Jokerit

Wikipedia

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Jokerit
www.jokerit.fi
Jokerit kaudella 2009–2010
Perustettu	1967 1967 Jokerit 1997 Jokerit HC Oyj
Historia	Töölön Vesa 1946-1967
Kotiareena	Hartwall Areena
Kapasiteetti	13 506
Kotikaupunki	Helsinki, Suomi
Värit
Media	Helsingin Sanomat
Omistaja(t)	Rautakirja Harry Harkimo Henrik de la Chapelle
Toimitusjohtaja	Keijo Säilynoja
Puheenjohtaja	Harry Harkimo
Päävalmentaja	Hannu Jortikka
Kapteeni	Antti-Jussi Niemi[1]
Kultaa	6 (1973, 1992, 1994, 1996, 1997, 2002)
Hopeaa	6 (1971, 1983, 1995, 2000, 2005, 2007)
Pronssia	1 (1998)

Jokerit on helsinkiläinen jääkiekkojoukkue, joka pelaa Suomen ylimmällä sarjatasolla SM-liigassa. Historiansa aikana seura on voittanut yhteensä kuusi Suomen mestaruutta. Jokerit ry on perustettu vuonna 1967, mutta vuodesta 1997 se on toiminut osakeyhtiönä Jokerit HC Oyj. Sillä on ollut myös jalkapallojoukkue FC Jokerit, joka toimi vuosina 1999–2004 ja voitti Suomen Cupin vuonna 1999.

Kuluva kiekkokausi, 2009–2010, on Jokereille sen historian 42.

Jokereiden maalilaulu on Rocky-urheiluelokuvien tunnusmusiikki "Gonna Fly Now".

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Töölön Vesasta Jokereiksi: 1967–1972 1.2 Ensimmäinen mestaruus: 1973 1.3 Tasaista vajoamista: 1973–1982 1.4 Hetkellinen nouseminen ja liigasta putoaminen: 1982–1987 1.5 Divarin ja konkurssiuhkan kautta uuteen nousuun: 1987–1997 1.6 Uuteen Areenaan: 1997–1999 1.7 Uusi vuosituhat: 1999–2003 1.8 Menestyspaineita: 2003–2005 1.9 Floppikauden jälkeen Sheddenin komentoon: 2005–2008 1.10 Glen Hanlonin aikakausi: 2008–2009 1.11 Kotimaisin voimin: 2009– 2 Kotihalli 3 Saavutukset 4 Nykyinen joukkue 4.1 Valmentajat 5 Pelaajat ja valmentajat 5.1 Kapteenit 5.2 Päävalmentajat 5.3 Jäädytetyt pelinumerot 5.4 Palkitut 6 Katso myös 7 Lähteet 8 Aiheesta muulla

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Töölön Vesasta Jokereiksi: 1967–1972

Jokereiden jääkiekkotoiminta alkoi alun perin helsinkiläisseura Töölön Vesasta, joka pelasi ensimmäisen SM-sarjakautensa vuonna 1956. Töölön Vesa kohtasi kuitenkin rahoitusongelmia 1960-luvulla. Vuonna 1967 helsinkiläinen rakennusmestari Aimo Mäkinen perusti Helsingin Jokerit, ostamalla Töölön Vesan jääkiekkotoiminnan. Uusi nimi ja logo löytyivät korttipakasta. Ensimmäisen sarjaottelunsa tulokasseura pelasi 10. marraskuuta 1967 Upon Palloa vastaan.^[2]

Jokereiden historian ensimmäisen kauden paras pistemies oli Timo Turunen, joka teki 18 pistettä 12:ssa ottelussa (13 maalia ja 5 syöttöä). Turusen ohella vastaperustetun joukkueen keskeisiä pelaajia oli Osmo Kuusisto ja Turusen kanssa "nallipyssyketjun" muodostaneet Pentti Hiiros ja Timo Kyntölä. Jokereiden alkukausien luottomaalivahtina pelasi Timo Relas, joka muiden jokeripelaajien tapaan oli peruja Töölön Vesan vuonna 1964 SM-sarjasta pudonneesta joukkueesta.

Edellä mainittujen pelaajien johdolla Jokerit nousivat lopulta SM-sarjaan vuonna 1970. Jokereiden ensimmäiselle SM-sarjakaudelle joukkue sai lukuisia kovan tason vahvistuksia. Joukkueeseen liittyivät muun muassa Porin Ässissä maineeseen noussut Veli-Pekka Ketola, huippupuolustaja Ilpo Koskela ja Lauri Mononen. Tuona kautena Jokereissa pelasi myöskin tulevaisuudessa A-Maajoukkuetta, Jokereita ja Chicago Blackhawksia valmentava Alpo Suhonen.

Jokereiden pelaajista parhaiten esillä olivat Turunen ja Ketola, jotka tuona kautena sijoittuivat SM-sarjan pistepörssissä sijoille 4 ja 5. Jokereiden ensimmäisen SM-sarjakauden sijoitus oli lopulta viides sija.

Vuodeksi 1971 Jokerit saivat riveihinsä yhden huippupelaajan lisää kun Seppo Repo liittyi joukkueeseen, osittain paikkaamaan Ässiin palanneen Veli-Pekka Ketolan lähtöä. Jokereiden ensimmäinen mestaruus oli erittäin lähellä kun joukkue voitti runkosarjan. Jatkosarjassa Jokerit kuitenkin pelasi heikosti ja oli jatkosarjan viides eli toiseksi viimeinen. Lopullinen sijoitus oli mestaruuden vieneen Porin Ässien jälkeen toinen. Kohtalon ivana, Jokereista Ässiin lähtenyt Veli-Pekka Ketola oli mestarijoukkueen paras pistemies.

Vuonna 1972, Jokereissa pelasi sen historian ensimmäinen ulkomaalaispelaaja kun maalivahti Dwight Watson oli Jokereiden kokoonpanossa seitsemässä ottelussa, pelaten niistä yhdessä ottelussa. Joukkueen tärkeimpänä pelaajana kuitenkin jatkoi Timo Turunen joka sijoittui SM-sarjan pistepörssissä sijalle 5. Jokerit sijoittui runkosarjassa sijalle 5 ja pelasi itsensä ylemmässä loppusarjassa sijalle 2. Lopullinen sijoitus oli neljäs, 2 pistettä kolmostilalle päässeelle HIFK:lle hävinneenä.

[muokkaa] Ensimmäinen mestaruus: 1973

Ensimmäisen Suomen mestaruutensa Jokerit voitti 1973, jolloin taustalla oli paljolti eri kaupunginosajoukkueissa tehty juniorityö.^[2] Jokereiden hyökkäystä johti yksi sen historian nimekkäimmistä ketjuista, "Nallipyssyketju". Nallipyssyketjussa pelasivat aikaisemmin jo Jokereissa johtopelaajan asemaan noussut Timo Turunen, jonka rinnalle asetettiin pelaamaan Pentti Hiiros ja Timo Kyntölä. Ketjun nimike tuli siitä, että kukaan pelaajista ei ollut erityisen pitkä, ketjun pisin pelaaja oli Pentti Hiiros, jolla pituutta oli 172 cm. Mestarijoukkueessa pelasi myös muita huippupelaajia, kuten Lauri Mononen ja toinen jokeri-ikoni, Timo Sutinen, joka Turusen kanssa muodosti SM-sarjan pistepörssin kärkikaksikon tuona kautena. Jokerit oli saanut mestaruuskaudeksi maalivahtiosastolle huippuosaamista kun Jorma Valtonen liittyi joukkueeseen. Huippumaalivahdin torjunnat olivatkin tärkeässä roolissa mestaruuskaudella.

