Chicago Blackhawks

Wikipedia

Chicago Blackhawks
Konferenssi	Läntinen
Divisioona	Keskinen
Perustettu	1926
Kotiareena	United Center
Kotikaupunki	Chicago, Illinois
Värit
Omistaja(t)	William W. Wirtz
Päävalmentaja	Joel Quenneville
Kapteeni	Jonathan Toews
Stanley Cupit	1934, 1938, 1961

Chicago Blackhawks on yhdysvaltalainen, jääkiekon National Hockey Leaguessa pelaava seura. Blackhawks pelaa läntisessä konferenssissa ja keskisessä divisioonassa.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Kotihallit 3 Blackhawks ja suomalaiset 4 Pelaajat 4.1 Nykyinen kokoonpano 4.2 Jäädytetyt numerot 4.3 Hall Of Fame -pelaajat 5 Katso myös 6 Suomalaiset pelaajat Blackhawkseissa 7 Lähteet 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Chicago Black Hawks perustettiin vuonna 1926, jolloin Frederic McLaughlin liitti seuran NHL-liigaan. McLaughlin osti Portland Rose Buds -seuran ja siirsi taitavimmat pelaajat sieltä uuteen Black Hawksiin. Tällä hetkellä Black Hawks oli vielä nimetön seura. McLaughlin oli ensimmäisen maailmansodan aikana palvellut joukko-osastossa, jonka lempinimi oli Black Hawks. Tämä nimi oli luonnollinen valinta myös uudelle jääkiekkoseuralle.

Ensimmäisen pelinsä Black Hawks pelasi marraskuussa 1926, jolloin se kaatoi Toronto St. Patricksin luvuin 4-1. Ensimmäinen kausi menikin mallikkaasti seuran sijoittuessa kolmanneksi omassa divisioonassaan. Pudotuspelit eivät kuitenkaan sujuneet mallikkaasti, vaan seura putosi jo ensimmäisellä kierroksella. McLaughlin erotti seuran päävalmentaja Pete Muldoonin, joka sanoi että Black Hawks ei tule ikinä voittamaan runkosarjaa. Tästä sanonnasta tuli legendaarinen Muldoonsin kirous, jonka rikkomiseen meni 40 vuotta. Kauden jälkeen Black Hawks vaihtoi kotistadioninsa Chicago Stadiumiin, joka toimikin heidän kotiareenanaan vuoteen 1994 saakka.

Kaudeksi 1933–1934 McLaughlin sai kasattua liigan parhaan joukkueen, joka maalivahti Charlie Gardinerin johdolla voitti seuran ensimmäisen Stanley Cup -pokaalin. Gardiner kuoli vain muutama kuukausi voiton jälkeen ja tämä jätti seuraan ammottavan aukon. Black Hawks jäi ilman pudotuspelipaikkaa kaudella 1936–1937 ja seuraavakin kausi näytti surkealta, kunnes seura teki jättiyllätyksen kaatamalla Montreal Canadiensin ja pääsemällä jatkoon. Black Hawks jatkoi huippuotteitaan aina finaalipeleihin saakka ja valloitti historiansa toisen Stanley Cupin.

McLaughlin kuoli 1944 ja Black Hawks pääsi pudotuspeleihin vain kerran vuosien 1946–1958 aikana. Yksilötasolla löytyi kuitenkin huippuja. Max Bentley voitti ensimmäisen Black Hawksin pelaajana Hart Trophyn, palkinnon, joka annetaan kauden arvokkaimmalle pelaajalle. Bill Mosienko teki kolme maalia 21 sekunnin sisään kaudella 1944–1945. Doug ja Max Bentley muodostivatkin Mosienkon kanssa liigan tehokkaimman ketjun, joka sai lempinimen Pony Line.

Kaudella NHL-kausi 1953–1954 Black Hawks aloitti nousun takaisin kohti huippua. Entiset Detroit Red Wings -osakkaat James D. Norris ja Arthur Wirtz ottivat komennon joukkueessa ja ensitöikseen palkkasivat entisen Detroit-miehen Tommy Ivanin kokoamaan Black Hawksille menestyvän joukkueen. Ivanilla meni seitsemän vuotta, kunnes Black Hawks voitti jälleen Stanley Cupin vuonna kaudella 1960–1961. He rikkoivat samalla kaudella kaikki runkosarjan voitto- ja piste-ennätyksensä. Tällä kaudella joukkueessa pelasivat NHL-legendat Stan Mikita ja Bobby Hull, jotka vieläkin ovat Black Hawksin sisäisen pistepörssin kärkinimet.

