Wayne Gretzky

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wayne Gretzky
Wgretz.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 26. tammikuuta 1961 (ikä 53)
Brantford, Ontario, Kanada
Kansalaisuus Kanadan lippu Kanada
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 185 cm
Paino 86 kg
Lempinimi The Great One
Väinö, Ysiysi [1]
Seura
Seura New York Rangers
Sarja NHL
Pelinumero 99
Pelaajaura
Pääsarjaura 1978–1999
Seurat WHA
Indianapolis Racers
Edmonton Oilers
NHL
Edmonton Oilers
Los Angeles Kings
St. Louis Blues
New York Rangers
Hockey Hall of Fame

1999

Stanley Cup
Stanley Cup winner.gif Edmonton Oilers 1984
Stanley Cup winner.gif Edmonton Oilers 1985
Stanley Cup winner.gif Edmonton Oilers 1987
Stanley Cup winner.gif Edmonton Oilers 1988

Wayne Douglas Gretzky (s. 26. tammikuuta 1961 Brantford, Ontario, Kanada) on kanadalainen uransa päättänyt jääkiekkoilija.

Gretzky oli pelipaikaltaan keskushyökkääjä, ja häntä pidetään yleisesti kaikkien aikojen parhaana jääkiekkoilijana. Hän pelasi Pohjois-Amerikan NHL-liigassa yhteensä 20 kauden ajan edustaen Edmonton Oilersia, Los Angeles Kingsiä, St. Louis Bluesia ja New York Rangersia voittaen NHL:n Stanley Cup-mestaruuden neljä kertaa. NHL:n runkosarjassa Gretzky pelasi yhteensä 1 487 ottelua tehopistein 894+1963=2857. Hänen pistekeskiarvonsa NHL:ssä on 1,92 tehopistettä yhtä ottelua kohden, minkä johdosta hän on liigan historian kaikkien aikojen paras pistemies, maalintekijä sekä eniten maalisyöttöjä merkkauttanut pelaaja.

NHL:ssä Gretzky ylitti 200 tehopisteen rajan neljä kertaa runkosarjan aikana, eikä yksikään toinen pelaaja ole kyennyt ylittämään kyseistä rajaa kertaakaan.[2] Mario Lemieux tosin oli erittäin lähellä kyseisen ennätyksen rikkomista kaudella 1988-1989 tehden runkosarjan aikana 199 tehopistettä ja jääden näin ollen vain pisteen päähän 200 tehopisteen rajasta. Päättäessään ansiokkaan pelaajauransa vuoden 1999 keväällä kauden 1998-1999 päätteeksi Gretzky piti hallussaan neljääkymmentä runkosarjan ennätystä, viittätoista pudotuspeliennätystä ja kuutta NHL:n tähdistöottelussa saavutettua ennätystä. Hän on myös voittanut NHL:n herrasmiespelaajalle jaettavan Lady Byng Memorial Trophyn viidesti, useammin kuin yksikään toinen pelaaja.[3] Hän myös puhui usein julkisesti haluavansa kitkeä väkivaltaiset kaukalotappelut jääkiekosta kokonaan.[4]

Gretzky pelasi viimeisen NHL-ottelunsa 18. huhtikuuta 1999 New York Rangersin kotiareenalla Madison Square Gardenissa. Edmonton Oilers jäädytti Gretzkyn pelinumeron 99 hänen aktiiviuransa jälkeen 1. lokakuuta 1999. Gretzkyn pelinumero poistettiin NHL:ssä käytöstä kokonaan 6. helmikuuta 2000, eikä kenenkään toisen pelaajan pelinumeroa ole edelleenkään jäädytetty NHL:ssä koko liigan laajuisesti.

Kanadan jääkiekkomaajoukkuetta Gretzky edusti vain muutamaan otteeseen. Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuihin osallistui ainoastaan vuonna 1982, sillä muutoin hän pelasi joka kevät joukkueineen NHL:n pudotuspeleissä. Gretzky edusti maataan neljässä Kanada-cup-turnauksessa ja kerran olympiakisoissa sekä maailmancupissa. Aikuisten maajoukkuetasolla hän saavutti kuusi ja alle 20-vuotiaiden tasolla yhden mitalin.

Nuoruusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gretzkyn kunniaksi Edmonton Oilersin kotihallin, Rexall Placen edustalle pystytetty patsas. Lisäksi areenalle johtava moottoritie on nimetty Wayne Gretzky Driveksi.[5]

Gretzkyn äiti Phyllis (o.s. Hockin, k. 2005) oli brittiläistä sukua ja syntyi ja kasvoi Parisissa, Ontariossa[6]. Gretzkyn isänisä Anton "Tony" Gretzky oli puolalainen siirtolainen, joka muutti vuonna 1917 Venäjältä nykyisen Valko-Venäjän alueelta Yhdysvaltoihin Chicagoon aikomuksenaan liittyä Yhdysvaltain armeijaan. Kanadan armeijassa maksettiin kuitenkin parempaa palkkaa, ja hän muuttikin pian Winnipegiin Kanadaan.[7][8] Vuonna 1932 Anton ja Mary Gretzky perustivat vihannestarhan lähelle Brantfordia.[8] Waynen isän Walter Gretzkyn mukaan Anton ja Mary olivat valkovenäläisiä,[9] mutta he ovat voineet olla myös Valko-Venäjällä asuneita puolalaisia, sillä Wayne Gretzky on toisinaan vitsaillut puolalaisilla juurillaan.

Jääkiekkoa Wayne opetteli pelaamaan jo kaksivuotiaana kotinsa takapihalla isänsä jäädyttämällä kentällä. Hän harjoitteli ahkerasti luistelua, laukomista ja mailankäsittelyä. Kuusivuotiaana Gretzky aloitti pelaamisen joukkueessa, jossa osa pelaajista oli kymmenvuotiaita eli häntä neljä vuotta vanhempia. Jo nuorena Gretzky oli niin lahjakas pelaaja, että hän pelasi vuosia itseään vanhempien sarjoissa. Viimeisellä juniorikaudellaan Brantfordissa Gretzky teki 85 ottelussa 378 maalia ja 139 syöttöä eli yhteensä 517 tehopistettä. Juniorisarjoissa Wayne sai lempinimen "valkoinen tornado", joka perustui hänen nopeuteensa ja siihen, että hän käytti valkoisia pelihanskoja.[10]

14-vuotiaana Gretzky jätti liian pieneksi jääneen kotikaupunkinsa ja muutti Torontoon. Torontossa Gretzky pelasi ensin Toronto Natsissa ja seuraavaksi OHA-liigan Peterborough Petesissä. Kausi 1977–78 oli ainoa täysi kausi, jonka Gretzky pelasi kokonaan OHA:ssa. Seuraavasta kaudesta osan hän pelasi Kanadan nuorten jääkiekon MM-joukkueessa, mutta voitti silti OHA:n pistepörssin.[10]

Kaudella 1978–79 pelatessaan OHA:n Sault Ste. Marie Greyhoundsissa Gretzky olisi halunnut käyttää esikuvansa Gordie Howen numeroa 9, mutta se oli joukkueessa jo käytössä. Gretzky pelasi jonkin aikaa numerolla 19, joka vaihtui sitten numeroon 14. Valmentaja Muzz MacPherson kehotti Gretzkyä kokeilemaan numeroa 99 Phil Espositon ja Ken Hodgen lailla. Ensimmäisessä ottelussa, jossa Gretzky käytti numeroa 99, yleisö naureskeli numerolle aluksi, mutta ottelun jälkeen nauru hiljeni Gretzkyn tehtyä kolme maalia eli kypärätempun.[11] Gretzky mieltyi numeroon, jota kukaan ei ollut aiemmin käyttänyt, eikä tämän jälkeen luopunut siitä.[12]

