Wayne Gretzky

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wayne Gretzky
Wgretz.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 26. tammikuuta 1961 (ikä 51)
Brantford, Ontario, Kanada
Kansalaisuus Kanadan lippu Kanada
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 184 cm
Paino 85 kg
Lempinimi The Great One (Suuri)
Suomessa: Väinö, YsiYsi
Pelaajaura
Pääsarjaura 1978–1999
Seurat WHA:
Indianapolis Racers
Edmonton Oilers
NHL:
Edmonton Oilers
Los Angeles Kings
St. Louis Blues
New York Rangers
Hockey Hall of Fame

1999
Stanley Cup
Stanley Cup winner.gif Edmonton Oilers 1984
Stanley Cup winner.gif Edmonton Oilers 1985
Stanley Cup winner.gif Edmonton Oilers 1987
Stanley Cup winner.gif Edmonton Oilers 1988

Wayne Douglas Gretzky, (s. 26. tammikuuta 1961 Brantford, Ontario, Kanada) on kanadalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija. Keskushyökkääjänä pelannutta Gretzkyä pidetään yleisesti kaikkien aikojen parhaana jääkiekkoilijana. Hän pelasi NHL:ssä 21 kautta edustaen Edmonton Oilersia, Los Angeles Kingsiä, St. Louis Bluesia ja New York Rangersia, voittaen neljä Stanley Cup-mestaruutta vuosina 1984, 1985, 1987 ja 1988. NHL:n runkosarjaotteluita Gretzky pelasi 1 487, ja merkkautti niissä tehopisteet 894+1963=2857, eli hän teki 1,92 tehopistettä yhtä ottelua kohden. NHL:n pudotuspeleissä hän pelasi 206 ottelua tehopistein 122+260=382. Gretzky ylitti uransa aikana runkosarjassa 200 tehopisteen rajan neljä kertaa, eikä yksikään toinen pelaaja ole kyennyt ylittämään kyseistä pisterajaa kertaakaan[1] . Mario Lemieux oli siinä erittäin lähellä kaudella 1988–1989, jolloin hän teki 199 pistettä jääden vain pisteen päähän rajasta. Gretzky on myös kaikkien aikojen paras pistemies NHL:ssä.

Kanadan jääkiekkomaajoukkuetta Gretzky edusti vain muutamaan otteeseen. Esimerkiksi jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuihin hän pääsi osallistumaan vain vuonna 1982, sillä muina vuosina NHL:n pudotuspelit veivät hänen aikansa. Hän edusti maataan neljässä Kanada-cupin turnauksessa, ja kerran olympiakisoissa ja maailmancupissa. Aikuisten tasolla hän saavutti kuusi mitalia, ja alle 20-vuotiaiden tasolla yhden mitalin.

Gretzky pelasi viimeisen NHL-ottelunsa 18. huhtikuuta 1999 New York Rangersin kotiareenalla Madison Square Gardenissa. Edmonton Oilers jäädytti Gretzkyn pelinumeron 99 hänen aktiiviuransa jälkeen 1. lokakuuta 1999. Hänen pelinumeronsa poistettiin käytöstä kokonaan 6. helmikuuta 2000. Kenenkään toisen pelaajan käyttämää pelinumeroa ei ole edelleenkään jäädytetty koko liigan laajuisesti. NHL-uransa aikana Gretzky piti hallussaan yhteensä 61 eri NHL-ennätystä, joista valtaosa on edelleen rikkomatta. Hänen ennätyksistään maineikkaimpia ovat yhden kauden maaliennätys (92 maalia kaudella 1981-82), yhden kauden syöttöennätys (163 maalin johtanutta syöttöä kaudella 1985-86) ja yhden kauden piste-ennätys (215 tehopistettä kaudella 1985-86)[2].

