Ontologinen todistus
Wikipedia
| Osa artikkelisarjasta Jumalat |
|
|
Jumalan olemassaolo |
|
|
Jumalatodistukset |
|
Ontologisen todistuksen jumalan olemassaololle esitti tiettävästi ensimmäisenä Anselm Canterburylainen 1070-luvulla kirjassa Proslogion.
Ontologia tarkoittaa oppia olemassaolosta. Ontologisessa todistuksessa ei vedota lainkaan luontoa koskeviin tosiasioihin, esimerkiksi todellisuuden luonteeseen tai kaikkeuden olemassaoloon. Ontologinen todistus yrittää osoittaa, että jumalan olemassaolo on pääteltävissä jumalan määritelmästä. Todistus on tiivistettynä:
Meillä on idea täydellisestä olennosta, jota voimakkaampaa, hyvempää, viisaampaa jne. ei voi kuvitella. Olemassaolo on enemmän kuin olemattomuus tai oleminen vain ajatuksena. Täydellinen olento ei olisi täydellinen, jos siltä puuttuisi olemassaolon ominaisuus. Tästä syystä täydellisen olennon täytyy olla olemassa.
Onnistuessaankin argumentti todistaisi vain jonkinlaisen jumalan olemassaolon, osoittaisi että ateisti on väärässä mutta ei kertoisi onko kristitty, muslimi vai kenties joku muu teisti oikeassa.
Jo aikalaiset kritisoivat todistusta osoittamalla, että millainen tahansa täydellisyys voidaan "todistaa" samalla tavalla. Esimerkiksi kaikkipahan olennon olemassaololle voidaan luoda vastaava todistus. Muodollisesti virheelliseksi todistuksen pyrki osoittamaan esimerkiksi Immanuel Kant näyttäessään, että olemassaolo ei ole samanlainen predikaatti kuin esimerkiksi voimakkuus.
Jo 1200-luvulla Tuomas Akvinolainen, joka kehitti omia jumalatodistuksiaan, hylkäsi ontologisen todistuksen.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Anselm Canterburylainen: Ymmärrystä etsivä usko (Proslogion). Johdanto, suomennos, selitykset Paavo Rissanen. Hengen tie 13. Pieksämäki: Kirjaneliö 1986. ISBN 951-600-698-1
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Internet Encyclopedia of Philosophy: Ontological Argument (englanniksi)
- Stanford Encyclopedia of Philosophy: Ontological Arguments (englanniksi)