Ammattilainen Gretzkystä tuli kaudella 1977–78 hänen siirryttyään WHA-liigan Indianapolis Racersiin. Indianapolisissa Gretzky ehti pelata vain kahdeksan ottelua ennen kuin Racers myi hänet vielä tuollon WHA-liigassa pelanneelle Edmonton Oilersille. Gretzky olisi mieluummin siirtynyt OHA:sta suoraan NHL:ään, mutta liigan ikäraja oli tuolloin 20 vuotta. OHA-sarjaan jäämisen Gretzky ei nähnyt kehittävän uraansa, joten WHA oli paras vaihtoehto.[10] Ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan Gretzky oli WHA:n pistepörssin kolmas pistein 46 + 64 = 110.[13]

NHL-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edmonton Oilers[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gretzky teki Edmontonin kanssa alun perin huikean kahdenkymmenen vuoden sopimuksen, jonka oli määrä kestää vuoteen 1999 asti. Gretzky aloitti uransa NHL:ssä (National Hockey League) syksyllä 1979, kun WHA yhdistyi NHL:ään. NHL:n sääntöjä muutettiin siten, että WHA:n useat alaikäiset juniorit saattoivat jatkaa uraansa NHL:ssä.

Vaikka kukaan ei uskonut Gretzkyn kykenevän NHL:ssä samanlaisiin tehoihin kuin WHA-liigassa, Gretzky oli jo ensimmäisellä NHL-kaudellaan jaetulla ykkössijalla pistepörssissä Marcel Dionnen kanssa tehopistein 51 + 86 = 137. Gretzky myös kirjasi kaudella eniten syöttöjä runkosarjassa. Tulokaskaudellaan Gretzky ajautui uransa ensimmäiseen tappeluun Chicago Blackhawksin Doug Lecuyeria vastaan. Uransa aikana Gretzky osallistui tappeluun vain kolmesti.[14]

Jo toisella NHL-kaudellaan Gretzky rikkoi Bobby Orrin syöttöennätyksen ja Phil Espositon piste-ennätyksen jakamalla 109 syöttöä ja tekemällä 164 tehopistettä. Kauden kruunasivat Art Ross ja Hart Memorial Trophyt.[10]

Kaudella 1980–1981 Gretzkyn oikealla laidalla alkoi pelata suomalaistulokas Jari Kurri. Kurrin tulo Gretzkyn ketjuun näkyi ajoittain itsekkyydestä syytetyn keskushyökkääjän plus-miinustilastojen parantumisena. Kaksikolle tyypillistä oli kiekon siirto yhdellä kosketuksella sinne, minne toinen oli vasta menossa. Kaikkiaan hyökkääjät pelasivat Edmontonissa yhdessä kahdeksan kautta, joiden aikana Kurri syötti Gretzkyn maaleista 196.[15] Vastaavasti Gretzky syötti Kurrin maaleista 364. Heistä puhutaan yhä liigan kaikkien aikojen kovimpana ja legendaarisimpana kaksikkona.[16][17] Samalla kaudella rikkoutui Orrin syöttöennätys.

Kaudella 1981–1982 Gretzky teki ennätykselliset 92 maalia. Kukaan muu ei ollut aiemmin saavuttanut yhdellä kaudella edes 80 maalin rajaa. Gretzky saavutti ensimmäisenä pelaajana 200 tehopistettä 92 maalillaan ja 120 syötöllään (yhteensä 212).[10] Seuraavina kausina Gretzky paranteli joka kerta omaa yhden kauden syöttöennätystään (125, 135, 163) ja saavutti lopullisen yhden kauden piste-ennätyksensä (215 pistettä).

Kausi 1982–1983 ei ollut aivan edellisen veroinen, mutta silti Gretzky voitti maali- ja pistepörssit 71 maalilla ja 125 syötöllä. Samalla kaudella hän osallistui myös uransa toiseen tappeluun Minnesota North Starsin Neal Brotenia vastaan.[14] Kauden jälkeen Gretzky palkittiin jälleen NHL:n arvokkaimpana pelaajana niin pelaajien kuin pelaajayhdistyksenkin puolesta.