Sisällysluettelo

[muokkaa] Nuoruusvuodet

Gretzkyn kunniaksi Edmonton Oilersin kotihallin, Rexall Placen edustalle pystytetty patsas. Lisäksi areenalle johtava moottoritie on nimetty Wayne Gretzky Driveksi.[3]

Gretzkyn isoisä Anton "Tony" Gretzky oli puolalainen siirtolainen, joka muutti vuonna 1917 Venäjältä nykyisen Valko-Venäjän alueelta Yhdysvaltoihin Chicagoon aikomuksenaan liittyä Yhdysvaltain armeijaan. Kanadan armeijassa sai kuitenkin parempaa palkkaa, minkä vuoksi hän muutti varsin pian Kanadaan Winnipegiin.[4] Gretzkyn isoäiti Mary Gretzky oli puolalaissyntyinen ja muutti Kanadaan 26-vuotiaana.[5] Vuonna 1932 he perustivat vihannestarhan lähelle Brantfordia.[5] Waynen isä Walter Gretzky on sanonut, että hänen vanhempansa olivat valkovenäläisiä,[6] mutta he ovat voineet olla Valko-Venäjällä asuneita puolalaisia sillä Wayne Gretzky on vitsaillut puolalaisilla juurillaan.

Jääkiekkoa Wayne opetteli jo kaksivuotiaana pelaamaan kotinsa takapihalla isänsä Walter Gretzkyn jäädyttämällä kentällä. Hän harjoitteli luistelua, laukomista ja mailankäsittelyä ahkerasti. Kuusivuotiaana Gretzky aloitti pelaamaan joukkueessa jossa osa pelaajista oli kymmenvuotiaita ja hänestä kehittyi niin lahjakas pelaaja, että hän pelasi vuosia vanhempien sarjoissa. Viimeisellä juniorikaudellaan Brantfordissa hän teki 85 ottelussa 378 maalia ja 139 syöttöä. Nuorisosarjassa Wayne sai lempinen "valkoinen tornado", sillä hän oli niin nopea ja käytti valkoisia hanskoja.[7]

14-vuotiaana Gretzky jätti liian pieneksi jääneen kotikaupunkinsa ja muutti Torontoon, ja pelasi siellä ensin Toronto Natsissa, ja sitten OHA-liigan Peterborough Petesissä. Kausi 1977–78 oli ainoa täysi kausi, minkä Gretzky pelasi kokonaan OHA:ssa. Seuraavasta kaudesta osan hän pelasi Kanadan nuorten jääkiekon MM-joukkueessa, voittaen silti pistepörssin.[7]

Kaudella 1978–79 pelatessaan OHA:n Sault Ste. Marie Greyhoundsissa Gretzky olisi halunnut käyttää esikuvansa Gordie Howen numeroa 9, mutta se oli jo käytössä toisella pelaajalla. Hän kokeili pelata numerolla 19, joka vaihtui sitten numeroon 14. Valmentaja Muzz MacPherson ehdotti kokeilemaan numeroa 99, Phil Espositon ja Ken Hodgen mallin mukaan.[8] Ensimmäisessä ottelussa, jossa Gretzky käytti numeroa 99, yleisöstä naureskeltiin aluksi numerolle, mutta ottelun jälkeen naureskelijat hiljenivät, koska Gretzky teki kolme maalia eli kypärätempun.[9] Gretzky mieltyi numeroon, jota kukaan ei ollut aiemmin käyttänyt.[10]

Kaudella 1977–78 Gretzkystä tuli ammattilainen hänen siirryttyään WHA-liigan Indianapolis Racersiin, jossa hän ehti pelata vain kahdeksan peliä ennen myyntiään vielä tuollon WHA-liigassa pelanneeseen Edmonton Oilersiin. Gretzky olisi halunnut siirtyä suoraan NHL:ään, mutta liigan ikäraja oli tuolloin 20 vuotta, eikä hän nähnyt OHA-sarjaan jäämisen kehittävän uraansa.[7] Ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan Gretzky oli WHA-liigan pistepörssin kolmas pistein 46 + 64 = 110.[11]

[muokkaa] NHL-ura

[muokkaa] Edmonton Oilers

Gretzky teki alun perin Edmontonin kanssa huikean kahdenkymmenen vuoden sopimuksen, jonka todella oli määrä kestää vuoteen 1999 ja jota jo tuoreeltaan pidettiin liioitteluna.kenen mukaan? Gretzky aloitti uransa Pohjois-Amerikan jääkiekkoliiga NHL:ssä (National Hockey League) syksyllä 1979, kun WHA yhdistyi NHL:ään. NHL:n sääntöjä muutettiin niin, että WHA:n useat alaikäiset juniorit saattoivat jatkaa uraansa NHL:ssä.

