Ruletti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rulettipöytä

Ruletti (ransk. roulette, ”pieni pyörä”) on uhkapeli, jossa pelaaja pyrkii veikkaamaan kuulan pysähtymiskohtaa pyöritettävässä ruletissa.

Euroopassa käytettävässä ruletissa on käytössä 37 numeroa (0–36) ja Pohjois-Amerikassa 38 numeroa (0–36 ja 00). Kuula pyörii ympyrään nähden vastapäivään ympyrän kehällä. Välillä 1–36 joka toinen numero on väriltään punainen ja joka toinen musta. Nolla on tavallisesti vihreä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen rulettipelin kehitti 1600-luvulla elänyt kuuluisa ranskalainen matemaatikko Blaise Pascal.[1] Vuonna 1842 ranskalaiset François ja Louis Blanc lisäsivät rulettiin nollan kasvattaakseen kasinon tuottoa. Amerikan mantereelle ruletti saapui 1800-luvun alkupuolella, ja siellä siihen lisättiin vielä 00 (joissakin alkuaikojen peleissä sen tilalla käytettiin Amerikan kotkatunnusta). 1800-luvulla ruletti levisi joka puolille Yhdysvaltoja ja Eurooppaa.

Amerikkalaisen ja ranskalaisen ruletin erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikkalaisissa ruleteissa on kaksi nollaa (0 ja 00), mikä lisää pelin järjestäjän voiton todennäköisyyttä eurooppalaiseen rulettiin nähden. Amerikassa pelin järjestäjän ”etulyöntiasema” on 5,4 %, kun se ranskalaisessa on 1,4 % pelaajaan nähden johtuen ranskalaisen ruletin tavasta, jossa pallon sattuessa nollalle tasamahdollisuuksia pelaava pelaaja voi jättää panoksensa pöydälle (en prison) tai ottaa siitä puolet (partager) ja antaa puolet pankille. Jos seuraava pyöräytys tuo voiton pelaajalle, hän ei voita mitään, mutta saa koko panoksensa takaisin. Jos taas pankki voittaa, häviää pelaaja panoksensa. Nollasta poikkeavaa numeroa tai numeroryhmää pelatessa pankki voittaa aina pallon jäädessä nollaan.

Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rulettipöytä

Ruletin pelaajalla on erilaisia panostusvaihtoehtoja, joiden sattuessa kohdalle maksetaan panos takaisin eri kertoimilla:

Yksi numero 35:1
Kaksi numeroa 17:1 (pelimerkki sijoitetaan kahden numeron rajalle)
Kolme numeroa 11:1 (pelimerkki sijoitetaan kolmen numeron rivin reunalle)
Neljä numeroa 8:1 (pelimerkki sijoitetaan neljän numeron rajapisteeseen)
Kuusi numeroa 5:1 (pelimerkki sijoitetaan kahden kolmen numeron rivin reunapisteeseen)
Tusinat 2:1 (1–12, 13–24 ja 25–36)
Sarakkeet 2:1 (1, 4, 7, ... 34; 2, 5, 8, ... 35 ja 3, 6, 9, ... 36)
Väri (musta tai punainen) 1:1
Arvojoukko 1:1 (1–18 tai 19–36)
Parillinen tai pariton 1:1

Eri mahdollisuuksia voi myös samassa pelissä yhdistellä.

Suomessa muualla kuin Casino Helsingin pöydissä (Täyspotti, Club RAY, ravintolat tms.) voitonjako on taulukon yläpäässä pienempi ja suosii enemmän pankkia.

Yksi numero 30:1
Kaksi numeroa 15:1 (pelimerkki sijoitetaan kahden numeron rajalle)
Kolme numeroa 10:1 (pelimerkki sijoitetaan kolmen numeron rivin reunalle)
Neljä numeroa 7:1 (pelimerkki sijoitetaan neljän numeron rajapisteeseen)
Kuusi numeroa 4:1 (pelimerkki sijoitetaan kahden kolmen numeron rivin reunapisteeseen)
Tusinat 2:1 (1–12, 13–24 ja 25–36)
Sarakkeet 2:1 (1, 4, 7, ... 34; 2, 5, 8, ... 35 ja 3, 6, 9, ... 36)
Väri (musta tai punainen) 1:1
Arvojoukko 1:1 (1–18 tai 19–36)
Parillinen tai pariton 1:1

