Jahannam

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Persialainen 1400-luvun piirros esittää Muhammadin käyntiä Helvetissä buraqin kyydissä.

Jahannam (arab. جهنم‎‎) on islaminuskon käsitys helvetistä. Vastaavasti paratiisi on Janna. Paratiisi ja Helvetti ovat islamin käsitteissä paikannimiä, joten ne kirjoitetaan isolla.[1]

Islamissa Helvetti ja Paratiisi liittyvät historian viimeisten päivien tapahtumiin. Koraanin toistuvina teemoina on usko tuomiopäivään ja tuonpuoleisessa tapahtuvaan rangaistukseen tai palkitsemiseen. Koraanissa korostetaan yhteisöllistä vastuuta vähäosaisista sekä uskonnollisia velvoitteita. Vastaavasti raskain synti on usko monijumalaisuuteen. Ylösnousemus koskee sekä sielua että ruumista. Tuomiopäivän tapahtumat ovat saaneet vaikutteita Lähi-idän vanhasta perinteestä.[1]

Islamissa kaikella Jumalan luomalla on alku ja loppu. Koraanin mukaan viimeisinä päivinä maa järkkyy, vuoret murenevat, meret nousevat, aurinko pimenee, tähdet putoavat taivaalta ja taivas katoaa. Jumala jakaa viimeisenä päivänä tuomioita ja ainoastaan profeetta Muhammad voi vedota häneen syntisten puolesta. Jumala on armollinen, mutta ei anna anteeksi muiden jumalien asettamista rinnalleen.[2]

Tuomiopäivänä synnintekijät punnitaan jättimäisellä vaa'alla. Toisessa vaakakupissa ihmisen synnit ja toisessa pieni paperilappu, jossa on islamin uskontunnustus eli šahada. Vaikeimpana tehtävänä pidetään Siratin sillan ylittämistä. Siltaa kuvataan hiustakin kapeammaksi ja miekkaa terävämmäksi.[2] Silta näyttää syntisestä kapealta ja hurskaasta leveältä.[1] Syntiset putoavat sillalta Helvetin tuleen, missä henget eli džinnit tunkevat ihmisten suihin kuumia ketjuja ja vetävät niitä ulos takapuolesta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  • Terhart, Franjo & Schulze, Janina: Nykymaailman uskonnot: Alkuperä, historia, usko, maailmankuva. (Weltreligionen: Ursprung, Geschichte, Ausübung, Glaube, Weltbild, 2007.) Suomentajat: Eetu Nieminen, Aatos Hiltunen. Bath: Parragon, 2007. ISBN 978-1-4075-1183-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 150–157
  2. a b c Terhart & Schulze 2007, s. 104–107.