Mestaruudesta huolimatta Jokereiden menestys ei ollut pitkäkestoista sillä joukkue sijoittui jo seuraavalla sarjakaudella runkosarjassa neljänneksi heti tamperelaisseurojen Ilveksen ja Tapparan ja mestaruuden lopulta voittaneen paikalliskilpailija HIFK:n jälkeen.

Jokereiden maalivahtiosastolla koettiin muutoksia kun mestaruuskauden maalivahti Jorma Valtonen lähti joukkueesta vuoden 1974 lopuksi. Valtosen tilalla Jokereiden maalissa torjuntavastuun seuraavalla kaudella jakoivat Kyösti Majava ja Hannu Riihimäki.

SM-sarjan viimeisellä kaudella 1974-75 Jokerit sijoittui neljänneksi. Pronssimitali jäi tällä kertaa pisteen päähän kun Jokerit jäi pronssia voittaneen Tampereen Ilveksen taakse pisteen erolla. Jokereiden Timo Sutinen kuitenkin voitti SM-sarjan pistepörssin 54:llä pisteellään (26 maalia ja 28 syöttöä), Henry Leppä oli Jokereiden pistepörssin kakkonen 43:lla pisteellä.

[muokkaa] Tasaista vajoamista: 1973–1982

Jokereiden keskinkertainen menestys ei tuntunut loppuvan mestaruutta seuranneiden kausien aikana. Joukkueen sijoitukset pysyivät tasaisesti SM-sarjan keskikastissa aina vuoteen 1975 asti, jolloin SM-sarjasta siirryttiin uuteen SM-liigaan.

SM-liiga kaudella 1975-76 Jokerit saivat jälleen ulkomailta pelaajavahvistuksen, tällä kertaa Venäjältä (silloinen Neuvostoliitto), kun Valeri Kuzmin pelasi Jokereissa täydet 36 runkosarjaottelua tehden 10 pistettä. Jokereiden valmennusjohtokin sai ulkomaalaisväriä kun venäläisvalmentaja Boris Majorov saapui Jokereiden valmentajaksi.

Jokerit olivat SM-liigan ensimmäisellä pelikaudella runkosarjassa sijalla 6 ja jäivät uusien pudotuspelien ulkopuolelle. Tästä huolimatta Jokereiden pelaaja Hannu Kapanen sijoittui runkosarjan pistepörssissä sijalle 5, joten Timo Turusen ja Timo Sutisen kaltaiset pelaajat saivat uusia seuraajia Jokereiden riveihin. Jokereiden maalinsuulle seuran ensimmäiselle SM-liigakaudelle hankittiin Hannu Kamppuri.

Jokereiden 70-luvun juniorityön ehkä suurimpana timanttina voidaan pitää moninkertaista Stanley Cup-voittajaa, olympia- ja MM-mitalistia Jari Kurria joka lähti Jokereista NHL:ään 1980-luvun alussa. Kurri pelasi Jokereissa kaikkiaan kolme kautta joista tilastojen valossa paras oli kausi 1979–80, jolloin hän teki 39 pistettä (23 maalia ja 16 syöttöä) 33 ottelussa. Yhteensä Jari Kurri teki 80 pistettä (41 maalia ja 39 syöttöä) 89 ottelussa hänen kausinaan Jokereissa ennen hänen 17 kauden NHL-uraansa.

Vuonna 1977 Jokerit sijoittui runkosarjassa sijalle 7, mutta vuoden 1978 sijoitus oli seuran historian siihenastisista heikoin, 10:s eli SM-liigan viimeinen. Jokerit kuitenkin välttivät I-divisioonaan putoamisen, joten joukkue pääsi jatkamaan SM-liigassa seuraavana kautena, jolloin sijoitukseksi tuli 8:s, jolla vältyttiin edelliskauden putoamiskamppailulta. Tuona kautena Jokereissa nähtiin huomattavaa ulkomaalaisväriä kun Jokereiden riveihin liittyi edelliskaudella Pohjois-Amerikan WHA-liigaa New England Whalersissa ja sitä ennen NHL-sarjaa muun muassa Detroit Red Wingsissä ja Boston Bruinsissa pelannut laitahyökkääjä Douglas Roberts sekä St. Louis Bluesissa NHL:ää pelannut Chuck Lefley. Kaudella 1977–78 Jokereissa nähtiin sen historian ensimmäisiin lukeutuneet valmentajapotkut kun Jorma Borgström sai potkut marraskuussa 1977. Päävalmentajan paikalla Borgströmin tilalla toimi ensin Pentti Katainen joka sai väistyä helmikuussa 1978 Jokereiden pelaajan Doug Robertsin tieltä, joka toimi Jokereiden valmentajana yhdessä ottelussa. Kauden lopussa Jokereiden valmentajana toimi Timo Turunen, joka aloitti päävalmentajana 2.3.1978. Samana kautena Jokereiden puolustuspäähän ilmestyi Timo Blomqvist, joka heti osoitti varman puolustajan elkeitä.

Vuonna 1979 Jokerit jatkoivat SM-liigan peräpäässä. Vaikka joukkueessa pelasi ulkomaalaispelaajina David Conte ja Robert Barnes, ei joukkue siltikään pystynyt kahdeksatta sijaa parempaan. Valmennusjohtoon tuolle kaudelle Jokerit olivat pestanneet Matti Väisäsen.

SM-liigakaudella 1979–80, Jokerit sijoittuivat runkosarjassa yhdeksänneksi. Joukkueen pistepörssin kärjen muodostivat Henry Leppä (48 pistettä), Jari Kurri (40 pistettä) ja Ari Mikkola (35 pistettä).

Jokereiden heikko menestys tuntui loppumattomalta kun joukkue uusi edelliskauden yhdeksännen sijan, siitäkin huolimatta että joukkueessa pelasi Anssi Melametsän, Tony Ariman ja Philip Verchotan kaltaisia pelaajia.

Kauden 1981–82 sijoitus oli niinikään yhdeksäs. Jokereiden pistepörssin voitti tuona kautena ensimmäistä kertaa ulkomaalainen pelaaja kun yhdysvaltalaispelaaja Jon Fontas teki 43 pistettä (20 maalia ja 23 syöttöä) 36 ottelussa. Jokereissa pelasi myös joukkueen kovuutta edustanut Charles Luksa jolle kertyi 58 jäähyminuuttia, 21 ottelussa.

[muokkaa] Hetkellinen nouseminen ja liigasta putoaminen: 1982–1987

Kaudelle 1982–1983 Jokerit kuitenkin tuli vahvistuneempana kuin aikaisempina kausina. Joukkue hankki riveihinsä entisen Neuvostoliiton maajoukkueen puolustajan Nikolai "Kolja" Makarovin, joka vahvisti huomattavasti joukkueen puolustusta. Tuolloin Jokereissa oli valmennusvastuun ottanut Reino "Pappa" Ruotsalainen, joka antoi oman lisänsä Jokereiden hetkelliseen nousuun.