Vaikka kukaan ei uskonut Gretzkyn kykenevän NHL:ssä samanlaisiin tehoihin kuin WHA-liigassa, jo ensimmäisellä kaudellaan Gretzky oli jaetulla ykköspaikalla pistepörssissä Marcel Dionnen kanssa tehopistein 51 + 86 = 137 ja kirjasi eniten syöttöjä runkosarjassa. Tulokaskaudellaan Gretzky ajautui myös uransa ensimmäiseen tappeluun Chicago Blackhawksin Doug Lecuyeria vastaan. Uransa aikana hän tappeli vain kolmesti.[12] Jo toisella kaudellaan Gretzky rikkoi Bobby Orrin syöttö- ja Phil Espositon piste-ennätyksen yhdellä kaudella syöttämällä 109 kertaa ja tekemällä 164 tehopistettä. Kauden kruunasivat hänen voittamansa Art Ross ja Hart Memorial Trophyt.[7]

Kaudella 1980–1981 Gretzkyn oikealla puolella alkoi pelata suomalaistulokas Jari Kurri. Kurrin tulo Gretzkyn ketjuun näkyi myös ajoittain itsekkyydestä syytetyn keskushyökkääjän plus-miinustilastojen parantumisena. Kaksikolle tyypillistä oli kiekon siirto yhdellä kosketuksella sinne, minne toinen oli vasta menossa. Kaikkiaan hyökkääjät pelasivat Edmontonissa yhdessä kahdeksan kautta jonka aikana Kurri syötti Gretzkyn maaleista 196,[13] kun vastaavasti Gretzky syötti Kurrin maaleista 364. Heistä puhutaan yhä liigan kaikkien aikojen kovimpana ja legendaarisimpana kaksikkona.[14][15] Samalla kaudella rikkoutui Orrin syöttöennätys.

Kaudella 1981–1982 Gretzky teki ennätykselliset 92 maalia – kukaan muu ei ollut ennen saanut edes 80 maalia yhdellä kaudella. Gretzky saavutti tähän mennessä ensimmäisenä pelaajana 200 tehopistettä 92 maalillaan ja 120 syötöllään (yhteensä 212).[7] Seuraavina kausina Gretzky paranteli joka kerta omaa yhden kauden syöttöennätystään (125, 135, 163) ja saavutti lopullisen yhden kauden piste-ennätyksensä (215 pistettä).

Kausi 1982–1983 ei ollut aiemman veroinen, mutta silti Gretzky voitti maali- ja pistepörssin 71 maalillaan 125 syötöllään. Samalla kaudella hän tappeli toisen kerran uransa aikana, tällä kertaa Minnesota North Starsin Neal Brotenia vastaan.[12] Kauden jälkeen Gretzky palkittiin jälleen arvokkaimpana pelaajana niin pelaajien, kuin pelaajayhdistyksenkin puolesta.

Vaikka Kurri oli vakiinnuttanut nopeasti paikkansa hänen rinnallaan, ketjun vakinaista vasenta laitahyökkääjää haettiin pitkään. Paikalla kokeilivat muun muassa Mike Krushelnyski, Willy Lindström, Jaroslav Pouzar ja Raimo Summanen. Kaudella 1983–1984 keskushyökkääjä sai lopulta toisen helsinkiläisen laiturin, kun Esa Tikkanen istutettiin Edmontonin ykkösvitjaan. Hänen rooliinsa kuului tilan raivaaminen taitaville ketjukavereille, Gretzkyn koskemattomuuden varjeleminen ja nurkkapelaaminen sekä muukin kovaksi työksi mielletty jääkiekkopelaaminen. Syvyyssuunnassa Oilersin ykkösketjun takana peliä teki Hockey Hall of Fame -tasoinen puolustaja Paul Coffey. Keväällä 1984 Gretzky ajautui viimeistä kertaa urallaan tappeluun. Chicago Blackhawksin Bob Murray sai kunnian olla viimeinen Gretzkyn kanssa tapellut.[12]

