Uskovainen
Tätä sivua ei ole | Osa artikkelisarjasta Jumalat |
|
|
Jumalan olemassaolo |
|
|
Jumalatodistukset |
|
|
Jumalausko |
|
|
Jumaluusoppi |
|
Uskovainen (myös lyhyesti uskova) on henkilö, joka uskoo (hartaasti, elävästi) Jumalaan. [1][2] Nimitystä saatetaan käyttää myös ainoastaan kristittyihin viitatessa.[1]
Käsite olla uskovainen on yleisemmin käytössä protestanttisissa kirkkokunnissa, joissa tähdennetään ihmisen pelastuvan yksin uskosta (lat. sola fide). Ihminen saa Jumalalta lahjaksi pelastavan uskon (pelastuu siis yksin uskosta).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomalainen uskonnollisuus
Suomessa luterilaisen kirkon vuonna 1996 tekemässä tutkimuksessa 45 % suomalaisista piti itseään uskovina. Naisista uskovia oli 56 % ja miehistä 33 %. Maaseudulla uskovia oli 51 % ja kaupungeissa 34 %. 15–24-vuotiaista itseään piti uskovina 33 % ja yli 65-vuotiaista 65%. Koulutustaso ei vaikuttanut uskovien osuuteen. Luterilaiseen kirkkoon kuuluvista uskovina piti itseään 46 %, muihin uskontokuntiin kuuluvista 75 % ja uskontokuntiin kuulumattomista 22%.[3]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0
- ↑ Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. 3. tarkistettu ja päivitetty painos. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X.
- ↑ Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27265-5.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Anu Silfverberg: Uskottomat. Helsingin sanomat 17.4.2003.