Jokerit pääsi aina loppuotteluun asti kohtasi, mutta siellä joukkueella oli edessä tyly kohtalo. HIFK voitti Jokerit otteluvoitoin 3-2, ja ottelusarjaa oli ratkaisemassa HIFK:n eduksi Matti Hagmanin ja Pekka Rautakallion tapaisten huippupelaajien sijaan Jokeri-kasvatti Tony Arima.

Vuodeksi 1984 Jokereiden menestys katosi jälleen ja joukkue jäi pudotuspelien ulkopuolelle. Vuosien 1985 ja 1986 sijoitukset eivät olleet sen parempiakaan, ja vuoden 1987 SM-liigakauden jälkeen Jokerit putosi I-divisioonaan.

[muokkaa] Divarin ja konkurssiuhkan kautta uuteen nousuun: 1987–1997

Helsingin Jokerit pelasivat I-divisioonaa vuodesta 1987 aina vuoteen 1989 asti. Divarikausien aikana seurassa ilmeni suuria rahoitusvaikeuksia ja, kun joukkue palasi SM-liigaan vuodeksi 1990, se oli käytännössä konkurssikypsä.

Pääsarjaan seura palasi kriittiseen aikaan, sillä Suomi oli syöksymässä talouslamaan ja rahoittajat supistivat tukeaan urheilulle^lähde?. Keväällä 1991 urheiluliikemies Harry "Hjallis" Harkimo osti organisaation nähtyään vahvan tuotemerkin tarjoavan mahdollisuuksia finanssivaikeuksista huolimatta^lähde?. Hänen hankintansa tuotti tulosta heti keväällä 1992, kun Jokerit voitti toisen mestaruutensa. Voitto oli paljolti omien kasvattien Waltteri Immosen, Markus Kettererin, Teemu Selänteen, Mika Strömbergin ja Keijo Säilynojan ansiota.^[2] Näistä pelaajista Selänne loi itselleen mittavan uran NHL:ssä. Waltteri Immonen toimi Jokereiden kapteenina 90-luvun alusta aina vuoteen 1999, jolloin "Wade" vetäytyi eläkkeelle. Maalivahti Ketterer lähti Jokereista vuodeksi 1993 Buffalo Sabresin organisaatioon, mutta joutui tyytymään farmipelaamiseen.

Runkosarjan kakkostilasta huolimatta vuonna 1993 Jokerit putosi jo puolivälierissä hävittyään Porin Ässille suoraan kolmessa ottelussa. Tuohon kauteen päättyi myös Boris Majorovin vuonna 1990 alkanut aikakausi Jokereiden peräsimessä. Majorovin tilalle palkattiin maajoukkueen apu- ja päävalmentajana työskennellyt Alpo Suhonen.

Jokereiden elpynyt talous ja omien kasvattien esiinmarssi mahdollisti uuden huippujoukkueen kokoamisen. Valmennuspuolella tosin oli sekavaa. Päävalmentajaksi palkattu Alpo Suhonen jätti päävalmentajan tehtävänsä marraskuussa 1993 ja tilalla oli 2 päivän ajan Leo Äikäs. Äikäs korvattiin joulukuussa 1993 Hannu Aravirralla. Aravirran palkkaus oli viimeinen sinetti toimivalle Jokerijoukkueelle ja Jokereiden vuonna voittama 1992 mestaruus sai jatkoa vuonna 1994, jolloin Jokerit jälleen voittivat SM-liigan mestaruuden. Tällöin joukkueen kiistattomaksi tähdeksi oli noussut tšekkiläinen maajoukkuepelaaja Otakar Janecký, jonka taidot pelinrakentajana olivat luoneet Jokereille paljon maaleja kauden aikana. Jokerit kohtasivat SM-liigan loppuottelussa TPS:n Turusta. Loppuottelusarjan neljäs ottelu toi ratkaisun Jokereiden hyväksi, kun Jokerikannattajien suursuosikki Otakar Janecky ratkaisi Suomen mestaruuden Jokereille jatkoajalla. Janeckyn maali on jäänyt yhdeksi SM-liigan legendaarisimmista, sillä, kun hän löi kiekon ilmasta maaliin, hänen mailansa oli korkean mailan rajalla. TPS protestoi maalia, mutta päätuomari Seppo Mäkelä hyväksyi maalin, ja Jokerien mestaruusjuhlat saivat alkaa. TPS johti ottelua jo 2-0, mutta Jokerien Juha Lind ja Antti Törmänen tasoittivat pelin kolmannen erän loppuvaiheilla.

Vuoden 1995 aikana Jokereissa pelasi myös kaksi sen suurinta kasvattia, kun Jari Kurri ja Teemu Selänne pelasivat parikymmentä ottelua Suomessa NHL-lakon takia. Kurri, Selänne ja joukkueen kapteeni Waltteri Immonen johtivat Jokerit vuoden 1995 Eurooppa Cupin voittoon. Loppuottelussa kukistui venäläinen Lada Togliatti luvuin 4-1.

NHL-pelaajien poistuttua SM-liigakentiltä Jokerit saalistivat hopeaa vuonna 1995 hävittyään TPS:lle loppuottelusarjan ratkaisevan viidennen ottelun kotikentällään maalein 1-5. Hyvin koko kauden pelannut ykkösketju ei tehnyt finaaleissa pistettäkään. Jokerit johti ottelusarjaa voitoin 2-1, mutta joukkue lähti huonolla asenteella Turkuun pelaamaan neljättä peliä ja hävisikin sekä sen että seuraavan. Arveltiin, että joukkue halusi voittaa mestaruuden kotihallissa. Vuoden 1995 jälkeen SM-liigan finaaleissa ei ole kertaakaan pelattu täyttä ottelumäärää.

Jokerit palasivat kultakantaan vuonna 1996. Aravirran aikakausi päättyi 1996 voitettuun mestaruuteen ja hänet päävalmentajana korvasi ruotsalainen Curt Lundmark, jolta löytyi kokemusta muun muassa Ruotsin Maajoukkueen peräsimestä. Aravirran aikana Jokereiden joukkueessa pelasi useita huipputason puolustajia kuten Mika Strömberg, Waltteri Immonen, Kari Martikainen, Rauman Lukon pelaajana tunnetumpi Erik Hämäläinen ja nuori puolustajalupaus Janne Niinimaa, joka jo 19 vuotiaana oli noussut Suomen A-maajoukkueen riveihin ja oli voittamassa maailmanmestaruutta Tukholmassa 1995. Jokereiden puolustuspään takana maalissa vartioi A-maajoukkueestakin tuttu Ari Sulander

Jokerit jatkoivat mestaruudella myös vuonna 1997, jolloin seura voitti neljännen Harkimon aikana voitetun Suomen mestaruutensa. Joukkueen mestaruuteen johti hyökkäyskolmikko Petri Varis-Otakar Janecky-Timo Saarikoski sekä maalivahti Ari Sulanderin hyvät esitykset Jokeri-maalilla. Ykkösketjun lisäksi joukkueessa pelasi myös muita hyviä hyökkääjiä, kuten Juha Lind, Pasi Saarela ja NHL:stä palannut Törmänen. Kevään 1997 mestaruudesta tekee historiallisen se, että Jokerit eivät hävinneet pudotuspeleissä otteluakaan. Tähän saavutukseen ei ollut yksikään joukkue Suomessa pystynyt ennen Jokereita.