Kun Gretzky myytiin Los Angeles Kingsiin kauden 1987–1988 päätteeksi, hänellä oli 49 NHL-ennätystä hallussaan, mikä oli jo sillä hetkellä ennätys. Gretzkyn myynti Kingsiin johtui enemmänkin Oilersin markkinallisista kuin Kingsin pelaajillisista syistä. Oilersin omistaja Peter Pocklington näki Gretzkyn olevan lähes täydellinen "markkinointituote", jonka arvo oli kuitenkin menossa laskusuuntaan. Los Angelesin saatua Gretzkyn joukkueeseensa seuran omistaja Bruce McNall ymmärsi, että jos hän nostaisi Gretzkyn palkkaa niin että tämä saisi korvauksia PR-tilaisuuksista, samalla hänen joukkueensa tulot lähtisivät kasvuun. Hän oli oikeassa saaden samalla aikaan palkkojen huiman nousun, mikä taas teki NHL:stä bisnestuotteen.

[muokkaa] Los Angeles Kings

Wayne Gretzky pelasi Los Angeles Kingseissa kahdeksan kautta. Heti hänen ensimmäisellä kaudellaan Kings eteni pudotuspeleihin, joissa se pudotti heti ensimmäisellä kierroksella Gretzkyn entisen seuran Oilersin. Gretzky teki ensimmäisellä kaudellaan Kingsissä 168 pistettä tehden 54 maalia ja antaen 114 maaliin johtanutta syöttöä. Kingsin pelit päättyivät kuitenkin jo toisella kierroksella. Vastustajana tuossa otteluparissa oli Calgary Flames, joka voitti keväällä Stanley Cupin. Kauden päätteeksi Gretzky palkittiin Hart Trophylla.

Seuraavalla kaudella Gretzkyn entinen joukkue Oilers voitti ensimmäisen mestaruutensa ilman Gretzkyä ja samalla viimeisen mestaruutensa tähän päivään asti. Gretzky ei voittanut Stanley Cupia enää Oilersista lähdettyään. Finaaliin Gretzky pääsi Kingsin kanssa vielä kaudella 1992–1993, mutta tuolloin Montreal Canadiens voitti Stanley Cupin otteluvoitoin 4–1. Gretzkyn joukkuekavereina pelasi tuolla kaudella muun muassa kaksi hänen entistä Oilers-aikaista joukkuekaveriaan: Jari Kurri ja Marty McSorley.

Gretzky voitti uransa viimeisen pistepörssin voitosta myönnettävän Art Ross Trophyn kaudella 1993–1994 pelatessaan Kingsissa.

[muokkaa] St. Louis Blues

Kaudella 1995–1996 Gretzkyn joukkue näytti jäävän ulos pudotuspeleistä, joten hänet kaupattiin kesken kauden St. Louis Bluesiin Brett Hullin seuratoveriksi. Gretzky ei soveltunut Hullin aisapariksi niin hyvin kuin oli odotettu. Loppukaudella hän ehti pelata Bluesissa 18 ottelua tehopisteillä 8+13=21. Blues eteni pudotuspeleihin, pudoten kuitenkin jo toisella kierroksella Detroit Red Wingsiä vastaan.

Keväällä 1996 Gretzkystä tuli vapaa agentti, joten hän oli vapaa siirtymään mihin tahansa joukkueeseen.

[muokkaa] New York Rangers

Wayne Gretzky viimeisen seuransa New York Rangersin paidassa 1997.

Gretzky valitsi uudeksi seurakseen kevään 1994 Stanley Cup-mestari New York Rangersin, jossa hän sai tilaisuuden pelata entisen seurakaverinsa Mark Messierin kanssa. Gretzkyn pelillinen rooli muodostui uran loppupuolella entistä vahvemmin pelinrakentajaksi. Hän antoi Rangersissa pelaamissaan 234 ottelussa 197 maaliin johtanutta syöttöä ja laukoi vain 57 maalia.

Keväällä 1997 Rangers eteni pudotuspeleissä konferenssin finaaleihin. Joukkue putosi kuitenkin Stanley Cupin finaaleista häviten Philadelphia Flyersille otteluvoitoin 4–1.

