Henoteismi
Sivulta puuttuu | Osa artikkelisarjasta Jumalat |
|
|
Jumalan olemassaolo |
|
|
Jumalatodistukset |
|
|
Jumalausko |
|
|
Jumaluusoppi |
|
|
|
|
Henoteismi (kreikkaa: εἷς, heis 'yksi' + θεός, theos 'jumala')[1] tarkoittaa monijumalista uskontoa, jossa on yksi pääjumala tai jumalten joukosta kulloinkin palvonnan kohteeksi valitaan korkein tai jopa "ainoa" jumala. Henoteismi on toisinaan toiminut välivaiheena tavallisesta polyteismista monoteismiin siirryttäessä.
Henoteismi eroaa monolatriasta siinä, että henoteismissä keskitytään yhden jumalaan palvontaan, vaikkakin myönnetään, että myös muut jumalat saattavat olla palvonnan arvoisia, kun taas monolatriassa muiden jumalien ei katsota olevan palvonnan arvoisia, vaikkakaan niiden olemassaoloa ei sinällään kielletä. Tyypillinen esimerkki henoteismista on sellainen, että jokin kansa tai heimo palvoo vain yhtä jumalaa, jota se pitää omana jumalaan, mutta uskoo olevan muita jumalia, jotka ovat vastaavasti muiden kansojen ja heimojen jumalia. Tällainen kansa tai heimo uskoo siis moneen jumalaan mutta on uskollinen vain yhdelle. Kristinuskon lähdettyä leviämään jotkut kansat uskoivat jumalaan, josta apostolit kertoivat (Jahveen), mutta sanoivat heillä on jo oma jumalansa johon ovat tyytyväisiä eivätkä he siksi kaipaa apostolien jumalaa.
Henoteismi oli tyypillistä muun muassa myöhemmän antiikin uskonnolliselle elämälle. Vaikkakin antiikin Kreikan ja Rooman uskonnot olivat monijumalisia, klassisen antiikin aikana monijumalisesta uskonnosta kehittyi filosofian vaikutuksesta erilaisia tulkintoja. Usein Zeus (tai Juppiter) käsitettiin ylimmäksi, kaikkivaltiaaksi ja kaikkitietäväksi jumalaksi ja muiden jumalten kuninkaaksi ja isäksi.
Maijastina Kahloksen mukaan koulutetummat piirit olivatkin myöhäisantiikin aikana käytännössä yksijumalisia. Uusplatonilainen filosofi Plotinos opetti, että perinteisen uskonnon jumalien yläpuolella oli ”Yksi”. Maksimos Madauralainen jopa katsoi, että vain hullu kieltäisi yhden Jumalan olemassaolon.[2] Kristillisessä uusplatonismissa kristinuskon Jumala on usein samaistettu uusplatonistiseen ”Yhteen”.
Termi henoteismi on Max Müllerin kehittämä.[1]
Lähteet [muokkaa]
R. C. Sproul: Jos Jumala on olemassa, miksi on ateisteja?