Kauden 1996–1997 mestaruuteen asti Jokerit pelasi Helsingin jäähallissa Nordenskiöldinkadulla, josta se siirtyi Ilmalassa sijaitsevaan Hartwall-areenaan. Jokereiden päävalmentaja Curt Lundmark jätti tehtävänsä kauden päätteessä, ja hänet korvasi TV-kommentaattorina ja jääkiekko-asiantuntijana toiminut Sakari Pietilä.

[muokkaa] Uuteen Areenaan: 1997–1999

Kaudella 1997–1998 Jokerit aloitti pelinsä upouudessa Hartwall-areenassa. Ensimmäisen "areenakauden" sijoitus oli kuitenkin "vaatimaton" kolmas, sillä Jokerit oli hankkinut itselleen muun muassa maailmanmestari Mika Niemisen, NHL-pelaaja Patrik Juhlinin ja maalipyssy Kai Nurmisen. Jokerit sai myös paluumuuttajana riveihinsä 1990-luvun menestyksen avainpelaajiin kuuluneen Markus Kettererin, joka muodosti Ari Sulanderin kanssa hyvän maalivahtikaksikon kauden aikana. Joukkueessa piipahti kauden aikana myös puolustaja Darren Stolk, joka pelasi tuona kautena myös Vaasan Sportissa. Jokereiden valmennusjohto vaihtui jälleen kesken kauden, kun heikosti aloittanut Sakari Pietilä erotettiin lokakuussa ja tilalle palkattiin väliaikaisesti edelliskauden menestysvalmentaja Curt Lundmark. Lundmark korvattiin lopulta maaliskuussa 1998 entisellä Jokeri-pelaajalla Hannu Kapasella. Kapanen johdatti Jokerit pudotuspeleihin ja pronssiotteluun, jossa Jokerit voitti Kiekko-Espoon kotonaan peräti 8-0.

Seuraavalle kaudelle Jokereiden menestysodotukset olivat yhtä kovat kuin edelliskaudella. Tuosta todisteena olivat Jokereiden hankinnat, joihin kuuluivat muun muassa taitopelaaja Kimmo Rintanen, Jari Kauppila, ruotsalaishyökkääjä Fredrik Nilsson ja NHL:ssäkin pelannut puolustaja Yves Racine. Uuden kauden suurena kysymysmerkkinä oli kuitenkin pitkäaikaisen maalivahdin Ari Sulanderin lähdön jättämä aukko maalinsuulla, jota paikkaamassa olisivat Markus Ketterer ja kokematon Ari Kumpula. Hannu Kapanen jatkoi joukkueen peräsimessä. Myös joukkueen logo oli muuttunut "ilkeämpään" muotoon.

Ketterer epäonnistui ikävästi kauden aikana eikä Kumpulastakaan ollut pelastajaksi, joten Jokerit pestasi ykkösmaalivahdikseen yhdysvaltalaisen Parris Duffuksen. Myös valmennusosastolla tehtiin jälleen muutoksia kauden aikana Hannu Kapasen jouduttua väistymään helmikuussa 1999. Tilalle nimettiin apuvalmentaja Timo Lahtinen. Duffus onnistui pitämään Jokerit taistossa mukana ja joukkue sijoittui lopulta runkosarjassa kolmanneksi heti HIFK:n ja TPS:n jälkeen.

Jokereiden vuonna 1994 alkanut mitaliputki katkesi, kun Jokerit hävisi puolivälierissä yllättäen SaiPalle suoraan kolmessa ottelussa.

[muokkaa] Uusi vuosituhat: 1999–2003

1990-luvun lopulla menestystä niittäneeltä Jokeri-organisaatiolta alettiin odottaa vankkaa menestymistä 2000-luvulla. Jokereiden pelaajabudjetti olikin SM-liigan suurimpia 2000-luvun alkupuolella ja joukkueessa pelasi nimekkäitä paluumuuttajia toinen toisensa perään.

2000-luvulle valmistautuva helsinkiläisseura hankki kaudelle 1999-2000 tukun uusia ulkolaisvahvistuksia, joiden joukossa oli Saksan maajoukkueeseen kuulunut Jan Benda, entinen NHL-pelaaja Dmitri Kvartalnov, Miroslav Hlinka ja fyysinen puolustaja Sean Gagnon. Kotimaisesta osaamisesta Jokereissa vastasivat muun muassa hyökkääjät Tero Lehterä ja Jari Kauppila sekä puolustajat Tom Koivisto ja NHL:stä Suomeen palannut Tuomas Grönman. Joukkueeseen nuoruutta toivat lupaavat pelaajat Ossi Väänänen, Eero Somervuori ja Jani Rita. Jokereiden uudeksi päävalmentajaksi nimitettiin kaudella 1997-1998 paikalliskilpailija HIFK:n mestaruuteen johdattanut Erkka Westerlund. Westerlund toi mukanaan HIFK:sta kakkosvalmentajakseen 1995 maailmanmestaruuden pelaajana voittaneen Raimo Summasen.

Jokereiden yksi kohutuimmista hetkistä sattui kun joukkue hankki monenkertaisen Stanley Cup-voittajan ja maajoukkuepelaajan, Esa Tikkasen riveihinsä kauden alussa.

"Tikin" ja valmennuskaksikko Summanen-Westerlundin johdattama Jokerijoukkue pääsi finaaliin asti, mutta joutui taipumaan TPS:lle voitoin 3-1.

Jokereiden menestys sai jatkoa 2001, kun joukkue voitti SM-liigan runkosarjan. Jokereille kuitenkin koitti aikainen kesäloma pudotuspeleissä, kun joukkue hävisi katastrofaalisesti sarjanousija Kärpille 2-3 -otteluvoitoin puolivälierissä. Samalla kaudella Jokerit oli palannut perinteiseen, nykyisinkin käytössä olevaan logoon.

Kaudelle 2001-2002 Jokerit hankki riveihinsä NHL-pelaajia kuten Antti Aallon, Pavel Rosan ja Frank Banhamin. Jokereihin liittyi kauden alla myös maalivahti Jamie Ram, jolle povattiin ykkösmaalivahdin asemaa ja Suomeen palannut Ville Peltonen, jonka seuravalinta ehti herättää kohua fanipiireissä, sillä Peltonen oli Jokereiden paikalliskilpailija HIFK:n kasvatti. Erkka Westerlundin lähdettyä päävalmentajan paikaltaan, hänen tilalleen nostettiin kakkosvalmentajana toiminut Raimo Summanen.

Kauden aikana Jokerit saivat itselleen uuden huippumaalivahdin Kari Lehtosen tehdessä läpimurron kauden aikana ja nousi joukkueen johtavien pelaajien joukkoon. Lisäksi Jokerit hankki kauden lopulla huippupelaaja Vladimir Machuldan sarjajumbo SaiPa:sta, koska SaiPa:lla ei ollut mahdollisuuksia pudotuspeleihin.