Kaksi viimeistä kautta päättyivät Gretzkyltä ja Rangersilta jo runkosarjaan. Niinpä hän pelasi uransa viimeisen ottelun Rangersin paidassa 18. huhtikuuta 1999. Ottelu pelattiin Madison Square Gardenissa Pittsburgh Penguinsia vastaan.[16] Gretzky merkkautti viimeisessä ottelussaan vielä syöttöpisteen Brian Leetchin maaliin, mutta Rangers hävisi ottelun jatkoajalla 2–1. Samalla Gretzkystä tuli NHL:n toiseksi viimeinen pelaaja, joka oli pelannut WHA-liigassa. Viimeiseksi jäi hänen pitkäaikainen joukkuetoverinsa Mark Messier.

Kun 50:ttä NHL All-Stars-ottelua pelattiin, ottelun alkuseremonioissa julistettiin, ettei numeroa 99 saa NHL-liigassa Gretzkyn jälkeen käyttää enää kukaan, vaan numero jäädytettiin kaikissa joukkueissa.[17] Gretzky nimettiin myös välittömästi kauden päätteeksi Hockey Hall of Fameen. Hän on kymmenes pelaaja, joka sai kyseisen valinnan heti uransa lopetettuaan.[18]

Viimeisen kautensa päätteeksi Gretzky sai vielä yhden henkilökohtaisenkin NHL-palkinnon, Lady Byng Memorial Trophyn.[19]

[muokkaa] Maajoukkueura

Mitalit
Maa: Kanada
Miesten jääkiekko
Nuorten MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Kanada 1978 jääkiekko
MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Suomi 1982 jääkiekko
Kanada Cup
Hopeaa Hopeaa 1981 jääkiekko
Kultaa Kultaa 1984 jääkiekko
Kultaa Kultaa 1987 jääkiekko
Kultaa Kultaa 1991 jääkiekko
World Cup
Hopeaa Hopeaa 1996 jääkiekko

Gretzky edusti maataan ensimmäisen kerran jääkiekon nuorten MM-kilpailuissa vuonna 1978. Joukkue voitti pronssia. Tämän jälkeen Gretzky aloitti ammattilaisuransa ja hänen ensimmäinen aikuisten arvokilpailunsa oli vuoden 1981 Kanada-cup. Kanada jäi kilpailuissa hopealle. Seuraavana vuonna 1982 Gretzky edusti ensimmäistä ja ainoata kertaa maataan myös Suomessa järjestetyissä jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa. Tuloksena oli pronssia.

Arvokilpailuvoittoa Gretzky pääsi juhlimaan ensimmäistä kertaa vuoden 1984 Kanada-cupissa. Sama toistui vuosien 1987 ja 1991 kilpailuissa. Näin ollen Kanada-cup on ainoa arvokisamestaruus, jonka Gretzky pääsi voittamaan.

Vain kerran urallaan Gretzky pääsi edustamaan Kanadan jääkiekkomaajoukkueessa maataan olympialaisissa. Vuoden 1998 Naganon talviolympialaiset olivat samalla hänen uransa viimeiset arvokilpailut maajoukkueessa. Kilpailuissa Kanada jäi ilman mitalia hävittyään Suomelle pronssiottelussa.

[muokkaa] Aktiiviuran jälkeen

Wayne Gretzky pitää puhetta Edmontonissa vuonna 2001.

Eläkepäätöksensä ilmoitettuaan 16. huhtikuuta 1999 ei kestänyt kauankaan kun Gretzky jo vuonna 2000 siirtyi osaomistajaksi NHL-seura Phoenix Coyotesiin.[7] Gretzky on toiminut myös Kanadan maajoukkueen johtajana (General Manager). Kaudeksi 2005–06 Gretzky siirtyi myös Phoenixin peräsimeen. Hänet nimettiin 8. elokuuta 2005 Phoenixin uudeksi päävalmentajaksi.[20]

Gretzky valmensi lopulta Phoenixia neljän kauden ajan. Phoenix jäi jokaisella kaudella pudotuspelien ulkopuolelle, ja joukkue voitti Gretzkyn aikana 143 ottelua ja hävisi 161. Hän erosi Phoenixin valmentajan tehtävistä syyskuussa 2009 vähän ennen kauden 2009–2010 alkua. Gretzky ei ollut osallistunut myöskään joukkueen harjoituskauteen, vaan joukkuetta oli vetänyt apuvalmentaja Ulf Samuelsson. Gretzkyn eron jälkeen Phoenix palkkasi Dave Tippettin joukkueen uudeksi valmentajaksi.[21]

Gretzky sytytti 2010 Vancouverin olympialaisten olympiatulen.

