Chicago Bulls

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Chicago Bulls
Chicago Bulls logo
Konferenssi Itäinen
Divisioona Keskinen
Perustettu 26. tammikuuta 1966
Historia Chicago Bulls
1966
Areena United Center
Kaupunki Chicago, Illinois
Värit               
Omistaja(t) Jerry Reinsdorf
Toimitusjohtaja Gar Forman
Päävalmentaja Tom Thibodeau
Yhteistyöseura Iowa Energy
Mestaruudet 6 (1991, 1992, 1993, 1996, 1997, 1998)
Konferenssin mestaruudet 6 (1991, 1992, 1993, 1996, 1997, 1998)
Divisionan mestaruudet 8 (1975, 1991, 1992, 1993, 1996, 1997, 1998, 2011)
Virallinen web-sivusto

Chicago Bulls on chicagolainen NBA-koripalloseura. Se on perustettu vuonna 1966 ja joukkue on voittanut kuusi NBA:n mestaruutta (1991, 1992, 1993, 1996, 1997 ja 1998).

Joukkueessa ovat pelanneet muun muassa Michael Jordan (1984–1993, 1995–1998) ja Scottie Pippen (1987–1998, 2003–2004). Jordanin (23) ja Pippenin (33) pelinumerot on jäädytetty.

Joukkueen pelaajista Michael Jordan ja Derrick Rose on palkittu runkosarjan arvokkaimpina pelaajina.

NBA-mestaruudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Vastustaja Tulos Valmentaja Finaalien MVP
1991 Los Angeles Lakers 4–1 Phil Jackson Michael Jordan
1992 Portland Trail Blazers 4–2 Phil Jackson Michael Jordan
1993 Phoenix Suns 4–2 Phil Jackson Michael Jordan
1996 Seattle SuperSonics 4–2 Phil Jackson Michael Jordan
1997 Utah Jazz 4–2 Phil Jackson Michael Jordan
1998 Utah Jazz 4–2 Phil Jackson Michael Jordan

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chicago Bullsin perusti Dick Klein vuonna 1966 ja joukkue osallistui ensimmäiseen kauteensa NBA:ssa 1966–1967. Joukkueen valmentajana toimi Johnny Kerr ja nimekkäimpinä pelaajina olivat Guy Rodgers ja Bob Boozer. Runkosarjan päätteeksi Bulls eteni pudotuspeleihin heti ensimmäisellä kaudellaan. Pudotuspeleissä he kuitenkin hävisivät ensimmäisellä kierroksella St. Louis Hawksille voitoin 3–0. Kauden päätteeksi Bullsin valmentaja Kerr palkittiin vuoden valmentajaksi. Kolmannella kaudella Bullsin menestys jäi hieman heikommaksi, kun joukkue jäi juuri pudotuspelien ulkopuolelle. Kauden puolen välin jälkeen kannattajien kiinnostus laski ja yleisömäärä oli vain 891. [1] Lisäksi osa otteluista pelattiin Kansas Cityssä. Klein jätti toimitusjohtajan paikan ja palkkasi 76ersin liiketoiminnanjohtajan Pat Williamsin uudeksi toimitusjohtajaksi vuonna 1969. Williams uudisti Bullsin kokoonpanoa tuotuaan joukkueeseen Chet Walkerin ja loi joukkueelle maskotin Benny the Bull.[1] Williamsin ja uuden päävalmentajan Dick Mottan myötä Bulls eteni pudotuspeleihin neljä kautta peräkkäin ja heidän yleisömäärä kasvoi yli kymmeneen tuhanteen.[1]

1970-luku ja lopun romahdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bulls oli kaudella 1970–1971 lähellä jo päästä pudotuspelin ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon, kun se hävisi Los Angeles Lakersille otteluvoitoin 4–3. Kauden päätteeksi valmentaja Motta palkittiin kauden parhaana valmentajana. Sama toistui myös kauden 1972–1973 pudotuspeleissä, jossa Bulls kohtasi jälleen Lakersin.Williams jätti toimitusjohtajan paikkansa ja siirtyi Atlantaan vuonna 1973. Valmentaja Motta otti nyt valmennuksen lisäksi vastuun myös toimitusjohtajan tehtävistä. Bullsin menestys jatkui hieman paremmin kaudella 1973–1974, kun joukkue sijoittui läntisessä konferenssissa toiseksi. Bulls eteni Norm Van Lierin, Jerry Sloanin ja Bob Loven johdolla myös ensimmäistä kertaa jatkoon ensimmäiseltä kierrokselta voitettuaan Detroit Pistonsin otteluvoitoin 4–3. Bullsin matka kuitenkin päättyi toisella kierroksella konferenssien finaaleihin, jossa se hävisi Milwaukee Bucksille suoraan 4–0. Bulls toisti edellisen kauden tuloksen kaudella 1974–1975, jossa se tällä kertaa hävisi pudotuspeleissä Golden Satelle.

Valmentaja Dick Mottan aikakausi tuli kuitenkin päätökseen kaudella 1975–1976, kun Bulls jäi runkosarjassa läntisessä konferenssissa viimeiseksi voitettuaan vain 24 ottelua 82:sta. Kauden jälkeen Mottan tilalle palkattiin Ed Badger.[1] Hänen johdollaan Bulls eteni avauskaudellaan pudotuspeleihin, jossa se kuitenkin hävisi jo ensimmäisellä kierroksella. Toisella kaudella Bulls jäi pudotuspelien ulkopuolelle ja Badgerin pesti päättyi kyseiseen kauteen. Sittemmin Bullsia kävivät valmentamassa Larry Costello ja Scotty Robertson vuosien 1978–1979 välisenä aikana, mutta Bulls ei selvinnyt pudotuspeleihin.

