Kimmo Timonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kimmo Timonen
Kimmo Timonen 2010-10-07.JPG
Henkilötiedot
Syntynyt 18. maaliskuuta 1975 (ikä 39)
Kuopio, Suomi
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Pelipaikka puolustaja
Maila vasen
Pituus 178 cm
Paino 88 kg
Lempinimi Time, Kime, Little Warrior, Timmo
Seura
Seura Philadelphia Flyers
Sarja NHL
Pelinumero 44
Pelaajaura
Pääsarjaura 1992–
Aik. seurat KalPa (SML/Mestis)
TPS (SML)
HIFK (SML)
Nashville Predators (NHL)
HC Lugano (NLA)
Brynäs IF (SEL)
NHL-varaus 250. varaus, 1993
Los Angeles Kings

Kimmo Samuel Timonen (s. 18. maaliskuuta 1975 Kuopio) on suomalainen jääkiekkopuolustaja. Hän pelaa tällä hetkellä NHL-joukkue Philadelphia Flyersissa. Hänen vahvuuksinaan pidetään hyvää peliälyä.[1] Timonen on pelannut myös Suomen maajoukkueessa. Hän on pelannut urallaan kolmesti nuorten MM-kisoissa, seitsemästi MM-kisoissa, kaksi kertaa maailmancupissa ja viidesti olympialaisissa. Hänellä on tilillä arvoturnauksista seitsemän mitalia.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SM-liiga[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timonen on Kalevan Pallon kasvatti. Hän pelasi seurassa ensimmäiset ottelunsa SM-liigassa kaudella 1991–1992. Kahdella seuraavalla kaudella hänen peliaikansa kasvoi huomattavasti. Tämän jälkeen Timonen siirtyi TPS:n riveihin. Heti seuraavalla kaudella hän murtautui TPS:n liigajoukkueeseen ja voitti Suomen mestaruuden.[2][1] Timonen pelasi TPS:ssä vielä kaksi kautta. Jälkimmäisellä hän voitti SM-hopeaa ja valittiin tähdistökentälliseen. Tämän jälkeen hän siirtyi kaudeksi 1997–1998 HIFK:n riveihin. Hän kuului jälleen mestaruuden voittaneen joukkueen avainpelaajiin. Hän teki uransa parhaat tehopisteet, 25 ja voitti Suomen mestaruuden.[2]

NHL[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1998 Timosen varannut Los Angeles Kings kauppasi hänet ja Jan Vopatin Nashville Predatorsiin.[3] Debyyttikaudellaan 1998–1999 Nashville Predatorsissa hän pelasi 50 ottelua, mutta joutui pelaamaan osan ajasta IHL:ssä Milwaukee Admiralsissa.

Kaudella 1999–2000 Timonen teki todellisen läpimurtonsa. Hän teki 51 ottelussa 33 pistettä, mikä toi hänelle valinnan vuoden 2000 NHL:n tähdistöotteluun, joka jäi kuitenkin väliin loukkaantumisen vuoksi.

Seuraavat neljä kautta Timonen jatkoi Nashvillessä ja teki kolmella kaudella 40 pistettä tai yli. Joukkue kuitenkin selviytyi vain kaudella 2003–2004 pudotuspeleihin.[2]

Timonen Nashville Predatorsin paidassa vuonna 2006.

Kausi 2004–2005 jäi NHL:ssä pelaamatta työsulun takia. Hän teki aluksi esisopimuksen kasvattajaseuransa KalPan kanssa, ja piti yllä pelituntumaa tekemällä marraskuussa kolmen ottelun sopimuksen Sveitsin NLA:ssa pelaavan HC Luganon kanssa.[4][5] Tämän jälkeen Timonen teki joulukuun puoliväliin ulottuvan sopimuksen Elitserienissä pelaavan Brynäksen kanssa.[6] Tammikuussa Timonen siirtyi KalPaan, josta hän omisti osan.[7] KalPa nousi takaisin SM-liigaan Timosen, Sami Kapasen ja Adam Hallin tähdittämänä. Timonen valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.[8]

Kaudeksi 2005–2006 Timonen palasi NHL:ään Nashvillen paitaan. Pisteiden valossa Timonen pelasi erinomaisen kauden ollen 50 pisteellään joukkueen tehokkain puolustaja.[9]

Kaudeksi 2006–2007 Timonen nimettiin Predatorsin uudeksi kapteenksi.[10] Timonen teki runkosarjassa henkilökohtaisen piste-ennätyksensä, 55. Maaleja syntyi 13, millä hän sivusi omaa ennätystään. Plus-miinus-tilasto oli oma ennätys +20.[2] Hän pelasi kaudella myös NHL:n tähdistöottelussa.[3]

