Agnostisismi
Tätä sivua ei ole | Osa artikkelisarjasta Jumalat |
|
|
Jumalan olemassaolo |
|
|
Jumalatodistukset |
|
|
Jumalausko |
|
|
Jumaluusoppi |
|
Agnostisismi tai agnostismi (kreik. α- a-, ei + γνώσις gnōsis, tieto) on käsitys, jonka mukaan ei voida tietää, onko jumalaa tai jumalia olemassa.[1] Käsitettä käytetään myös laajemmin käsityksestä, että ei ole mahdollista saada mitään tietoa joistakin asioista.[2]
Thomas Henry Huxley loi käsitteet ”agnostisismi” ja ”agnostikko” 1860-luvulla kuvaamaan ajatuksiaan: ”Mietiskelin ja keksin nimen joka oli mielestäni sopiva nimi 'agnostikko'. Se tuli päähäni enteellisen vastakkaisesti 'gnostikolle' kirkkohistoriassa joka halusi tietää niin paljon juuri siitä mistä minä en tiedä mitään. Tyydytyksekseni nimi tuli yleiseen käyttöön.”[3]
Vaikka agnostikko kieltää tiedon mahdollisuuden, agnostikko ei välttämättä ole ateisti eli hän saattaa silti uskoa jumalan olevan olemassa. Hän voi jopa myöntää ateistien perustelujen olevan parempia, mutta silti uskoa ”tunteellisin perustein”.[4]
[muokkaa] Agnostismi ja ateismi
Ateismi voidaan käsittää kahdella tavalla. Ensiksi väitelauseena jumalan olemassaolosta: todellisuuteen ei kuulu jumalaa tai jumalia. Toinen määritelmä on tietoa koskeva eli siinä on kyse yksilön käsityksestä siitä, onko jumalien olemassaolosta tietoa vai ei.[5] Tietoa koskien ateismi voidaan jakaa positiiviseen ateismiin, jossa kielletään jumalien olemassaolo, ja negatiiviseen ateismiin, joka on uskon puutetta jumalien olemassaoloon, mutta josta puuttuu jumalien olemassaolon nimenomainen kieltäminen.[6][7][8]
Filosofi Michael Scriven on muotoillut tunnetun ateismin, agnostismin ja teismin tietoteoreettiseen määritelmän, jossa myös agnostismi määritellään asteikkona.[9][10][11]
Scrivenin mukaan agnostisismi laajassa merkityksessä voidaan jakaa kolmeen lajiin. Scriven nimittää epäilijöiksi niitä, joiden mielestä jumalan olemassaolon puolesta on joitakin todisteita, mutta jumalan olemassaolo on epätodennäköistä. Agnostikkoja käsitteen suppeassa merkityksessä ovat Scrivenin mukaan ne, joiden mukaan jumalan olemassaolon todennäköisyys on 50 %.[12][13][14]
| Käsitys jumalan olemassaolosta | Nimitys |
|---|---|
| 1. Suoraan toteennäytetty | Vanhakantainen teisti |
| 2. Vahvoja näyttöjä puolesta | Nykyaikainen teisti |
| 3. Vahvaa näyttöä puolesta, silti myös näyttöä vastaan | Käytännön teisti |
| 4. Näyttöä puolesta ja vastaan yhtä paljon | Agnostikko |
| 5. Jonkin verran näyttöä puolesta | Epäilijä |
| 6. Ei mitään näyttöä puolesta | Negatiivinen ateisti |
| 7. Vahvaa näyttöä vastaan, ei mitään näyttöä puolesta | Positiivinen ateisti |
Scrivenin mukaan agnostikot voidaan jakaa kahteen ryhmään myös toisella perusteella. Scriven nimittää positiiviseksi agnostismiksi käsitystä, jonka mukaan on runsaasti todisteita sekä jumalan olemassaolon puolesta että jumalan olemassaoloa vastaan. Negatiivinen agnostismi taas on Scrivenin mukaan asenne, jossa ei haluta ottaa kantaa jumalan olemassaoloon vaan vedotaan tietämättömyyteen.[12]
Scrivenin mukaan agnostismi on päättämättömyyttä silloin, kun kyse ei ole itsensä suojelemisesta yhteisössä, jossa ateisteihin suhtaudutaan kielteisesti.[12] Filosofi Julian Baggini on arvostellut agnostistista asennetta siitä, että johdonmukaisesti sen mukaan ei voitaisi sanoa, nouseeko aurinko huomenna, koska mikään kokemustieto ei ole täysin varma. Jumalausko on Bagginin mukaan oletuksena tarpeeton.[15]
[muokkaa] Lähteet
- Niiniluoto, Ilkka: Ateismi. Teoksessa Helenius, Timo & Koistinen, Timo & Pihlström, Sami (toim.): Uskonnonfilosofia. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Korpela, Jukka K.: Pienehkö sivistyssanakirja: agnostismi Jukka K. Korpela. Viitattu 12.7.2010.
- ↑ Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 14. osa, Pienhakusanat ja hakemisto: A–J. Espoo: WSOY, 1981. ISBN 951-0-07253-2.
- ↑ Christianity and Agnosticism: A Controversy. Teoksessa Huxley, Thomas Henry: Collected Essays vol 5: Science and Christian tradition, s. 237–239. London: Macmillan, 1889. (englanniksi)
- ↑ Selin, Risto: Jumalan olemassaolo. Teoksessa Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Niiniluoto 2003, s. 130.
- ↑ Cline, Austin: Strong Atheism vs. Weak Atheism About.com. Viitattu 19.4.2007. (englanniksi)
- ↑ Martin 1990.
- ↑ Hartikainen, Erkki: Ateismin määrittelemisestä. Vapaa ajattelija, 2001, nro 1/2001.
- ↑ Scriven, Michael: Primary philosophy. New York: McGraw-Hill, 1966. ISBN 0-87975-078-2. . Painettu uudelleen teoksessa Angeles, Peter (editor): Critiques of god: Making the case against belief in god. Buffalo, New York: Prometheus Books, 1976. ISBN 0-87975-078-2. (englanniksi)
- ↑ Niiniluoto 2003, s. 136.
- ↑ Cooke, Bill: Agnostismin nousu ja tuho. Vapaa ajattelija, 2000, nro 3/2000.
- ↑ a b c Teksti julkaisussa Hartikainen, Erkki (vastaava toim.): Yläasteen etiikka: Peruskoulun uskontojen historian ja etiikan oppikirja 1–3. (Kouluhallituksen hyväksymä kokeilumoniste lukuvuosiksi 1982–83, 1983–84, 1984–85.) Lisäpainos 1985. Helsinki: Vapaa ajatus, 1982. ja sen pohjalta tehdyssä internet-oppimateriaalissa Hartikainen, Erkki (toim.): Elämänkatsomustiedon oppikirjat: Todellisuus ja todellisuuskäsitys: Lukion elämänkatsomustieto 2 (ET 11) 2007. Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 16.4.2007.
- ↑ Hartikainen, Erkki: Ateismin määritelmä. Vapaa ajattelija, 2003, nro 4/2003.
- ↑ Niiniluoto, Ilkka: Epäily, usko ja taikausko. Teoksessa Järki, arvot ja välineet. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13060-9.
- ↑ Hartikainen, Erkki: Erehtymätön ateisti Vapaa ajattelija. 4/2005. Viitattu 10.1.2011.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Lightman, Bernard: The origins of agnosticism: Victorian unbelief and the limits of knowledge. Baltimore, Madison: John Hopkins University Press, 1987. ISBN 0-8018-3375-2. (englanniksi)