Vaikka Jari Kurri oli vakiinnuttanut nopeasti paikkansa Gretzkyn rinnalla, ketjun vasenta laitahyökkääjää haettiin pitkään. Paikalla kokeilivat muun muassa Mike Krushelnyski, Willy Lindström, Jaroslav Pouzar ja Raimo Summanen. Kaudella 1983–1984 ketju sai lopulta toisen helsinkiläisen laiturin, kun Esa Tikkanen istutettiin Edmontonin ykkösvitjaan. Tikkasen rooliin kuului tilan raivaaminen taitaville ketjukavereille, Gretzkyn koskemattomuuden varjeleminen ja nurkissa taisteleminen. Syvyyssuunnassa Oilersin ykkösketjun takana peliä teki Hockey Hall of Fame -puolustaja Paul Coffey.

Keväällä 1984 Gretzky ajautui viimeistä kertaa urallaan tappeluun. Chicago Blackhawksin Bob Murray sai kunnian olla viimeinen Gretzkyn kanssa tapellut.[14]

Kun Gretzky myytiin Oilersista Los Angeles Kingsiin kauden 1987–1988 päätteeksi, hänellä oli hallussaan 49 NHL-ennätystä, mikä oli jo sinänsä ennätys. Gretzkyn myynti johtui enemmänkin Oilersin taloudellisesta tilanteesta kuin Kingsin pelaajillisista syistä. Oilersin omistaja Peter Pocklington näki Gretzkyn olevan täydellinen markkinatuote, jonka arvo oli kuitenkin kääntymässä laskusuuntaan. Los Angelesin Kingsien saatua Gretzkyn joukkueeseensa seuran omistaja Bruce McNall ymmärsi, että jos hän nostaisi Gretzkyn palkkaa niin että tämä saisi korvauksia PR-tilaisuuksista, joukkueen tulot lähtisivät samalla kasvuun. Hän oli oikeassa, mutta sai näin aikaan NHL:n palkkatason huiman ja nopean nousun, mikä taas teki NHL:stä bisnestuotteen.

Los Angeles Kings[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wayne Gretzky pelasi Los Angeles Kingsin joukkueessa kahdeksan kautta. Heti Gretzkyn ensimmäisellä Los Angelesin-kaudella Kings eteni pudotuspeleihin, joissa se pudotti ensimmäisellä kierroksella jatkosta Gretzkyn entisen seuran Edmonton Oilersin. Gretzky teki tuolla kaudella 54 maalia ja antoi 114 maaliin johtanutta syöttöä, yhteensä 168 pistettä. Kingsin taival pudotuspeleissä kuitenkin päättyi toisella kierroksella. Vastustajana otteluparissa oli Calgary Flames, joka eteni lopulta Stanley Cup-voittoon. Kauden päätteeksi Gretzky palkittiin Hart Trophylla.

Seuraavalla kaudella Gretzkyn entinen joukkue Oilers voitti ensimmäisen mestaruutensa ilman Gretzkyä. Tuo voitto on toistaiseksi Edmonton Oilersin viimeisin. Gretzky ei voittanut Stanley Cupia uudelleen enää Oilersista lähdettyään. Finaaliin asti Gretzky pääsi Kingsin kanssa kaudella 1992–1993, mutta tuolloin Montreal Canadiens vei Stanley Cupin otteluvoitoin 4–1. Gretzkyn joukkuekavereina pelasivat tuolla kaudella muun muassa kaksi jo Oilersin ajoilta tuttua joukkuekaveria: Jari Kurri ja Marty McSorley.

Gretzky voitti uransa viimeisen pistepörssin voitosta myönnettävän Art Ross Trophyn kaudella 1993–1994 pelatessaan Kingsissa.

St. Louis Blues[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1995–1996 Los Angeles Kings näytti jäävän ulos pudotuspeleistä, joten Gretzky kaupattiin kesken kauden St. Louis Bluesiin Brett Hullin seuratoveriksi. Gretzky ja Hull eivät soveltuneet parivaljakoksi niin hyvin kuin oli odotettu. Loppukaudella Gretzky pelasi Bluesin riveissä 18 ottelua tehopisteillä 8+13=21. Blues eteni pudotuspeleihin, mutta putosi kuitenkin jatkossa toisella kierroksella Detroit Red Wingsiä vastaan.

