Aton

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Aten” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.
Aton
Faarao Akhenaten palvomassa Atonia.
Faarao Akhenaten palvomassa Atonia.
Hieroglyfein
it
n
raA40
Muita nimiä
Aten, Aton-Ra
Kulttikeskus
Akhetaten
Roolit
auringonkehrä

Aton (sanatarkasti Aton-Ra) oli muinaisessa Egyptissä erityisesti Uuden valtakunnan 18. dynastian aikana palvottu auringonjumala[1] ja universaali luojajumala[2].

12. dynastian aikaan auringonjumala Ra-Horakhtyä alettiin kuvata pelkistettynä auringonkehränä. Ennen Amenhotep III:n hallituskautta Aton pysyi kuitenkin melko merkityksettömänä Heliopoliin paikallisjumalana.[1] Akhenatenin noustua valtaan hän kielsi kaikkien muiden jumalten palvelemisen ja nosti Atonin ylimmäksi jumalaksi. Akhenatenin uskonto saattoi kuitenkin olla monolatrinen ennemmin kuin monoteistinen, sillä mikään lähde ei osoita hänen pitäneen Atonia ainoana jumalana.[3] Muutokset kohtasivat suurta vastustusta ja siellä, missä vanhojen jumalten kannatus oli vahvaa, Atonia palvottiinkin korkeintaan nimellisesti. Erityisesti Amonin pappien hallussa ollut Theba vastusti Atoniin siirtymistä. Osittain tästä syystä Akhenaten rakennutti pääkaupungikseen Akhetatenin, ”Atonin horisontin”, josta tuli myös Atonin kulttikeskus.[1]

Faarao Akhenaten ja kuningatar Nefertiti

Atonin palvonta poikkesi huomattavasti vanhojen jumalien palvonnasta. Tavallinen ihminen ei saanut palvoa Atonia laisinkaan, vaan hänen tuli palvoa faarao Akhenatenia, joka edelleen palvoi Atonia. Aton kuvataan usein pitelemässä ankh-symbolia auringonsäteinä kurottuvilla käsillään faaraon kasvojen edessä. Atonin temppelit olivat vanhojen jumalten temppeleistä poiketen suuria kattamattomia alueita.

Akhenatenin kuoltua Atonin kultista tuli hyvin epäsuosittu ja sen kannattajia mahdollisesti jopa vainottiin. Amonin papisto myös hävitti enimmät todisteet Akhenatenin valtakaudesta.[3] Atonin palvonta jatkui kuitenkin satoja vuosia tämänkin jälkeen, mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa.

Atonin ja Akhenatenin valta-ajasta kertoo Mika Waltarin romaani Sinuhe egyptiläinen.[3]


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mercante, Anthony S.: Who’s Who in Egyptian Mythology. Toinen painos. Yhdysvallat: Metrobooks, 2002. ISBN 1-5866-3611-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mercante 2002, s. 15.
  2. Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 653. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  3. a b c Mercante 2002, s. 16.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.