Machulda ja Lehtonen tulivat olemaan ne pelaajat, jotka johdattivat runkosarjan kolmanneksi sijoittuneen joukkueen SM-liigan finaaleihin, jossa Jokerit kohtasivat runkosarjavoittaja Tapparan. Tappara aloitti finaalisarjan voitolla, mutta Jokerit nousi taisteluun ja lopulta sarjan ratkaisi Jokereiden eduksi Kari Lehtosen vakuuttava maalivahtityöskentely. Kauden jälkeen, Lehtonen varattiin NHL:ään alhaisimmalla varausnumerolla (numerolla 2) millä koskaan on varattu suomalaispelaaja vuoden 2002 NHL-varaustilaisuudessa.

Kaudelle 2002–03 Jokerit tekivät niinikään mittavia pelaajahankintoja. Joukkueeseen liittyi aikaisemmin Timo Pärssisen ja Niko Kapasen ketjussa HPK:ssa vaikuttanut Jukka Hentunen. Hentusen lisäksi joukkuetta vahvisti Pelicansissa pelannut Tommi Turunen, Tapparassa pelannut Timo Vertala ja ulkomaalaisvahvistuksena entinen NHL-kovanaama Terran Sandwith. Edelliskauden avainpelaajista joukkueessa jatkoivat Ville Peltonen, Kari Lehtonen ja Frank Banham. Paluun Jokereihin teki 1990-luvun kärkipelaajiin lukeutunut puolustaja Mika Strömberg.

Joukkue kuitenkin kohtasi vastoinkäymisiä kauden mittaan, kun joukkueen parhaimmistoon kuulunut Frank Banham ilmoitti kesken kauden siirtyvänsä NHL:ään Phoenix Coyotesin organisaatioon. Tämän lisäksi joukkueeseen hankitut Tommi Turunen ja Timo Vertala osoittautuivat pettymyksiksi, eikä kovuutta tuomaan hankittu Terran Sandwith viipynyt joukkueessa kuin 31 ottelun verran. Tilannetta paikkaamaan Jokerit hankki Ilveksestä hyökkääjä David Nemirovskyn ja puolustaja Martti Järventien sekä JYP:ista hyökkääjä Pavel Vostrakin.

Jokerit sijoittui runkosarjassa lopulta toiseksi, heti HPK:n jälkeen. Puolivälierissä Jokerit pudotti paikallisvastustaja HIFK:n jatkosta suoraan voitoin 4-0 ja Jokereiden finaalipaikka vaikutti varmalta kunnes joukkue hävisi yllättäen Kärpille välierissä kaksi kertaa peräkkäin johdettuaan jo sarjaa voitoin 2-1. Jokereiden kausi päättyi lopulta neljänteen sijaan, kun joukkue hävisi pronssiottelun vieraissa HPK:lle, joka oli hävinnyt Tapparalle välierissä.

[muokkaa] Menestyspaineita: 2003–2005

Kaudella 2003-2004 Jokerit vahvistuivat muun muassa Glen Metropolitilla ja Marko Jantusella, mutta Kari Lehtosen lähtö NHL:ään oli jättänyt maalinsuulle aukon, jota paikkaamaan laitettiin kaksikko Markus Helanen-Pasi Häkkinen. Metropolitin lisäksi joukkueeseen ulkomaalaisväriä toi kanadalaiset P.C Drouin ja Todd Warriner sekä ruotsalaiset Anders Burström ja Thomas Sjögren. Raimo Summanen jätti tehtävänsä Jokereiden päävalmentajana vuonna 2003, kun hänet palkattiin maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi. Jokereiden uudeksi päävalmentajaksi palkattiin TPS:n useaan otteeseen mestaruuteen luotsannut Hannu Jortikka, joka Turun-vuosinaan ansaitsi lisänimen "Midas". Jokereiden maalivahtiosastolla kauden aikana vieraili pariin otteeseen Stanley Cupin Detroit Red Wingsissä voittanut Kevin Hodson, josta ei kuitenkaan ollut johtamaan maalivahtiosastoa vaan hänen sopimuksensa päättyi 12 pelatun ottelun jälkeen. Uusina nuorina Jokeri-pelaajina kauden aikana ensiesiintymisensä tekivät Valtteri Filppula, Sami Lepistö ja Kevin Kantee.

Kauden aikana Helsingissä vieraili NHL-seura Toronto Maple Leafs, joka pelasi Jokereita vastaan Hartwall-areenassa.

Jokereiden lopputulos kaudella 2003–04 oli puolivälierätappio Kärpille.

Kaudella 2004-2005 NHL oli jälleen työsulun edessä ja SM-liigaan saapui useita NHL-pelaajia. Jokerit sai osansa pelaajista kun puolustajat Brian Campbell ja Ossi Väänänen liittyivät joukkueeseen. Jokereiden riveihin saapui myös aikaisemmin Suomessa HIFK:ssa ja Oulun Kärpissä pelannut maalivahti Tim Thomas, joka onnistui runkosarjassa hyvin, tehden uuden SM-liigan nollapeliennätyksen.

Jokerit teki pelaajasopimuksen myös loukkaantumisista aikaisempina kausina kärsineen Teemu Selänteen kanssa, joka ei kuitenkaan pelannut otteluakaan Jokereissa vaan tyytyi kuntouttamaan itseään Suomessa koko kauden ajan.

Työsulkukauden lopussa, Jokerit pelasi loppuottelussa Oulun Kärppiä vastaan. Jokereiden piti kuitenkin tyytyä hopeaan, sillä runkosarjassa 15 nollapeliä torjunut Tim Thomas petti odotukset ja hävisi vakuuttavasti pelanneelle Kärppien Niklas Bäckströmille maalivahtien välisen mittelön finaalisarjassa.

[muokkaa] Floppikauden jälkeen Sheddenin komentoon: 2005–2008

SM-liiga kausi 2005-06:sta tuli Jokereiden historian karvaimpia kausia sitten 1980-luvun vaikeuksien.

Ensimmäisen ongelman joukkueelle aiheutti maalivahti Tim Thomas, joka purki sopimuksensa Jokereihin päivää ennen liigakauden alkua ja liittyi NHL-seura Boston Bruinsin riveihin. Jokerit hankki hätäapuna maalilleen - Thomasin suosituksesta - Karl Goehringin, joka kuitenkin epäonnistui pahasti. Goehringia Jokerit koitti paikata ensin Steve Passmorella ja lopulta HIFK:sta ostetulla Tom Askeylla, mutta kumpikaan ei kyennyt onnistumiseen kauden aikana.

Hyökkäyspäässäkin ilmeni ongelmia, kun Jokerit oli menettänyt edelliskauden avainpelaaja Glen Metropolitin. Jokereissa pelasi kauden 2005–06 aikana ulkomaalaispelaajina Brett Harkins, Eric Beaudoin ja Justin Mapletoft, joista kukaan ei onnistunut antamaan sitä nostetta mitä heiltä odotettiin, Harkins pelasikin vain alkukauden, koska suuntasi Ruotsiin. Myös kannattajien keskuudessa fyysisyydestään ja asenteestan suosituksi tullut yhdysvaltalaispuolustaja Brad Norton pelasi Jokereissa, mutta hän yllättäen jätti joukkueen joulukuussa 2005 sopimuksensa NHL-pykälän turvin. Joukkueen muista johtopelaajista Marko Jantunen ja Jesse Niinimäki myytiin muualle kauden aikana heikkojen suoritusten ja henkilökohtaisten ongelmien takia. Joukkueen johtavaksi pistemieheksi nousi lopulta NHL:sta kesken kauden kasvattajaseuraansa palannut Tommi Santala.