Kaudeksi 2007–2008 Timonen ja Scott Hartnell kaupattiin Philadelphia Flyersiin Predatorsin saadessa Philadelphian ensimmäisen kierroksen varauksen vuoden 2007 NHL:n varaustilaisuudessa. Timosesta olisi tullut hiukan tämän jälkeen rajoittamaton vapaa agentti. Pian tämän jälkeen hän kirjoitti kuuden vuoden ja 37,8 miljoonan dollarin jatkosopimuksen seuran kanssa. Hänestä tuli samalla NHL:n neljänneksi palkatuin pelaaja ja kallein puolustaja NHL:ssä.[11] Kaudella 2007–2008 Timonen teki runkosarjassa 44 tehopistettä. Pudotuspelikierroksella Timonen loukkaantui saatuaan veritulpan jalkaansa.[12] Timonen oli sivussa neljän pudotuspeliottelun ajan, mutta palasi kertaalleen. Hän pelasi myös toisen perättäisen tähdistöottelunsa.[3] Seuraavalla kaudella Timonen teki 43 tehopistettä ja oli joukkueen tehokkain puolustaja ja kokosi plus-miinus-tilastoon +19.[13]

Kaudella 2009–2010 Timonen teki runkosarjassa vähiten pisteitä pitkään aikaan kun pisteitä syntyi 39, joista kuusi oli maaleja. Tähtipuolustaja Chris Prongerin liityttyä joukkueeseen, Timosen odotettiin vihdoin pääsevän huippupelaajan pakkipariksi. Timonen kantoi vastuuta kuitenkin kakkosparissa yhdessä Braydon Coburnin kanssa.[2] Pudotuspeleissä Flyers teki historiaa voittamalla Boston Bruinsin konferenssien välierissä oltuaan ottelusarjassa jo 3–0-tappiolla. Ratkaisevaa ottelua se oli myös 3–0-tappiolla, mutta nousi 4–3-voittoon.[14] Timonen ja hänen seuransa Philadelphia Flyers hävisivät finaalin otteluvoitoin 4–2 Chicago Blackhawksille. Timonen teki playoffeissa 1+10=11. Timonen pelasi kaudella 105 NHL-ottelun lisäksi olympialaisissa, joista tuli pronssia Suomen paidassa.

Kaudella 2010–2011 pelasi kaikki 82 ottelua ja teki 37 pistettä. 6. maaliskuuta 2011 Timonen teki NHL-uransa 100. maalin Buffalo Sabresia vastaan, Ryan Millerin taakse.[15] Joukkue selviytyi pudotuspeleihin, joissa se kuitenkin putosi Boston Bruinsia vastaan.

Kaudella 2011–2012 Timonen pelasi hyvän runkosarjan. Puolustaja Chris Prongerin oltua aivotärähdyksen saatuaan suuren osan kautta poissa, Timonen oli joukkueensa ykköspuolustaja parinaan Braydon Coburn. Timonen pelasi 76 ottelua joissa syntyi 43 pistettä. Syöttöjä kertyi 39, joilla Timonen oli puolustajista jaetulla kuudennella sijalla. 2. maaliskuuta 2012 Timonen teki NHL-uransa 500. pisteen New York Islandersia vastaan, kun hän syötti Jaromír Jágrin osuman. Saavutuksesta teki vielä merkittävämmän se että Timonen ei ollut pelannut vielä edes 1000. ottelua, mikä tekee pistekeskiarvoksi 0,5 ottelua kohti. 27. maaliskuuta 2012 Timonen syötti puolestaan taalaliigan 400. syöttönsä Tampa Bay Lightningia vastaan. Timonen on kymmenellä viime kaudellaan NHL:ssä tehnyt kahdeksalla kaudella yli 40 pistettä runkosarjassa, joista kaksi kautta olivat yli 50 pisteen kausia.

Kaudella 2012–2013 18. maaliskuuta 2013 Timonen sai syntymäpäivänään 1000 NHL:n runkosarjaottelua täyteen, kun Philadelphia Flyers pelasi vieraissa Tampa Bay Lightningia vastaan.

