Esa Tikkanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo suomalaisesta jääkiekkoilijasta. Samannimisestä kestävyysjuoksijasta katso Esa Tikkanen (juoksija).
Esa Tikkanen
Henkilötiedot
Syntynyt25. tammikuuta 1965 (ikä 59)
Helsinki, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi The Grate One,[1]Tiki
Pelipaikka laitahyökkääjä
Maila vasen
Pituus 185 cm
Paino 95 kg
Pelinumero 10
Pelaajaura
Pääsarjaura 1983–2005
Seurat Edmonton Oilers
New York Rangers
St. Louis Blues
Vancouver Canucks
New Jersey Devils
Florida Panthers
Washington Capitals
HIFK
Jokerit
Moskitos Essen
Anyang Halla
NHL-varaus 80. varaus, 1983
Edmonton Oilers
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympialaiset
Pronssia Pronssia Nagano 1998 jääkiekko
MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Venäjä 2000 jääkiekko
Nuorten MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Ruotsi 1984 jääkiekko
Stanley Cup
Edmonton Oilers 1985
Edmonton Oilers 1987
Edmonton Oilers 1988
Edmonton Oilers 1990
New York Rangers 1994

Esa Kalervo Tikkanen (s. 25. tammikuuta 1965 Helsinki)[2] on suomalainen jääkiekkoilija, viisinkertainen Stanley Cup -voittaja sekä olympia- ja MM-mitalisti.

Hän edusti Jääkiekon SM-liigassa kahta helsinkiläisseuraa, IFK:ta ja Jokereita, Pohjois-Amerikan NHL-liigassa Edmonton Oilersia, St. Louis Bluesia, New Jersey Devilsiä, Vancouver Canucksia, New York Rangersia, Florida Panthersia ja Washington Capitalsia. Saksan ylimmällä sarjatasolla DEL-liigassa Tikkanen edusti Moskitos Esseniä ja ammattilaisuransa viimeisellä kaudella hän toimi AL-liigan Anyang Halla Winian joukkueessa pelaaja-valmentajana. Ennen pestiä Koreaan Tikkanen oli ollut kolme kautta pelaamatta.

Edmonton Oilers varasi Tikkasen NHL:ään vuoden 1983 varaustilaisuudessa numerolla 80 ja Tikkanen debytoi NHL:ssä kauden 1984–1985 pudotuspeleissä. Edmontonissa pelatessaan Tikkanen muodosti yhdessä Jari Kurrin ja kaikkien aikojen parhaana jääkiekkoilijana pidetyn Wayne Gretzkyn kanssa joukkueensa tehokkaimman hyökkäyskolmikon ja voitti Oilersia edustaessaan Stanley Cup -mestaruuden neljä kertaa. Tikkanen–Gretzky–Kurri-ketjua on kutsuttu nimellä "Finnish Sandwich". Hänet kaupattiin vuoden 1993 alussa New York Rangersiin, jossa hän voitti uransa viidennen Stanley Cupin. Tikkanen on toistaiseksi ainoa suomalainen jääkiekkoilija, joka on voittanut Stanley Cupin kahdessa eri seurassa.[3] Rangersista hänen matkansa jatkui edelleen St. Louis Bluesiin, New Jersey Devilsiin ja Vancouver Canucksiin ja sieltä jälleen takaisin Rangersiin. Vuonna 1997 hän teki sopimuksen Florida Panthersin kanssa, mutta Panthers kauppasi hänet kesken kauden Washington Capitalsiin. Uransa viimeisen NHL-kauden Tikkanen pelasi jälleen Rangersissa.