Keväällä 1996 Gretzkystä tuli vapaa agentti, joten hän oli vapaa siirtymään mihin tahansa seuraan.

New York Rangers[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wayne Gretzky viimeisen seuransa New York Rangersin paidassa 1997.

Gretzky valitsi uudeksi seurakseen kevään 1994 Stanley Cup-mestari New York Rangersin, jossa hän sai tilaisuuden pelata entisen seurakaverinsa Mark Messierin kanssa. Gretzkyn pelillinen rooli uran loppupuolella painottui entistä vahvemmin pelinrakentajana toimimiseen. Hän antoi Rangersissa pelaamissaan 234 ottelussa 197 maaliin johtanutta syöttöä, mutta teki vain 57 maalia.

Keväällä 1997 Rangers eteni pudotuspeleissä konferenssin finaaleihin. Joukkue putosi Stanley Cup-finaaleista häviten Philadelphia Flyersille otteluvoitoin 4–1.

Gretzkyn kaksi viimeistä NHL-kautta päättyi jo runkosarjaan. Hän pelasi uransa viimeisen ottelun Rangersin paidassa 18. huhtikuuta 1999 Madison Square Gardenissa Pittsburgh Penguinsia vastaan.[18] Gretzky merkkautti viimeisessä ottelussaan yhden syöttöpisteen Brian Leetchin maaliin. Rangers hävisi ottelun jatkoajalla 2–1. Gretzkystä tuli NHL:n toiseksi viimeinen pelaaja, joka oli aloittanut uransa WHA-liigassa. Viimeiseksi jäi hänen pitkäaikainen joukkuetoverinsa Mark Messier.

Kun viidettäkymmenettä NHL All-Stars-ottelua pelattiin, ottelun alkuseremonioissa julistettiin, ettei numeroa 99 saa NHL:ssä Gretzkyn jälkeen enää käyttää, vaan numero jäädytettiin kaikissa joukkueissa.[19] Gretzky nimettiin myös välittömästi kauden päätteeksi Hockey Hall of Fameen. Hän on kymmenes pelaaja, joka sai kyseisen kunnian heti uransa päätettyään.

Viimeisen kautensa päätteeksi Gretzky sai vielä yhden henkilökohtaisen NHL-palkinnon, Lady Byng Memorial Trophyn.[20]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitalit
Gretzkyn pelipaita talviolympialaisista 1998.
Gretzkyn pelipaita talviolympialaisista 1998.
Maa: Kanada
Miesten jääkiekko
Nuorten MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Kanada 1978 jääkiekko
MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Suomi 1982 jääkiekko
Kanada Cup
Hopeaa Hopeaa 1981 jääkiekko
Kultaa Kultaa 1984 jääkiekko
Kultaa Kultaa 1987 jääkiekko
Kultaa Kultaa 1991 jääkiekko
World Cup
Hopeaa Hopeaa 1996 jääkiekko

Gretzky edusti maataan ensimmäisen kerran jääkiekon nuorten MM-kilpailuissa vuonna 1978, jolloin Kanada voitti pronssia. Tämän jälkeen Gretzky aloitti ammattilaisuran. Hänen ensimmäinen aikuisten arvokilpailunsa oli vuoden 1981 Kanada-cup. Kanada jäi kisoissa hopealle. Seuraavana vuonna 1982 Gretzky edusti ensimmäistä ja ainoata kertaa maataan MM-kisoissa. Kisat järjestettiin Suomessa, ja Kanadan joukkue saavutti pronssimitalit.

Arvokilpailuvoittoa Gretzky pääsi juhlimaan vuoden 1984 Kanada-cupissa. Sama toistui vuosien 1987 ja 1991 Kanada-cupissa. Kanada-cup on ainoa arvokisamestaruus, jota Gretzky oli mukana voittamassa.

Gretzky edusti Kanadan jääkiekkomaajoukkueessa maataan olympialaisissa vain kerran. Vuoden 1998 Naganon talviolympialaiset olivat myös hänen uransa viimeiset arvokisat maajoukkueessa. Kanada jäi ilman mitalia hävittyään Suomelle pronssiottelussa.