Jokerit oli vaihtanut valmentajaa ennen kauden alkua ja valmennusvastuun oli ottanut entinen pitkäaikainen jokerikapteeni Waltteri Immonen. Katastrofaalisen alkukauden seurauksena Immonen erotettiin ja hänen tilalle hankittiin Suomen 1995 MM-kultaan johtanut Curt Lindström. "Kulta-Kurre" ei kuitenkaan kyennyt nostamaan Jokereita play-offeihin ja näin ollen joukkue jäi playoffien ulkopuolelle ensi kertaa sitten vuoden 1991. Jokereiden loppusijoitus oli vaatimaton yhdestoista.

Kauden 2005–06 flopista haluttiin tehdä seuran ainoa "epäonnistuminen" 2000-luvulla, joten joukkueen päävalmentajaksi hankittiin HIFK:n edelliskaudella neljänneksi luotsannut Doug Shedden.

Uudelle kaudelle Jokereihin hankittiin maalivahdiksi Porin Ässissä hopeaa voittanut Juuso Riksman, Sheddenin luottopelaajaksi HIFK:ssa noussut Kim Hirschovits, NHL:ssä pelannut puolustava hyökkääjä Clarke Wilm sekä HPK:ssa mestaruuden voittanut Jyrki Louhi. Pistenikkariksi hankittiin pienikokoinen Tim Stapleton ja puolustukseen varmaksi pelaajaksi Marko Tuulola. Uutena jokerikasvona nähtiin myös paluumuuttaja Tony Virta. Joukkue vahvistui myös NHL:stä Jokereihin paluun tehneellä jokerikasvatti Jani Ritalla.

Ykkösmaalivahdiksi hankittu Juuso Riksman loukkaantui kauden aikana, ja Jokereilla oli kauden aikana eräänlainen maalivahtipula ja torjuntavastuuta kauden aikana saivat myös Joonas Hallikainen ja lupaava Niko Hovinen. Jokereiden maalinsuulle hankittiin Riksmanin jättämää aukkoa tilkitsemään Ari Ahonen Espoo Bluesista.

Sheddenin komennossa Jokerit teki hienon paluun play-offseihin, jonka finaaleissa Jokerit lopulta kärsi tappion Oulun Kärppiä vastaan suoraan voitoin 3-0.

Doug Sheddenin toinen kausi Jokereissa alkoi myös menestysodotuksin. Jokereihin hankittiin ehkä kovimpana vahvistuksena NHL:ssä ja Suomen maajoukkueessa useita otteluita pelannut maalivahti Jussi Markkanen sekä aikaisemminkin jo Jokereissa piipahtanut Sami Helenius. Jokerit hankki itselleen pistevoimaa HPK:sta Ville Leinon muodossa. Jokerit ehti jo julkistaa tehneensä sopimuksen toisen HPK-pelaaja, Janne Lahden kanssa, mutta tämä päätti lähteä NHL-paikkaa tavoittelemaan Pohjois-Amerikkaan. Doug Shedden kuitenkin vastasi isosta yllätyksestä kauden aikana, kun ilmoitettiin Sheddenin olevan siirtymässä Sveitsiin valmentamaan seuraavaksi kaudeksi. Sheddenin mukaan olisi lähdössä myös kakkosvalmentajana toiminut Waltteri Immonen. Maalivahtirintamallakin oli liikehdintää loppukaudesta, kun Jokerit hankki kakkosmaalivahdin paikalle Joni Puurulan SaiPa:sta. Hankinta tuli tarpeeseen, sillä Jussi Markkanen loukkasi itsensä pudotuspelien avausottelussa niin pahasti, että loppukausi jäi hänen osaltaan pelaamatta.

Tästä huolimatta Jokerit selvisi välieriin saakka, jossa se kärsi tappion Espoo Bluesia vastaan. Jokerit johtivat sarjaa jo voitoin 1-3, mutta hävisivät lopulta 4-3 espoolaisseuralle.

Alamäki jatkui pronssiottelussa, kun Jokerit hävisi kotonaan Tapparalle pronssin maalein 3-4, sijoittuen SM-liigassa neljänneksi.

[muokkaa] Glen Hanlonin aikakausi: 2008–2009

Seuraavaksi kaudeksi Jokereihin saapui uudeksi päävalmentajaksi kanadalainen Glen Hanlon sekä paluuta Jokereihin tekevät Juha Lind, Tomi Mäki, Tomek Valtonen ja Juuso Riksman. Tim Stapleton, Clarke Wilm ja pettymykseksi osoittautunut loppukauden vahvistus Matt Hussey jättivät seuran kauden päätteeksi. Jokereiden kauden 2008-09 ulkomaalaishankintoja olivat Hanlonin alaisuudessa ennenkin pelannut Joey Tenute ja Ilveksestä hankittu 41 pistettä menneellä kaudella tehnyt Mike Bishai.

Valmennusteamiin Hanlonin aisapariksi liittyi vielä entinen HIFK:n ja TuTo:n päävalmentaja Ismo Lehkonen. Joukkueenjohtajaksi ja maalivahtivalmentajaksi hankittiin entinen Pelicans/Kiekko-Vantaa-luotsi Jarmo "Jami" Kauppi. Seura vaihtoi myös toimitusjohtajaa kauden alla. Matti Virmanen siirtyi urheilutoimenjohtajaksi ja toimitusjohtajan paikan otti entinen jokeripelaaja Keijo Säilynoja.

2.10.2008 Jokerit jatkoi perinteitään kohtaamalla NHL-joukkue Pittsburgh Penguinsin näytösottelussa Hartwall Areenalla. 28 minuutissa loppuunmyyty ottelu päättyi vierailijoiden 4-1 -voittoon Sidney Crosbyn syöttäessä kolme joukkueensa maaleista. Janne Lahti viimeisteli Jokerien ainoan maalin hänelle tuomitusta rangaistuslaukauksesta. Penguins jatkoi ottelun jälkeen matkaansa Tukholmaan valmistautumaan NHL-avaukseen Ottawa Senatorsia vastaan.

Jokereiden joukkueeseen liittyi kauden aikana jo kertaalleen aikaisemminkin Jokereissa pelannut Quinn Hancock. Jokerit tosin koki pieniluontoisen menetyksen kun puolustaja Mikko Kuparinen joutui lopettamaan uransa lonkkavaivojen takia. 2. tammikuuta 2009 Jokereiden joukkueeseen neljänneksi ulkomaalaispelaajaksi liittyi kanadalainen David Ling, jolla oli kokemusta NHL:stä 93 ottelun verran. Ling valittiin Kanadan korkeimman junioriliigan, CHL:n parhaaksi pelaajaksi vuonna 1995. Kyseisen kunnianosoituksen on saanut Lingin lisäksi mm. NHL-tähdet Mario Lemieux, Pat LaFontaine ja Sidney Crosby.

Jokereiden maalivahtiosasto koki kovia kauden aikana. Vuoden 2009 puolella Jokereissa pelasi pikahälytyksellä lainapelaajana HPK:n Mikko Strömberg ja loppukaudesta varamaalivahdiksi hankittu Mikael Vuorio, jolta löytyi pelikokemusta Rauman Lukosta.