Tikkanen viimeisteli mittavalla NHL-urallaan 877 runkosarjaottelussa 244 maalia ja kaikkiaan 630 tehopistettä. Hänen vahvuuksiaan olivat itsevarma, fyysinen ja aktiivinen pelitapa ja yllättävän voimakas laukaus. Tikkanen muistetaan hyvin värikkäänä pelaajana ja erityisesti hänen ”Tiki-talk” -lempinimen saanut, suomea, ruotsia ja englantia yhdistellyt puhetapansa, jolla hän pyrki häiritsemään vastustajiensa peliä, on jäänyt elämään.[3]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tikkanen eli varhaiset vuotensa Itä-Helsingin Kontulassa.[4] Hänen isänsä oli Helsingin jäähallin päävahtimestari, joten Tikkanen vietti jo lapsuudessaan paljon aikaa hallilla. Nelivuotiaana hän oli Jokerien maskotti, joka luisteli jäällä ennen kotipelien alkua.[5]

Junioreissa Tikkanen teki paljon maaleja – ennätys oli 10-vuotiaana tehdyt kuusitoista osumaa saman pelin aikana. C-juniorina Tikkanen siirtyi HJK:hon, kun Jokerien nuorimmat juniorijoukkueet tilapäisesti kuihtuivat. Pelattuaan kaudet 1981–1982 pohjoisamerikkalaisissa junioriliigoissa (SJHL ja WHL), hän pyrki 17-vuotiaana Jokerien edustusjoukkueeseen. Kesäleirin jälkeen valmentaja Reino Ruotsalainen pohti muutaman kokeneemman pelaajansa kanssa Tikkasen valitsemista joukkueeseen. Nämä olivat kuitenkin ajatusta vastaan. Niinpä Tikkanen pelasi kauden HIFK:n A-nuorissa.[5]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1982–1983 Tikkanen pelasi pääsääntöisesti HIFK:n A-junioreissa. Hyvin sujuneiden vuoden 1983 nuorten MM-kisojen jälkeen Edmonton Oilers varasi Tikkasen NHL-liigaan neljännellä kierroksella varausnumerolla 80. Kausilla 1983–1984 ja 1984–1985 hän oli osa HIFK:n edustusjoukkuetta. Keväällä 1985 hän siirtyi SM-liigakauden jälkeen Edmontoniin auttamaan joukkuetta pudotuspeleissä, jotka päättyivät mestaruuteen. Hän voitti Stanley Cupin Oilersissa myös vuosina 1987, 1988 ja 1990. Hän siirtyi vuonna 1993 New York Rangersiin osana ns. flip-flop kauppaa, jossa Doug Weight siirtyi Rangersista Oilersiin kun taas Tikkasen kohtalo oli päinvastainen. Koomisinta oli, että siirto tapahtui ottelupäivänä ja vain muutamien tuntien jälkeen Tikkanen ja Weight taistelivat jo vanhoja joukkueitaan vastaan. Rangersissa Tikkanen voitti viidennen Stanley Cupinsa 1994.

Kauden 1993–1994 jälkeen Tikkanen siirtyi St. Louis Bluesiin. NHL:n pelaajayhdistyksen lakon aikana, kaudella 1994–1995 hän pelasi kasvattajaseurassaan HIFK:ssa 19 ottelua. NHL-kauden 1995–1996 aikana hän siirtyi yhdentoista pelin jälkeen Bluesista New Jersey Devilsiin, josta hänet yhdeksän ottelua myöhemmin kaupattiin Vancouver Canucksiin. Seuraavan kauden hän pelasi suurimmaksi osaksi Canucksissa, mutta loppukaudeksi siirtyi takaisin Rangersiin. Syksyllä 1997 hän aloitti kauden Florida Panthersissa, josta siirtyi 28 pelin jälkeen Washington Capitalsiin. Kauden 1998–1999 Tikkanen pelasi taas New York Rangersissa, mutta kausi jäi hänen NHL-uransa viimeiseksi.

NHL-uran jälkeen Tikkanen palasi Suomeen, Jokereihin kaudeksi 1999–2000. Uransa hän päätti 2000–2001 Saksassa DEL-liigan Moskitos Essenissä.