Aktiiviuran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wayne Gretzky pitää puhetta Edmontonissa vuonna 2001.

Gretzky ilmoitti uransa lopettamisesta 16. huhtikuuta 1999. Jo vuonna 2000 Gretzky siirtyi NHL-seura Phoenix Coyotesin osaomistajaksi.[10] Peliuransa jälkeen Gretzky on toiminut Kanadan maajoukkueen johtajana (General Manager). Kaudella 2005–06 Gretzky toimi Phoenix Coyotesin valmentajana, toimessa johon hänet nimettiin 8. elokuuta 2005.[21]

Gretzky valmensi Phoenixia neljän kauden ajan. Phoenix jäi jokaisella kaudella pudotuspelien ulkopuolelle. Joukkue voitti Gretzkyn valmentajauran aikana 143 ottelua ja hävisi 161. Gretzky erosi Phoenixin valmentajan tehtävistä syyskuussa 2009 vähän ennen kauden 2009–2010 alkua. Hän ei ollut osallistunut joukkueen harjoituskauteen, vaan joukkuetta oli vetänyt apuvalmentaja Ulf Samuelsson. Gretzkyn eron jälkeen Phoenix palkkasi joukkueen uudeksi valmentajaksi Dave Tippettin.[22]

Gretzky sytytti 2010 Vancouverin olympialaisten olympiatulen.

Gretzky osallistui jääkiekkopeli NHL 12 tekemiseen. Kun pelaaja saavuttaa "Be a pro"-pelimuodossa pelin jälkeen jonkin legendojen merkkipaalun, Gretzky kertoo ennätyksestä. Lisäksi hänen hahmonsa on pelissä mukana legendajoukkueessa. Gretzkyn hahmolla voi myös pelata uutta "Be a legend"-pelimuotoa.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gretzkyllä on neljä nuorempaa sisarusta: Kim, Keith, Glen ja Brent. Myös Keith ja Brent ovat pelanneet jääkiekkoa.

Gretzky on ollut naimisissa Janet Jones-Gretzkyn kanssa vuodesta 1988 lähtien, ja heillä on viisi lasta: Paulina, Ty Robert, Trevor Douglas, Tristan Wayne ja Emma Marie.[23]