Gretzky osallistui jääkiekkopeli NHL 12 tekemiseen. Kun saavutat Be a pro -pelimuodossa jonkun legendojen merkkipaaluista pelin jälkeen, Gretzky kertoo ennätyksestä. Lisäksi hänen hahmonsa on samaisessa pelissä legendajoukkueessa. Hänen hahmollaan voi myös pelata uutta Be a legend -muotoa.

[muokkaa] Yksityiselämä

Gretzkyllä on neljä nuorempaa sisarusta, Kim, Keith, Glen ja Brent, joista Keith ja Brent ovat olleet myös jääkiekkoilijoita. Wayne on ollut naimisissa Janet Jones-Gretzkyn kanssa vuodesta 1988 lähtien, ja heillä on viisi lasta: Paulina, Ty Robert, Trevor Douglas, Tristan Wayne ja Emma Marie.[22]

Hän omistaa Torontossa ravintolan nimeltään Wayne Gretzky's.[22]

[muokkaa] Tilastot

[23]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM Turnaus O M S Pist. RM
1975–76 Vaughan Nationals MetJHL 28 27 33 60 7 – – – – –
1976–77 Seneca Eagles MetJHL 32 36 36 72 35 23 40 35 75 –
1976–77 Peterborough Petes OHL 3 0 3 3 0 – – – – –
1977–78 Sault Ste. Marie OHL 64 70 112 182 14 – – – – – JMM 6 8 9 17 2
1978–79 Indianapolis Racers WHA 8 3 3 6 0 – – – – –
1978–79 Edmonton Oilers WHA 72 43 61 104 19 13 10 10 20 2 Kakkostähdistö
1979–80 Edmonton Oilers NHL 79 51 86 137 21 3 2 1 3 0 Hart Trophy  Lady Byng Trophy Kakkostähdistö
1980–81 Edmonton Oilers NHL 80 55 109 164 28 9 7 14 21 4 Hart Trophy  Art Ross Trophy Ykköstähdistö
1981–82 Edmonton Oilers NHL 80 92 120 212 26 5 5 7 12 8 Hart Trophy  Art Ross Trophy Ykköstähdistö KC 7 5 7 12 2
MM 10 6 8 14 0
1982–83 Edmonton Oilers NHL 80 71 125 196 59 16 12 26 38 4 Hart Trophy  Art Ross Trophy Ykköstähdistö
1983–84 Edmonton Oilers NHL 74 87 118 205 39 19 13 22 35 12 Stanley Cup Hart Trophy  Art Ross Trophy Ykköstähdistö
1984–85 Edmonton Oilers NHL 80 73 135 208 52 18 17 30 47 4 Stanley Cup Hart Trophy  Art Ross Trophy Conn Smythe Trophy Ykköstähdistö KC 8 5 7 12 2
1985–86 Edmonton Oilers NHL 80 52 163 215 46 10 8 11 19 2 Hart Trophy  Art Ross Trophy Ykköstähdistö
1986–87 Edmonton Oilers NHL 79 62 121 183 28 21 5 29 34 6 Stanley Cup Hart Trophy  Art Ross Trophy Ykköstähdistö
1987–88 Edmonton Oilers NHL 64 40 109 149 24 19 12 31 43 16 Stanley Cup Conn Smythe Trophy Kakkostähdistö KC 9 3 18 21 2
1988–89 Los Angeles Kings NHL 78 54 114 168 26 11 5 17 22 0 Hart Trophy  Kakkostähdistö
1989–90 Los Angeles Kings NHL 73 40 102 142 42 7 3 7 10 0 Art Ross Trophy Kakkostähdistö
1990–91 Los Angeles Kings NHL 78 41 122 163 16 12 4 11 15 2 Art Ross Trophy Lady Byng Trophy Ykköstähdistö
1991–92 Los Angeles Kings NHL 74 31 90 121 34 6 2 5 7 2 Lady Byng Trophy KC 7 4 8 12 2
1992–93 Los Angeles Kings NHL 45 16 49 65 6 24 15 25 40 4
1993–94 Los Angeles Kings NHL 81 38 92 130 20 – – – – – Art Ross Trophy Lady Byng Trophy Kakkostähdistö
1994–95 Los Angeles Kings NHL 48 11 37 48 6 – – – – –
1995–96 Los Angeles Kings NHL 62 15 66 81 32 – – – – –
1995–96 St. Louis Blues NHL 18 8 13 21 2 13 2 14 16 0
1996–97 New York Rangers NHL 82 25 72 97 28 15 10 10 20 2 Kakkostähdistö MC 8 3 4 7 2
1997–98 New York Rangers NHL 82 23 67 90 28 – – – – – Kakkostähdistö OK 6 0 4 4 2
1998–99 New York Rangers NHL 70 9 53 62 14 – – – – – Lady Byng Trophy
21 kautta Yhteensä NHL 1487 894 1963 2857 577 208 122 260 382 66