Tikkanen tunnettiin uransa aikana erityisesti erinomaisena playoff-pelaajana. NHL:n runkosarjassa hän teki 877 ottelussa 244 maalia, mutta pudotuspeleissä 186 ottelussa syntyi 72 maalia. Tikkanen voitti Naganossa 1998 olympiapronssia. Sen lisäksi hän voitti ”Leijonissa” Kanada-cupin pronssin vuonna 1991 ja MM-pronssin vuonna 2000. Syyskuussa 2001 Jokerit jäädytti monien yllätykseksi Tikkasen pelinumeron 5, vaikka Tikkanen oli muutaman varhaisen juniorivuoden lisäksi pelannut vain vajaan kauden Jokereiden paidassa ja useita kausia paikallisvastustajan HIFK:n paidassa. Päätöstä paheksuttiin laajasti, koska Tikkasen peliuran tähtihetket tapahtuivat muualla kuin Jokereissa.lähde? Tikkanen on sanonut, että jäädytys viittaa enemmän hänen lapsuusvuosiinsa Jokerien maskottina.[6] Tikkasen mukaan hän oli ollut lapsettomalle Jokeri-pomo Aimo Mäkiselle kuin oma poika. Mäkinen oli aikoinaan toivonut, että Tikkasen maskottipaita numero 5 nostettaisiin Helsingin jäähallin kattoon,[7] mitä HIFK:n Frank Moberg ei Tikkasen mukaan hyväksynyt.[6] Kun Tikkanen myöhemmin palasi Suomeen, hän pelasi Jokereissa numerolla 5 ja joukkueella oli uusi oma halli. Tikkanen on kuvannut jäädytystä Jokerien taktiseksi vedoksi, mutta ennen kaikkea Aimo Mäkisen tahdon kunnioittamiseksi.[6]

Tikkanen pelasi merkittävistä tehonumeroista huolimatta usein puolustuksellisesti ja peliä rikkoen. Hän sai NHL:ssä 1 077 minuuttia jäähyjä; kyseisessä tilastossa hänet ohitti suomalaisista Jarkko Ruutu vuonna 2011. Erityisesti Tikkanen nautti pelatessaan vastustajan suuria tähtiä vastaan, usein niin, että näiden tehot jäivät varsin vaatimattomiksi. Aggressiivinen pelityyli ärsytti vastustajia, kuten myös se, että hän puhui vastustajilleen ottelun aikana Tiki-talk tai Tikkanese -nimellä tunnettua suomen, ruotsin ja englannin sekakieltä. Amerikkalainen Bleacher Report -sivusto valitsi hänet 2009 urheilun kaikkien aikojen roskanpuhujien sijalle neljä Muhammad Alin, Michael Jordanin ja Mike Tysonin jälkeen (The 10 Best Trash Talkers of All Time). MSN sports listasi vuonna 2010 Tikkasen NHL:n kaikkien aikojen seitsemänneksi pahimmaksi Play Off -kiusanhengeksi (Hockey's most irritating playoff pests). TSN Sports on listannut Tikkasen sijalle kahdeksan kaikkien aikojen vihatuimpien jääkiekkopelaajien listalla.

Tikkanen pelaajauran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajauransa jälkeen Tikkanen on toiminut myös jääkiekkovalmentajana. Kaudella 2004–2005 Tikkanen toimi pelaajavalmentajana Aasian jääkiekkoliigan eteläkorealaisessa Anyang Halla -joukkueessa ja kaudella 2005–2006 valmentajana Norjan liigassa Askerissa pelaavassa Frisk Tigers -joukkueessa. Jälkimmäisen taival päättyi Tikkasen komennossa tappioon pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.

Joulukuussa 2010 Mestiksessä pelaava joensuulaisjoukkue Jokipojat ilmoitti pestanneensa Tikkasen uudeksi päävalmentajakseen. Pesti päättyi runkosarjan loppuun helmikuussa 2011. Jokipojat sijoittui sarjassa Tikkasen johdolla kymmenenneksi, eikä selviytynyt pudotuspeleihin. Jokipojat palkkasi uudeksi päävalmentajakseen Mikko Haapakosken, eikä Tikkanen saanut Joensuuhun kaudeksi 2011–2012 haluamaansa jatkosopimusta.