Kaudella 1966–1967 Black Hawks mursi "Muldoonsin kirouksen" voittaen runkosarjan, mutta pudotuspeleissä tie katkesi. Tämän kauden jälkeen NHL laajeni, mutta Black Hawks palasi runkosarjan voittajaksi kaudella 1969–1970, lähinnä huikean tulokaskauden pelanneen Tony Espositon ansiosta. Seuraavien vuosien aikana Black Hawks pääsi finaaliin neljä kertaa, mutta ei voittanut kertaakaan.

1970-luvun alun jälkeen Black Hawksin menestys oli hyvin vaatimatonta. Meni yli kymmenen vuotta, kunnes kaudella 1981–1982 he pelasivat uskomattomat pudotuspelit huonosti menneen kauden jälkeen. Tämä loi uskoa Black Hawksin kannattajiin ja halli alkoi jälleen täyttyä lähes katastrofaalisen yleisökadon jälkeen. Seuraavalla kaudella he voittivatkin divisioonansa. He pääsivät aina konferenssifinaaliin saakka, mutta finaalipaikka jäi haaveeksi. Vuonna 1986 Black Hawksin nimi vaihtui Blackhawksiin, koska se oli alkuperäisessä sopimuksessa 1926 painettu Blackhawks.

Mike Keenan otti vastuun Blackhawksin valmennuksesta kaudella 1988–1989 ja joukkue selviytyi heti seuraavana keväänä konferenssifinaaliin. Vuonna 1992 Blackhawks pääsi NHL:n loppuotteluun saakka, jossa se hävisi Pittsburgh Penguinsille. Tuolloin intiaanipaidassa pelasivat muun muassa Chris Chelios, Jeremy Roenick ja Ed Belfour.

Vuonna 1994 Blackhawksin kotihalli vaihtui Chicago Stadiumista United Centeriin. Kevään 1995 jälkeisinä 13 kautena seura ei selviytynyt edes konferenssifinaalin saakka. Kausi 2008–2009 oli Chicagon parhaimpia kausia vuosiin, sillä joukkue selviytyi pudotuspeleihin, pudotti ensimmäisellä kierroksella Calgary Flamesin otteluvoitoin 4-2 ja toisella kierroksella Vancouver Canucksin voitoin 4-2 ja selviytyi konferenssifinaaliin.

[muokkaa] Kotihallit

Paddy Harmon halusi perustaa Chicagoon NHL-joukkueen, mutta myöhästyi. Hän kuitenkin päätti, että hallin hän voi kuitenkin rakentaa ja näin ollen hän sijoitti 2,5 miljoonaa dollaria omia rahojansa Chicago Stadiumin rakentamista varten. Halli valmistui vuonna 1929 ja ensimmäinen tapahtuma siellä oli nyrkkeilyottelu. Yhdeksän kuukautta myöhemmin Blackhawks pelasi ensimmäisen ottelunsa siellä 14212 katsojan todistamana. Se oli yli 6000 katsojaa enemmän kuin koskaan entisessä kotihallissa Chicago Coliseumilla koskaan oli.

Chicago Stadiumia pidettiin arkkitehtuurisesti hienona ja muutenkin massiivisena. Sinne mahtuikin lähes tuplaten Madison Square Gardenin katsojaluku, joka oli siihen aikaan suurin halli. Halli olikin hyvin suosittu paikka konserteille, urheilutapahtumille ja poliittisille tapahtumille.

Viimeinen ottelu hallissa pelattiin vuonna 1994 Toronto Maple Leafsia vastaan.

Nykyään Blackhawks pelaa ottelunsa United Centerissä, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1992. Blackhawks pelasi ensimmäisen ottelunsa United Centerissä 1995 kaataen Edmonton Oilersin luvuin 5-1. Hallin rakentaminen maksoi 175 miljoonaa dollaria ja sinne mahtuu 20500 katsojaa.

[muokkaa] Blackhawks ja suomalaiset

Blackhawks on suomalaisittain hyvin mielenkiintoinen seura. Alpo Suhonen oli ensimmäinen eurooppalainen päävalmentaja NHL:ssa ja hän valmensi nimenomaan Chicago Blackhawksia.

Pelaajista Blackhawksia ovat edustaneet Christian Ruuttu, Ville Nieminen, Jari Torkki, Sami Helenius, Tuomas Grönman, Petri Varis, Tony Salmelainen ja Tuomo Ruutu. Blackhawksilla on myös useita suomalaisvarauksia.

