Uhkapeli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pachinko, japanilainen uhkapeliautomaatti

Uhkapeli on peli, jossa asetetaan panokseksi jotain materiaalisesti arvokasta, useimmiten rahaa, ilman varmuutta pelin lopputuloksesta.[1] Tarkoituksena pelaajalla on voittaa lisää rahaa tai muuta arvokasta. Suomen kielessä käytetään myös sanaa rahapelit rahasta pelattavista uhkapeleistä. Uhkapelissä voitto-osuus riippuu usein asetetun panoksen suuruudesta. Pelit voivat perustua pelkästään sattumaan tai vaihtelevissa määrin myös taitoon.

Suomessa uhkapelien pelaaminen on tarkoin säädelty, uhkapelien järjestäminen omin päin tai tilojen antaminen uhkapeliin on rikoslaissa kielletty. Rikoslaissa tarkoitettuun uhkapelin määritelmään kuuluu, että ”mahdollinen häviö on ilmeisessä epäsuhteessa ainakin jonkun osallistujan maksukykyyn”.[2] Uhkapeleihin liittyy peliriippuvuuden ongelma. Uhkapelien pelaaminen on kielletty joissakin uskonnollisissa säädöksissä.

Tyypillisiä uhkapelejä ovat pokeri ja muut korttipelit silloin, kun panoksena on rahaa. Venäläinen ruletti on uhkapeli, jossa panoksena on pelaajan henki. Muita uhkapelejä ja rahapelejä ovat erilaiset kasinopelit kuten ruletti, lotto, toto, urheiluvedonlyönti ja muut erilaiset vedonlyönnit, futuurit ja rahapeliautomaatit. Suomessa pelejä saavat järjestää Raha-automaattiyhdistys ja Veikkaus Oy. Totopelien järjestäminen on muusta urheiluvedonlyönnistä poiketen Suomen Hippoksen vastuulla.

Suomessa astui lokakuussa 2010 voimaan laki, joka kieltää rahapelien pelaamisen alaikäisiltä. Sen sijaan rahapelien välittäminen alaikäiselle on sallittua.[3].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uhkapelaaminen on yksi ihmiskunnan vanhimmista ajanvietteistä. Viitteitä tähän kautta aikojen on löytynyt kirjoitusten ja esineiden muodossa haudoista ja muista arkeologisista löydöistä. Uhkapelin alkuperä uskotaan juontavan muinaisista selvännäkemisrituaaleista, jossa merkittyjä tikkuja ja kiviä heittämällä ja niiden asentoa tulkitsemalla yritettiin ennustaa tulevaisuutta tai jumalten tahtoa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1 Gambling: Definition and Differentiations Viitattu 9.2.2009. (englanniksi)
  2. Säädökset alkuperäisinä: 563/1998 - 16 § Uhkapelin järjestäminen Finlex.fi. Viitattu 9.2.2009.
  3. AL: Porsaanreikä – K18 on ok, jos aikuinen antaa uusisuomi.fi. Viitattu 14.11.2010.
  4. Encyclopaedia Britannica: Gambling britannica.com. Viitattu 209.1.2013. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nikkinen, Janne: Sosiaalieettinen näkökulma rahapeliongelmien ehkäisyyn ja hoitoon. Helsinki: Stakes, 2008. ISBN 978-951-33-2220-5. Verkkoversio.
  • Rahapelifoorumi: Suomalainen rahapeli-, bingopeli-, tavara-arpajais- ja rahankeräyspolitiikka. Sisäasiainministeriön julkaisu 28/2006. Helsinki: Sisäasiainministeriö, 2006. ISBN 952-491-007-1. Verkkoversio (PDF).
  • Rautee, Risto & Merikallio, Annukka: Rahapelien kahdet kasvot. Helsinki: Annukka Merikallio Oy, 2009. ISBN 978-952-92-6069-0.
  • Taskinen, Teresa: Kaupassa, kioskilla ja kotikoneella: Rahapelit nuorten elämässä. Helsinki: Stakes, 2007. ISBN 978-951-33-2007-2. Verkkoversio.
  • Varvio, Saaramia: Katsaus Suomen rahapelijärjestelmään. Helsinki: Stakes, 2007. ISBN 978-951-33-2005-8. Verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä harrastuksiin tai vapaa-aikaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.