutkimuskeskuksen vuonna 2011 teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisista 27 % uskoi kristinuskon Jumalaan. 23 % suomalaisista uskoi Jumalaan jotenkin muuten kuin kirkko opettaa. 17 % oli uskostaan epävarmoja ja 7 % epäili Jumalan olemassaoloa. 21 % ei uskonut Jumalan olemassaoloon.[7] Usko jumalaan vähenee mitä nuoremmista sukupolvista on kyse. 15 - 29 -vuotiaiden sukupolvesta kristinuskon jumalaan uskoi enää 15 prosenttia ja 34 prosenttia ei usko jumalaan ollenkaan.[8]

Sanan alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kielen sana jumala on ilmeisesti omaperäinen suomalais-ugrilainen sana.[9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. teismi – – fil. oppi jonka mukaan kaikkeuden luojana ja ylläpitäjänä on persoonallinen jumaluus. polyteismi – – usko moneen jumalaan, monijumalaisuus. monoteismi yksijumalaisuus. ylijumala Ukko ylijumala. Kreikkalaisten ylijumala Zeus. deismi fil. käsitys jonka mukaan Jumala ei maailman luotuaan ole puuttunut sen kehitykseen; käsitys jonka mukaan Jumala on kaiken alkusyy.panteismi fil. oppi jumalan ja kaikkeuden samuudesta. Kielitoimiston sanakirja.
  3. Korpela, Jukka K.: Pienehkö sivistyssanakirja Jukka K. Korpela. Viitattu 16.4.2007.
  4. Andersen, Margaret L. & Taylor, Howard Francis: Sociology: understanding a diverse society, s. 451. Cengage Learning, 2005. ISBN 9780534617165. (englanniksi)
  5. McDonald, William: Søren Kierkegaard 11.5.2006. Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 2.4.2008. (englanniksi)
  6. Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27265-5.
  7. Kirkon tutkimuskeskuksen kyselytutkimus 2011.Tutkimustulos: Suomalaiset haluavat Suvivirren edelleen kevätjuhliinsa evl.fi 14.5.2012
  8. Ev.lut. kirkon nelivuotiskertomus: Haastettu kirkko, sivu 44Gallup Ecclesiastica 2011
  9. Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K. Päätoimittaja Erkki Itkonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992 (2. painos 2001). ISBN 951-717-692-9.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Boyer, Pascal: Ja ihminen loi jumalat: Kuinka uskonto selitetään. (Et l’homme créa les dieux, 2001.) Suomentanut Tiina Arppe. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31815-7.
  • Hallam, Elizabeth (päätoim.): Mytologian jumalat: Yli 130 jumalaa ja jumalatarta kautta maailman. (Gods and goddesses: A treasury of deities and tales from world mythology, 1996.) Teksti: Tessa Clark, Elizabeth Hallam ja Cecilia Walters. Suomentanut Kimmo Kankaanpää. Hämeenlinna: Karisto, 1997. ISBN 951-23-3647-2.
  • Pyysiäinen, Ilkka: Jumalan selitys: 'Jumala' kognitiivisena kategoriana. Helsingissä: Otava, 1997. ISBN 951-1-14940-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Davidson, Matthew: God and Other Necessary Beings The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  • Morley, Brian: Western Concepts of God The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
  • Wainwright, William: Concepts of God The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)