Gretzky omistaa Torontossa sijaitsevan ravintolan, jonka nimi on Wayne Gretzky's.[23]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[24]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1975–1976 Vaughan Nationals MetJHL 28 27 33 60 7
1976–1977 Seneca Eagles MetJHL 32 36 36 72 35 23 40 35 75
Peterborough Petes OHL 3 0 3 3 0
1977–1978 Sault Ste. Marie OHL 64 70 112 182 14 JMM 6 8 9 17 2
1978–1979 Indianapolis Racers WHA 8 3 3 6 0
Edmonton Oilers WHA 72 43 61 104 19 13 10 10 20 2 Kakkostähdistö
1979–1980 Edmonton Oilers NHL 79 51 86 137 21 3 2 1 3 0 Hart Trophy  Lady Byng Trophy Kakkostähdistö
1980–1981 Edmonton Oilers NHL 80 55 109 164 28 9 7 14 21 4 Hart Trophy  Art Ross Trophy Ykköstähdistö
1981–1982 Edmonton Oilers NHL 80 92 120 212 26 5 5 7 12 8 Hart Trophy  Art Ross Trophy Ykköstähdistö KC 7 5 7 12 2
MM 10 6 8 14 0
1982–1983 Edmonton Oilers NHL 80 71 125 196 59 16 12 26 38 4 Hart Trophy  Art Ross Trophy Ykköstähdistö
1983–1984 Edmonton Oilers NHL 74 87 118 205 39 19 13 22 35 12 Stanley Cup Hart Trophy  Art Ross Trophy Ykköstähdistö
1984–1985 Edmonton Oilers NHL 80 73 135 208 52 18 17 30 47 4 Stanley Cup Hart Trophy  Art Ross Trophy Conn Smythe Trophy Ykköstähdistö KC 8 5 7 12 2
1985–1986 Edmonton Oilers NHL 80 52 163 215 46 10 8 11 19 2 Hart Trophy  Art Ross Trophy Ykköstähdistö
1986–1987 Edmonton Oilers NHL 79 62 121 183 28 21 5 29 34 6 Stanley Cup Hart Trophy  Art Ross Trophy Ykköstähdistö
1987–1988 Edmonton Oilers NHL 64 40 109 149 24 19 12 31 43 16 Stanley Cup Conn Smythe Trophy Kakkostähdistö KC 9 3 18 21 2
1988–1989 Los Angeles Kings NHL 78 54 114 168 26 11 5 17 22 0 Hart Trophy  Kakkostähdistö
1989–1990 Los Angeles Kings NHL 73 40 102 142 42 7 3 7 10 0 Art Ross Trophy Kakkostähdistö
1990–1991 Los Angeles Kings NHL 78 41 122 163 16 12 4 11 15 2 Art Ross Trophy Lady Byng Trophy Ykköstähdistö
1991–1992 Los Angeles Kings NHL 74 31 90 121 34 6 2 5 7 2 Lady Byng Trophy KC 7 4 8 12 2
1992–1993 Los Angeles Kings NHL 45 16 49 65 6 24 15 25 40 4
1993–1994 Los Angeles Kings NHL 81 38 92 130 20 Art Ross Trophy Lady Byng Trophy Kakkostähdistö
1994–1995 Los Angeles Kings NHL 48 11 37 48 6
1995–1996 Los Angeles Kings NHL 62 15 66 81 32
St. Louis Blues NHL 18 8 13 21 2 13 2 14 16 0
1996–1997 New York Rangers NHL 82 25 72 97 28 15 10 10 20 2 Kakkostähdistö MC 8 3 4 7 2
1997–1998 New York Rangers NHL 82 23 67 90 28 Kakkostähdistö OK 6 0 4 4 2
1998–1999 New York Rangers NHL 70 9 53 62 14 Lady Byng Trophy
21 kautta Yhteensä NHL 1487 894 1963 2857 577 208 122 260 382 66

Saavutuksia ja palkintoja pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NHL[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[25]

Grezkyn varusteet 802:nnessa maalissaan, esillä Hockey Hall of Famessa
  • valittu NHL:n tähdistöotteluun 1980, 1981, 1982, 1983 (MVP), 1984, 1985, 1986, 1988, 1989 (MVP), 1990, 1991, 1992, 1993, 1994, 1995, 1996, 1997, 1998, 1999 (MVP)
  • NHL:n kakkostähdistössä 1980, 1988, 1989, 1990, 1994, 1997, 1998
  • Lady Byng Trophy 1980, 1991, 1992, 1994, 1999 (urheilullisuudesta ja herrasmiesmäisyydestä)
  • NHL:n ykköstähdistössä 1981, 1982, 1983, 1984, 1985, 1986, 1987, 1991
  • Art Ross Trophy 1981, 1982, 1983, 1984, 1985, 1986, 1987, 1990, 1991 1994 (eniten tehopisteitä)
  • Hart Memorial Trophy 1980, 1981, 1982, 1983, 1984, 1985, 1986, 1987, 1989 (arvokkain pelaaja)
  • NHL:n paras maalintekijä 1982, 1983, 1984, 1985, 1987
  • Lester B. Pearson Award 1982, 1983, 1984, 1985, 1987 (pelaajayhdistyksen valinta kauden parhaaksi)
  • Plus-miinustilaston ykkönen 1982, 1984, 1985, 1987
  • Lou Marsh Trophy 1982, 1983, 1985, 1989
  • Sports Illustrated -lehden vuoden urheilija 1982
  • Edmonton Oilersin kapteeni 1983–88
  • Conn Smythe Trophy 1985, 1988 (pudotuspelien arvokkain pelaaja)
  • Rendez-vous '87 -turnauksen paras pelaaja 1987
  • Los Angeles Kingsin kapteeni 1989–1996
  • St. Louis Bluesin kapteeni 1996
  • Lester Patrick Trophy (jääkiekon asian edistämisestä USA:ssa) 1994
  • sijalla 1 The Hockey News -lehden kaikkien aikojen ammattilaispelaajan valinnassa 1998[26]
  • Gretzkyn pelinumero 99 on poistettu käytöstä koko NHL-liigassa
  • Gretzky äänestettiin sijalle 10 kaikkien aikojen kanadalaista etsineessä The Greatest Canadian -äänestyksessä vuonna 2004.[27]
  • Vuonna 2007 ESPN valitsi Gretzkyn 1900-luvun viidenneksi parhaaksi pohjoisamerikkalaiseksi urheilijaksi.[28]