Suomalaisvarauksia ovat muun muassa Marko Anttila, Jan-Mikael Juutilainen, Teemu Jääskeläinen, Kevin Kantee, Petri Kontiola, Olli Malmivaara ja Jari Viuhkola

[muokkaa] Pelaajat

[muokkaa] Nykyinen kokoonpano

(Tilanne 2. kesäkuuta 2009) ^{[1] [2]}

Maalivahdit
Numero		Pelaaja	Hanskakäsi	Sopimus	Syntymäpaikka
38		Cristobal Huet	V	2012	Saint-Martin-d'Hères, Ranska
39		Nikolai Habibulin	V	2009	Sverdlovsk, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto

Puolustajat
Numero		Pelaaja	Kätisyys	Sopimus	Syntymäpaikka
2		Duncan Keith (A)	V	2010	Winnipeg, Manitoba, Kanada
4		Niklas Hjalmarsson	V	2010	Eksjö, Ruotsi
5		Brent Sopel	O	2011	Calgary, Alberta, Kanada
6		Jordan Hendry	V	2010	Nokomis, Saskatchewan, Kanada
7		Brent Seabrook	O	2011	Richmond, British Columbia, Kanada
8		Matt Walker	O	2009	Beaverlodge, Alberta, Kanada
25		Cam Barker	V	2009	Winnipeg, Manitoba, Kanada
51		Brian Campbell	V	2016	Strathroy, Ontario, Kanada

Hyökkääjät
Numero		Pelaaja	Kätisyys	Pelipaikka	Sopimus	Syntymäpaikka
10		Patrick Sharp (A)	O	KH	2012	Thunder Bay, Ontario, Kanada
11		Jack Skille	O	VLH	2010	Madison, Wisconsin, Yhdysvallat
16		Andrew Ladd	V	VLH	2010	Maple Ridge, Brittiläinen Kolumbia, Kanada
19		Jonathan Toews (C)	V	KH	2010	Winnipeg, Manitoba, Kanada
24		Martin Havlát	V	VLH	2009	Mladá Boleslav, Tšekkoslovakia
26		Samuel Påhlsson	V	KH	2009	Ornskol, Ruotsi
28		Craig Adams	O	OLH	2009	Seria, Brunei
32		Kris Versteeg	O	OLH	2009	Lethbridge, Alberta, Kanada
33		Dustin Byfuglien	O	OLH	2011	Minneapolis, Minnesota, Yhdysvallat
36		Dave Bolland	O	KH	2009	Mimico, Ontario, Kanada
37		Adam Burish	O	OLH	2010	Madison, Wisconsin, Yhdysvallat
46		Colin Fraser	V	KH	2009	Sicamous, Brittiläinen Kolumbia, Kanada
55		Ben Eager	V	VLH	2009	Ottawa, Ontario, Kanada
88		Patrick Kane	V	OLH	2010	Buffalo, New York, Yhdysvallat

[muokkaa] Jäädytetyt numerot

• 1 Glenn Hall
• 3 Pierre Pilote
• 9 Bobby Hull
• 18 Denis Savard
• 21 Stan Mikita
• 35 Tony Esposito
• 99 Wayne Gretzky (jäädytetty koko NHL-liigassa)

[muokkaa] Hall Of Fame -pelaajat

[muokkaa] Katso myös

• Luettelo Chicago Blackhawksissa pelanneista jääkiekkoilijoista

[muokkaa] Suomalaiset pelaajat Blackhawkseissa

Pelaaja	Pelipaikka	Pelatut pelit¹	Pelatut pelit²	Liittynyt	Lähti	Pelipaidan numero	Stanley Cupit	Muuta
Jari Torkki	Vasen laitahyökkääjä	4	0	1988	1989	44	0
Christian Ruuttu	Keskushyökkääjä	203	10	1992	1995	22	0
Tuomas Grönman	Puolustaja	16	0	1996	1997	46	0
Petri Varis	Vasen laitahyökkääjä	1	0	1997	1998	29	0
Sami Helenius	Puolustaja	10	0	2003	2003	4	0
Ville Nieminen	Vasen laitahyökkääjä	60	0	2003	2004	20	0 (1)
Lasse Kukkonen	Puolustaja	64	0	2003	2007	47, 6	0
Tuomo Ruutu	Keskushyökkääjä	228	0	2003	2008	15	0
Tony Salmelainen	Vasen laitahyökkääjä	57	0	2006	2007	8	0
Petri Kontiola	Keskushyökkääjä	12	0	2007	2008	34	0
Antti Niemi	Maalivahti	3	0	2008	-	31	0

¹ = Runkosarja

² = Pudotuspelit

[muokkaa] Lähteet

• Chicago Blackhawksin virallinen Internet-sivusto

1. ↑ Roster chicagoblackhawks.com. Chicago Blackhawk Hockey Team. Viitattu 7. lokakuuta 2008. (englanniksi)
2. ↑ Chicago Blackhawks: Sopimuspelaajat jatkoaika.com. Jatkoaika. Viitattu 7. lokakuuta 2008.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Suomalaiset Chicago Blackhawks pelaajat, nhlfinns.com