Henoteismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjasta
Jumalat

Jumalan olemassaolo
Agnostisismi
Ateismi
Deismi
Henoteismi
Monoteismi
Panteismi
Panenteismi
Polyteismi
Teismi

Jumalatodistukset
Kaikkivoipaisuuden paradoksi
Kosmologinen todistus
Luonnonteologia
Ontologinen todistus
Pahan ongelma
Teleologinen todistus

Jumalausko
Usko
Uskonnollisuus
Uskonnon alkuperä
Uskonto
Uskovainen

Jumaluusoppi
Teologia
Uskonnonfilosofia

n  k  m

Henoteismi (kreikkaa: εἷς, heis 'yksi' + θεός, theos 'jumala')[1] tarkoittaa monijumalista uskontoa, jossa on yksi pääjumala tai jumalten joukosta kulloinkin palvonnan kohteeksi valitaan korkein tai jopa "ainoa" jumala. Henoteismi on toisinaan toiminut välivaiheena tavallisesta polyteismista monoteismiin siirryttäessä.

Henoteismi eroaa monolatriasta siinä, että henoteismissä keskitytään yhden jumalaan palvontaan, vaikkakin myönnetään, että myös muut jumalat saattavat olla palvonnan arvoisia, kun taas monolatriassa muiden jumalien ei katsota olevan palvonnan arvoisia, vaikkakaan niiden olemassaoloa ei sinällään kielletä. Tyypillinen esimerkki henoteismista on sellainen, että jokin kansa tai heimo palvoo vain yhtä jumalaa, jota se pitää omana jumalaan, mutta uskoo olevan muita jumalia, jotka ovat vastaavasti muiden kansojen ja heimojen jumalia. Tällainen kansa tai heimo uskoo siis moneen jumalaan mutta on uskollinen vain yhdelle. Kristinuskon lähdettyä leviämään jotkut kansat uskoivat jumalaan, josta apostolit kertoivat (Jahveen), mutta sanoivat heillä olevan jo oma jumalansa johon ovat tyytyväisiä eivätkä he siksi kaipaa apostolien jumalaa.

Henoteismi oli tyypillistä muun muassa myöhemmän antiikin uskonnolliselle elämälle. Vaikkakin antiikin Kreikan ja Rooman uskonnot olivat monijumalisia, klassisen antiikin aikana monijumalisesta uskonnosta kehittyi filosofian vaikutuksesta erilaisia tulkintoja. Usein Zeus (tai Juppiter) käsitettiin ylimmäksi, kaikkivaltiaaksi ja kaikkitietäväksi jumalaksi ja muiden jumalten kuninkaaksi ja isäksi.

Maijastina Kahloksen mukaan koulutetummat piirit olivatkin myöhäisantiikin aikana käytännössä yksijumalisia. Uusplatonilainen filosofi Plotinos opetti, että perinteisen uskonnon jumalien yläpuolella oli ”Yksi”. Maksimos Madauralainen jopa katsoi, että vain hullu kieltäisi yhden Jumalan olemassaolon.[2] Kristillisessä uusplatonismissa kristinuskon Jumala on usein samaistettu uusplatonistiseen ”Yhteen”.

Termi henoteismi on Max Müllerin kehittämä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Teinonen, Seppo A.: H Teologian sanakirja. Teologinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. Viitattu 15.9.2008.
  2. Kahlos, Maijastina: Debate and Dialogue: Christian and Pagan Cultures C. 360-430, s. 145, 160. Ashgate Publishing, 2007.

R. C. Sproul: Jos Jumala on olemassa, miksi on ateisteja?

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Henotheism
Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.