Kanadan maajoukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • MacKinnon, John & McDermott, John: NHL Hockey - Virallinen faniopas 2000-2001. Karisto, 2000. ISBN 951-23-4100-X.
  • Gretzky, Wayne & Reilly, Rick: Gretzky - omaelämänkerta. HarperCollins Publisher Ltd., 1991. ISBN 951-26-3628-X.
  1. Kivimäki, Esa: Viidennen kerran kotikisoissa Ilkka. 30.4.2012. Ilkka. Viitattu 18.10.2012.
  2. NHL Hockey - Virallinen faniopas, s. 76
  3. Lady Byng Memorial Trophy National Hockey League. Viitattu 26.1.2013. (englanniksi)
  4. Getting rid of hockey's goons The Globe and Mail. Viitattu 26.1.2013. (englanniksi)
  5. CBC.ca - The Greatest Canadians - Wayne Getzky CBC.ca. Viitattu 3.11.2009. (englanniksi)
  6. Phyllis Gretzky Obituary 2004. Legacy.com. Viitattu 4.1.2013.
  7. Flames and Flickers: Sandwich gets golden touch ESPN.com. 22.2.2002. ESPN Internet Ventures. Viitattu 18.10.2012.
  8. a b Gretzky, Wayne & Reilly, Rick s. 17
  9. Jones, Terry: Family comes first - Gretzky skilled at stickhandling through hectic lifestyle Viitattu 24.1.2009. (englanniksi)
  10. a b c d e f Legends of Hockey - Wayne Gretzky HHOF. Viitattu 5.5.2008. (englanniksi)
  11. Gretzky, Wayne & Reilly, Rick s.32
  12. Annika Carpman: NHL-tarinoita. Pro Hockey, tammikuu 2003, nro 1, s. 23. Egmont Kustannus Oy Ab.
  13. 1978-79 WHA League Leaders HockeyDB. Viitattu 1.3.2009. (englanniksi)
  14. a b c Patrick Houda: Behind the Stats - Penalties. Pro Hockey, 10.10.2001. Egmont Kustannus Oy Ab.
  15. NHL.com > History > Players assisting on Gretzky goals NHL Enterprises. Viitattu 6.5.2008. (englanniksi)
  16. Puoli Kaupunkia 10/2006: Mr. Hockey
  17. NHL.com > History > Gretzky Assists on Other Players' Goals NHL Enterprises. Viitattu 6.5.2008. (englanniksi)
  18. Wayne Gretzky - 1998-1999 Game Log - NHL.com
  19. League retires Gretzky's No. 99 USA Today. Viitattu 27.10.2009. (englanniksi)
  20. Hockey-Reference: Lady Byng Memorial Trophy Winners Viitattu 24.1.2009. (englanniksi)
  21. CBC sports: Gretzky to coach Phoenix Coyotes CBC. Viitattu 24.1.2009. (englanniksi)
  22. Compton, Brian: Tippett named new coach in Phoenix NHL.com. 10.6.2009.
  23. a b Biography - Wayne Gretzky IMDb. Viitattu 6.5.2008. (englanniksi)
  24. Wayne Gretzky hockey statistics profile at hockeydb.com hockeydb.com. Viitattu 24.1.2009. (englanniksi)
  25. [1]
  26. NHL Hockey - Virallinen faniopas s. 122
  27. CBC: The Greatest Canadian Viitattu 27.10.2009. (englanniksi)
  28. Top N. American athletes of the century ESPN.com. 2007. CNN. Viitattu 12.5.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Wayne Gretzky -sitaatteja.