Tikkanen toimii myös peliyhtiö Unibetin jääkiekkoasiantuntijana. Yhteistyö alkoi vuonna 2009.[8]

Tikkanen tuomittiin törkeästä rattijuopumuksesta ehdolliseen vankeuteen heinäkuussa 2013.[9]

Tikkasen molempiin polviin asennettiin tekonivelet elokuussa 2018. Hänen oikeaan polveensa leikkaus oli jo seitsemäs.[10]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esa Tikkanen on ollut naimisissa kolmesti. Ensimmäinen puoliso oli Ann Charlotte (Lotta) Kraft, jonka kanssa hänellä on kaksi tytärtä. Pari erosi 17 vuoden yhdessäolon jälkeen kesällä 2000.[11] Vuonna 2004 Tikkanen vihittiin Tua Backmanin kanssa. Heillä on kaksi poikaa sekä syyskuussa 2009 syntynyt tytär. Pari erosi keväällä 2014.[12] Ennen toista avioliittoaan Tikkanen oli puolitoista vuotta kihloissa malli Marita Hakalan kanssa.[13] Tikkanen kihlautui naisystävänsä Tuulin kanssa marraskuussa 2015 ja he avioituivat lokakuussa 2016.[14][15]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1981–1982 Regina Pats SJHL 59 38 37 75 216
Regina Blues WHL 2 0 0 0 0
1982–1983 Helsingin IFK A-SM 30 34 31 65 104 4 4 3 7 10 JMM 7 2 3 5 4
Helsingin IFK SML 1 0 0 0 2 Kanada-malja JEM 5 2 1 3 14
1983–1984 Helsingin IFK A-SM 6 5 9 14 13 4 4 3 7 8 JMM 7 3 8 11 12
Helsingin IFK SML 36 19 11 30 30 2 0 0 0 0
1984–1985 Helsingin IFK SML 36 21 34 55 42 JMM 7 7 12 19 10
1984–1985 Edmonton Oilers NHL 3 0 0 0 2 Stanley Cup MM 10 4 5 9 12
1985–1986 Edmonton Oilers NHL 35 7 6 13 28 8 3 2 5 7
Nova Scotia Oilers AHL 15 4 8 12 17
1986–1987 Edmonton Oilers NHL 76 34 44 78 120 21 7 2 9 22 Stanley Cup
1987–1988 Edmonton Oilers NHL 80 23 51 74 153 19 10 17 27 72 Stanley Cup CC 5 0 1 1 6
1988–1989 Edmonton Oilers NHL 67 31 47 78 92 7 1 3 4 12 MM 8 4 4 8 14
1989–1990 Edmonton Oilers NHL 79 30 33 63 161 22 13 11 24 26 Stanley Cup
1990–1991 Edmonton Oilers NHL 79 27 42 69 85 18 12 8 20 24
1991–1992 Edmonton Oilers NHL 40 12 16 28 44 16 5 3 8 8 CC 6 2 2 4 6
1992–1993 Edmonton Oilers NHL 66 14 19 33 76
New York Rangers NHL 15 2 5 7 18 MM 6 0 0 0 2
1993–1994 New York Rangers NHL 83 22 32 54 114 23 4 4 8 34 Stanley Cup
1994–1995 Helsingin IFK SML 19 2 11 13 16
1994–1995 St. Louis Blues NHL 43 12 23 35 22 7 2 2 4 20
1995–1996 St. Louis Blues NHL 11 1 4 5 18
New Jersey Devils NHL 9 0 2 2 4
Vancouver Canucks NHL 38 13 24 37 14 6 3 2 5 2 MM 1 0 0 0 0
1996–1997 Vancouver Canucks NHL 62 12 15 27 66
New York Rangers NHL 14 1 2 3 6 15 9 3 12 26
1997–1998 Florida Panthers NHL 28 1 8 9 16 OL 6 1 1 2 0
Washington Capitals NHL 20 2 10 12 2 21 3 3 6 20
1998–1999 New York Rangers NHL 32 0 3 3 38
1999–2000 Helsingin Jokerit SML 43 10 13 23 85 11 1 6 7 10 MM 9 2 1 3 10
2000–2001 Moskitos Essen DEL 46 8 21 29 81
2004–2005 Anyang Halla Winia AL 30 8 17 25 58
15 kautta YHTEENSÄ NHL 877 244 386 630 1077 186 72 60 132 275 MM 34 10 10 20 38
5 kautta YHTEENSÄ SML 135 52 68 120 173 14 1 6 7 12 OL 6 1 1 2 0
1 kausi YHTEENSÄ AHL 15 4 8 12 17 CC 11 2 3 5 12