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajauransa vuonna 1976 lopettanut Jerry Sloan nousi Bullsin päävalmentajaksi kaudella 1979–1980, oltuaan edelliskauden apuvalmentajana. Sloanin johdolla Bulls menestyi jo paremmin kaudella 1980–1981. Dallas Mavericksin liityttyä NBA:han, neljä joukkuetta vaihtoi konferenssia. Tämän myötä Bulls siirtyi itäiseen konferenssiin. Artis Gilmoren johdolla Bulls selvisi pudotuspeleihin, jossa se eteni välieriin pudotettuaan ensin New York Knicksin otteluvoitoin 2–0. Bulls kuitenkin hävisi Boston Celticsille 4–0. Sloanin seuraava kausi valmentajana meni kehnosti, kun Bulls jäi runkosarjassa itäisen konferenssin lohkossa kolmanneksi viimeiseksi. Loppukaudesta Sloania korvasivat Phil Johnson ja Rod Thorn. Sittemmin Bullsin menestys oli vaatimaton jäätyä ilman pudotuspelipaikkaa.

Michael Jordanin aikakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevin Loughery nousi Bullsin valmentajaksi kaudella 1983–1984, mutta ei kyennyt avauskaudellaan viemään joukkuetta pudotuspeleihin. Bullsin menestys oli kuitenkin saamassa uuden käänteen, kun 1984 varaustilaisuudessa he saivat kolmannen varausvuoron Houston Rocketsin ja Portland Trail Blazersin jälkeen. Houston valitsi Hakeem Olajuwonin ja Portland Sam Bowien. Bulls sitä vastoin varasi Michael Jordanin. Avauskausi oli Bullsille kohtalainen, sillä se pääsi pudotuspeleihin, mutta hävisi jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Milwaukeelle 3–1. Sitä vastoin Jordan pelasi vakuuttavan kauden tulokkaana. Hän johti joukkuettaan neljässä eri tilastoissa (pisteet, syötöt, levypallot ja riistot). Hänet äänestettiin myös kauden jälkeen vuoden tulokkaaksi.[2]

Kaudeksi 1985–1986 Bullsia uudistettiin uuden omistajan Jerry Reinsdorfin ja toimitusjohtaja Jerry Krausen myötä. He päättivät rakentaa joukkueen Jordanin ympärille ja korvasivat valmentaja Lougheryn Stan Albeckilla. Vaihdos ei kuitenkaan tuottanut kaivattua tulosta ja Albeck sai lähteä ensimmäisen kauden jälkeen. Tilalle tullut Doug Collins onnistui luotsaamaan Bullsin hieman parempaan menestykseen toisella kaudellaan 1987–1988. Bulls oli hankkinut vuoden 1987 varaustilaisuudessa Horace Grantin ja Scottie Pippenin pelioikeudet Seattlelta. Uudella kolmikolla Bulls sijoittui itäisen konferenssin lohkossa kolmanneksi. Pudotuspeleissä se selvitti tiensä toiselle kierrokselle välieriin, voitettuaan ensin Clevelandin 3–2, mutta hävisi sittemmin Detroitille 1–4. Jordan palkittiin kauden päätteeksi arvokkaimmaksi pelaajaksi sekä vuoden puolustuspelaajaksi. Hänestä tuli samalla ensimmäinen pelaaja NBA:ssa, joka on voittanut pistetilaston ja parhaan puolustajan –palkinnon samana kautena.

Joukkue kaudella 2013/14[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Numero Pelaaja Pituus Pelipaikka
17 Yhdysvaltain lippu Lou Amundson 206 Sentteri/laitahyökkääjä
14 Yhdysvaltain lippu DJ Augustin 183 Takamies
5 Yhdysvaltain lippu Carlos Boozer 206 Laitahyökkääjä
11 Yhdysvaltain lippu Ronnie Brewer 201 Laitahyökkääjä/takamies
21 Yhdysvaltain lippu Jimmy Butler 201 Laitahyökkääjä/takamies
34 Yhdysvaltain lippu Mike Dunleavy Jr. 206 Laitahyökkääjä/takamies
32 Yhdysvaltain lippu Jimmer Fredette 188 Takamies
22 Yhdysvaltain lippu Taj Gibson 206 Laitahyökkääjä
12 Yhdysvaltain lippu Kirk Hinrich 193 Takamies
8 Yhdysvaltain lippu Mike James 188 Takamies
48 Yhdysvaltain lippu Nazr Mohammed 208 Sentteri
13 Ranskan lippu Joakim Noah 211 Sentteri
1 Yhdysvaltain lippu Derrick Rose 191 Takamies
9 Yhdysvaltain lippu Greg Smith 208 Laitahyökkääjä/sentteri
20 Yhdysvaltain lippu Tony Snell 201 Laitahyökkääjä

Tunnettuja pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d PAT WILLIAMS HELPED SAVE PRO BASKETBALL IN CHICAGO nba.com Viitattu 21.6.2014 (englanniksi)
  2. McGovern s. 22–23.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä urheiluseuraan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.