Jokerit ilmoitti tammikuussa 2009, että Hanlon ei jatka kauden jälkeen Jokereissa. Päätös oli seuran ja Hanlonin yhteinen.^[3]

Puolustusvoittoista jääkiekkoa pelannut Jokerit sijoittui runkosarjassa neljänneksi. Kausi päättyi pudotuspelien puolivälierissä putoamiseen Oulun Kärpille voitoin 4-1.

Joukkueen puolustusvoittoinen, kilpikonnamaiseksi kuvailtu pelityyli, herätti keskustelua läpi kauden. Jokerien ottamat voitot olivat useimmiten niukkoja, vähämaalisia ja perustuivat maalivahti Riksmanin torjuntoihin. Kauden päätyttyä myös joukkueen nuori lupaus, laitahyökkääjä Teemu Pulkkinen, arvosteli päävalmentaja Glen Hanlonin pelisysteemiä ankarin sanoin.

»Pelisysteemissämme ei ollut mitään järkeä. Me vain puolustimme, ei ollut mitään muuta kuin puolustus. Pelejä lähdettiin voittamaan 1-0. Ei ollut faneillekaan kivaa, kun peleissä ei tapahtunut mitään.»
(Teemu Pulkkinen.^[4])

[muokkaa] Kotimaisin voimin: 2009–

Seuran puheenjohtaja Harry Harkimo ilmoitti huhtikuussa 2009 Jokereiden lähtevän tulevaan kauteen puhtaasti kotimaisin voimin. Kenenkään Jokereissa pelanneen ulkomaalaisen sopimusta ei jatkettu kaudelle 2009–10.^[5] Kauteen 2008-09 päättyi myös Jokereiden kapteenin ja maalitilaston ykkösnimen Petri Variksen SM-liigaura. Varis ehti toimia Jokereiden kapteenina vuodesta 2005, vuoteen 2009 saakka. Varis pelasi Jokereissa vuosina 1993-97, 1999-2002 ja 2004-09.

Jokereiden uudeksi päävalmentajaksi palkattiin 1990-luvun menestysvuosien jokerivalmentajana ja A-maajoukkueen entisenä apu- ja päävalmentajana tunnettu Hannu Aravirta, joka palasi Jokereihin 13 vuoden tauon jälkeen. Aravirran avuksi valmennukseen palkattiin entinen jokeripelaaja Antti Törmänen. Edelliskauden valmennusjohdosta vain maalivahtivalmentaja Jami Kauppi jatkoi Jokereissa.^[6]

Jokereiden kuluvan liigakauden 2009–2010 uusiin pelaajahankintoihin kuuluvat muun muassa jokerikasvatti Antti-Jussi Niemi, joka toimii myös joukkueen kapteenina sekä aiemminkin Jokereissa kiekkoilleet Jukka Hentunen ja Esa Pirnes. 5. toukokuuta 2009 julkistetussa tulevan kauden joukkueessa oli 29 sopimuspelaajaa, joista 11 juniori-ikäisiä. Seuran johdon mukaan uusia pelaajia ei enää etsitty joukkueeseen.^[1]

Kuitenkin kolmentoista ottelun jälkeen puheenjohtaja Harkimo ja urheiluntoimenjohtaja Matti Virmanen joutuivat syömään sanansa; sarjan viimeisellä sijalla olevan joukkueen hyökkäystä vahvistamaan palkattiin ruotsalainen Fredrik Bremberg.^[7]

Perjantaina 13. marraskuuta, tappiollisen HIFK-kotiottelun jälkeen, ilmoitti Jokerit myyneensä puolustaja Sami Heleniuksen loppukauden sopimuksella Lahden Pelicansiin. Samalla joukkue hankki uudeksi puolustajaksi yhdysvaltalaisen Alex Brooksin, joka oli edustanut Jokereita jo kaudella 2001–2002 voittaen suomenmestaruuden.^[8] Brooks puki uuden seuransa asun ylleen heti seuraavassa ottelussa Porin Ässiä vastaan, jonka Jokerit voitti kotonaan 3-1. Brooks sai syöttöpisteen joukkueen avausmaaliin.^[9]

Jokerit erotti Aravirran sekä Törmäsen keskiviikkona 25. marraskuuta joukkueen hävittyä edellisenä iltana kotonaan Pelicansille 3-5.^[10] Pari tuntia myöhemmin Jokerit vahvisti palkanneensa uudeksi päävalmentajaksi Hannu Jortikan.^[11] Tässä vaiheessa Jokerit oli sarjassa hetkellisen nousun jälkeen jälleen viimeisenä.

Joukkueen kotimaisuusaste laski jälleen joulukuun alussa, kun puolustusta paikkaamaan hankittiin Ranskan passin omaava kanadalaislähtöinen Joe Rullier, jonka koeaika kestää tammikuun puoleen väliin. ^[12]

[muokkaa] Kotihalli

Jokereiden kotihallina seuran perustamisvuodesta 1967 aina vuoteen 1997 asti toimi Helsingin jäähalli, joka sijaitsee Töölössä, Nordenskiöldinkadulla.

Jokereiden omistajan Harry Harkimon mielestä taloudellisesti toimiva joukkue tarvitsee oman jäähallinsa ja vuonna 1997 Helsingin Jokerit siirtyi nykyiseen kotiareenaansa, Hartwall-areenaan, joka sijaitsee Ilmalassa, Helsingin Pasilassa. Areenaan mahtuu vuonna 2006 tehdyn remontin jälkeen 13 349 katsojaa.^[13]

[muokkaa] Saavutukset

• Suomen mestaruus kuusi kertaa, vuosina 1973, 1992, 1994, 1996, 1997 ja 2002.
• SM-hopeaa kuusi kertaa, vuosina 1971, 1983, 1995, 2000, 2005 ja 2007.
• SM-pronssia vuonna 1998.
• Euroopan Cup mestaruus kaksi kertaa, vuosina 1995, 1996.
• Euroopan Cupin pronssia 1993
• Continental Cupin mestaruus 2003
• Suomen Cupin hopeaa 1970

[muokkaa] Nykyinen joukkue

(Päivitetty: 26. joulukuuta 2009)