[muokkaa] Saavutuksia ja palkintoja pelaajana

[muokkaa] NHL

[24]

Grezkyn varusteet 802:nnessa maalissaan, esillä Hockey Hall of Famessa
  • valittu NHL:n tähdistöotteluun 1980, 1981, 1982, 1983 (MVP), 1984, 1985, 1986, 1988, 1989 (MVP), 1990, 1991, 1992, 1993, 1994, 1995, 1996, 1997, 1998, 1999 (MVP)
  • NHL:n kakkostähdistössä 1980, 1988, 1989, 1990, 1994, 1997, 1998
  • Lady Byng Trophy 1980, 1991, 1992, 1994, 1999 (urheilullisuudesta ja herrasmiesmäisyydestä)
  • NHL:n ykköstähdistössä 1981, 1982, 1983, 1984, 1985, 1986, 1987, 1991
  • Art Ross Trophy 1981, 1982, 1983, 1984, 1985, 1986, 1987, 1990, 1991 1994 (eniten tehopisteitä)
  • Hart Memorial Trophy 1980, 1981, 1982, 1983, 1984, 1985, 1986, 1987, 1989 (arvokkain pelaaja)
  • NHL:n paras maalintekijä 1982, 1983, 1984, 1985, 1987
  • Lester B. Pearson Award 1982, 1983, 1984, 1985, 1987 (pelaajayhdistyksen valinta kauden parhaaksi)
  • Plus-miinustilaston ykkönen 1982, 1984, 1985, 1987
  • Lou Marsh Trophy 1982, 1983, 1985, 1989
  • Sports Illustrated -lehden vuoden urheilija 1982
  • Edmonton Oilersin kapteeni 1983–88
  • Conn Smythe Trophy 1985, 1988 (pudotuspelien arvokkain pelaaja)
  • Rendez-vous '87 -turnauksen paras pelaaja 1987
  • Los Angeles Kingsin kapteeni 1989–1996
  • St. Louis Bluesin kapteeni 1996
  • Lester Patrick Trophy (jääkiekon asian edistämisestä USA:ssa) 1994
  • sijalla 1 The Hockey News -lehden kaikkien aikojen ammattilaispelaajan valinnassa 1998[25]
  • Gretzkyn pelinumero 99 on poistettu käytöstä koko NHL-liigassa
  • Gretzky äänestettiin sijalle 10 kaikkien aikojen kanadalaista etsineessä The Greatest Canadian -äänestyksessä vuonna 2004.[26]
  • Vuonna 2007 ESPN valitsi Gretzkyn 1900-luvun viidenneksi parhaaksi pohjoisamerikkalaiseksi urheilijaksi.[27]