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paras +/- (SM-liiga 1984–1985)
  • Stanley Cup (1985, 1987, 1988, 1990, 1994)
  • All Star -joukkueessa junioreiden MM-kisoissa 1985
  • Vuoden suomalainen pelaaja (1991)
  • All Star -joukkueessa Saksan DEL-liigassa kaudella 2000–2001
  • Jääkiekkoleijona #143
  • Jääkiekkoseura Jokerit on jäädyttänyt Tikkasen pelinumeron 5

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Murphy, Austin: The Grate One 23.12.1991. Sports Illustrated. Viitattu 10.5.2013. (englanniksi)
  2. Esa Tikkanen Bio, Stats, and Results Olympics at Sports-Reference.com. Arkistoitu 12.11.2012. Viitattu 25.11.2015.
  3. a b Jääkiekkoleijonat: Esa Tikkanen Suomen jääkiekkomuseo. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 10.5.2013.
  4. Kontulan Tiki kotikentällä Yle Elävä arkisto. Viitattu 5.3.2014.
  5. a b Hannula, Matti: 45 Jokeria pakan päältä, s. 112. Helsinki: Print Line Helsinki Oy, 2012. ISBN 978-952-93-1225-2.
  6. a b c Miksi NHL:stä palannut Esa Tikkanen valitsi Jokerit eikä HIFK:n? ”Moberg oli varmaan nukkumassa, kun mun puhelin ei soinut.” 8.7.2020. ePressi.com. Viitattu 6.2.2023.
  7. Hannula, Matti: 45 Jokeria pakan päältä, s. 112–113. Helsinki: Print Line Helsinki, 2012. ISBN 978-952-93-1225-2.
  8. Veikkausvihjeet Esa Tikkaselta: HIFK voittaa vieraissa (Arkistoitu – Internet Archive) Urheiluviikko. 30.10.2009. Viitattu 9.7.2012.
  9. Tikkanen ratissa humalassa: Vankeutta ja pitkä ajokielto (Arkistoitu – Internet Archive) Iltalehti.fi. 24.7.2013. Viitattu 24.7.2013.
  10. Parviainen, Vesa: Esa Tikkanen iloitsee isosta leikkauksestaan: ”Pystyy tekemään sitä, mitä on aina rakastanut” iltalehti.fi. Viitattu 29.8.2018.
  11. Karri Lehtiö: Ex-vaimo huijasi Tikkasta avioeron pesänjaossa Iltalehti. 16.10.2007. Viitattu 25.3.2014.
  12. Kaisu Puranen: Esa ja Tua Tikkaselle lopullinen ero Iltalehti. 14.3.2014. Arkistoitu 25.3.2014. Viitattu 25.3.2014.
  13. Marita Hakala erosi Esa Tikkasesta (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. Esa Tikkanen kihlasi Tuuli-kultansa: "Häät vuoden sisällä"
  15. Seiska: Esa Tikkanen naimisiin! Avioitui tänään Tuuli-rakkaansa kanssa iltalehti.fi. Viitattu 1.10.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Arto Sirviö
Matti Keinonen -palkinnon voittaja
1985
Seuraaja:
Harry Nikander
Edeltäjä:
Saku Koivu
President’s Trophyn voittaja
2000
Seuraaja:
Raimo Helminen