#	Kans.	Pelaaja	Paikka	Kätisyys	Ikä	Sopimus	Syntymäpaikka
18		Ben-Amor, SemirSemir Ben-Amor	5.0 LH	L	27	2010	Helsinki, Suomi
19		Bremberg, FredrikFredrik Bremberg	5.0 LH	L	36	2010	Tukholma, Ruotsi
6		Brooks, AlexAlex Brooks	2.0 P	R	33	2010	Madison,WI, Yhdysvallat
71		Eronen, TeemuTeemu Eronen	2.0 P	L	19	2011	Vantaa, Suomi
15		Hauhtonen, JanneJanne Hauhtonen	4.0 KH	R	30	2010	Pori, Suomi
22		Helenius, Jani-PetteriJani-Petteri Helenius	4.0 KH	L	19	2011	Helsinki, Suomi
25		Hentunen, JukkaJukka Hentunen	5.0 LH	R	35	2011	Joroinen, Suomi
51		Juutilainen, Jan-MikaelJan-Mikael Juutilainen	4.0 KH	L	21	2010	Helsinki, Suomi
7		Kalteva, MikkoMikko Kalteva	2.0 P	L	25	2011	Hyvinkää, Suomi
10		Kauppinen, MarkoMarko Kauppinen	2.0 P	L	30	2012	Mikkeli, Suomi
1		Kautto, JaniJani Kautto	1.0 MV	L	20	2011	Vantaa, Suomi
50		Kivistö, TommiTommi Kivistö	2.0 P	L	18	2011	Vantaa, Suomi
60		Koivisto, TomTom Koivisto	2.0 P	R	35	2010	Turku, Suomi
47		Lahti, JanneJanne Lahti	5.0 LH	L	27	2010	Riihimäki, Suomi
27		Lind, JuhaJuha Lind (A)	5.0 LH	L	35	2010	Helsinki, Suomi
58		Manelius, NicoNico Manelius	2.0 P	L	18	2011	Vantaa, Suomi
83		Mäki, TomiTomi Mäki	5.0 LH	L	26	2010	Helsinki, Suomi
20		Mälkiä, SimoSimo Mälkiä	2.0 P	R	26	2011	Lappeenranta, Suomi
4		Niemi, Antti-JussiAntti-Jussi Niemi (C)	2.0 P	L	32	2012	Vantaa, Suomi
53		Pallassalo, TomiTomi Pallassalo	5.0 LH	L	20	2011	Helsinki, Suomi
12		Pirnes, EsaEsa Pirnes (A)	4.0 KH	L	32	2011	Oulu, Suomi
72		Pitkänen, IlmariIlmari Pitkänen	5.0 LH	L	19	2011	Viljakkala, Suomi
92		Pulkkinen, TeemuTeemu Pulkkinen	5.0 LH	R	17	2011	Vantaa, Suomi
90		Pulkkinen, TonyTony Pulkkinen	5.0 LH	L	19	2011	Vantaa, Suomi
34		Riksman, JuusoJuuso Riksman	1.0 MV	L	32	2010	Helsinki, Suomi
28		Rita, JaniJani Rita	5.0 LH	L	28	2011	Helsinki, Suomi
14		Rullier, JoeJoe Rullier	2.0 P	R	29	15.1.2010	Montreal, Kanada
41		Saarinen, OssiOssi Saarinen	5.0 LH	L	23	2011	Helsinki, Suomi
33		Strömberg, MikkoMikko Strömberg	1.0 MV	L	30	2011	Helsinki, Suomi
66		Vauhkonen, OlaviOlavi Vauhkonen	5.0 LH	R	20	2011	Helsinki, Suomi
55		Ölander, JereJere Ölander	2.0 P	L	20	2011	Helsinki, Suomi

Muokkaa kokoonpanoa

[muokkaa] Valmentajat

• Päävalmentaja Hannu Jortikka
• Valmentaja Sami Ranta
• Fysiikkavalmentaja Timo Lounio
• Maalivahtivalmentaja ja joukkueenjohtaja Jami Kauppi

[muokkaa] Pelaajat ja valmentajat

[muokkaa] Kapteenit

Osmo Kuusisto (1968–1969) Erkki Mononen (1969–1971) Timo Turunen (1971–1976) Pentti Hiiros (1976–1978) Timo Turunen (1978) Jari Kapanen (1978–1980) Henry Leppä (1980–1981) Jussi Lepistö (1981–1982)

Risto Kerminen (1982–1984) Markus Lehto (1984–1985) Jari Lindroos (1985–1987) Jussi Lepistö (1987) Jarmo Koskinen (1987–1989) Anssi Melametsä (1989–1990) Waltteri Immonen (1991–1999) Antti-Jussi Niemi (1999–2000)

Antti Törmänen (2000–2002) Ville Peltonen (2002–2003) Sami Helenius (2003–2004) Juha Lind (2004–2005) Petri Varis (2005–2009) Antti-Jussi Niemi (2009–)

[muokkaa] Päävalmentajat

Jorma Kyntölä 1968–1969 Aulis Hirvonen 1969–1970 Matti Lampainen 1970–1973 Rauli Virtanen 1973 Matti Lampainen 1973–1974 Boris Majorov 1974–1976 Jorma Borgström 1976–1977 Pentti Katainen 1977–1978 Timo Turunen 1978 Matti Väisänen 1978–1980 Olli Hietanen 1980–1982

Reino Ruotsalainen 1982–1985 Matti Väisänen 1985–1987 Henry Leppä 1987–1988 Kari Mäkinen 1988–1990 Boris Majorov 1990–1993 Alpo Suhonen 1993 Hannu Aravirta 1993–1996 Curt Lundmark 1996–1997 Sakari Pietilä 1997 Curt Lundmark 1997–1998 Hannu Kapanen 1998–1999

Timo Lahtinen 1999 Erkka Westerlund 1999–2001 Raimo Summanen 2001–2003 Hannu Jortikka 2003–2005 Waltteri Immonen 2005 Curt Lindström 2005–2006 Doug Shedden 2006–2008 Glen Hanlon 2008–2009 Hannu Aravirta 2009[14] Hannu Jortikka 2009–2011

[muokkaa] Jäädytetyt pelinumerot

• 5 Esa Tikkanen. Tikkasen numeron jäädytys on saanut rankkaa arvostelua siitä, että Tikkanen ei urallaan pelannut kuin vajaan kauden Jokereissa NHL-uransa päättymisen jälkeen.^[15] Tikkanen toimi nuorempana seuran "maskottina" laukomalla kiekkoja maaliin kotiottelujen erätauoilla.^[16] Tikkasen kasvattajaseurana pidetään paikallisvastustaja HIFK:ta, jossa hän pelasi juniorivuosien lisäksi SM-liigaa neljällä kaudella.^[15] Tikkanen oli HIFK:n riveissä voittamassa Suomen mestaruuden kaudella 1982–1983, jolloin Jokerit hävisi finaalisarjan otteluvoitoin 2-3.^[17] Tikkanen pelasi NHL:ssä lähes koko uransa numerolla 10, Jokereissa numerolla 5.^[18]
• 17 Jari Kurri. Numero jäädytettiin Jokereiden 40-vuotisjuhlaottelussa. Kurri ei tosin koskaan pelannut Jokereissa numerolla 17, vaan numeroilla 11 ja 71.^[19]
• 24 Waltteri Immonen toimi Jokereiden kapteenina lähes koko 1990-luvun.
• 91 Otakar Janecký on kaikkien aikojen tehokkain ulkomaalaisvahvistus SM-Liigan historiassa^[20] ja Jokerien historian toiseksi tehokkain heti Petri Variksen jälkeen.^[21] Janecký pelasi kaikkiaan 8 kautta Jokereissa ja voitti tuona aikana 4 Suomen mestaruutta.

Vielä jäädyttämättömät, mutta käytöstä poistetut pelinumerot

• 8 Teemu Selänne ^[22]
• 11 Tomek Valtonen ^[22]
• 23 Petri Varis^lähde?

[muokkaa] Palkitut

[muokkaa] Katso myös

• Jokerien joukkue 2005–2006

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muulla

• Jokereiden viralliset sivut
• Helsingin Jokerit r.y.
• Faniyhdistyksen (Eteläpääty ry) viralliset kotisivut