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Torino 2006 jääkiekko
Pronssia Pronssia Nagano 1998 jääkiekko
Pronssia Pronssia Vancouver 2010 jääkiekko
Pronssia Pronssia Sotši 2014 jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Sveitsi 1998 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Norja 1999 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Saksa 2001 jääkiekko
Maailmancup
Hopeaa Hopeaa Kanada 2004 jääkiekko

Timonen on pelannut myös Suomen maajoukkueessa. Hän pelasi alle 18-vuotiaiden EM-turnauksessa vuosina 1992 ja 1993. Timonen pelasi ensimmäistä kertaa nuorten MM-kilpailuissa vuonna 1993. Seuraavan vuoden nuorten MM-kilpailuissa hänet valittiin turnauksen tähdistökentälliseen. Hän pelasi vielä vuoden 1995 nuorten kilpailuissa.[2]

Timonen pelasi ensimmäistä kertaa MM-kilpailuissa vuonna 1996. Samana vuonna hän oli Suomen kokoonpanossa maailmancupissa, jossa hän ei kuitenkaan pelannut otteluakaan. Timonen valittiin Naganon olympialaisiin 1998, josta Suomi voitti pronssia. Samana vuonna hän pelasi MM-kilpailuissa, josta hän voitti hopeaa. Hän pelasi myös vuoden 1999 MM-kilpailuissa voittaen taas hopeaa.[2]

Timonen voitti jo kolmannen perättäisen MM-hopeansa vuoden 2001 MM-kisoista. Seuraavana vuonna hän pelasi Salt Lake Cityn olympialaisten lisäksi MM-kisoissa. Suomen menestys jäi kummassakin turnauksessa laihaksi. Timonen edusti Suomea myös vuoden 2003 kotiturnauksessa. Timonen pelasi vuoden 2004 maailmancupissa, jossa hän oli Suomen paras pistemies kuudella tehopisteellään.[16]

Suomi jäi turnauksessa hopealle. Hän pelasi vielä MM-kilpailuissa 2005. Timonen valittiin hopeaa voittaneeseen Suomen joukkueeseen 2006 Torinon olympialaisiin. Hänet valittiin myös turnauksen tähdistökentälliseen. Seuraavan kerran hän Timonen pelasi Suomen paidassa, kun hän osallistui jo neljänteen perättäiseen olympiaturnaukseen, jotka järjestettiin Vancouverissa 2010. Suomi voitti pronssia Timosen saalistaessa neljä tehopistettä.[2]

Timonen valittiin Suomen maajoukkueeseen, joka valmistautui Sotšissa pelattuihin vuoden 2014 olympialaisiin. Hän pelasi Sami Vatasen kanssa samassa puolustusparissa ykköskentällisessä. Timosen pisteet tulivat kahdesta maalisyötöstä. Suomi sijoittui lohkossaan toiseksi saaden puolivälierissä vastaan Venäjän, josta tuli 1-3 -voitto. Lopulta Suomi joutui pronssiotteluun hävittyä Ruotsille välieräpelin 1-2. Pettymys loppui, sillä Suomi voitti Yhdysvallat 5-0 pronssiottelussa, joka jäi Timosen uran viimeiseksi A-maaotteluksi. Timonen muistetaan antamastaan haastattelusta, jossa hän yritti pidättää suruaan kertoen urheilutoimittaja Kaj Kunnakselle, että "Nämä oli tässä".

Muu elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timonen omistaa Sami Kapasen ja Philadelphia Flyersin hyökkääjän Scott Hartnellin kanssa kasvattajaseuransa KalPan osake-enemmistön. Timosen perheeseen kuuluvat vaimo Johanna ja lapset Samuel, Amelie ja Fiona. Timosen veli on jääkiekkoilija Jussi Timonen.[17]

Vuodesta 2009 järjestetty "Kime for Kids" -golfturnaus on Timosen ideoima ja sen tarkoituksena on lahjoittaa turnauksen aikana kerätyt rahat hyväntekeväisyyteen, jonka tarkoituksena on parantaa lasten ja nuorten hyvinvointia. Hän on myös Siilinjärven Palloseuran tyttöjoukkueen kummi. Timonen omistaa ravintoloita Kuopiossa ja niitä ovat muun muassa Henry's Pub, Ale Pupi, Passion Club ja satamaravintola Albatrossi.