[muokkaa] Kanadan maajoukkueet

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  • MacKinnon, John & McDermott, John: NHL Hockey - Virallinen faniopas 2000-2001. Karisto, 2000. ISBN 951-23-4100-X.
  • Gretzky, Wayne & Reilly, Rick: Gretzky - omaelämänkerta. HarperCollins Publisher Ltd., 1991. ISBN 951-26-3628-X.
  1. ↑ NHL Hockey - Virallinen faniopas, s. 76
  2. ↑ NHL Hockey Hall of Fame: Hockey Hall of Fame - records and rankings NHL Hockey Hall of Fame. Viitattu 24.1.2009. (englanniksi)
  3. ↑ CBC.ca - The Greatest Canadians - Wayne Getzky CBC.ca. Viitattu 3.11.2009. (englanniksi)
  4. ↑ Flames and Flickers: Sandwich gets golden touch (The Great One an American? Almost) ESPN. Viitattu 6.5.2008. (englanniksi)
  5. ↑ a b Gretzky, Wayne & Reilly, Rick s.17
  6. ↑ Jones, Terry: Family comes first - Gretzky skilled at stickhandling through hectic lifestyle Viitattu 24.1.2009. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f Legends of Hockey - Wayne Gretzky HHOF. Viitattu 5.5.2008. (englanniksi)
  8. ↑ Ken Hodge myytiin New York Rangersista Boston Bruinsiin kesällä 1976. Hän ei saanut käyttöönsä vanhaa numeroaan 8, joten hän valitsi numeron 88. Phil Esposito oli myyty Bostonista New Yorkiin jo syksyllä 1975, ja hänkään ei ollut saanut käyttää vanhaa numeroaan 7. Ensimmäisen vuoden hän pelasi numeroilla 5 ja 12, mutta syksyllä 1976 hän otti Hodgen mukana numeroksi 77. Seuraavaksi New Yorkin maalivahti John Davidson vaihtoi numerokseen 00. Näin "tuplanumerot" tulivat NHL:n tähtipelaajien käyttöön.
  9. ↑ Gretzky, Wayne & Reilly, Rick s.32
  10. ↑ Annika Carpman: NHL-tarinoita. Pro Hockey, tammikuu 2003, nro 1, s. 23. Egmont Kustannus Oy Ab.
  11. ↑ 1978-79 WHA League Leaders HockeyDB. Viitattu 1.3.2009. (englanniksi)
  12. ↑ a b c Patrick Houda: Behind the Stats - Penalties. Pro Hockey, 10.10.2001. Egmont Kustannus Oy Ab.
  13. ↑ NHL.com > History > Players assisting on Gretzky goals NHL Enterprises. Viitattu 6.5.2008. (englanniksi)
  14. ↑ Puoli Kaupunkia 10/2006: Mr. Hockey
  15. ↑ NHL.com > History > Gretzky Assists on Other Players' Goals NHL Enterprises. Viitattu 6.5.2008. (englanniksi)
  16. ↑ Wayne Gretzky - 1998-1999 Game Log - NHL.com
  17. ↑ League retires Gretzky's No. 99 USA Today. Viitattu 27.10.2009. (englanniksi)
  18. ↑ Yleensä valinta tehdään kolme kautta lopettamisen jälkeen. Kolme pelaajaa on jatkanut uraansa valinnan jälkeenkin: Gordie Howe, Guy Lafleur ja Mario Lemieux, joten heidät on valittu Hockey Hall of Fameen ennen uransa lopettamista.
  19. ↑ Hockey-Reference: Lady Byng Memorial Trophy Winners Viitattu 24.1.2009. (englanniksi)
  20. ↑ CBC sports: Gretzky to coach Phoenix Coyotes CBC. Viitattu 24.1.2009. (englanniksi)
  21. ↑ Compton, Brian: Tippett named new coach in Phoenix NHL.com. 10.6.2009.
  22. ↑ a b Biography - Wayne Gretzky IMDb. Viitattu 6.5.2008. (englanniksi)
  23. ↑ Wayne Gretzky hockey statistics profile at hockeydb.com hockeydb.com. Viitattu 24.1.2009. (englanniksi)
  24. ↑ [1]
  25. ↑ NHL Hockey - Virallinen faniopas s. 122
  26. ↑ CBC: The Greatest Canadian Viitattu 27.10.2009. (englanniksi)
  27. ↑ Top N. American athletes of the century ESPN.com. 2007. CNN. Viitattu 12.5.2011. (englanniksi)

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Wayne Gretzky -sitaatteja.

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Wayne_Gretzky&oldid=11307949
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä