Uhkapeli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pachinko, japanilainen rahapeliautomaatti

Uhkapeli on olennaisesti sattumaan perustuva rahapeli, jossa asetetaan panokseksi jotain rahanarvoista niin että mahdollinen voitto tai tappio on epäsuhteessa pelaajan varallisuuteen.[1][2]

Uhkapelin ja rahapelin ero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uhkapeli ja rahapeli ovat jokseenkin eri käsitteitä. Rahapeli tarkoittaa arpajaisia, joissa pelaaja voi voittaa rahaa[2]. Rahapeli muuttuu uhkapeliksi kun panossumma on suurempi kuin mitä pelaajalla on varaa hävitä. Joskus on vaikea erottaa uhkapelaaminen viihdepelaamisesta, sillä moniin Internetissä tapahtuviin peleihin kuuluu panos, joka on tosin rahalliselta arvoltaan perinteisiä uhkapelejä pienempi.[3] Se, mikä lasketaan uhkapelaamiseksi kuitenkin vaihtelee eri historiallisissa ja kulttuurisissa konteksteissa.[4]

Alalajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahapelejä pelataan perinteisesti kasinoilla, tosin Internetin myötä kasinon virtuaalisen vastineen, nettikasinon, suosio on kasvanut voimakkaasti. Internetin myötä pelaajan on helpompi löytää itselleen sopiva pelikumppani. [5]

Pelaaminen voi tapahtua joko muiden pelaajien kanssa tai yksin esimerkiksi pelikoneen tai henkilökunnan avustuksella. Suosittuja rahapelejä ovat muun muassa:

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahapelien ja uhkapelien historia ulottuu aina niin kauas kuin rahaa tai muuta siihen verrattavaa on ollut olemassa ja lähes kaikissa sivilisaatioissa on harrastettu pelaamista, jossa panoksena on erinäisiä hyödykkeitä. [7] Esimerkiksi Kiinassa jäänteitä rahapeleistä on löydetty 4000 vuoden takaa. Myös esimerkiksi Kreetalta, Intiasta ja Egyptistä on löydetty yli tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua hautautuneita arpakuutioita ja pelilautoja. Nykyisen Turkin alueen heettiläiset kansat järjestivät vedonlyöntejä hevoskilpailuissa jo 4000 eKr. Kreikan ja Rooman armeijan legioonissa erilaiset rahapelit olivat myöskin suosittu tapa viettää aikaa.[4]

Ensimmäisiä uhkapeleistä johtuvia ongelmia on jäljitetty keskiajalle. Englannin kuningas Rikhard I kielsi miehiltään uhkapelit ristiretkien aikaan niiden liiallisen suosion vuoksi. Rahapelien potentiaali kuitenkin huomattiin hallinnollisella tasolla jo melko varhain, ja jo 1500-luvulla erinäisiä isompia hankkeita rahoitettiin arpajaisten ja lottojen avulla. Käytäntö oli suosittu sekä Euroopassa, jossa mm. Kuningatar Elisabet I rahoitti lottotulojen avulla vesivarantojen ylläpitoa, että Pohjois-Amerikassa, jossa esimerkiksi silta- tai muihin rakennushankkeisiin haettiin rahoitusta arpajaisten avulla.[4]

Kaikissa sivilisaatioissa rahapelaamisella ei ole kuitenkaan ollut merkittävää ekonomista vaikutusta, vaan se on nähty lähinnä sosiaalisena ajanvietteenä tai uskontokuntien järjestäminä tapahtumina, joissa lopputulos kertoo jumalten tahdosta. Tällaista rahapelaamista on löydetty mm. Indonesian Balin kansojen ja Australian aboriginaalien keskuudesta. Kapitalistisissa yhteiskunnissa rahapeleihin on kuitenkin kautta aikain liittynyt vahvasti haave äkkirikastumisesta, ja yhteishyvällisiä lottoja ja arpajaisia lukuunottamatta auktoriteettien suhtautuminen niihin on ollut kielteistä uhkapelaamisesta koituvien ongelmien vuoksi. Myös auktoriteettien järjestämät arpajaiset ovat olleet vilpin kohteena. [8]

Suomessa rahapelaamisen varhaisin organisoitu muoto oli monen muun maan tapaan lotto jo 1600-luvulla. Lottojen suosio kuitenkin hälveni yleisen moraalisen tuomitsevuuden myötä 1800-luvulla, ja laki määritti loton erityiseksi luvanvaraiseksi toiminnaksi 1889. Joitakin lottoja hyväntekeväisyystarkoituksiin kuitenkin sallittiin. 1920-luvulla laki muuttui, määrittäen loton lailliseksi ainoastaan viranomaisten järjestämänä, ja vuonna 1926 lakimuutos mahdollisti ensimmäisen laillisen rahapanoksella pelattavan loton sitten 1889-vuoden lakimuutoksen. 1920-luvulla Suomeen saapuivat myös ensimmäiset rahapeliautomaatit. 1940-luvulla perustetulle Veikkaukselle myönnettiin monopoli lottoon 1976. 1970-luvulla myös bingo saapui Suomeen ja sai välittömästi valtaisan suosion. Näihin aikoihin myös ensimmäiset ruletit saapuivat yökerhoihin, ja myöhemmin rahapelitoimintaa sai järjestää vain erityisluvan kanssa. [9]

Raha- ja uhkapelit organisoituna ja kaupallisena toimintana on suhteellisen tuore ilmiö, joka alkoi maailmanlaajuisesti 1960-luvulla. [10]

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo tuhansia vuosia sitten erilaisia arpoja ja niiden kaltaisia välineitä käytettiin yhteiskunnissa päätöksenteon tukena. Arvonnat liittyivät uskonnollisiin rituaaleihin, ja arvonnan lopputuloksen uskottiin edustavan jumalten tahtoa. Rahapelejä arvonnoista tuli, kun niiden osanottajat tai niitä seuranneet ihmiset alkoivat lyödä rahapanoksin vetoa lopputuloksesta. Lähes kaikissa tunnetuissa yhteiskunnissa on ollut jonkinlaista raha- tai uhkapelaamista. Sallittujen ja suosittujen pelien laatu voi kertoa yleisemminkin pelejä ympäröivästä yhteiskunnasta ja kulttuurista. [11]

Monissa uskonnoissa uhkapeli ja maallisen mammonan tavoittelu tuomitaan. Koraanissa uhkapeli kielletään. [12] Raamatussa mainitaan onneen tai sattumaan perustuvat pelit, ja kirjasta löytyy useita kohtia, joissa asioista päätetään arpomalla. Snl. 16:33 sanoo: ”Helmassa arpaa ravistellaan, tuloksen ratkaisee Herra.” Rahanhimoa ja nopeita rikastumiskeinoja kehotetaan kuitenkin välttämään. [13]

Rahapelien suorat ja epäsuorat yhteiskunnalliset vaikutukset voidaan jakaa kuuteen ryhmään:

  • terveydelliset ja sosiaaliset vaikutukset
  • taloudelliset vaikutukset
  • työllisyyteen ja koulutukseen liittyvät vaikutukset
  • viihteeseen ja turismiin liittyvät vaikutukset
  • yhteiskunnalliset ja oikeudelliset vaikutukset
  • kulttuuriin liittyvät vaikutukset[2]

Yhteiskunnissa uhkapelejä ja -pelaajia on aina yritetty hallita muun muassa kansallisten monopolien kautta, mutta se on nykyään vaikeaa Internetissä toimivien rahapelejä tarjoavien kansainvälisten yritysten takia. [2] Rahapeliteollisuus on maailman nopeimmin kasvavien teollisuudenalojen joukossa. Rahapelaamista markkinoidaan ”turvallisena riskinä”. Tietoisuus ja huoli pelien aiheuttamista riippuvuuksista ja rikoksista on kuitenkin kasvussa. Yhteiskunnallisesti suhtautuminen rahapeleihin vaikuttaa tutkijoiden mukaan vaihtelevan syklisesti hyväksynnästä kiihkoon, kieltämiseen, laittomaksi leimaamiseen ja taas hyväksyntään. Rahapelin laillistaminen edesauttaa rahapeliyritysten monopoliasemien syntymistä. Yrityksen olemassaolo ja toiminta puolestaan lähentävät rahapelauksen ja valtion suhdetta. [14] Veikkaus Oy, Raha-automaattiyhdistys (RAY) ja Fintoto OY ovat kolme suomalaista rahapelimonopoliyritystä. Useaan otteeseen uudistettu ja tarkennettu arpajaislaki ohjaa rahapelitoimintaa Suomessa. Rikoslakiin lisättiin vuonna 2010 uudeksi rikosnimikkeeksi myös rahapelirikos. [2] Rahapelirikoksesta voidaan tuomita, jos on esimerkiksi harjoittanut rahaopelitoimintaa toimiluvatta, myynyt tai välittänyt arpoja arpajaislain vastaisesti tai muuten rikkonut arpajaislakia. Rangaistuksena seuraa sakko tai korkeintaan kahden vuoden vankilatuomio. [15]

Pelaamisen ongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ongelmapelaamiseksi määritellään pelaaminen, joka vahingoittaa pelaajan sosiaalisia suhteita tai työssäkäyntiä tai aiheuttaa fyysisiä tai psyykkisiä ongelmia. [2]Yhteiskunta pyrkii hoitamaan rahapeliongelmia, muun muassa rahapelimonopolien ja Internetin rahapelitarjonnan rajoittamisen esitetään ehkäisevän pelaamisen sosiaalisia ongelmia. Muita yhteiskunnassa käytettäviä peliongelmien torjuntakeinoja ovat esimerkiksi peleille asetettavat ikärajat ja mainontaa koskevat rajoitukset. [2] Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriön tavoitteena on peliriippuvuuden vähentäminen, uuden teknologian mukanaan tuomien uusien riippuvuuksien tunnistaminen ja niiden hoidon kehittäminen. [16] Tutkimusten perusteella suomalaisista pelaajista 1-3 % arvioidaan kärsivän peliongelmista. Valtakunnallinen puhelinpalvelu Peluuri on Suomessa tunnetuin peliongelmaisille apua tarjoava organisaatio. Peliriippuvuuden lisäksi toinen huolta aiheuttava tekijä on uhkapeleihin liittyvä rikollisuus. [2]

Tutkimusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimusten perusteella rahapelin pelimotivaatioita voivat olla raha, pelaamisen jännitys ja etenkin verkkoympäristössä syntyvät sosiaaliset suhteet pelien ympärille rakentuneiden yhteisöjen jäseniin eli muihin pelaajiin. Potentiaalisten taloudellisten voittojen ja älyllisten haasteiden lisäksi siis myös pelipaikkojen sosiaalisuus toimii pelaamisen houkuttimena. Pelaajien välinen yhteisöllisyys vaikuttaa kuitenkin myös ehkäisevän ongelmapelaamisen etenemistä taloudelliseen tappioon. [16] Taitopelisivustot, joilla pelaajat pelaavat esim. pasianssia tai sanapelejä rahapanoksista toisiaan vastaan, yleistyvät netissä - suomenkielisistä sivustoista esimerkkinä Topkani. Netin taitopelisivustot pelaajineen muodostavat uudenlaisen rahapelikulttuurin muodon. [16] Verkossa on jo 2500-3000 rahapelisivustoa (20011-2014).

Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median laitoksella on tehty tutkimuksia rahapelaamisesta, mm. kaksi tutkimusta verkkopelaamisesta, joista toinen käsittelee nettipokeria ja toinen verkkopelaamisen nopeaa kehitystä. Tutkimusta tehdään mm. haastattelujen ja kyselylomakkeiden muodossa. Verkkorahapelaamisen muodonmuutos on vuosina 2008-2009 Suomessa toteutettu tutkimus, josta Suomen Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos julkaisi verkossa nähtävillä olevan raportin vuonna 2010. Tutkimuksen kohteena olivat uudenlaisten rahapelien ja pelaamisen muodot, joita Internetiin on viime vuosina syntynyt, ja perinteisempien rahapelien asema verkkoympäristössä.

Tutkijoiden mukaan tuuri- ja rahapeleihin liittyvät uskomukset, kuten ajatus Onnettaren, Kohtalo tai jonkin muun korkeamman voiman vaikutuksesta pelin lopputulokseen, ovat jokseenkin pysyneet samoina onnenpelien syntysijoilta nykypäivään asti. [17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. uhkapeli Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 11.11.2014.
  2. a b c d e f g h Pelisaatio - Suomen rahapelimarkkinat Viitattu 11.12.2014.
  3. Mäyrä, Frans, Sihvonen Tanja, Paavilainen Janne, Saarenpää Hannamari, Kultima Annakaisa: Nummenmaa Timo, Kuittinen Jussi, Stenros Jaakko, Montola Markus, Kinnunen Jani, Syvänen Antti: "Monialainen pelitutkimus", Ote informaatiosta: Johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan, BTJ Kustantamo, toim. Sami Serola 2010, s. 332-333
  4. a b c McMillen, Jan: ”Gambling cultures: studies in history and interpretation”, Routledge, 1996, s. 6
  5. McMillen, Jan: ”Gambling cultures: studies in history and interpretation”, Routledge, 1996, s. 6
  6. Gambling Commission: ”Survey data on gambling participation” s. 3-4, 7-8 Viitattu 11.12.2014.
  7. Mäyrä, Frans, Sihvonen Tanja, Paavilainen Janne, Saarenpää Hannamari, Kultima Annakaisa: Nummenmaa Timo, Kuittinen Jussi, Stenros Jaakko, Montola Markus, Kinnunen Jani, Syvänen Antti: "Monialainen pelitutkimus", Ote informaatiosta: Johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan, BTJ Kustantamo, toim. Sami Serola 2010
  8. McMillen, Jan: ”Gambling cultures: studies in history and interpretation”, Routledge, 1996, s. 6-7
  9. Kingma, Sytze F.:"Global gambling : cultural perspectives on gambling organizations", Routledge, 2010, s. 24-26
  10. McMillen, Jan: ”Gambling cultures: studies in history and interpretation”, Routledge, 1996, s. 1
  11. Mäyrä, Frans, Sihvonen Tanja, Paavilainen Janne, Saarenpää Hannamari, Kultima Annakaisa: Nummenmaa Timo, Kuittinen Jussi, Stenros Jaakko, Montola Markus, Kinnunen Jani, Syvänen Antti: "Monialainen pelitutkimus", Ote informaatiosta: Johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan, BTJ Kustantamo, toim. Sami Serola 2010, s.332-334
  12. Suomen shiiamuslimit - Ghomar eli uhkapelit Viitattu 11.12.2014.
  13. Mitä Raamattu sanoo uhkapelistä? Viitattu 11.12.2014.
  14. Kingma, Sythe F.: “Global gambling : cultural perspectives on gambling organizations”, Routlegde, 2010, s.6-10
  15. Rikoslaki 16 a § (20.5.2011/578) Viitattu 11.12.2014.
  16. a b c Kinnunen, Jani: "Verkkorahapelaamisen muodonmuutos", Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), 2010
  17. Mäyrä, Frans, Sihvonen Tanja, Paavilainen Janne, Saarenpää Hannamari, Kultima Annakaisa: Nummenmaa Timo, Kuittinen Jussi, Stenros Jaakko, Montola Markus, Kinnunen Jani, Syvänen Antti: "Monialainen pelitutkimus", Ote informaatiosta: Johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan, BTJ Kustantamo, toim. Sami Serola 2010, s. 334

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nikkinen, Janne: Sosiaalieettinen näkökulma rahapeliongelmien ehkäisyyn ja hoitoon. Helsinki: Stakes, 2008. ISBN 978-951-33-2220-5. Verkkoversio.
  • Rahapelifoorumi: Suomalainen rahapeli-, bingopeli-, tavara-arpajais- ja rahankeräyspolitiikka. Sisäasiainministeriön julkaisu 28/2006. Helsinki: Sisäasiainministeriö, 2006. ISBN 952-491-007-1. Verkkoversio (PDF).
  • Rautee, Risto & Merikallio, Annukka: Rahapelien kahdet kasvot. Helsinki: Annukka Merikallio Oy, 2009. ISBN 978-952-92-6069-0.
  • Taskinen, Teresa: Kaupassa, kioskilla ja kotikoneella: Rahapelit nuorten elämässä. Helsinki: Stakes, 2007. ISBN 978-951-33-2007-2. Verkkoversio.
  • Varvio, Saaramia: Katsaus Suomen rahapelijärjestelmään. Helsinki: Stakes, 2007. ISBN 978-951-33-2005-8. Verkkoversio (PDF).
  • Binmore, Ken: Game theory : a very short introduction. New York: Oxford University Press, 2007.
  • Reith, Gerda: The age of chance : gambling in western culture. London: Routledge, 2002.
  • Elias, George Skaff, Garfield, Richard, Gutschera, Robert K.:: Characteristics of games. Massachusetts Institute of Technology, 2012.
  • Davif, F. N.: Games, gods and gambling : the origins and history of probability and statistical ideas from the earliest times to the Newtonian era. Hafner Publishing Company, 1962.
  • Serola, Sami (toim.): Ote informaatiosta: Johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan. BTJ Kustantamo, 2010.
  • McMillen, Jan: Gambling cultures: studies in history and interpretation. Routledge, 1996.
  • Kingma, Sytze F.: Global gambling : cultural perspectives on gambling organizations. Routledge, 2010.
  • Elias, George, Garfield, Richard, Gutchera, Robert: Characteristics of Games”. Massachusetts Institute of Technology, 2012.
  • Kuuluvainen, Arto, Koponen, Aki, Oikarinen, Elias, Ranki, Antti, Ryömä, Arto, Laihinen, Pasi & Lehtonen, Annina: Suomen rahapelimarkkinat. CRE Tutkimus- ja koulutuskeskus, 2012.
  • Kinnunen, Jani: Verkkorahapelaamisen muodonmuutos. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), 2010.