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[18][19][20]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1991–1992 KalPa SM-liiga 5 0 0 0 0 -- -- -- -- --
1992–1993 KalPa SM-liiga 33 0 2 2 4 -- -- -- -- -- JMM 7 2 0 2 6
1993–1994 KalPa SM-liiga 46 6 7 13 55 -- -- -- -- -- JMM 7 3 3 6 4
1994–1995 TPS SM-liiga 45 3 4 7 10 13 0 1 1 11 Kanada-malja JMM 7 2 6 8 4
1995–1996 TPS SM-liiga 48 3 21 24 22 9 1 2 3 12 MM 6 0 1 1 0
1996–1997 TPS SM-liiga 50 10 14 24 18 12 2 7 9 8 Ykköstähdistö MC 0 0 0 0 0
1997–1998 HIFK SM-liiga 45 10 15 25 24 9 3 4 7 8 Kanada-malja OK 6 0 1 1 2
MM 10 2 6 8 4
1998–1999 Nashville Predators NHL 50 4 8 12 30 -- -- -- -- -- MM 12 1 4 5 6
Milwaukee Admirals IHL 29 2 13 15 22 -- -- -- -- --
1999–2000 Nashville Predators NHL 51 8 25 33 26 -- -- -- -- --
2000–2001 Nashville Predators NHL 82 12 13 25 50 -- -- -- -- -- MM 9 2 2 4 10
2001–2002 Nashville Predators NHL 82 13 29 42 28 -- -- -- -- -- OK 4 0 1 1 2
MM 9 1 2 3 8
2002–2003 Nashville Predators (A) NHL 72 6 34 40 46 -- -- -- -- -- MM 7 2 5 7 2
2003–2004 Nashville Predators (A) NHL 77 12 32 44 52 6 0 0 0 10
2004–2005 HC Lugano NLA 3 0 1 1 0 -- -- -- -- -- MC 6 1 5 6 2
Brynäs IF Elitserien 10 5 3 8 8 -- -- -- -- -- MM 6 2 1 3 6
KalPa Mestis 12 4 13 17 6 8 3 7 10 4
2005–2006 Nashville Predators (A) NHL 79 11 39 50 74 5 1 3 4 4 OK 8 1 4 5 2
2006–2007 Nashville Predators (C) NHL 80 13 42 55 42 5 0 2 2 4
2007–2008 Philadelphia Flyers (A) NHL 80 8 36 44 50 13 0 6 6 8
2008–2009 Philadelphia Flyers (A) NHL 77 3 40 43 54 6 0 1 1 12
2009–2010 Philadelphia Flyers (A) NHL 82 6 33 39 50 23 1 10 11 20 OK (A) 6 2 2 4 2
2010–2011 Philadelphia Flyers (A) NHL 82 6 31 37 36 11 1 5 6 14
2011–2012 Philadelphia Flyers (A) NHL 76 4 39 43 46 11 1 3 4 23
2012–2013 Philadelphia Flyers (A) NHL 45 5 24 29 36 -- -- -- -- --
2013–2014 Philadelphia Flyers (A) NHL 77 6 29 35 32 7 0 1 1 4 OK (A) 6 0 2 2 0
15 kautta yhteensä NHL 1092 117 454 571 652 87 4 31 35 99
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kimmo Timonen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b 44 Kimmo Timonen jatkoaika.com. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
  2. a b c d e f g h i Elite Prospects
  3. a b c Kimmo Timonen #44 - D TSN. CTVglobemedia. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
  4. Timosella ja Kapasella esisopimus KalPaan (päivitetty) jatkoaika.com. 18.8.2004. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
  5. Kimmo Timonen Sveitsiin jatkoaika.com. 1.11.2004. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
  6. Nurminen ja Timonen Ruotsiin jatkoaika.com. 8.11.2004. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
  7. Kimmo Timonen debytoi Mestiksessä lauantaina jatkoaika.com. 3.1.2005. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
  8. Kultainen kiekko Mikko Strömbergille jatkoaika.com. 17.4.2005. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
  9. Nashville Predators Eliteprospects.com. Rogers Sportsnet. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
  10. Preds name Timonen captain, send Radulov to AHL ESPN. 3.10.2006. ESPN Internet Ventures. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
  11. Niipola, Jani: Maailman kallein pakki Iltalehti. 22.10.2008. Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. Viitattu 29.5.2010.
  12. Kimmo Timosen kausi todennäköisesti ohi jatkoaika.com. 9.5.2008. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
  13. Philadelphia Flyers Eliteprospects.com. Rogers Sportsnet. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
  14. Philadelphialla uskomaton nousu - kahdella tavalla yle.fi. 15.5.2010. Yleisradio. Viitattu 29.5.2010.
  15. Kimmo Timoselle 100:s NHL-maali hs.fi. 6.3.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 20.4.2012. (englanniksi)
  16. Finland WCup Eliteprospects.com. Rogers Sportsnet. Viitattu 29.5.2010. (englanniksi)
  17. Juntunen, Mikael: Kimmo Timosen täydellinen kesäloma Iltalehti. 3.7.2008. Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. Viitattu 29.5.2010.
  18. Kimmo Timonen profile and statistics Eurohockey. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
  19. Kimmo Timonen statistics and profile Hockey Database. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
  20. Player - Kimmo Timonen Legends of Hockey. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)