Tällöin järkevin lähestymistapa on pelata ainoastaan reunoja tai sarakkeita, koska esimerkiksi yksi numero (30:1) palauttaa vain 83,7838 % siihen sijoitetuista rahoista pitkällä aikavälillä. Reunat tai sarakkeet palauttavat 97,2973 % pelatusta rahamäärästä. Kansainvälisillä säännoillä pelattaessa on mahdollista lisäksi, että käytetään joko ”en prison” tai ”la partage” -sääntöjä, joista ensin mainittu tarkoittaa sitä, että nollan tullessa kaikki reunavoitoille sijoitetut panokset ”vangitaan”. Seuraava kierros määrittää saako pelaaja panoksensa takaisin vai häviääkö sen kokonaan. Mikäli pelaaja on panostanut esimerkiksi mustalle, punaisen tai nollan tullessa hän häviää panoksensa ja mustan tullessa hän saa pitää koko panoksensa. ”La partage” taas tarkoittaa, että nollan tullessa panokset häviävät automaattisesti puolet arvostaan, esimerkiksi jos panos on 200 e, pankki ottaa rahoista vain 100 e. La partage-sääntöä sovelletaan Casino Helsingissä.

Mikäli pelataan kansainvälisillä säännöillä, on palautusprosentti täsmälleen sama jokaisella eri peliratkaisulla mikäli en prison ja la partage jätetään huomiotta.

Taktikointi ja strategiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kautta aikain ovat uhkapelurit pyrkineet kehittelemään erilaisia voittosysteemejä rulettiin. Tiedemies Albert Einsteinin on kerrottu todenneen ”Et voi voittaa rulettipöytää, ellet varasta siltä rahoja.” Einstein oli luonnollisesti aivan oikeassa: ruletti on puhdas onnenpeli. Mikään systeemi ei tee pelaajasta voittajaa pitkällä aikavälillä. Yleensä systeemit auttavat voittamaan pieniä summia usein ja häviämään kaikki kerralla. Tämä on petollista, koska pienet, nopeat voitot tuudittavat pelaajan harhauskoon systeemin voitokkuudesta.

Monilla nettikasinoilla on ilmainen ruletti, joka soveltuu erinomaisesti niin omien kuin muidenkin systeemien testaamiseen.[2] Nettikasinoiden ilmainen ruletti voi olla "peukaloitu" systeemeitä kokeilevien harhauttamiseksi.

Martingaalistrategia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Martingaalistrategia

Lukuisat pelaajat kautta pelin historian ovat pyrkineet voittoihin käyttäen niinsanottua martingaalistrategiaa, jossa kunkin häviöön päättyneen pelin jälkeen panos kaksinkertaistetaan seuraavaan peliin. Ensimmäisen voiton kohdalle sattuessa pelaaja pääsisi omilleen ja saisi lisäksi voittoa alkuperäisen panoksen verran.

Monissa tapauksissa martingaalisysteemin käyttäminen johtaa ennen pitkää henkilökohtaiseen vararikkoon suurien voittojen sijasta. Vaikka pelaajalla olisi henkilökohtaista varallisuutta rajattomasti, ei systeemin käyttäminen useinkaan onnistu. Ensinnäkään ruletissa joko/tai vaihtoehdot eivät ole tasan 50/50, vaan pöydässä on myös 0, joka ei osu mihinkään: tämän johdosta pankki jää lopulta aina voitolle. Lisäksi useimmat kasinot ovat määritelleet rajat panosten määrälle, joten panos ei voi kasvaa rajattomasti.

Ruletin säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rulettiratas

Aluksi valitaan pankinhoitaja (Croupier) (suom. krupieeri) (Kasinossa oma), joka hoitaa rulettia, käynnistää sen, jakaa pelimerkit, maksaa voitot pelimerkkeinä ja jonka ratkaisut erimielisyyksien syntyessä ovat lopulliset. Pankinpitäjä pyytää pelaajia asettamaan panoksensa sanomalla ”Peli alkaa” (”Faites vos jeux”). Tästä hetkestä alkaen ja pankinpitäjän pantua rulettirattaan pyörimään sekä sinkautettua kuulan kiertämään rattaan sisäreunaa vastaan vastapäivään pelaajat voivat asettaa pelimerkkinsä haluamilleen numeroille tai ns. chance-kohtiin (musta, punainen, parillinen, pariton, pystyrivi jne.) Kun pankinpitäjä sanoo ”Ei enää panoksia” (”Rien ne va plus”) pelaajat eivät enää saa asettaa pelimerkkejä pelipöydälle. Kuulan lopullisesti pysähdyttyä johonkin rattaan lokeroon pankinpitäjä ilmoittaa tuloksen. Voittaja voittaa ja häviäjät menettävät rahansa pankille.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Inventor of the Week: Blaise Pascal 1.5.2003. Massachusetts Institute of Technology. Viitattu 11.1.2011. (englanniksi)
  2.  : Ruletin pelaaminen  . Viitattu 16. marraskuuta 2009.